Tokoa ja agia, onnistumisia ja epäonnistumisia

Joku on lausuttu nyt virallisesti terveeksi, (A/A) (0/0)!!

Ollaan aloitettu A-esteen harjottelu - pysäytyskontaktilla. Joku on alkanut nyt hidastelemaan alastuloilla ja olen suunnilleen joka toisella toistolla kannustanut juoksemaan vaan täysiä läpi. Yleensä olen yhdistänyt tämän vauhtitreenin itsenäisen kontaktin treeniin ja jäänyt itse taakse ja heittänyt pallon Jokun ollessa alastulolla, jolloin se saa juosta suoraan palkalle. Näiden välissä ollaan tehty normaaleja pysäytyskontakteja, joiden vauhti on ollut aina todella hyvä vauhtitreenien seassa. Kepeillä päästiin onneksi eroon toisen keppivälin ongelmasta ja nyt hakee taas hyvin ekaan väliin. Eihän ne kepit vielä varmat ole, vaikeista kulmista epäonnistuu todennäköisemmin kuin onnistuu. Treeniä vaan lisää.
Ja nyt tuli se kauan pelätty ongelma. Itsehän en ole vahvistanut sitä lähdössä pysymistä. Ja nyt se nousee melkein joka kerta. Ei sentään ota varaslähtöä, mutta nousee. Joku on oppinut myös näissä tilanteissa kouluttamaan mua. Se on opettanut mua kävelemään rintamasuunta siihen päin (aina kun käännän selän se nousee, kun käännän rintamasuunnan sille, se istuu jälleen). Nyt täytyy alkaa oikeen tosissaan vahvistamaan sitä lähdössä pysymistä.

Meillä on isompikin ongelma... mulla on agitreeneissä mukana koira, joka ei ole mulla hanskassa. Turhaudun sen kiihkoiluun kentän laidalla. Se räkyttää tauotta, eikä kykene tekemään muuta, kuin tuijottelemaan kentälle. Yleensä käyn viereisellä pienellä kentällä lämmittelemässä ennen omaa vuoroa mm. siivekkeiden kierroilla. Mun on vaikea enää pitää Jokua siinä tilanteessa vapaana, koska pelkään sen karkaavan treenikentälle. Sinne se pyrkii. Toistaiseksi on kyennyt keskittymään hyvin lämppätreenissä niin kauan, kun sillä on kokoajan hommaa. Ehkä mua vaan pelottaa, milloin koko homma riistäytyy täysin käsistä. Tulevaa hallikautta (koirat eivät saa haukkua hallissa) odotan kauhulla. En mä Jokua pakkasilla autossakaan voi pitää. Tilanne on mulle haastava, koska en tiedä millaisilla keinoilla tuota kiihkoilua pitäisi lähteä karsimaan. Jotkut käyttää rauhottumisalustaa, jonka päällä koira opetetaan makaamaan rauhassa. En usko ikinä Jokun pystyvän makaamaan agikentänlaidalla rauhassa. Tuskastuttavaa.

Sitten tokopuolelle.. Jokun paikkamakuu on täysin hajalla. Myönnän, etten ole arjessa todellakaan mustavalkoinen. Nyt näen, kuinka se myös heijastuu kaikessa negatiivisudessaan harrastuskentille. Paikkamakuu on jossain vaiheessa mennyt niin huonoksi, että kun viime torstaina sitä treenattiin, Joku ei pystynyt makaan edes puolta minuuttia paikallaan rivissä. Nousi seisomaan ja näytti tosi tylsistyneeltä. Mulle tuli todella huono mieli, kun nuorten koirien tokoringin näyttökoe oli lauantaina. Perjantaina tein lenkin lomassa pieniä paikallaanolo harjoituksia. Istumisia ja makaamisia. Jestas, että ne olivat vaikeita Jokulle. Kaikki treenaaminen kohdistuu meillä vain harrastuskentille. Huomaan, ettei meillä ole välttämättä minkäänlaista arkikäyttäytymistä. Jos koira tottelee treenikentällä, ei se automaattisesti tarkoita, että se tottelisi arjessa. No, joka tapauksessa Joku vaati fyysisen kontaktin muistuttamiseksi paikallaanolosta. Vein sen aina pannasta takaisin makaamaan. Se alkoi toimimaankin paremmin!

Lauantaina ringin näyttökokeessa oli paikalla 10 pätevää nuorta koiraa ohjaajineen. HSKH oli hyvin edustettuna. Rinkiin otettiin mukaan 5-7 koirakkoa. Olimme Jokun kanssa 5. suoritusvuorossa ja näin ollen ekan paikkamakuuryhmän viimeinen koirakko. Olin häkeltynyt Jokun maatessa KOKO 2 MINUUTTIA paikallaan. En ottanut kylläkään täyttä matkaa. Muutaman kerran Joku haukotteli ja rauhotteli itseään ja vilkaisi ympärilleen. Palatessani takaisin, Joku ponkaisi pystyyn (varmaan luuli, että olen tulossa komentamaan). Sain sen kutienkin käskettyä heti takaisin maahan, josta nousi hyvin sivulle. Yksilöliikkeissä oli vaikeahko seuraamiskaavio sisältäen temmonvaihtelut, kaikki käännökset ja askelsiirtymät. Joku selviytyi uskomattoman hyvin pitkästä seuruusta pitäen koko ajan hyvän paikan ja kontaktin (paitsi yhdessä käännöksessä tiputti). Seuraamisen jälkeen suora luoksetulo, jossa ei mitään ongelmia. Sitten nouto, joko pitona tai kokeenomasena. Tein kokeenomasen helpotettuna minimisoidakseni huonon palautusvauhdin ja väljän eteentulon. Nouto toimi kivasti. Itse mokasin, kun otin kapulan vasempaan käteen, jolloin se jäi koiran tielle, kun tuli sivulle. Lopuksi vielä tehtiin omavalintaisena liikkeenä AVO kaukot lyhyeltä matkalta. Ensimmäinen kerta, kun kokeiltiin kokeenomasesti ja se toimi loistavasti! Kaikki vaihdot suoria ja nopeita! Joku oli kehässä todella kiihkeä ja alkoikin haukkumaan, kun palkkasin sosiaalisesti liikkeiden välissä. Ei se ennen ole haukkumaan ruvennut. Nyt täytyy alkaa kiinnittämään enemmän huomiota viretilan hallintaan.
Illalla saatiin jo tieto, että päästiin mukaan rinkiin! Huippua :)

Maisan kanssa ollaan tehty ohjatun treeniä, vähän myös muuta. Sehän ei esimerkiksi paikkamakuussa pysy sivulla/maassa, jos toinen käskyttä vieressä eli reagoi toisten käskyihin. Ohjattu sujuu vaihtelevasti, ei ikinä ekalla yrittämällä kokeenomasesti. Ehkä joskus, ehkä vielä kerran ennen koetta, ei olis onnistumisprosentti enää nollassa ;)

Terve J. Jokunen

Epäonninen antisankari kävi luustokuvissa viime viikolla ja hyvältä näyttää! Mikä helpotus tämä olikaan hermoilijaomistajalle :)
Joku oli rauhotuksen jälkeen yllättävän pitkää "känninen". Aamulla se rauhoitettiin ja myöhään illalla alkoi vasta lievittämään.

Leirin jälkeen ollaan treenailtu jonkin verran. On mukavaa, että kuumina päivinä iltaisin, ilmojen viiletessä, mustanaama on energiapommi. On hienoa tulla kymmeneltä illalla väsyneenä iltavuorosta kotiin, kun vastassa on päälle pomppiva vieterijalka, eikun yötreenaamaan..

"Joko treenataan?"

Agissa Joku on kehitellyt toisen keppivälin kirouksen. Eilen yritin paikkailla palaamalla ihan vauvan kenkiin. 2x2 kepeillä kahdella setillä eikä suorassa linjassa. Toimi ihan hyvin. Enimmäkseen onnistui, mutta muutamia kertoja sujahteli myös sinne kakkosväliin.. treeniätreeniä.
A-estettä pitäisi myös alkaa ihan oikeasti tekemään. Nyt kun en voi enää syyksi sanoa: ei me vielä, kun ensin ne luustokuvat. Näen vain kammokuvia mielessäni aan harjalta alas pyörivästä mustasta. Enkä mä ole vieläkään päättänyt juoksukontaktin ja pysäytyskontaktin väliltä. Tarjoaa vahvasti 2on2offia, ehkä valitsen kuitenkin sen, ehtiihän ne juoksarit myöhemminkin rakentaa, kai :)
Keinua ollaan myös yritetty treenata nopeemmaksi. Päähänjuoksutreenit alkaa tuottaa tulosta!
Mä olen yrittänyt päästä eroon sisäänpäin kääntyvistä hartijoista, vaan helppoa se ei ole, kun on ohjannut niin jo 6 vuotta. Ehkä vielä joskus saan kiinni uusista opeista ja ohjaan kädet takana rintakehä auki :)

(c) Hinni Ruottu

(c) Hinni Ruottu

Maisan kanssa ollaan tehotreenattu ohjattua noutoa. Pikkuhiljaa alkaa se vasen puolikin löytyä. Sille, kun on ollut kamala ongelma kääntyä merkiltä vasemman kapulan suuntaan. Tykkään töpöhännän uudesta iloisesta asenteesta. Puolenvuoden hiljaiselo harrastusten parissa on antanut Maisalle enemmän vauhtia ja intoa :)
Leikkelin Maisalle pentuturkin :)

5 kiloa kevyemmän näkönen

Jokun kanssa tehotreenataan kaukoja päivittäin. Pienesti ne alkaa muistuttamaan sellaisilta, millaisilta haluan niiden näyttävän. Mutta se paikkamakuu, en jaksa treenata sitä, vaikka pitäisi - oikeesti.

HSKH:n agilityleiri

Takana huikea viikonloppu Järvenpäässä, johon sisältyi ensisijaisesti paljon oppimista.
Perjantai-iltana kannettuamme tavarat mökkeihimme, kisailtiin hauskaa leirikisaa. Keskellä rataa olivat kottikärryt, jossa oli prinssinakkeja ja porkkanoita. Hyllyn sattuessa piti juosta kottikärrylle, antaa koiralle nakki ja itse syödä porkkana. Maaliin tullessa oli kulhollinen vaahtokarkkeja ja jokaisesta viidestä virhepisteestä piti syödä kaksi vaahtokarkkia. Aikansa katseltuaan muiden menoa, Joku oli kerännyt kierroksia oikeen urakalla eikä radalla pystynyt suorittamaan esteitä. En edes muista, kuinka monesti vierailimme kottikärryjen luona. Muistan vain sen, että suuni oli aina täynnä porkkanaa vielä edellisestä kerrasta uuden hyllyn satuttua. Joku ei tykännyt nakeista. Maaliin päästyämme (ehkä noin kahden minuutin päättömän juoksun ja syömisen jälkeen) olin hengästynyt ja vielä hengästyneempi kuultuani tuomioni: syö 10 vaahtokarkkia. Aika kului koko ajan ja vaahtokarkkeihin tukehtumisen riski oli suuri. Samalla mättäessäni karkkia naamaan katselin iloisesti hymyilevää koiraani, joka oli asettunut mukavasti lepäämään keskelle kenttää...

Yö saatiin nukuttua hyvin. Joku nukkui yöt häkissä, koska nuorena näppäränä miehenä on muutamia kertoja merkkaillut vieraisiin paikkoihin. Mökkikaverinamme oli vielä ihana malinoistyttö, enkä halunnut ottaa riskejä.

Joku ja mökkikaveri Nada

Lauantaiaamuna lähdmme rakentamaan Satu Hillin suunnittelemaa rataa, jota päästiin testailemaan aamupäivästä. Joku haukkui kentän laidalla häkissään koko treeniajan ja lopulta päädyin jättämään Jokun mökin edustalle häkkiin, siellä se rauhoittui eikä kiihkoillut. Olin todella tyytyväinen Satun koulutukseen. Paljon saatiin uusia oppeja ja kokeiltiin ohjauskuvioita, joita en ole Jokun kanssa kokeillut. Onnistumisen tunne oli mahtava lukuisten väärien, mutta opettavaisten toistojen jälkeen. Päällejuoksussa Joku on usein jättänyt hypyn hyppäämättä, kun on vaan tuijottanut mua silmiin. Oli huikeeta huomata, kuinka se reagoi, kun käänsin katseeni rimaan. Se hyppäsi yhtään epäröimättä, vaikka ohjaukseni ei muuttunutkaan. Joku on hyvä kääntyjä, niin erilainen kun Maisa. Jokulla ei tarvitse viljellä vastakäännöksiä, kun kääntyy peruskäännökselläkin postimerkin päällä. Vastakäännökset voi oikeasti jättää kaikista tiukimpiin kohtiin. Myöskään putkijarruja en ole käyttänyt Jokulla, koska ainakin toistaseksi se on kääntynyt putkilta tiukasti, kun olen kutsunut. Kepeillä oli tällä radalla haastava avokulma, joten vahvistettiin erikseen ykkösväliin tulemista. Joku häiriintyi pahasti palkkaamisesta, eikä palkan saatuaan voinut pujotella loppuun asti. Saatiin kuitenkin lopuksi hyvä toisto ilman palkkaa.

Iltapäivällä oli Pete Huotarin koulutus, jossa sainkin oikeen kunnon opetuksen hartijalinjasta. Hartijalinjateema jatkui aina seuraavaan päivään saakka. Ei sitä kerrasta eikä ehkä sadannestakaan vielä opi.. Oli mieletöntä huomata noin nopeasti reagoivasta koirasta, kuinka olkapäätä kääntämällä saa sen ohjattua erilailla. Peten radassa oli paljon ansakohtia, vääriä putkenpäitä houkuttelemassa koiraa. Näitä en ole Jokun kanssa ennen treenannut, nyt saatiin niihin oikeen tehotreeniä, ja kyllä se koira toimii, kun sen oikein ohjaa ;)

Illasta oltiin molemmat Jokun kanssa ihan puhki ja uni tuli samantien.

Viilennystauolla

Sunnuntaina ensimmäisenä suunnattiin Peten koulutukseen. Radalla harjoiteltiin mm. puomi-putki erottelua ja pituuden oikeaoppista suoritustapaa. Taas ainakin puolet toistoista meni huonosti johtuen mun kääntyneistä olkapäistä (kuinka se voikaan olla niin vaikeeta). Erottelutreenejä ei olla Jokun kanssa juurikaan tehty. Ensimmäisellä toistolla puomin (jonne oli tarkoitus mennä) juuressa oli pallo. Joku sujahti fiksuna ansaputkeen, kiipesi puomin alastulolle ja palkkasi itsensä pallolla :D. Toisella kerralla avustus tapahtui puomia näyttämällä ja palkkaamalla ylempää. Seuraavalla toistolla onnistui jo ilman apuja. Huikeen nopee oppimaan tuo koira on vaikkei aina uskois. Pituudelta rata jatkui 90 asteen kulmassa ja siellä muutamalla kerralla oli apupalkkaaja, kun Joku hyppäsi pituuden sivusta ulos. Palkkauksien jälkeen kaarrattelu jäikin päälle, mutta saatiin myös kääntymään hyvin pienellä rytmityksellä.

"Häh, minne mun pitäis mennä?!"

Iltapäivällä jatkettiin Satun opeissa. Jälleen oli todella mukavanoloinen rata. Alussa harjoiteltiin niistoja ja laskettiin hypystä rimaa alemmas. Riman noustessa normaalille korkeudelle Joku viisaana sujahti riman ali(!!!), mitä ei ole koskaan ennen tehnyt. Pienistä esterakennelmista huolimatta Joku mielellään olisi ängennyt ali, kunnes sain sen lopulta taas hyppäämään. Seuraavaksi harjoiteltiin pakkovalssia. Itselle jäi päälimmäisenä mieleen, että koira ei katoa putkesta mihinkään. Itse keskityn katsomaan koiraa ja ohjaamaan sitä samalla kun se on putkessa vaikka tuon ajan voisi hyvin käyttää nopeaan etenemiseen ja esteiden vilkuiluun. Kaikesta lainalaisuuksista poiketen pitää muistaa: älä katso koiraa, katso rataa! Lopussa vielä loppusuora, jonka väliin en ehtinyt tehdä persjättöä, joten harjoiteltiin takanaleikkausta koiran edetessä miltei suoraa linjaa. Hyvin toimi!

Leirintäpaikka oli upea. Tuusulanjärvi oli ihan vieressä, joten koirat saivat käydä joka välissä viilentymässä ja kävinhän mä itsekin siellä lauantai-iltana :)
Treenikaverina mulla oli hyvillä akuilla varustettu mustanaamio, joka kesti hyvin toistoja ja kuumuutta, helppo reissukaveri ja järveä rakastava uimari. Kiitos HSKH, kiitos JOKU! Nyt on treenimotivaatio tapissa.

Tässä koostevideo leirin treeneistä: