Aurinkoa ja sadetta

Sitä on kesäkuu ollut, vuoron perään. Vihdoin kutenkin mulla koitti kesäloma :)

Muutama viikko sitten Joku kävi päivittämäsää rokotuksensa. Painoa oli huimat 18,4kg! Onpa se iso poika, vaikka sitten kuitenkin on pikkujokke :)
Maisa kävi viikko sitten taas osteopaatilla käsiteltävänä. Olipa kiva kuulla Maisan olevan jo huomattavasti paremmassa kunnossa. Ravilenkeillä ja venyttelyllä on ollut varmasti oma osansa, jatketaan niillä :) Syksymmällä kontrolliin.

Treenattua ei ole tullut mitenkään erityisen tehokkaasti. Junnasta vietin koirattomana Vaasassa. Palattuani reissusta tokoilin vähän Jokun kanssa. Kierrokset taisi olla vähän ylhäällä kun sain tuntea taas valkoiset hampaat käsivarressa..
Käytiin me kuitenkin tokokokeessa Järvenpäässä 18.pv, kun saatiin peruutuspaikka. Ilman mitään suurempia tavotteita lähdin hakemaan hyvää filistä SM-kisoja varten. Eikä kisamaisia tilanteita tule koskaan harjoiteltua liikaa. Tuomarina aina yhtä kiva Riikka Pulliainen. Ajattelin tehdä koetilanteesta Jokulle mahdollisimman mukavan, mutta oma jännistys hiipikin pintaan voimakkaampana, kun kuvittelin. Uskalsin kuitenkin olla Jokulle reilu ja palkata sitä kunnolla temputtamalla. Sillä olikin huisin hauskaa kehässä, kerran jopa haukahti ja puri mua, kun kierrokset nousi liian ylös. Joku teki yksilöliikkeissä tasaisen varmaa suoritusta iloisesti häntä heiluen ja suunpielet korvissa. Itse kämmäsin molempien seuraamisten vasemmalle käännökset. Miten ne onkin niiiiin vaikeet, kun on liikkuri?! Mä sekoon aina, ja nyt Joku reagoi siihen tiputtamalla kontaktin. Nyt muistin olla virittelemättä jääviin. Hyppyä ollaan kerran treenattu viime kokeen jälkeen. Hyvin muisti, että pallo voi lentää ja hyppäsi hienon loikan. Olisi varmaan juossut kehästä ulos näkymättömän pallon perässä, ellen olisi pysäyttänyt :)
Paikkamakuussa oli mennyt lonkalleen, mutta hyvin tsemppasi jälleen vaikka kaksi koiraa karkasikin rivistä.
Tuloksena ALO1, 194p, KP ja luokkavoitto!!! 
Pisteet: seuraamiset 9, muut liikkeet 10

Tänään käytiin pienen tauon jälkeen aksakentällä. Joku meni tapansa mukaan räkä poskella, nyt ei kutienkaan haukkunut tai muuten höyryillyt alkuhölmöilyjen jälkeen. On se vaan hieno agikoira, vielä kun kartturi oppisi ohjaamaan sitä. Kepit muistuivat mieleen muutaman toiston jälkeen.

Se on vasta nuori

Aika ajoin joudun muistuttelemaan itselleni Jokun olevan vasta hyvin nuori. Minulla on ollut todellisia ongelmia määritellä itselleni, kuinka paljon voin vaatia siltä ja kuinka nopeasti. Mitään yleispätevää ikää tietynlaisille treeneille ei voi koskaan asettaa, tavoitteet ja treenitavat on muokattava juuri yksilölle sopiviksi. Maisa on antanut niin paljon ilmaiseksi. Sen kanssa olen tehnyt paljon ja vielä enemmän virheitä, eikä minulla ole motivaatiota tässä vaiheessa lähteä korjailemaan omia virheitäni. Tuntuu, että on koiraa kohtaan epäreilua vaatia sitä tekemään asia paremmin, jos itse on lipsunut omista kriteereistä ja palkannut sitä huonommastakin suorituksesta tai opettanut asian alusta alkaen vähän sinnepäin. Maisan kanssa minulla ei ole edes ollut selviä kriteereitä koskaan, en ole ikinä miettinyt sen kohdalla, miltä haluaisin jonkun liikkeen näyttävän ja treenannut tavoitteellisesti kriteerin täyttämiseksi. Meille toko oli aluksi pakon edessä harrastamista, mutta myöhemmin liikkeet kehittyivät enemmänkin temppumaisiksi ja Maisankin into tokoon kasvoi. Aloitin tokon treenaamisen kilpailumielessä vasta Maisan ollessa reilu vuoden ikäinen, siitähän piti tulla minulle vain agilitykoira.
Nyt minulla on koira, jonka kanssa olen tehnyt tokoa ihan pennusta asti. Koira, jolla on paljon enemmän motivaatiota työskennellä mun kanssa ja moottoria, joka kestää toistoja. Tällaisen koiran kanssa yleensä sortuu äkisti treenaamaan liikaa. Olen pyrkinyt pitämään treenit lyhyinä, mutta haasteiden lisääminen sopivissa määrissä on tuottanut ongelmia. Olen jättänyt tiettyjä perusasioita tekemättä, ajatellen Jokun olevan vielä liian nuori selvitäkseen sellaisesta. Toisaalta meille on myös tullut takapakkeja johtuen liian haastavista treeneistä ja liian aikaisesta kisamaisen suorituksen vaatimisesta. Lisäksi Joku eroaa Maisasta häiriöherkkyydellään. Se on uros ja tytöt kiinnostavat nuorta miestä paljon. En ole osannut puuttua tähän, neuvoja olen kyllä kysynyt. Itselleni minun pitäisi kuitenkin selvittää se, missä vaiheessa ja miten minun tulisi puuttua tilanteeseen, koska itsehän se oma koira pitäisi parhaiten tuntea ja tietää, millaiset koulutustavat tukevat edistymistä. Joskus ulkopuoliset silmät näkevät vain paljon enemmän kuin itse koiran omistajan.
En kuitenkaan hetkeäkään kyseenalaista kysymyksen "Kuinka paljon nuorelta koiralta voi vaatia?" olevan ikuinen ajattelun aihe.

Eilen oltiin Jokun kanssa tokokokeilemassa Hyvinkäällä Ossi Harjulan kehässä. Saatiin se, mitä lähdettiin hakemaan: hyvää kokemusta SM-kisoja varten ja viime treenien hiomisen aiheet. Koe järjestettiin nurmikentällä ja kaksi kehää pyörivät aivan vierekkäin. Kehään mentäessä Joku ihaili hieman viereisen kehän ruutuunmenoa, mutta pystyi unohtamaan häiriön luoksepäästävyyden alkaessa. Luoksepäästävyyden jälkeen vapautin ja käskin perusasentoon. Joku olikin siinä vaiheessa täydesä vireessä ja pomppi vieterinä mun vieressä maahan-istu sarjaansa, kun olin viritellyt paikkamakuuseen. Oli pakko käskeä sitä odottamaan, jolloin se oli jo ampaisemassa suoraan eteenpäin juosten. Onneksi se reagoi nopeasti käskyihin ja sain tilanteen pelastettua pienellä "jok" äänellä. Nyt reagoi hyvin maahanmeno käskyyn (osasi jo varmasti sitä odottaakin). Samantien ohjaajien poistuessa koirien luolta, sheltti karkasi ohjaajan perään rivistä. Puolen minuutin kohdalla Jokun viereinen keeshond aloitti tauottoman voimakkaan haukkumisen. Joku venytti kaulaansa ja katsoi sitä hetken. Koira haukkui minuutin, jonka jälkeen ampaisi rivistä täydellä laukalla omistajansa luokse. Joku terävöityi ja makasi loppuajan kuin patsas. Sivulletuloon reagoi hyvin.
Ennen yksilöliikkeitä Jokua pisti takamukseen joku ötökkä. Se meni ihan vaikeaksi, eikä edes suostunut leikkimään. Sain sen kuitenkin innostumaan kehään mentäessä ja hihnaseuruu sujui ihan mukavasti, lukuunottamatta alle sekunnin kontaktin tippumista. Vapaana seuraaminen alkoi hyvin, mutta puolessa välissä se pistos jäi häiritsemään. Sain muutaman kerran kutsua sen uudestaan seuraamaan, toinen käsky oli hiukan vihaisella äänensävyllä ja Joku tuli luimistellen. Seurasi kuitenkin loppupätkän taas ihan ok.
Maahanmenossa minulla oli luottamusongelmia äskeisen kömmähdyksen takia, joten varmistin olan yli. Hyvin oli Joku kuitenkin tehtävästä suoriutunut. Luoksetulossa ei ollut ongelmia. Viereisessä kehässä huudettiin kovaan ääneen 'maahan' -käskyä, kun meidän piti tehdä liikkeestä seisominen. Virittelin Jokun hyvin, mikä taisi ollakin todellinen moka, koska Joku näppäränä ennakoi todella voimakkaasti liikkeen ja jäi seisomaan ennen aikojaan. Hypyssä kolautti jalkansa, niinkuin on tehnyt nyt muutamissa treeneissäkin, kun olen vähentänyt lelun heittelyä ja siksi pyrkii lähelle estettä.
Jokun ilme kehässä oli kuitenkin todella kiva ja siirtymätkin onnistuivat. Suurin virhe oli tuo vapaana seuraamisen harhautuminen. Toisaalta tässä nousee esille kysymys juurikin haasteen vaativuudesta. Oliko epämääräinen pistoshäiriö liian vaativa noin nuorelle koiralle? En syytä virheestä Jokua.

Pisteet:
Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Hihnaseuruu 9,5
Vapaana seuruu 7
Liikkeestä maahanmeno 9
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 0
Hyppy 8
Kok. vaik. 8

Yht. 159p, ALO2

Treenilistalle ennen SM-kisoja nousivat hyppy ja ennakointiin puuttuminen.
Note to self: Luota koiraan, älä virittele jääviin.

Tänään käytiin treenailemassa heti treenimotivaation noustessa tappiin. Hyppy alkoi sujumaan, kun muutaman kerran vahvistin lelulla. Seuraamisen yhteydessä onnistui myös jäävät. Lisäksi tehtiin ruutua nyt kosketusalustalla. Menee hyvin melko läheltä, kauempaa lähettäessä jää etunauhalle, josta korjaa itsenäisesti kosketusalustalle. Ohjatun alkeisharjotukset onnistui todella hyvin, mutta se tavallinen nouto... vaadinko liikaa? Oliko treeni liian pitkä, vaikka välissä olikin pidempi tauko? Joku ei suostunut ottaa kapulaa suuhun. Olen varma, että se tietää, mitä sen pitää tehdä, mutta nyt se ei onnistunut millään. Ajattelin sen perseilevän. Se on kuitenkin todella miellyttämishaluinen ja nöyrä, mutta myös kova. Vein siltä hetkeksi mahdollisuuden edes yrittää ja häädin sen jäähylle kentän laidalle, josta kutsuin takasin. Odotinkin sen tulevan korvat luimussa jalkoihini selin makaamaan, mutten kuitenkaan sortunut olemaan sille antelias. Vaadin uudestaan, muttei millään suostunut edelleenkään ottamaan kapulaa suuhun maasta. Kyllä se mun kädestä sen kapulan otti hetkeksi muttei maasta. Täytyy palata nostotreeneihin. En halua tuollaista fiilistä itselleni enkä Jokulle nyt enää.

Maisan kanssa ollaan treenattu kerran kohti EVL'ää. Totesin jälleen sen olevan koira, jolle asioita ei tarvitse opettaa paloina, koira, joka antaa ilmaiseksi, koira, josta saa kaiken tarvittavan irti vähällä treenillä. Kokeilin suoraan ohjattua noutoa. Yhden tai kaksi toistoa olen ottanut suuntia yhdelle kapulalle, mutta miksi noinkin viisaalle koiralle täytyy tehdä noin yksinkertaisia harjoituksia. Ensin käskettyäni merkille juoksi keskikapulalle ja nouti sen. Sen jälkeen tein kolme toistoa vieden Maisan merkille ja lähettämällä siitä. Jokaisella kerralla onnistui. Sen jälkeen vielä kaksi kokeenomaista toistoa ja kappas, meillä on toimiva ohjattu nouto :)
Liikkeestä maahanmenon 'ned' -käskyn Maisa oli unohtanut, tietää sen kuitenkin luoksetulossa. Vaihdan sen takaisin 'maahan'-käskyyn, koska toimi sillä. Muuten Z ok. EVL ruudussa ei ollut mitään ongelmia, se jopa totteli 'seis' -käskyä eikä mennyt omatoimisesti maahan. Onko muka mun tottelematon luonnonlahjakkuus alkanut ihan oikeasti tottelemaan...Tunnari meni ihan loistavasti, ei mitään epäröintiä kapuloilla. Paikkaistuminen yli 4 min meni myös ongelmitta. Seuraavat treenit on kokeenomaset ja jos ne menee edes sinnepäin, aletaan katsella kokeita :) Maisa on vaan niin huippuälykkö!!

Jokun kanssa menin treenin päätteeksi keräämään vielä hyvää fiilistä agikentälle ja se haluttu fiilis tulikin, kun musta pujotteli 12 keppiä suorana yhdessä, vauhtikaan ei ollut mikään mitätön! Uskomatonta, Jokunkin aivoissa kaksi hernettä löytävät toisinaan toisensa :) Luustokuvaukset ens kuussa ja sitten rakentamaan A-esteelle juoksareita. Huomenna rokotukset.

Kolmen koiran lauma

Tänään se palaa ja laumamme kasvaa entiseen neljään. Ripa ja Donny on olleet nyt reilu kaksi viikkoa Kiteellä paimennushommissa lammastilalla, tai on siellä nautojakin.

Touko- / kesäkuun vaihde toi mulle valkolakin päähän ja edessä odottelee viikon päästä olevat pääsykokeet ammattikorkeakouluun.

Edessä on myös tokon SM-kokeet, kun Joku valittiin lopulliseen HSKH:n joukkueeseen. Sitä ennen käydään vielä yhdet kokeet sunnuntaina, ihan vaan kokemusta keräämässä.
Treenit on menneet nyt todella hyvin, ne vähät mitä ollaan keretty treenailemaan. Toukokuun puolella käytiin Riitan opeissa harjoittelemassa seuraamista, tunnaria, ruutua ja paikkamakuuta. Seuraaminen on parantunut huimasti, olen tehnyt vaikeita pätkiä ja hyvin Joku pitää kontaktin ja paikan. Tunnarissa ollaan tehty pääasiassa oman piilotusta. Etsii hyvin, muttei vaihda kapulaa leuluun (?), täytyy aina kyykistyä ja palkata namilla, että irrottaa. Kerran kokeiltiin myös omaa piilossa vieraan kasan takana. Hyvin ohitti vieraat ja etsi oman. Ruutua ollaan tehty näytöllä, mutta ei oikeen vastaa siihen enää yhtä hyvin. Innokkuus on kadonnut, kun palloa ei olekaan löytynyt vähään aikaan sieltä. Opetin Jokulle nyt kosketusalustan ja kokeilen, jos saisin sillä kerättyä varmuutta ja vahvistettua ruudun paikkaa. Paikkamakuussa ei reagoi aina ensimmäiseen käskyyn. Ei ole kuulolla alkuhöpinöiden jälkeen, kun kutsun sen sivulle. Nyt ollaan treenattu katsekontaktia (olen opettanut siihen nyt sanan, joka ei ole se 'seuraa') ja hyvin on reagoinut maahanmenokäskyyn.
Luoksetulon eteentuloa ollaan myös hinkattu, kun on tullut vähän vinoon. Nyt tulee jo pidemmältä matkalta paremmin, eikä enää edes törmää :)
Kerran tehtiin hyppyä kolmen liikkeen kokeenomasessa treenissä ja liikutteli vähän tassujaan mun kävellessä viereen. Nyt ollaan treenattu pelkkää paikallaanseisomista etupalkan avulla niin, että annan sivusta painetta kädellä tai jalalla. Aluksi ei sietänyt painetta yhtään, mutta nyt onnistuu jo hyvin.

Treeni-ilme, räät otsalla

Joku on myös aloittanu käymisen ohjatuissa agitreeneissä, tai kerran on treenit ehtineet olla. Treeninä oli ykkösluokan kisarata, jossa me jämähdettiin esteelle numero 2. Se oli U-putki, josta ulostultuaan Joku kääntyi poikkeuksetta aina väärään suuntaan. Useasta palkkauskerrasta ja toistosta huolimatta, Joku jatkoi väärään suuntaan kääntymistä. Mä en ymmärtänyt laisinkaan tuota maailman viisaimmaksi haukutun koirarodun edustajan aivopierua.
Itsenäisesti ollaan käyty treenailemassa jonkin verran. Kepit on alkaneet sujuat suoralla kuudella jo hyvin. Suljettu kulma on vielä hankala, mutta hakeutuu kepeille hyvin jo yli 10 metristä.
Kokeiltiin myös helatorstain agikisoissa ollutta Mia Laamasen tekemää kolmosten hyppyrataa ja nollanahan se meni maaliin saakka, ilman keppejä tietty. On Joku kyllä ihan huikeen hauska agikoira. Se tekee niin täysillä, mutta on kuitenkin alkanut keskittymään: 45-50cm rimat pysyy suht hyvin ylhäällä :)

Helatorstain kisoissa kisasin Elsan kanssa kaksi rataa. Agiradalta 15 virhepistettä (?) ja hypäriltä mun pienestä mokasta (pidin liian kauan kädessä) johtuva HYL. Lähdöt kuitenkin onnistui nyt paremmin, kun vähään aikaan :)

Maisa kävi osteopaatilla jälleen kuntouttamassa selkäänsä. Vasen puoli ei enää ollut kovinkaan jumissa, oikea puoli enemmän. Nyt aktivoidun itse venyttelemään Maisaa ja otan sen mukaan useemmin juoksulenkeille, jossa saa ravata vierellä. Käydään kesäkuun loppupuolella sitten taas tarkistuskäynnillä.
On Maisa kerran saanut treenata tokoa. Seuraamisen kontaktia ja kaukoja. Innokkuutta riittää, kun treenaa kerran kuussa. Siitä en sitten ole varma, ollaanko me valmiita korkkaamaan se EVL syksyllä :D