Ripan treenijuttuja

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Ei riemulla rajaa, kun on päästänsä vajaa

Nyt on Maisalta poistettu tikit. Haava on siisti ja turvotus on hävinnyt. Tikkien poisto kävi nopeasti Maisan maatessa ja nauttiessa. Maisa saa nyt nauttia taas täysillä ja juosta vapaana. Lääkäri uhaksi, että Maisan peppukarvat kasvaisi vasta syksyksi takasin :(

Tokoilemassakin ollaan käyty. Tehtiin pitkä seuraamispätkä, kokeenomainen luoksetulo ja jäävät.
Kontakti pysyi koko seuraamisen ajan, vaikka häiriönä toimikin lehmäaitaus, josta tuli hyviä tuoksuja. Luoksetulo oli hyvä. Maisa tuli laukalla koko matkan ja perusasento oli hyvä. Jäävät onnistuivat myös hyvin.


                                                 Maisan leikkaushaava




Maisa ja Fasu-flätti sai vihdoin taas riekkua yhdessä




sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

treeneistä treeneihin

Maisa on toipunut superhyvin leikkauksesta. Haava näyttää hyvältä eikä punota, vähän se on vielä turvoksissa. Tänään mennään el.lääkäri Marjatta Laaksolle poistamaan tikit.
Me vähän ollaan lipsuttu lääkärin antamista ohjeista ja pidettiin viikonloppuna Maisaa vapaana, remmilenkit kun ei ole meitä varten. Maisan energiavarastoja kulutettiin viime viikolla muilla keinoilla.
Tokoiltiin normaalia enemmän ja tehtiin pientä aivojumppaa temppujen opettelun ja Dog Brick pelin merkeissä.
Kosketusalustaa ollaan harjoiteltu paljon ja Maisa todellisena älykkönä tajusi idean melko nopeasti. Nyt vielä pitää vahvistaa alustalle jäämistä ja siellä olemista häiriön alla sekä sitä, että sinne mennään niin lujaa kuin mahdollista. Jospa se olisi silloin hyvin hanskassa, kun ulkokausi alkaa, niin päästäisiin heti liittämään se kontaketehin - toki voihan sitä hyödyntää muuallakin esim. tokossa ruudun ja merkin opettelussa.
Tokossa me ollaan panostettu nyt entistä enemmän vireeseen. Pari seuraamispätkää ja jäävät putkeen tehtynä ilman palkkaa onnistui Maisan kanssa tosi hyvin. Seuraamispätkiä pitää alkaa pidentämään ja käännöksiin pitää alkaa panostamaan kunnolla. Kaukojen oikeeta liikerataa oon takonu Maisan päähän varmaanki viime syksystä asti säännöllisen epäsäännöllisesti ja nekin alkaa nyt vihdoin onnistumaan pienen välimatkan päästä.
Sunnuntaina oltin Porttipuistossa tokoilemassa viiden muun auspain kanssa, ja olihan se Ripakin siellä treenaamassa äitin kanssa.
Maisan kanssa tehtiin muutama seuraamispätkä. Keskittyminen oli ajoittain jossain ihan muualla kun tokossa. Paikkamakuutakin otettiin, taisi olla 3 minuuttia. Maisa nousi seisomaan ennen kuin aika tuli täyteen ja lopuksi ennakoi perusasentoa. Kosketusalusta oli myös mukana ja sillä tehtiin muutama jotenkin onnistunut toisto.
Tokoilun jälkeen lähin koirien kanssa tunnin lenkille ja kun tulin, oli aikaa vajaa puol tuntia agilitytreenien alkuun.
Agissa tehtiin suoraa ja takaaleikkauksia + kontakteja. Itsenäisellä puolella harjoiteltiin pimeitä putkikulmia. Maisan piti jäädä kotiin vaikka paljon se oli mukaan tulossa. Tellu oli ihan intona, tauko teki hyvää :)
Takaaleikkauksissa oli aluksi apuohjaaja palkkaamassa, mutta lopuksi ne onnistui yllättävän hyvin. Vauhti oli sen verran kova. Kontaktit meni hitaasti, mutta kepit sen sijaan ihan huippu nopeesti, mulle tuli ihan kiire!!


Maisa on alkanut kaljuuntua, karvaa lähtee kiitettävän paljon.

Punnittiin auspait;
Ripa 22,2 kg
Maisa 18,9 kg

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Leikkausarpia

Maisa on nyt kohduton narttu, eikä juoksut ole enää riesana haittaamassa harrastuksia :)
Ennen sterilisaatiota Maisalta katsottiin vielä veriryhmä jos hätätapauksessa olisi joutunut tekemään verensiirron.
Sterilisaatio onnistui hyvin. Maisa meni Viikkiin aamulla ja haettiin iltapäivällä, jolloin Maisa oli jo hereillä, vaikkakin hieman tokkurainen.
Leikkauksen yhteydessä Maisalle annettiin fysiologista suolaliosta, antibioottia ja kipulääkettä suonensisäisesti
Haava suljettiin sulamattomilla tikeillä, jotka käydään poistamassa viikon päästä. Haavan päälle oltiin laitettu liimaside, ja tosiaankin liimaside olikin. Ensimmäisillä lenkeillä siihen kertyi kuraa ja se piti poistaa. Liima repi Maisan iholle jäljet ja oli tosi kivuliasta varmasti koiralle, vaikka yritettiin liottaa vedellä.
Lääkäri oli unohtanut Maisan tassuun kanyylin, joka otettiin kotona pois. Pepun päältä oltiin ajeltu karvat kämmenen kokoiselta alueelta epiduraalipuudutuksen takia. No nyt ainakin näkee, kuinka lujaa se töpö oikesti vispaa :)
Uusi vauvamaha oli myös tehty. Karvattomat kohdat kutisee tosi paljon ja niitä pitää sitten urakalla rapsuttaa, Maisan nauttiessa silmät ristissä.
Mukaan saatiin kipulääkkeitä (Rimadyl Carprofen), joita ollaan annettu nyt iltaisin.
Ripa ja Tellu ihmetteli Maisaa, kun Maisa tuli Viikistä. Ripa ei vaan voinut käsittää, miksi Maisa ei alkanut riekkua sen kanssa.
Leikkauksen jälkeisenä aamuna Maisa oli jo todella pirteä ja innokkaana lähdössä joka paikkaan. Itse olin koululla koko viikon hoitelemassa pikkueläimiä. Lauantaina Maisa kuitenkin pääsi takaisin Hyvinkään meininkiin. Kauheasti se kaipaa koko ajan läheisyyttä ja tunkee syliin, loukkaantuu, kun joutuu jäämään yksin ja virtaa riittää vaikka muille jakaa. Remmilenkkejä täytyy kuitenkin jatkaa, kunnes tikit poistetaan. Nyt on vasta puol viikkoa mennyt... hmm, mitäköhän sitten viikon päästä, hyppiiköhän se seinille (?)
Kamalaa megafonia täytyy myöskin pitää päässä tikkejen pistoon asti Maisan ollessa yksin.

Viimeksi, kun Maisa kävi Viikissä, huomattiin, että Maisalla on takahampaissa kauheat reiät. Sterilisaation yhteydessä piti hampaisiin laittaa paikat, mutta mitään kariesta ei kuitenkaan ollut, vaan värjäytymiä. Lääkäri suositteli hampaiden harjausta kaksi kertaa viikossa.




                                                 Kaamea megafoni
                                       

Leikkaushaava


Ajeltu kohta


Vähän aivotoimintaa Dog Brick -pelin merkeissä

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Verikoetulokset tulivat !

Maisan verikoetulokset tulivat viime viikon torstaina ja kaikki näytti olevan kunnossa !! :) Maisa steriloidaan siis keskiviikkona 16.3 Yliopistolla, Viikissä.
Viime viikolla oltiin tokoilemassa. Tehtiin pieniä pätkiä seuraamista, ja viretila pysyi oikeena koko ajan, vaikka välillä pidettiinkin taukoa ja kuunneltiin palautetta. Lisäksi tehtiin luoksetuloa, jossa palkkasin suoraan vauhdista, ettei Maisa kerennyt hidastaa raviin. Tätä pitää tehostaa vielä paljon, mutta hiljaa hyvä tulee.
Eilen oli viimeiset agitreenit hallissa. Maisalle tehtiin jälleen onnistunutta vauhtitreeniä. Keinulle se onnistui juoksemaan kauheeta kyytiä, niin että säikähti. Toistolla meni sen tosi hitaasti ja varoen :( Nyt, kun ulkokausi alkaa, opetan kontaktit uudestaan, kosketusalustan avulla. Jospa niin saisi kontakteihin lisää varmuuttaa ja vauhtia.
Tellu joutui vielä jäämään kotiin. Seuraavalla kerralla sekin pääsee taas mukaan liitelemään.