Ja näin on ensimmäinen rata juostu kolmosissa tuloksella 10 ja n. 4 s yliaikaa.
Virheet oli ihan mun omia. Tyhmä kädenlasku just ku Maisa oli muurilla ja näin tuli palikka alas. Kepeillä jotain ihme säätöä, kun menin söhläämään sen kakkosväliin ja siinä sitä aikaa sitten kulukin. Ite oisin voinu olla nopeempi, niin ehkä se koirakin ois ollu ;)
No mitätpä tässä sen enempää selittämään:
Ens viikonloppuna meitä odottaa uusi koitos Hyvinkään liukkaalla nurmella. Ostettiin sitä tassusprayta, ehkä se pitää :)
Perjantain tokotreenit oli kyllä semmostakin sähläämistä. Ensin paikkamakuu, jota ennen piiitkä tuomarinpuhuttelu. Maisalla hidas maahanmeno, ainahan se on. 2 minuutin aikana pää nousi kerran. Perusasentoon ei koira sitten noussutkaan. Kerran käskin, jonka jälkeen nostin rinnuksista sen. Toistolla oli hyvä :)
Sitten mentiin yksitellen ratkomaan ongelmia kouluttajan luo ja kun treeneien aiheena oli seuruu, niin tehtiinpä seuruuta. Ennen omaa vuoroa treenattiin kuitenkin jonkin verran syrjässä ja kävin myös antamassa Maisalle vettä. Onnistuin siinä sitten lahjakkaasti iskemään juomapullon märkään maaliastiaan ja myös viisaana tajusin nostaa sen äkisti ylös sieltä ja heilauttaa pulloa niin, että valkoista maalia oli seinässä, matolla, vaatteissa, siis kaikkialla. Ei muutakun paperia etsimään ja siivoomaan sotkua. Pienessä paniikissa riensin sitten kouluttajan luo seuruuttamaan Maisaa. Vähään aikaan ei olla otettu pidempää pätkää motivaation säilyttämiseksi. Ei edistänyt, laahasi perässä ja vire oli nollassa. Seuraamiseen siis motivaatiotreenejä jatketaan. Lopuksi Maisan mielen parantamiseksi mentiin tekemään sen lempiliike: hyppy. Pari toistoa ensin kosketusalustalla, jonka jälkeen kokeilin ilman. Onnituipas se AVO-hyppy ilman alustaakin :)
Pienen alkujännityksen ja epävarmuuden jälkeen Maiskista paljastui vesipeto Hyvinkään koirakylpylässä. Keskiviikkona tehtiin luokan kanssa retki sinne ja ohjelmaan kuului tutustumiskierroksen lisäksi koirien uittoa. Maisa on käynyt siellä kerran ennen ja muistaakseni koko homma meni ihan saman kaavan mukaan: ensin pelastusliivit niskaan, sitten pientä houkuttelua veteen, joka ei reunalta käsin onnistunut multa ollenkaan, tarvittiin siis uittaja laittamaan neiti veteen muutaman kerran kunnes Maisa tajus pitävänsä uimisesta-oikeestaan nauttivan siitä. Sitten heittelin lelua veteen ja se toi sitä mulle innoissaan. Uimisen jälkeen suihkun kautta kuivaamaan koiraa, joka oli täysin vauhkoontunut. Mikä siinä on, että kuivaamisen yhteydessä pitää vauhkoontua!? Maisan oli sitä mieltä, että karva kuivuu yhtä hyvin lattialla pyöriessä kuin pyyhkeellä hierottaessa.
Eilen tokoiltiin koulun konehallilla, pienessä häiriössä, ahtaassa tilassa. Kertasin vähän kosketusalustalle menoa ja siellä istumista. Kerran Maiski otti suuhun alustan ja oli tuomassa mulle ja kerran meni maahan 'istu' -käskystä. Pursuukohan siltäkin jo korvista ulos toi maahanmeno kun sitä on nyt viikkotolkulla jankutettu joka välissä eri tekniikoilla!? Noh, muut toistot oli hyviä :)
Ohjatun noudon alkeita kokeiltiin suoraan merkiltä. Onnistu hyvin molemmille puolille. Tavallinen nouto ei sitten onnistunutkaan. Maisalle tuli joku ihmeen aivojumi. Ensimmäisellä käskyllä meni kapulalle, haisteli maata, tuli sivulle ilman kapulaa. Toisella lähetyksellä, lähti parin askeleen päähän ja peruutti takasin sivulle. Kolmas lähetys oli samanlainen. Neljännellä annoin avun ja otin pari nopeeta askelta kapulaa kohti. Onnistuhan se. Toinen toisto oli ihan normaali.
Seuraamispätkiä tehtiin myös. Edistää, edistää. Paljon tarkkuustreeniä tähän.
No, tänään meillä on onneksi ohjatut tokotreenit ja aiheena on seuraaminen :)
Tellusta ei oo tullut vähään aikaan kirjotettua mitään. Se on semmonen pikkureppana, joka hipsuttelee lenkillä perässä varovasti, katsellen ympärilleen; milloin aussiejyrä on tulossa. Kahden riekkuvan aussien jalkoihin ei ole kivaa jäädä - turvallisempaa on hypätä lumipenkkaan ja toivoa silmät kiinni, ettei joutuisi kahdeksan tassun jyräämäksi. Jos riekkuminen menee yli hilseen, voi niille yrittää murista ja pöristä ja juosta 5 metriä perässä, todeten, ettei mahdottomille voi mitään. Hyvällä tuurilla voi päästä käsiksi Maiskin persvilloihin ja jos näin hyvä tuuri käy, purraan ja kovaa. Sitten hipsitään huomaamattomasti pois paikalta. Ja, kun Maiski tuntee kovan kivun, vain Ripa voi olla enää syyllinen.
Toisaalta Tellu on ilonen häslä, jonka kanssa on mahtvaa treenata, saa nauraa ja yllättyä joka ikinen kerta.
Kunhan on namit taskussa, spanieli on valmis seisomaan vaikka päällään. Tellu on myös sivustaoppija. Ripan tunnaritreeni on myös ollut Tellun treeni. Ei sitä tule ajatelleekskaan treenavansa kahta koiraa keskittymällä vaan toiseen. No, eilen Tellu kuitenkin haki tunnarikapulan oma-alotteisesti, tarkotushan oli siis, että Ripa hakee ja tuo. En kyllä ihan heti ois uskonut Tellun ottavan suuhun mitään muuta kun syötävää, mutta syötävän eteenhän voi tehdä mitä tahansa. Ehkä sitten joskus, kun Ripalle sanoo 'seuraa' voi huomata pikkuspanielin seuraavan tiiviisti ja tasaisesti katsekontaktissa. :D
Kaikki yllättävät käänteet on tallennettava:
Eihän noutoliikkeestä ja tästä videosta voi edes puhua samana päivänä, mutta Tellu ainakin yrittää :D
Tänään kävin aamulla pitkästä aikaa canicrossaamassa aussejen kanssa. Ripalla oli kunnon draivi päällä. Maisa väsyi puolessa välissä matkaa ja tyytyi jolkottelemaan mun vierellä.
Kuvia aina vaan Maisasta :)
Juputin
Kattelin tossa vanhoja kuvia ja mua alko naurattaa toi Maisan helmuava takapiiska. Oli hyvä idea leikkaa se pois :D
Äiti oli kysellyt jospa siihen ALO/AVO ryhmään, jossa Ripakin on, mahtuis vielä yks koirakko, ja mahtuihan sinne! Nyt siis tokoillaan Maiskin kanssa ohjatusti joka toinen perjantai, jei ! :) Tänä perjantaina ois ekat treenit.
Mun piti korkata kolmoset, kun kontaktit on kunnossa, mutta nyt viikonloppuna on HSKH:n kisat ja Maisa on ilmottu hyppyradalle. Täytyyhän meidän uus halli päästä testaamaan myös kisojen merkeissä ;) Tehtiin Maisalle pieni kontaktilauta ja nyt treenaaminen onnistuu myös täällä asuntolahuoneessa.
Opetin viime viikolla Maisan 'kumartamaan' eli laskemaan etupään maahan. Liikkeestä tulee loppujen lopuksi maahanmeno. Ensin vahvistan vaan paljon etupää edellä maahanmenoa. Toivottavasti tästä on myöhemmin hyötyä mm. kaukoissa.
Eilen oltiin taas pitkästä aikaa hakutreeneissä. Tauko oli ruostuttanut Maisan aivot, jännä juttu, koska onhan meillä ollut pidempiäkin taukoja. 3 maalimiestä, joista yksi seisova. Kun lähetin ekalle, Maisa laitto nenän maahan ja haisteli vaan jälkiä pienen lenkin. Tokalla lähetyksellä aivot oli jo mukana ja nenä ylhäällä. Haukut oli tosi hyvät ! Sitten keskilinjalle siirtyessä Maisa kävi kakalla ja päätti sen jälkeen sännätä omin lupinensa kakkoselle. Silloin kun on haju nenässä, korvat on tiukasti lukossa. Kolmannelle sain jälleen lähettää kahdesti ja siinäkin pistossa Maisa hölmöili.
Ripalle tehtiin samanlainen treeni. Se vaan onnistu vähän paremmin. Haukut ois voinu tosin tulla jatkuvammin. Nyt Ripan ilmasuun aletaankin panostaa kunnolla.
Tepa ei tällä kertaa päässy hankeen rypemään, ehkä ens kerralla taas.
Viikonloppuna auspait kerkes myös telomaan itseään. Perjantaina lenkillä Ripa söhläs silmänsä johonkin. Sisälle tultaessa pupilli oli paljon pienempi kuin toisessa silmässä. Silmä oli myös tosi punanen ja Ripa selvästi siristeli sitä. Silmä meni kuitenkin viikonlopun aikana parempaan suuntaan. Sunnuntaina Maisa löi jalkansa ja ontu loppuillan, mutta nyt ei varo/arista enää yhtään. Samalla lenkillä meni myös neidin kynsi sivusta halki ytimeen asti.
Pari vanhempaa kuvaa joulun tienoilta:
Hyvästi Tellun hihna, lenkin jälkeen se oli kolmessa osassa.
Hetken jo elin siinä epätoivossa, ettei me päästä Maisan kanssa aksaamaan ollenkaan talvikaudella Vuokkoset aarenalle. Eipähän enää tarvitse elää epätoivossa ja vain haaveilla kontaktien treenauksesta kuntoon. Otettiin 6 vapaavuorokertaa talven/kevään ajalle. Ryhmässä treenaa Maiskin lisäksi Ripa, malinois Nada ja sprinkku Sissi. Tällä kokoonpanolla treenattiin jo syksyllä. Päivällä kävin katsastamassa areenan talkoiden merkeissä ja illalla ekoissa treeneissä testaamassa sen. Hienohan tuo halli on!
Tehtiin helppoa vauhtirataa. Ohjasin molempia paimenia. Maisan kanssa keskityin siis kontaktien alastuloiden nopeuttamiseen. Neitihän oli ihan raivopäinen ja teki hienon lentokeinunkin. Tajusin treenatessa, kuinka pahassa kunnossa kontaktit ovatkaan, ehkä niistä saadaan vielä jonkinnäköiset.
Ripa oli huippu, paljon parempi kun osasin kuvitellakkaan. Jätkä on jo täysin möllivalmis. Mä en ollut ihan täysin tarkkana kontaktien kanssa ja se kyllä näkyi :D
Ripa on nyt myös ohjatussa ryhmässä. Lisäksi sillä on kahdesti viikossa tokotreenit.
Aiemmin viikolla käytiin tokoilemassa Maisan kanssa. Ruututreenit meni todella hyvin! Merkin kautta ruutuunlähetys ei tuottanut minkäännäköisiä ongelmia. Seuraamiseen Maisan keskittyminen ei ihan sillä kertaa riittänyt. Kaukot ja nouto oli ok.
No nyt se viimenen LUVA-0 ja menolippu kolmosiin tuli ! :) Samalla myös saavutettiin ensimmäinen tavote tälle vuodelle ;)
Hyppyrata oli ensimmäiseksi vuorossa. Hyvinkään hallissa oli uusi tekonurtsi ja se oli tosi liukas. Hyppyrata meni siis liukastellessa ja esteitä ohitellessa. Jäi kyllä tosi huono fiilis ja hetken jo ehdinkin miettiä agiradan skippausta. Saatiin kuitenkin kaverilta tassusprayta lainaan ja lähettiin agiradalle. Ohjasin tosi varovasti ja maltillisesti, lopulta ihanneaika alittuikin vaan reilulla sekunnilla. Mutta LUVA mikä LUVA :)
Kolmoset korkataan vasta kun kontaktit on kunnossa.
Uutenavuotena olin kaverilla Maisan ja Tepan kanssa. Maisa oli aivan paniikissa.. läähätteli, kuolasi ja kulki perässä. Hyvä kun suostui edes syömään :'(
Ripa oli ihmetellyt hieman pauketta mutta lenkillä oli kuitenkin leikkinyt ja keskittynyt tekemiseen hyvin :)
