Vuoden viimeiset agilitykisat ohi. Lauantaina oli Elsan kanssa muutama startti. Ensimmäisellä radalla koira kulki varsin mallikkaasti. Pysyi loistavasti lähdössä eikä haahuillut kesken rataa etsimään omistajaansa. Tyhmä, ohjauksesta johtuva, keppivirhe, samoin kielto keinulta.
Toisella radalla Elsa ei ollutkaan enää niin pätevä. Sen mielestä se oli oikeutettu kokeilemaan varastamista lähdöstä, mutta sen harmiksi rata päättyikin heti lähtöhypyn jälkeen.
Tänään herätys 5.30 ja taas suunta kohti Ojankoa, tällä kertaa vuorossa Maisa kolmella radalla. Hyppyradalla paimenella oli vauhti päällä ja rata tuntui sujuvan hyvin. Ohjausvirhe keppejen jälkeen antoi meille kiellon radalta.
Toisella radalla Maisa oli hirmusen tahmea, en jaksanut sitä edes kunnolla ohjata. Niinpä ohjasin tokavikan hypyn puolhuolimattomasti, jonka Maiski loikkasi väärinpäin ja alla ollut nolla muuttui hylätyksi.
Viimeisellä radalla mulla oli esteet hukassa ja kesken radan jäin niitä etsimään, puhdas rata kuitenkin, mutta toooosi hitaiden kontaktien ja mietintätauon takia yliaikaa.
Mitä tästä opimme?
Luota koiraan!
Ohjaa kunnolla loppuun asti!
Älä hukkaile esteitä!
Joulu oli ja meni ja kohta vaihtuu jo vuosikin. Energisyyttä, ylensyöntiä ja sairastelua - niistä oli meidän Joulu tehty!
Maisa on kärsinyt jumiutuneesta selästä ja joutunut pitämään suurista vastusteluista huolimatta back on trackia sisällä muutaman tunnin päivässä. Neiti juoksee aina karkuun kun otan bot:in naulakosta ja väkinäisesti luimistellen hiippailee luokse kutsuttaessa. Olen myös vähän yrittänyt hieroa ja venytellä koiraa ja tuntuukin että selkäjumi on hellittänyt. Treenamattomuus on tehnyt itse rauhallisuudesta, kivasta lenkitettävästä, joka ei riuhdo tai kiskoa enrgisen remminrepijä hirviön. Sisällä se on tarjonnut vaan perusasentoa uloslähdettäessä ja pienissä sisätreeneissä ollut varsin mukava töpönheiluttaja.
Ripalla on ollut samanmoisia treenamattomuusoireita kun Maiskilla, ehkä vaan n.1000-kertaa pahempana. Siinä missä Maiski on heilutellut viisi minuuttia isoa possupehmoleluaan, on Ripa vikissyt, hakenut palloa ja tunkenut sitä syliin, kyttäillyt sitä ja leikkinyt sillä yksikseen vähän väliä päivän mittaan. Tätä jatkui kunnes koitti tapaninpäivä. Koirat oli illalla keskenään kotona reilu tunnin verran. Kun tultiin kotiin, todettiin Ripan olevan todella outo. Maisa ja Tellukin ihmetteli selvästi sen käytöstä. Ripa vaan makasi, oli hyvin apaattinen. Ei meinannut häntäänsäkkään jaksaa heiluttaa. Pää nousi muutaman kerran mutta laski taas alas. Yritettiin saada Ripa kävelemään kutsumalla sitä keittiöön. Ripa yritti ja yritti, jalat pettivät alta. Kunnes se vihdoin vaikeasti pääsi jaloilleen, otti muutaman askeleen ja taas rysähti kyljelleen lattialle. Nyt oli jokin tosi huonosti. Soitettiin Vantaan päivystävälle eläinlääkärille ja reilu tunti myöhemmin oltiin vastaanotolla. Lääkäri kuunteli sydämen, mittasi kuumeen, taivutteli raajoja ja pään ja totesi kaiken olevan normaalisti. "Koiralla on kova kiputila, johtuen joko neurologisista tai lihasperäsisitä syistä." Mitään verikoetta tai virtsanäytettä ei otettu. Kaksi kipulääkepistosta ja koira kannettuna autoon. Aamulla Ripa oli jo selvästi pirteempi ja päivän mittaan olotila vaan parani. Illalla mietittiin soittamista Aistiin, siellä kun on neurologi. Päädyttiin kuitenkin vaan seurailemaan tilannetta, kun koirakin oli jo virkeä, liki normaalin oloinen. Kuitenkin kokoajan vaivasi että mikä on saanut koiran tuohon tilaan. Ei se mitään vaarallista ollut päässyt syömään. Olisiko makaaminen vasten kylmää ulko-ovea aiheuttanut sille kamalan selkäjumin vai oliko joulupäivänä alkaneella ripulilla osuutta oireiluun vai olisiko viikko sitten tapahtuneella päällekäymisellä osuutta asiaan? Arvauksia oli monia. Tänään vein Ripan virtsanäytteen tutkittavaksi Keski-Uudenmaan eläinlääkäriasemalle. Näyte oli todella sotkuinen: puna- ja valkosoluja ja bakteereitakin. Ripa "niiasi" vähän eturauhasten kohdalta, selän päältä painettaessa. Eturauhastulehdus sillä on. Antibioottikuurin ja kipulääkkeiden kanssa kotiin. Todella kovan reaktion on tulehdus koirassa aiheuttanut, mutta todella helpottavaa kun syy selvisi eikä ollut mitään vakavaa! Täytyy nyt siis vaan tietysti toivoa että oireet tosiaankin johtuivat tulehduksesta.
Tellu vaan oleskeli. Muutaman kerran se tahtomattaan joutui pidemmälle lenkille. Spanieli olisi mieluummin halunnut nukkua sängyn alla piilossa. Siellä se tyytyväisenä nukkuu kun ulos pitäisi lähteä. Tellun tassut on myös vaivanneet. Jokin tulehdus niissä varmaan onkin. Tänään puhdistin betadinella, föönasin kuivaksi ja lopuksi basibact-puuteria. Kauluri kaulaan loppupäiväksi, johon neiti sukelsi oikeen mielellään :)
Tammikuu Maisa nousi 1.1. agilityn 3-luokkaan. Kuninkuusluokka korkattiin 22.1. tuloksella 10vp, 4s yliaikaa. Maiski kävi myös Hyvinkään koirakylpylässä uiskentelemassa. Treenattiin tokoa ohjatussa ryhmässä. Agia treenailtiin itsenäisesti, meillä oli kuusi vapaavuorokertaa Vuokkosille.
Maisa esittelee SERT-ruusuketta :)
Helmikuu Maisa täytti 3-vuotta ja synttäreitä vietetiin agikisojen merkeissä. Helmikuussa startattiin 3 kertaa aksakisoissa. Ripa aloitti tokouransa Hyvinkäällä upeella tuloksella ALO1, 190p voittaen luokkansa.
Ripa poseeraa ykköstuloksen saaneena
Maaliskuu Ei-toivotut täi-vieraat muuttivat koiriemme turkkeihin. Maisa kävi ensimmäiset AVO-möllit, tuloksena AVO1,165p. Ripa oli myös tutustumassa AVO-liikkeisiin. Ripanen kävi Kausalassa pyörittämässä lampaita.
Täit kiusas :(
Huhtikuu Muutettiin kimpsujen ja kampsujen kanssa Kausalaan Maisan kanssa neljäksi viikoksi. Landelomaan kuului paimentelua ja maalaiselämästä nauttimista.
Paimenet nauttii landeilusta
Toukokuu Kotiuduttiin Kauslasta. Maisa kävi agiepiksissä ja korkkasi tokossa AVO-luokan. Tuloksella ei juhlita: AVO3, 128p. Agikisoissakin tuli pyörähdettyä hienolla yliaikanollalla. Ripa kävi ALO-kokeessa, tuloksena ALO2, 149p. Se kävi myös vierailemassa Kausalassa lampaiden luona ja starttasi agimölleissä tuloksella hyl. Tellu kävi myös pyörähtelemässä agiepiksissä.
Ripanen työskentelee Kausalassa
Kesäkuu Maisa kävi agikisoissa juoksemassa kolme starttia tuloksilla HYL ja 2x5. Oltiin Kuopiossa edustamassa HSKH:n tokojoukkuetta SM-kokeissa. Tuloksena AVO3, 125,25p. Maisan kanssa treenailtiin tokoa ja agia ohjatussa ryhmässä. Juhannusta vietettiin Kausalassa, mukana menossa Maisan lisäksi Tellu. Tellu täytti 7-vuotta.
7-vuotias nautiskeli juhannuksena
Heinäkuu Ripa kävi Hyvinkäällä agimölleilemässä ja korkkasi agilityuransa mun kanssa hirveillä suorituksilla, tuloksina 2xHYL. Poeka täytti 2-vuotta ja kävi hakemassa toisen ALO1-tuloksen hienoin pistein, 189, voittaen luokkansa. Tellu kärsi silmätulehduksesta ja kävi kisailemassa agia muutaman startin verran. Vietettiin kaksi viikkoa Kausalassa lampaita pällistellen ja päätöntä menoa seuraten. Mukana menossa 2 paimenta, russeli ja jenkki. Maisa kärsi selkäjumista ja nautiskeli lande-elämästä.
Palkintoposeeraus toisen ALO1-tuloksen johdosta
Elokuu Paimenet treenailivat ahkerasti tokoa ja agia. Maisa ja Ripa viettivät agileirielämää Järvenpäässä yhden viikonlopun verran. Maisa kävi juoksemassa muutaman startin agia, ei-niin hyvillä tuloksilla. Tokoa siirryttiin treenailemaan itsnäisesti. Agissa vaihdettiin ryhmää hallikaudeksi. Tellu kärsi iho-ongelmista ja kävi juoksemassa agikisoissa, tuloksina 10vp ja 5vp.
Ripa kepittelee agileirillä
Syyskuu Lähdin Kouvolaan lypsytilalle työharjotteluun, vietin koiratonta elämää keskellä ei-mitään. Maisa kävi hakemassa AVO-luokasta 2-tuloksen, 145,5p.
Näin sen ois pitänyt mennä...
Lokakuu Ripa haki viimeisen ALO1 tuloksen, 185p ja luokkavoitto. Ripasta tuli näin ollen TK1 Mi Sombra Captain Cook. Rimppanen kävi Somerolla pyörittämässä suurta lammaslaumaa. Muuten vaan treenailtiin kovasti. Maisa kävi luonnetestissä. Neidin luonne oli 128 pisteen arvoinen, testistä hylätty (laukausaltis).
Somerolla ison katraan kanssa sumuisella pellolla
Marraskuu Maisa kävi tokokokeessa Hyvinkäällä tuloksin AVO1, 173p. Kuun lopussa oli toinen koitos. Tuloksena AVO1 176,5p Ripa korkkasi AVO-luokan samoissa kisoissa hienoin tuloksin, AVO1 178p. Ripa kävi myös agikisoissa muutamalla startilla. Tuloksina HYL ja 5vp.
Maisa seuraa Hyvinkään kokeessa
Joulukuu Maisa kävi ahkerasti ohjatuissa agitreeneissä. Tokon treenaaminen on jäänyt vähemmälle sään takia. AVO-luokasta käytiin hakemassa viimeinen 1-tulos pistein 168,5. Maiskista tuli siis TK2 Bywater Gebke. Ripa sai samoista karkeloista toisen AVO1-tuloksensa pistein 182. Vuoden loppuun suunnitteilla vielä agiksat, joissa Ripalla yksi startti ja Maisalla kolme. Vuodelle 2012 asetetut tavoitteet: MAISA
Agility: - viimeinen LUVA0 kakkosista. - 3. luokan korkkaaminen.
Toko: -TK2 Muuta: - BH-koe <- jäi suorittamatta - Luonnetesti - voisin vielä luvata laittaa Maisan kesäkuntoon, nyt kun vyötärö on isontunut huimat 3 kiloa :-o
MAISA Agility: - ei suurempia tavotteita enää agilityn suhteen. Yrittää voi kuitenkin aina, joten aliaikanollien metsästystä :) Toko: - VOI-luokan korkkaus ja VOI1-tulos. Mahdollisuuksien mukaan TK3. Muuta: - Ryhdistäydytään hakuilun suhteen ja käydään harrastelemassa sitä - BH-koe. RIPA Ripalle varmastikkin TK2 ja VOI-luokan korkkaus, VOI1-tulos. Toivottavasti Ripaa nähdään myös enemmän agikisakentillä nollajahdissa ;) Paimentelua, hakuilua ja luonteen testausta.
Tokokoe Porvoossa meni aikalailla niinkuin pitikin. Tuomarina oli Hannele Pörsti.
Viikkoon on mahtunut monia paikkamakuutreenejä, joista Maiski on suoritutunut kunnialla, pidemmistäkin makoiluista. Treeni oli tuottanut tulosta. Ensimmäistä kertaa kokeessa mentiin uudella tyylillä, eli faaraoasennolla. Koira makasi kun patsas koko ajan! Ei pään laskua, ei lonkalleen menoa :)
Vire oli myös koko kokeen ajan kohdallaan. Koira toimi kaikin puolin hyvin, ohjaaja ei sitten niinkään. Kisajännitys tuli taas kylään. Kävelin seuruukaavion todella hitaasti ja Maisa ei tiennyt istuakko vai kävellä.
Koe oli matalassa hallissa ja ennen noutoa liikkuri varoitteli heittämästä kapulaa lamppuihin. Enhän mä niihin heittänytkään. Heitto lähti suoraan ylöspäin, kolahti kunnolla kattoon, lensi n. 2 metriä eteenpäin. Sain uusia heiton sillä ehdolla että osaisin heittää kapulan paremmin. Hyvä juttu sinänsä tuo pieni kämmähdys että jännitys katosi samantien ja naureskelin koko loppusuorituksen ajan. Toisaalta, kattoonkaan ei tullut reikää. Kaukoissa tein perinteisen virheen ja annoin käskyn koiran katsoessa muualle, eihän se silloin nouse istumaan.
Ohjaajalle nyt siis kapulanheittotreenejä ja seuraamiskaavioiden kävelyä ilman koiraa.
Pisteet:
Paikkamakuu: 10
Seuraaminen: 8 (missä kontakti!)
Maahanmeno: 8 (hiiidas)
Luoksetulo: 7 (valui. Tuomari ei säästellyt pisteiden vähentämistä valumisista)
Seisominen: 8 (pikkuhiljaa yleistymässä oleva liikkuminen mun ohittaessa koiraa kävi nytkin)
Nouto: 8 (hyvä nouto, palautusvauhti olisi voinut olla loppuun asti laukalla)
Hyppy: 10 (hieno hyppy, vinoon se jäi, muttei pahasti)
Kok.vaik.: 8
AVO1, 168,5p
Pisteet ei päätä huimaa, mutta ykkönen kun ykkönen.
Tehotreeniin:
Seuraaminen
Tunnari
Luoksetulon stopit
Paikallaolot
Kesällä/alkusyksytä ehkä uskaltaudutaan voittajaan :)
Ripan koe meni todella hyvin. Ripa on suoritusvarma koira ja se näkyi jälleen kehässä!
Pisteet:
Paikkamakuu: 10 (muutama päänlasku ja lonkalleenmeno)
Seuraaminen: 8
Maahanmeno: 10
Luoksetulo: 8
Seisominen: 10
Nouto: 9 (Ripa on nyt muutaman kerran palauttanut kapulan sivulle. Kokeessa se epäröi tuodakko eteen vai sivulle joten toi vähän kumpaankin: vinoon sivulle)
Kaukot: 10
Hyppy: 8 (2-käsky)
Kok. vaik.: 8
AVO1, 182p, sija 3/15
Eilen aamulenkillä Ripa sai päällensä naapurin koiran. Ei ollut ensimmäinen kerta kun ne ottaa yhteen. Aina kun satutaan samaan aikaan samaan paikkaan, tulee kauheet rähinät, ennen ei kuitenkaan lenkkikohtaamisissa koirat ole olleet vapaana. Vaikka naapurin malamuutti-sakemanni sekotus on narttu, on se Ripan pahin vihollinen. Nyt se koira juoksi metsästä vapaana suoraan meijän luokse ojan yli. Ei epäröinyt hetkeäkään, kävi suoraan Ripan päälle. Sai siinä hätäkässä tytötkin osumaa. Koira tajusi perääntyä vasta siinä vaiheessa, kun nahkaremmin lukkopää kolahti kuonolle. Tarkistettin koirat, verta ei tullut mistään ja jatkettiin matkaa. Ripaa kuitenkin selvästi häiritsi peräpäässä joku (tokokokeen seuruussakin tarkistaa takapäänsä ensimmäisen pysähdyksen aikana). Illalla huomattiin, että takajalkaan olikin tullut reikä, kulmahammas varmaan uponnut sisään. Nyt seuraillaan haavaa. Ikävää kun tuollaisia tilanteita pääsee syntymään, toivottavasti jäi viimeiseksi.
Viime viikon vietin koiratonta elämää Hyvinkäällä, Maisan ollessa kotona äitin treenikaverina. Kotiin mentyäni, tajusin, että vuoden viimeiseen tokokokeeseen on viikko aikaa, ja meidän treeniaktiivisuus on ollut surkeaa luokkaa. Seuraaminen ja paikkamakuu viikon tehokuurille ennen koetta, eiköhän Maiskin kaikki liikkeet pitäisi osata. Nyt ollaan tehty paikkamakuita aktiivisemmin kun koskaan ennen, ei tosin ulkona, eikä kauhean häiriön alla. Maisa on maannut sisätiloissa kymmentä minuuttia. Ihan hyvin on pää pysynyt ylhäällä :) jospa "faaraoasentoa" uskaltaisi kokeilla kokeissa :)
Viime sunnuntaina liideltiin taas Vuokkosilla. Tän kerran sähellykset näytti tältä:
Ripa haki HSKH:n tokon SM-joukkueeseen.
Kameran vähäisestä kulutuksesta johtuen kuvaton päivitys....taas
Ja niin täyttyi hyvät tokotreenikentät lumella yhden viikonlopun aikana, höh! Yritetään pienellä tokoporukalla saada Hyvinkään koiraurheilukeskuksen hallia vuokrattavaksi, jospa sieltä irtoisi muutama tokontäyteinen tunti, toivottavasti!
Hakuilemaankaan ei nyt taas vähään aikaan päästä. Maiski on kirmaillut hakumetsässä viimeksi varmaankin keväällä/kesällä eli taukoa tulee nyt reilusti yli puol vuotta.
Aksaa päästään kuitenkin melkeinpä viikottain treenilemaan halliin. Viime sunnuntaina rakennettiin vauhtirata. Ripa pääsi myös hurjastelemaan meidän treeneihin ja tulee myös jatkossa todennäköisesti tuuraajan hommiin.
Maisan kanssa pitäs tehdä paaljon vauhtikontakteja, nyt kun se menee hiipimällä melkeinpä koko esteen : /
Ja Ripa painelee täysillä, ohjaajan jalat ei meinaa pysyä aina perässä
Maisa jäi täksi viikoksi kotiin löhöilemään, tai ehkä se pääsee vähän suorittamaan lainakoiran virkaa hallille.
Maanantaina äiti kuskasi Maiskin osteopaatille. Oon huomannut että sen lanne taitaa olla vähän jumissa ja niinhän se olikin. Osteopaatin mukaan vasen kylki oli aika jumissa samoin oikea lanne ja oikea rinta. Jumit kuitenkin aukesivat hyvin. Saattaapi olla että neiti jumiuttaa itsensä katkottomalla seuraamisella lenkeillä. Se on jopa todella häiritsevääkin, kun se vaan seuraa vasemmalla puoella ja tapittaa. Eihän se sitä silloin kuitenkaan tee, jos ei ole nameja. Pieni kerjäläinen!
Tänään sain vähän ikävämmän viestin Maiskin kuulumisiin liittyen. Se oli laskenut alleen nukkuessaan, eikä ollut edes herännyt siihen. Edellisen kerran tätä on tapahtunut viime talvena, jolloin ostettiin C-vitamiinia. Se auttoikin hyvin pissailuun. Nyt heti kun lumet tuli, on Maisa taas alkanut kauhomaan lunta suuhunsa lenkillä, ei kuitenkaan mitään mielettömiä määriä kuten viime talvena. Taitaa tyttö joutua taas vitamiinikuurille.
Hengissä ollaan, vaikka viime päivityksestä on aikaa. Viime viikonloppuna oli HSKH:n tokokokeet, joissa Maisa ja Ripa kisasivat molemmat AVO:ssa, makasivatkin vielä vierekkäin paikkamakuussa. Aikataulua oli aikaistettu, ja siinä vaiheessa, kun tuomari kutsuu ensimmäisen koirakon (eli meidät) kehään, on hyvä tajuta koiran olevan vielä autossa. Autosta suoraan repästy Maisa, ilman minkäänlaisia viritteyjä makasi hienosti koko ajan. Ripan paikkamakuu meni myös hyvin, se taisi vaan nukahtaa, kun ei sen jälkeen meinannut nousta perusasentoon. Yksilöliikkeet meni ihan kohtuullisen hyvin, seuruut oli aivan kamalia, mutta tykkäsin Maisan asenteesta. Liikkurinkaan moka (unohti kokonaan seisomisen, joka suoritettiin vasta hypyn jälkeen ennen kehästä poistumista) ei haitannut meitä lainkaan. Kokeen tuomaroi Ossi Harjula.
Maisan pisteet:
Paikkamakuu: 10
Seuraaminen: 8,5 (Kontakti ei pysynyt, haahuilua, täykkärit kamalia)
Maahanmeno: 8 (hiiiiidas)
Luoksari: 8,5 (valui, mutta pysähtyi ekasta käskystä :))
Seisominen: 9,5
Nouto: 9,5
Kaukot: 8 (Maisalle tuli joku aivopieru, kun väliin piti tunkea seisominen istumisen sijaan. Ollaanhan me niitä VOI kaukoja hinkattu)
Hyppy: 9 (Hyppäsi tosi vinoon, ajattelin ottaa varman päälle ja annoin ihan pienen avun takaisin tullessa)
Kok.vaik.: 8 AVO1, 176,5p 5. sija
Seuraavat tokokokeet tiedossa 15.12 Porvoossa, joka toivottavasti on Maiskin viimeinen AVO-koe :)
Sunnuntaina oli agitreenit. Maisa oli taas vauhdissa. Kuka sille on opettanut noin hienot takaakierrot? Se hakee takaakierron vaikka mun rintamasuunta osottaisi minne, kunhan käsky ja käsi opastaa kiertämään. Maisa myös näytti taas rakkautensa kontakteihin. Aan alastulolla oli pakko käydä käväisemässä vaikka matka jatkui ihan eri suuntaan.
Ja jotta spanielinkin elämässä tapahtuisi välillä jotain erikoisempaa, päätin tempaista sen mukaan tutustumaan asuntolaelämään. Hyvin on spanieli sopeutunut, pieni on taas antanut hyvin ymmärtää, kuinka paljon siihen mahtuu ääntä. Tänään se sai olla mukana myös oppitunneilla sylissä nukkumassa, pää pulpetilla :) On se vaan niin hassu!
Varasin Maisalle osteopaattikäynnin ens viikolle, sen lanne kun on taas jumissa.
Tellusta on tullut vähän vanha. Silti se on vieläkin edelleen iloinen pikkusählä, joka ei pysy sekunnin tuhannesosaa paikoillaan jos ruokaa on näköpiirissä.
Vaikka Tepa on ollut aina huono lähtemään lenkille ja sitä on aina saanut sataan kertaan pyytää ja houkutella ulko-ovelle päin, on se jotenkin nykyään vieläkin vaikeempaa. Pihaportilla se useimmiten käy istumaan aina samaan nurkkaan sammalten päälle ja nököttää siinä, kunnes kaikilla on remmit kaulassa ja hihna vetää spanielin liikkeelle. Toisina päivinä Tellu saattaa olla erittäinkin pirteä ja hyppiä eteisessä innosta, kun treenireppua pakataan, toisinaan se vaan nostaa päänsä eikä jaksa liikahtaakkaan, vaikka näkisi että treenaamaan ollaan lähdössä. Useimmiten Tellua saa kiskoa koko lenkin perässä, yhä harvemmassa on ne päivät, jolloin se pinkoo edellä yrittäen jahtailla autoja.
Kaikkea tekemistä spanieli rakastaa vielä ihan yhtälailla kuin ennenkin. Ja aina se osaa yllättää:
Puol kiloa puuta suussa - mitä sitä ei pieni herkkujen eteen tekisi. Meijän tuleva PK-koira. Pitää vaan niitä PK oikeuksia jenkeille ootella ;)
Lenkillä Tellu on yhä useammin alkanut ontumaan vasenta etutassua. Me ollaan yritetty tutkia sitä vaikka kuinka, mutta syytä ei olla löydetty. Aina syksyllä, kun on kuraa ja märkää, Tellun anturoiden väliin kertyy kaiken maailman moskaa. Tänään leikkelin tassukarvat pois spanielin vastusteluista huolimatta. Toivottavasti nyt on helpompi kävellä :)
Kävin lauantaina lemmikkimessuilla, mistä oli ihan pakko ostaa Tepalle uusi panta. Tänään trimmasin leijonanharjaksen pois, pantakin näkyy paremmin :)
Tellun iho ja korvat voi tällä hetkellä hyvin :) Jossain vaiheessa jo mietittiinkin ajanvarausta lääkäriin, kun ruvet ei ihosta kadonneet minnekkään, vaan olivat useemman kuukauden. Nyt ne on kuitenkin poissa ja iho ei kutise :)
Jottei tästäkään päivityksestä Maiski jäisi kokonaan ulkopuolelle, on pakko hehkuttaa eilisiä agitreenejä. Eipä ole koira vähään aikaan taas tommosella draivilla kulkenut eteenpäin. Tekis vähän mieli laittaa kisailmoja menemään jonnekkin suuntaan :)
Tällä viikolla ollaan pidetty jonkinmoista paussia treeneistä. Yksi syy on varmasti tuo lumi, joka sotkee hyvät treenikentät. Eihän sitä sohjossa ole kiva treenailla. Oltiin me Essin kanssa kokeilemassa sentään lumisohjotokoiluja, mutta se jäi aikalailla vaan siihen kokeiluun. Nyt treenit on siis keskitetty enimmäkseen sisätiloihin. Kaukoja ollaan treenattu jonkin verran lyhyeltä välimatkalta, ja saatu näin paljon onnistumisia. Metallikapulan pitotreeniä ollaan myös harrasteltu ja se ei olekkaan Maiskin mielestä enää mikään kovin kauhea ällötys. Paimen pitää kapulaa hyvällä otteella vaikka laittaisin nakinpaloja sen kuonon päälle tai heittelisin sen pään yli :)
Osaa se poseeratakki ;)
Kaukottelua
Kaikki kuvat on Essin ottamia
Tänään illalla kuitenkin vähän ryhdistäydyttiin kun päästiin halliin tokoilemaan. Aiheena oli seisominen. Maisa teki hienoja luoksetulon stoppeja. Liikkeestä seisominenkin onnistui, vähän pitää vielä vahvistaa sitä, ettei tassut liiku kun katoan sen selän taakse. Sisällä tehty kaukojumppa on myös tuottanut tulosta. Hienot VOI kaukot viiden metrin päästä ilman mitään virheitä missään vaihdoissa, hieno likka :)
Essi heitti meille myös haasteen, joten tartutaanpas siihen nyt:
1. Mikä olisi sellainen harrastus, jota haluaisit nykyisten lisäksi harrastaa/kokeilla koirasi kanssa? Jos aika vaan riittäisi, harrasteltaisiin paaaljon aktiivisemmin ainakin hakumetsällä käyntiä. Jos jokin uusi harrastuslaji otettaisiin kuvioihin niin hmm.. kaikkea olisi kiva kokeilla. Ehkä me voitaisiin kokeilla viestiä :) 2. Mikä on sellainen koirarotu, joka on aina viehättänyt sinua, mutta jota tuskin koskaan tulet hankkimaan? Mulla ei ole ollut koirarotua, joka olisi mua aina viehättänyt. On kuitenkin monta rotua, joista olen kiinnostunut, ja ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa omistan jos jonkinnäköistä karvaturria :) 3. Onko koirasi tehnyt jotain, mikä on saanut sinut nolostumaan? Mitä? Onhan näitä sattunut, niin paljon etten kykene muistamaan :) Tellun käytöstä oon saanut hävetä lukuisia kertoja, eihän tuo rinsessa harrastakkaan käytöstapojen noudattamista. Eihän se edes tiedä mitä ne on :) Maisaa sai hävetä todella monet kerrat sen ollessa pentu. Sain kyykkiä naapurien pihalla yhtenään hakemassa riiviötä pois niiden kodasta syömästä grillitähteitä. Onhan tuo paimen jahdannut naapurin kissan heille sisälle ja pinkonut itse perässä. Onneksi naapurit tykkää koirista eli ollaan vielä moikkausväleissä :) 4. Uros vai narttu? Miksi? Ennen pidin itsestäänselvyytenä, että haluan narttukoiran. Nyt, kun noiden narttujen akkailuja on seuraillut ja nähnyt muutamia putkiaivouroksia, alkaa pikkuhiljaa vahvistua ajatus siitä, että seuraava koira on uros. 5. Mitä ominaisuuksia toivot koiralta? Tervepäisyys on se kaikkein tärkein. Haluan, että koira on innokas ja aktiivinen kaiken tekemisen suhteen, mutta osaa myös rauhottumisen jalon taidon. Ohjaajanöyrä ja mielyttämisenhaluinen, olematta kuitenkaan pehmeä. Toimintakykyinen ja sopeutuvainen. Hyvällä harrastuskoiralla suuri saalisviettisyys ei ole myöskään pahitteeksi. Mieluiten myös laumaviettinen ja sosiaalinen. Hmm, siinä oli ainakin jotain piirteitä :) 6. Mieleenpainuvin hetki koirasi kanssa? Ei tule mieleen yhtä hetkeä. Onnistuneiden treenien takia jaksaa aina hymyillä jonkin aikaa. Tilanteet, kun koirasta haluaisi tehdä rukkaset, jää myös mieleen hetkeksi, kerrat kun punaturkki katoaa pimeeseen metsään pää viidentenä jalkana jänishajujen perässä. Se kerta, kun Maisa lähti pidemmäksi aikaa 23 aikaan illalla sai mun sydämen hakkaamaan melkosen lujaa tahtia ja sitä tunnetta ei ihan heti unohda. 7. Haluaisitko kehittää/muuttaa itseäsi koiranomistajana? Miten? Ainahan sitä haluaisi olla parempi. Kokoajanhan tässä kehittyy lisää kokemuksien myötä. Asia, joka ensimmäisksi mieleen tulee on johdonmukaisuus, sitä haluaisin vahvistaa ja kehittää. 8. Monta koiraa haluaisit omistaa kerralla? Kaksi, joiden kanssa voisi aktiivisesti harrastaa ja kisata. 9. Mitä muita nimiä harkitsit koirallesi? Tellulla oli jo nimi, kun se meille tuli, eikä me sitä siitä lähdetty vaihtamaan. Maisan nimen keksin vaan yhtäkkiä edellisenä päivänä ennenkun pentu tuli taloon, joku ihme välähdys vaan. Tajuttiinkin sitten että Maisa ja Telluhan on molemmat sattumalta Tenavat-sarjakuvasta. Ripan nimi tuli sitten myöskin sieltä. 10. Mitä koirasi syövät? Tellu on barf-ruualla allergioidensa takia. Toinen ateria on broilerin siipiä ja toinen on puuromössöä. Ripa ja Maisa kotona ollessaan syö samaa ruokaa, paitsi puuron sekaan lisätään aina nappuloita, mitä milloinkin. Asuntolassa Maiski elää vaan nappularuualla. 11. Paras kuva koirastasi? Parhaasta en tiedä, mutta kivoja kuvia mielestäni (huom. yksi kuva ei riitä :D)
Ja koska aion jatkaa laiskottelun harrastamista, en nyt keksi uusia kysymyksiä tai haasta ketään.
Maiski kävi tokokokeessa tänään Hyvinkäällä. Tuomarina oli Harri Laisi. Paikkamakuun jälkeen mulla ei ollut enää yhtään tokofiilistä. Eikä asiaa paljon auttanut se, että huomasin Maisan olevan melkosen outo hakiessani sen autosta. Ulkoolta kuului laukauksia ja Maiski oli ihan hermorauniona. Kehässä Maiski toimi kuitenkin ihan ok. Loppua kohden parani vaan ja koira pyöri enemmän, hassu pieni :)
Pisteet:
Paikkamakuu: 7 (Piilo oli todella vinossa, jota ei olla Maisan kanssa harjoteltu. Jäi suoraan, mutta siirtyi sitten melkeinpä poikittain makailemaan loppusuoralla)
Seuraaminen: 8,5 (Ei mitään kaunista katseltavaa jännityksen takia)
Maahanmeno: 9 (Se meni maahan!!! :D)
Luoksetulo: 7 (Kaksoiskäsky)
Seisominen: 9,5 (Liikkui vähän, kun menin selän taakse)
Nouto: 10
Kaukot: 10
Hyppy: 9 (Hyppäsi kuulema liian kauas esteestä. Mun mielestä tosi hyvä hyppy, eikä ees valunut kovin sivuun)
Kok.vaikutus: 9
AVO1, 173p
Pysähtyhän se :D
Liikkeestä seis
Kaikki kuvat: (c) Essi
Jos jotain tosta kokeesta opin, niin sen, että koiralle kannattaa antaa kehässä aikaa. Oon opettanut Maiskin itse tarjoomaan automaattisesti perusasentoa. Kokeissa kuitenkin mun mielestä on kokoajan niin kiire, että se menee älyttömäksi 'sivu,sivu' -käskyttämiseksi. Nyt kuitenkin muistin antaa koiralle välillä aikaakin, eikä edes tullut kiire! :D
Nyt aletaan treenaamaan enemmän ylempiä luokkia.
Tällä viikolla ollaan muutaman kerran otettu ohjattua noutoa, se kun oli nyt mun ja äitin skabassa meijän aihe. Eihän siitä mitään tullut. Ripan jäävät onnistu sen sijaan ihan ok, pientä sähläystä vaan. Seuraavana Ripalla aiheena ohjattu ja Maiskilla jäävät.
Maiski ja Ripa ilmottiin HSKH:n kokeisiin 24.11.
Ripa pääsi 1.-2.12 olevaan luonnetestiin 9.varasijalle, tuskin pääsee osallistumaan, mutta pidetään peukut pystyssä :)
Nyt on testissä käyty ja hengissä selvittiin. Pisteitä tuli 128. Ja mikä nyt oli odotettavissa tuomiona laukauksista laukausaltis, jonka takia testistä siis HYLÄTTY. Ensimmäiseen laukaukseen M ei reagoinut pahemmin - pysähtyi, kuulosteli, jonka jälkeen jatkoi matkaa, mutta se toinen laukaus.. meinasin lentää nurin, kun tuo pelästyi ja sinkoili niin. Laukauksista palautuminen, tärinän ja kiihtyneen läähätyksen loppuminen vei roimasti aikaa.
Vaikka tiesinkin, miten M tulee paukkuihin suhtautumaan, oli kiva nähdä miten se regoi muihin tilanteisiin, joita ei tule arkielämässä vastaan. Vastaan tulikin muutamia yllätyksiä. En olisi uskonut Maisan reagoivan niin voimakkaasti ärsykkeisiin tai menevän niin panikoivaksi. Kelkalla Maisa haki ensin musta tukea. Haalarin ja rämisevän tynnyrin jälkeen Maisa muuttui todella levottomaksi, niin että piemeässä huoneessa se tarvitsi todella paljon apuja. Vieressäni seisova nainen oli Maisan mielestä tosi pelottava vaikka hän puhui koiralle rauhallisesti. Kun M vihdoin uskalsi nuuhkaista mua, ja aloin sitä kehumaan, yritti pieni paimen ängetä paniikissa syliin. Uhkaavalla miehellä Maisa puolusti aika paljon, niinkun myös ollessaan seinässä yksin sidottuna.
Tuomari sanoikin lopussa: "Ton koiran kanssa voi ainakin mennä pimeellä nakkikiskalle ihan rennosti, eikä tarvi pelätä että joku ohittelisi jonossa." :D
Osa-alueet:
Toimintakyky: -1 Pieni
Terävyys +3 Kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +2 Suuri, hillitty
Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: - Laukausaltis
Viime viikolla tokoiltiin jonkun verran, treenailtiin paljon ruutua ja vielä enemmän seiso-maahan kaukokäskyä, jota ruudussa käytän. Itse ruututreenit meni aika huonosti. Milloin Maisa bongaili jalkapalloa ihan toisesta suunnasta ja milloin jotain muuta. Päädyin siihen, että annan myös VOI-ruudussa käsimerkin auttamaan ruudun löydössä. Lauantaiaamuna sitten piti yrittää hyvällä tuurilla onnistua. No, ei me onnistuttu. Maisa juoksi ruutua kohti, mutta oli vähän hölmistyneenä, etsi ehkä kosketusalustaa, jolloin sain mennä opastamaan sen kädestä pitäen oikeeseen paikkaan. Ripan nouto oli sen sijaan edistynyt viikossa paljon. Palautus oli nyt paljon suorempi, mitä viikko sitten :) Äiti sai siis päättää meille seuraavan treeniaiheen, joka on ohjattu nouto, pienellä helpotuksella (oma sijainti). Ripan on tehtävä zeta suoralla pätkällä.
Lauantain kokeenomanen treeni meni Maiskin osalta aika sähläämiseksi. En ollu oikeen suunnitellut treeniä kunnolla ja koiran vire oli niinkun viime aikoina muutenkin kokeenomasissa treeneissä - tosi huono. Alotettiin liikkeestä maahanmenolla, joka oli Maisan mielestä jälleen kerran istuminen. Sen jälkeen yritin muutaman kerran käskeä sitä maahan, eikä millään meinannut onnistua.. mikä siinä on niin vaikeeta. Seuraavaksi otettiin seuraamista. Kaaviossa oli paljon erilaisia kääntymisiä. Maiskia häiritsi keskellä kenttää oleva merkki, kontakti oli hukassa ja jätätystä jonkin verran. Sitten otettiin kaukot. Ajttelin että nyt on mahdollisuus korjata Maisan maahanmenoasento jos se valahtaa lonkalleen. Käskyn saatuaan Maiski valui hitaasti maahan, jolloin 'hyökkäsin' sen päälle. Ehkä se pelästyi niin paljon että korjasi samalla asentonsa oikeenlaiseksi. Otin myös VOI-ruudun. Ekaa kertaa kokeenomasena. Maiski oli vähän pihalla ja juoksi ensin kentän keskellä olevalle merkille. Ruudussakin maahanmeno oli todella hankala, sadannen käskyn jälkeen se kuitenkin meni. Lopuksi vielä hyppy, joka oli ihan ok.
Haastoin äitin ja Ripan semmoseen kisaan. Joka viikko on uusi aihe molemmilla. Tällä viikolla Maisan pitää oppia ruutuunlähetys ja maahanmeno ruudussa 'täydelliseksi' ja Ripan on opittava nouto ja eteen palautus 'täydelliseksi'. Lauantaina sitten on näyttöpäivä. Voittaja saa keksiä seuraavan viikon aiheet ;) Tää on hyvä motivaattori!
Eilen ensimmäiset hallitreenit, jossa pieni radanpätkä. Maisa kulki kivasti, mä menin sotkemaan sen linjoja ja sain maksaa virheestä. Ehkä ensimmäistä kertaa lensin nurin aksakentällä :D Maisa myös oli tosi viisaana, kun kierteli kentän laidalla olevia siivekkeitä kesken radan, hölmö pieni. Video tulee myöhemmin.
Lomaviikko vetelee viimeisiään mutta onneksi syysloma on kovaa vauhtia tulossa. Eli mulla on vaan viikko koulua ja sitten taas viikon loma, jei!
Maanantaina käytiin vähän tokoilemassa. Tein nyt Maiskin kanssa oikeen urakalla seuraamista ja kaukoja, jotka ei onnistunu sunnuntaina kokeenomasessa treenissä. No nytpä onnistu, kaukotkin 15 metristä!
Tiistaiaamupäivällä Ripanen kävi Somerolla sumuisella pellolla treenailemassa poispäinajoa kera ison lambilauman. Mä eksyin kameran kanssa mukaan :)
Kuva ei nyt oikeen kuvasta treeniaihetta...
Iltapäivällä suunnattiin Ojankoon vesiaksailemaan. Hiukka oli märkä keli, jonka takia Tellu-puudeli olis varmaan mieluummin nukkunut lämpimässä sängyssä kotona. Ainakin sen meno näytti juurikin siltä :D
Elsa oli myöskin mukana ja se suoriutuikin parhaiten kiemuraisesta radasta! Hieno pieni göötti!
Aussejen meiningeistä on mykistettyä videopätkää:
Keskiviikkona oli Ripasen ohjatut agitreenit hallilla ja olin kuvailemassa niitä:
Kävin Maiskin kanssa tokoilemassa. Paras treeni vähään aikaan. Kuka on innostanut Maiskin leikkimään? Se oli ihan täpinöissään. Seuruuta tehtiin satunnaispalkalla. Pidempiä ja lyhyempiä pätkiä sekasin ja niiden välissä kehupalkka. Lopuksi vasta namipalkka. Hyppy onnistui kokeenomasesti. Nouto oli hyvä. Paikkamakuu oli hyvä, hyvin jaksoi maata pitkänkin aikaa faaraoasennossa vaikka olin piilossa. Eikä haitannut vaikka tehtiin paikkaistuminen kahden paikkamakuun väliin :) Supertyttö!
Ei mahduttu mukaan 4.11. olevaan tokokokeeseen.
Huomenna kuitenkin kisaharkka Ojangossa :)
Nyt se on ohi, työharjottelu ja koiraton elämä! Eilen iltalypsyllä sain laskea lehmiä harjottelun loppumiseen. Nyt ei tarvitse enää herätä 4.30 aamulypsylle tai kärsiä kauheesta treenimotivaatiosta, nyt kun sitä pääsee taas kuluttamaan. Mukaan tuliaisiksi Kouvolasta koirat sai Iisakki-sonnin luita ja muovikassillisen nännikumeja.
Maiskin turkki oli kasvanut tosi tosi paljon, melkein jo normaaliin mittaansa. Ripan turkki oli sen sijaan karissut kun joulukuusi ja se on nyt ihan kalju. Maiski oli myös kokenut pienenmoisen laihdutuskuurin :) Teletappi oli käynyt trimmikoneen alla.
Pitkästä aikaa mietin tokoiluja pidemmällä tähtäimellä, jopa seuraavaan kokeeseen asti. Yleensä suunnittelen treenin juuri ennen kentälle lähtöä, jos suunnittelen ollenkaan. Ilmotin Maisan 4.11. olevaan kokeeseen, saa nyt nähdä mahdutaanko mukaan. Ripalla oli tänään tokokoe ja ajattelin tehdä Maiskin kanssa koepaikalla kisamaisen treenin nyt kun oli kisahäiriö ja -tunnelma mukana. No joo, se meni aika huonosti. Noutoon ja luoksetuloon ei voi muuta kun olla tyytyväinen. Vihdoin kova treeni ja monet toistot on tuottanu tulosta! Maisa tuli koko luoksetulomatkan laukalla, myös loppuosan ja palautti noutokapulankin laukalla!
Seisominen oli ok. Maahanmeno hidas, mutta meni kuitenkin. Kaukoissa Maisa jäi lonkalleen pää maahan makaamaan, oli muuten tosi vaikee olla korjaamatta mutta hillitsin itseni. No, eihän niistä kaukoista sitten mitään tullut. Istumaan ei tosta asennosta voi nousta. Seuraaminen oli kamalaa. Ei kontaktia ja käännökset valui.
Tiedetäänpä mitä treenata ennen seuraavaa koetta.
Ripan kokeet meni tosi hyvin vaikka se piippailikin. Tuomarina oli Hannele Pörsti.
Seuraavaksi Rimpula suuntaa siis avoimeen :)
Ens viikon sunnuntaina on Maiskin ekat talvikauden agitreenit Vuokkosilla. Talvikaudella treenataan muutaman kerran kuussa epäsäännöllisesti. Meillä vaihtui myös kouluttaja, ensimmäistä kertaa. Ihan kiva toisaalta päästä uudelle kouluttajalle, jos tulisi uusia oppejakin :) Treenien jälkeen suunta kohti Hyvinkäätä, muutto takasin asuntolaan ja maanantaina sitä istutaan taas koulun penkillä. Sitä ennen kuitenkin viikko lomaillaan ja tokoillaan ja ihmetellään syksyä!
Maisa pääsee taas riehumaan huonekaverinsa kanssa! Kuva on viime syksyltä.
