Tätä koiraa katsellessa tulee aina hyvälle tuulelle. Sen ikuinen ilo on aina aitoa :)
Koko tenavien kerho kokoontui joulukuvaan.
Vihdoin maa on valkea ja koirat pysyvät puhtaampina :)
Odotan innolla jo Lappeenrantaan muuttoa. Kaikki asiat ovat järjestyneet paremmin kuin ikinä ensihetkien paniikissa osasin kuvitella. Meille on järjestynyt ryhmäpaikka viikottaisesta agiryhmästä paikallisesta Kiitorekku -yrityksestä. Ihan huippua! Päästään treenaamaan lämpimään halliin hyväksi kutsutun kouluttajan oppeihin. Eiköhän sieltä joku tokoporukkakin löydy, joka suostuisi ottamaan tällaisen taulapääkolmikon mukaan remmiinsä.
10.1. on muutto ja alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, otan koirat samantien matkaani, jotta päästään starttaamaan agitreenit.
Viimeisissä HSKH'n ohjatuissa aksatreeneissä tehtiin kisamaista treeniä. Tai piti kai tehdä. Ei me ihan kisamaisesti tehty, kun ei se niin helppo ollut. Sain juosta itseni puhki, kun lainakoira Ruukin oli paikalla. Mutta olipas nuo molemmat todella päteviä! Voi, kun aina uskaltaisi liikkua täysillä ja luottaa koiraansa. Jokun kanssa kaksi peräkkäistä sokkariakin onnistuu jopa näillä jaloilla, kun uskaltaa luottaa. Vähänkö siitä tulee hyvä fiilis! :) Joku ei nyt pahemmin tiputellut rimoja. Ne tulee alas silloin, kun sillä on kiire, eikä ehdi kokoomaan itseään hypylle. Riman päällä kykenee kääntymään hienosti, niitä pitäisi vahvistaa. Todella elastinen se on.
Töitä olen tehnyt nyt enemmän, kun viettänyt aikaa hallilla. Maisan treenaaminen on jäänyt todella vähälle. Merkkiongelmaa ei ole enää ollut (nyt koputan puuta) ja edelleen treenaa nykyään aina tukka hulmuten hymy huulella ja kestää huomautuksia. Nyt voin sanoa uskovani siihen, että joidenkin koirien motivaatio kasvaa vasta 5-vuotiaana. Niinkuin entinen opettajani sanoi minun valittaessa Maisan olemattomasta moottorista: "Kyllä sen moottori vielä kasvaa".
Oli yhdessä vaiheessa kausi, jolloin pelotti tehdä aksaa Jokun kanssa. Pelkäsin sen vauhtia ja sitä että se satuttaa itsensä. Se mm. tippui monesti puomilta ja kerran laskeutui hypyltä niskoilleen ja veti pään ympäri kuperkeikan. Joku on koira, joka tekisi aksaa vaikka pää kainalossa. Se ei tajua oman vauhtinsa vaarallisuutta, ajatus ei pysy mukana. Toisaalta, en voi radalla alkaa himmailemaankaan, en mä mitään matkalaukkukoiraa halua (eikä Jokusta semmosta saakkaan), niitä mulla on ollut jo kaksi.
Olen ehkä opettanut takaakierrot Jokulle väärin. Vahvistanut vain takaakiertoa tajuamatta, että se kiertää siivekkeen liian läheltä. Ei se voi siitä läheltä enää ponnistaa, niin ettei rima lentäisi 99 prosenttisesti. Joku menee aalle myös huonolla tavalla. Tömäyttää tassut suorin jaloin esteeseen. Ajankysymys milloin ranteet naksahtaa (?).
Eilen kisailtiin Janakkalassa. Kivanoloisia ratoja, vaan ei-niin-hallittuja meidän osalta.
Lähdöt onnistui joka startissa. Okei, se hinaa sitä takamustaan, mutta... tokalla startilla sain pidettyä hermot kurissa ja kolmesti vaadittua sitä ilman käskyä istumaan uudelleen. Rimat pysyy, kun se keskittyy. Aina tulee rima alas, kun käskytän esteen päällä tai teen jonkun käännökset (kuten huonon vastakäännöksen). Keppivirhe 2/3 radoista vaikka viime treeneissä aiheena kepit ja koira yllätti mut osaamisellaan totaalisesti. Menee kakkosväliin jos ei ehdi liian kovan vauhdin takia ykköseen. On lopettanut, ainakin vähentänyt, radalla haukkumista.
Yhdellä radalla kaatoi muurin. Ponnisti tajuttoman kaukaa ja takajalka veti muurin nurin. Joku kuitenkin suoritti ne ainoat onnistuneet kepit tämän katastrofin jälkeen.
Kaikesta huolimatta, on niin sairaan kivaa painella täysiä tuon kanssa!
Onneksi oli kisassa myös niitä kivoja lainakoiria! Snautseri-Sisun kanssa tuloksina HYL, 5 ja 5. Vitosilla sijat 2. ja 3. Aussie-Ruun kanssa tuloksina HYL, 5 ja LUVA-0 -> SERT!!! Video 0-radasta:
Muutto Lappeenrantaan lähestyy. Ehkä olen enemmän jo innoissani, kun stressaantunut ja peloissani. Viikko sitten sain asuntotarjouksen ja yllätykseni se koski yksiötä. Nyt olen maksanut vakuus- ja vuokramaksun ennen kuin olen edes nähnyt koko kämppää. 5.1. tehdään visiitti katsomaan, millainen luukku siellä odottaa :)
Agikisaaminen ja-treenaaminen jää valitettavasti nyt tauolle vuodenvaihteessa. Tauko ehkä tekee hyvää, vaikka nyt ajateltuna se tuntuu kamalalta.
Olispa taas jo kesä, harmautta on kestänyt jo tarpeeksi
Muutoksia. Niitähän mä olen kaivannut ja nyt niitä on luvassa. Isoja sellaisia. Viime kuun lopussa luin uutisen. Pääsin opiskelemaan. Musta tulee (joskus) fysioterapeutti. Tammikuun alussa vantaalaisesta tulee lappeenrantalainen, työntekijästä opiskelija. Toivottavasti myös Maisasta ja Jokustakin tulee lappeenrantalaisia mahdollisimman pian. Mikään kun ei voi ikinä mennä helpoimman kautta / parhaalla mahdollisella tavalla. Ainakin aluksi mun on muutettava soluasuntoon, johon ei ole suotavaa ottaa koiria. Yksiön saamisen aikajänteestä ei ole mitään käsitystä. Olen yrittänyt kysellä Lappeenrannan tarjoamista koiraharrastusmahdollisuuksista. Vähän heikolta näyttää se(kin) puoli.
Muun kuin LOASin (Lappeenrannan seudun opiskelija-asunto säätiön) tarjoamia vuokra-asuntoja olen katsellut jonkin verran. Hakuehtoni täyttäviä kohteita 1 kpl. Innostuin. Katsoin tarkemmin: autotalli.
Siirto Lappeenrannan Lidliin ei myöskään onnistu, koska siellä ei ole tarvetta työntekijöille. Eikun työpaikan hakuun. Lappeenrannan alueella kaksi mun hakuehdot täyttävää työpaikkaa tarjolla: lumien kolaaja (kouluun olisi saanut juosta suoraan duunista hikivanaa otsalta pyyhkien) ja siivooja. Avoimia hakemuksia on viime päivinä lähtenyt noin kymmeneen eri paikkaan.
Asiat järjestyy. Niinkuin kaikki sanovat.
Viime päivät ovat menneet asioiden järjestelyyn ja ajatusten kokoomiseen.
Kyllä me pyörähdettiin viikonloppuna HSKH:n, joka valittiin vuoden agiliyseuraksi (!!), kisoissa.
Jokulla kaksi rataa. Ensimmäinen todella hyvä HYL. Parhain rata pitkään aikaan. Ei yhtäkään rimaa. Yksi aalle karkaaminen alussa ja sitten mun hätiköinti yhdellä hypyllä.
Toinen rata oli enemmän Jokua. Rimat lenteli ja asenne oli raivoisa. 20 vp, mun mielestä saatiin kyllä enempikin. Rimat lentelee helposti myös silloin, kun mä alan käskyttämään. Voisin teipata suuni seuraaviin kisoihin.
Onneksi sain taas mennä lainakoiralla. Mahtavalle partasuu-Sisulle toiselta radalta hyvänmielen 0. Toisella radalla mä pudotin yhden riman ja Sisu tasoittaakseen otti kontaktivirheen.
Tällä viikolla olen ehtinyt kerran hallille. Ripankin otin mukaan. Lämppälenkillä aussiet bongas parkkiksella kolme peuraa metsän rajalla. Lähti työmaalle / Kehä III päin juoksemaan ja mä huusin kurkkuni käheäksi. Sieltä ne palas, täynnä takiaisia. Treenit meni sitten kai vähän paremmin kuin se lenkki. Ripa osaa maata kentän laidalla vapaana, kun treenaan Jokua. Joku osaa toimia häiriökoirana kun teen agilityä Ripan kanssa (haukkui ja juoksi vieressä Ripan tehdessä keppejä). Maisa on pätevä tokokoira!
Tänään käytin Jokun elämänsä ensimmäistä kertaa fyssarilla. Mukavaa asiakaspalvelua ja hyvää hoitoa. Joku oli hieman jännittynyt vieraassa ympäristössä, mutta pysyi hyvin paikallaan. Fyssari kehui Jokun rakennetta. Jäykkyyttä oli hieman lantiossa ja takaosan lihaksissa.
Alamme tekemään tasapainoharjoituksia. Toinen puoli on nyt heikompi ristikkäisiä raajoja nostettaessa.
Sellaiselta tuntuu Jokun ohjaaminen. Ei ole helppoa. En ole tottunut ohjaamaan liukasta rajalassieta, joka lähtee lapasesta kuin liukas saippua. Treeneissä tehdään vaikeita kolmosluokan kiekuroita ja koira toimii ja mulla luottamus on suuri, koska onnistumisen pakkoa ei ole eikä epäonnistumisen pelkoa. En ole tottunut ohjaamaan niin nopeaa koiraa, mitä Joku on. Vieläkin saatan sitä esteille. Tuollaisen koiran kanssa saattaminen ja varmistelu = varma myöhästyminen seuraavilta esteiltä. En opi kerrasta enkä sadasta. Onneksi meillä on aikaa niihin startteihin, jostain olisi kaivettava mulle lisää malttia. Onhan Jokusta tullut ihan hieno, yllätävän magee mun koulutustaidot huomioon ottaen.
Tänään Riihimäellä kolmella radalla Jokun kanssa. Ensimmäinen agirata oli meidän päivän paras. Tuhma varasti puomin kontaktilta ja niinpä myöhästyin suunnitellusta ohjauksesta, jossa olisi pitänyt keretä vastaanottamaan seuraavan hypyn taakse. Sujahti väärään päähän putkea ja yksi rimakin tuli alas. Seuraava agirata oli kamala. Haki kepit kakkosväliin (?) ja saatoin liikaa putkelle, jolloin en ehtinyt sokkariin. Siitä alkoikin kamala härdelli. Nyt otti puomin kontaktin, mutta vapautti itsensä mun liikkeestä. Piti palauttaa kontaktille tuomarin"jatka!" kommentista huolimatta. Viimeiseksi hypäri. Taas kepeillä kakkosväliin. En ymmärrä, koska on kepeillä varma ja suoriutuu vaikeemmistakin kulmista. Ehkä se jippo oli juurikin "liian helppo" kulma ja siksi liian suuri vauhti. Mun ohjausvirheestä tuli yhden hypyn ohi ja muurin palikka tuli alas, kun katsoi mua. Tarvitaan muurille varmuutta. Ja miksi mä yritän tehdä siitä ohjauskesta niin vaikeaa. Valitsen huonommat linjat, koska pelkään tehdä valsseja. Palataan treenaamaan helppoja keppikulmia suurella vedätyksellä, valsseja ja lähtöjä (päästin taas kahdesti sen seisaaltaan radalle...)
Video ekasta
Onneksi on taitavia lainakoiria, joiden kanssa saan onnistumisen tunteet ja kokemusta. Tänään vuorossa iloinen Ruu-aussie. Takana kolme treenikertaa. Tuloksina HYL, 0 ja HYL. Ei huonosti mennyt :) Videot kahdesta viimeisestä startista.
Tän viikon maanantaina loppu tokokurssi. Tehtiin häiriössä paikkamakuu ja kisailtiin leikkimielisesti, kuka tekee nopeiten oikeat jäävät, kuka tekee pisimmältä matkalta kaukovaihdot, kuka malttaa parhaiten sivulla noutokapulan lentäessä, kenellä on nopein luoksarin stoppi/reippain vauhti läpijuoksussa ja kenellä on paras stoppipaika hypyn takana. Kouluttajat valitsivat Jokun voittajaksi. Suoriuduttiin mallikkaasti kaikista tehtävistä. Tällä viikolla tehtiin myös ensimmäistä kertaa kokeenomainen piilopaikkis. Oli vähän levoton, mutta ei yhtäkään lonkka-asentoa! AVO-kaukot on onnistunut jo 10 metristä. Varmuus kasvaa :) Seisomista oon sekottanut kaukojen sekaan. S-I vaihtoa treenattu ahkerasti. Siinä en välitä pompuista tai reippaudesta. Nyt vaan kriteerinä ne takajalat. Tahallani olen tehnyt venytetystä seisomisesta, että tajuaisi oikesta peruuttaa etutassuilla ja kyllähän se on alkanut tajuuman :)
Maisa on uudesti syntynyt tokokoira. Ennen mulla oli tokokentällä laiska lahnailija, joka huomauttelusta tai liiasta toistomäärästä häippäsi kentältä keskari pystyssä tai kieltäytyi kokonaan vastaanottamasta käskyjä. Nykyään mulla on naurava motivoitunut töpöhäntä, joka huomautuksen saatuaan yrittää aina paremmin ja kovemmin seuraavalla toistolla. Lisäksi olen todennut että jopa Maisankin kohdalla pätee se, että treenaamalla tulee parempi. Maisa kestää useampia treenejä nyt viikossa ja aina lötyy yhtä suuri draivi. Sanoisin sen olevan nyt parhaimmillaan. Seuraaminen on kehittynyt älyttömästi. Kuukausi sitten se vielä laahusti perässä. Nyt se pitää kontaktia melkeinpä katkotta ja kulkee oikeassa paikassa mukana. Kaukot on ehkä ainoa liike, jonka se osaa 100-varmasti. Testasin tällä viikolla 30 metristä kaikki vaihdot eikä yhtäkään virhettä, takatassut ei hievahtaneetkaan. Ohjattua noutoa se ei osaa ollenkaan, muttei sitä treenatakkaan, ennenkun se ei onnistu enää kokeissa. Maisa on ansainnut ison sydämen <3
Näin nimittäisin viime viikonloppua. Positiivari sanoisi, että kaikesta oppii. Toisenlainen lakoaisi maanrakoon. Mua ei ärsytä _enää_. Lauantaina tokokokeet Hausjärvellä Maisan kanssa. Tuomarina Marita Packalen, juurikin Maisalle valkattu tuomari.
Paikallaolot meni hyvin, molemmista saatiin 10. Hyvin oli ollut kuulema ryhdikkäästi asennoissa. Kerran istumisen aikana oli siirtänyt etutassuaan.
Sitten ne yksilöliikkeet. Sekoitettu järjestys yhteen putkeen. Oltiin toisia suoritusvuorossa ja kun ensimmäinen oli kehässä pyysin äitiä hakemaan Maisan minulle jossain vaiheessa. Edellinen sitten keskeytti ja Maisa oli edelleen autossa. Juoksujalkaa lähdin äitiä vastaan autolle ja vauhdissa tempaisin vaan pannan pois. Ilman minkäänlaisia virittelyjä vein Maisan kapuloiden valitsemisen jälkeen kehään. Maisa oli todella hyvässä vireessä, mutta selvästi puulla päähän lyöty joutuessaan yht'äkkiä suorittamaan liikkeitä. Ensimmäisenä sitten olikin Maisan vahvuus, mutta samalla "kiihdyttävä" (jos tuon sessen kohdalla voi käyttää tämänkaltaisia termejä) liike; hyppynouto. Lähti hyvin hypylle, mutta sitten unohti tehtävän. Pieni kierros kentällä ja merkin kautta kapulalle kaksoiskäskyllä ja vielä hypyn ohi, 0. Ärsytti. Seuraavana suoritusvuorossa kaukot. Sain Maisan jo perusasentoon, mutta sitten se nousikin ja alkoi haistella maata. Onneksi liikkuri mokasi ja kysyi olenko valmis ja alkoikin höpöttelemään virheestä niin minulla oli aikaa pelastella koira takaisin sivulle. Sekaisin sähellyksestä meinasin antaa väärän käskyn ekassa vaihdossa. Onneksi kuitenkin vaihtoi. Teki hienot kaukot, paitsi viimeiseen maahanmenoon 2-käsky. Haisteli taas maata mun kävellessä sivulle, joten ajattelin mennä ihan kiinni Maisaan, jotta heräisi mun käskytykseen. Prinsessa ei kuitenkaan suvainnut minun koskevan hänen karvoihinsa ja ponkaisi ennen aikojaan ylös, 8. Sitten sarjaan tunareiden tunnari. Haisteli hyvin, koski kai vieraaseen. Mutta se palautus.. niin. Taas se tuli iloisesti kapulaa heitellen ja vakiona räkäisi pois suusta peruasennossa laittaen mut taas poimimaan sen maasta, 7. Luoksetulo oli todella hyvä, jos ei lasketa alun kaksoiskäskyä maahanmenossa ja loppuosan hidastelua, 10. Ruutu. Ei se vieläkään sihdannut merkille oikein. Ehkä oli kutienkin siinä 2 metrin säteen sisällä. Ruutuun paineli sellaista vauhtia, ettei pysähtynyt, ei sillä, en minäkään antanut käskyä ajoissa. Korjauksella meni ruutuun (pysäytin kyllä seisomaan vielä), mutta maahanmenoon ylimääräinen käsky. Loppuosa ok, 6. Zeta. Aina pitäisi tarkistaa koiran naama perinpohjaisesti ennen jokaista liikettä. Sieltä voi löytyä vaikka ylimääräinen karva, joka häiritsee rinsessaa. No joo, ei pystynyt kuuntelemaan ensimmäistä liikettä, kun yritti kulkea naama väärinpäin samalla päästen eroon karvasta. Loppuzeta kamalaa seuraamista, mutta teki vaihdot, 7. Sitten liike, jota Maisa ei oikeesti osaa, mutta on kymppiliike kokeissa: Ohjattu nouto. Kamala pysähdyskarjasu merkille. Joskin se toimi hyvin. Nätti nouto, 10. Lopuksi seuraaminen. Liikejärjestyksen nähtyäni olin ihan luovuttamassa seuraamisen ollessa viimeinen liike. Maisa oli kuitenkin koko suorituksen ajan todella hyvässä vireessä, joten uskoin kehässä sen jopa voivan tsempata ja niin se tekikin. Matkalaukku seuraaminen oli nyt käsilaukku seuraamista. Kontakti rakoili välillä, mutta väliäkö sillä koska huomasin treenien auttaneen ja sen kantavan myös kokeeseen. Lyhyellä kaaviolla ei kummosia ehtinyt tapahtua, 9.
Yhteensä 245p VOI2 -tulos, sija 3/6. Olin todella tyytyväinen Maisan asenteeseen, joka oli mennyt järjettömän hyppäyksen eteenpäin, mutta samalla ärsytti suunnattomasti mokaaminen varmassa liikkeessä, joka vei mahdollisuuden 1-tulokseen.
Seuraavana aamuna aikaisin auton nokka kohti Lietoa. Mukaan lähti meidän paimenten lisäksi yksi partasuu.
Ensin maxi2, jossa kisasin snautseri-Sisulla. Ensimmäiseltä radalta 20 (rimoja ja kontakti) ja toiselta 0, sija 4. Ei huonosti näin kahden treenikerran jälkeen!
Jokun kanssa iltapäivällä radalle. Ekalta radalta kolme rimaa. Seuraavalta mun tyhmästä "ohjauksesta" (ei se ollut edes ohjaamista vaan totaalijäätyminen) HYL ja kolmannelta typerä keppien ohitus, kun en käskyttänyt niitä. Lisäksi tuli yksi rima alas, kun päätin kokeilla suunnittelematonta "vastakäännöstä", joka ei ollut sinne päinkään vastakäännös. Ei vielä kakkosiin. Pienet virheet ärsyttää, mutta semmosta tämä on. Pitää joskus epäonnistua ja tuntea ärsytys, että voi taas kokea onnistumisen tunteen.
Tällä viikolla ollaan käyty ahkerasti hallilla. Maanantaina tokotreenit, joista myöhästyttiin Maisan mentyä lenkillä pyörimään ihmisen ripulissa, YÖKS! Treeneissä jäävien erottelua, jossa Joku on toisinaan aika haka, kaukoja, joissa ollaan edistytty, vaan ei vieläkään 100-varma liike ja noudon palautusta. Sitä eteentulojumppaa pitää treenata paljon, ja ollaankin nyt joka päivä tehty. Pitäisi vielä ottaa vinoista kulmista eteentulot treenilistalle. Lopuksi paikkamakuu häirittynä, jossa ei ongelmia.
Tiistaina ensin aksaa. Vähän pyörittelyä hypyillä ja ansaputkia, pimeitä putkikulmia ja avokulmia kepeille. Ei kestä kepeillä loppuun saakka jos on liikaa sivuirrotusta. Maisalle pelkän oman etsintää ja puuttumista kapulan heittelyyn sekä vieraiden seasta oman etsintää ja apukäskyllä sivulletuloa. Onnistui. Hyvän mielen seuraamista. Alan ehkä joskus vielä tykkäämään sen seuraamisilmeestä. Lopuksi Jokulle vartin paikkamakuu. Kävin välillä sermin takana ja välillä poistuin hallista. Hyvin makasi. Loppua kohden sain korjata muutaman lonkka-asennon.
Eilen hain Sisun mukaan hallille. Tehtiin hyppytekniikkaa ja kontaktitreeniä pienen radan yhteydessä. Maisalle seuraamista, jäävien erottelua ja hyppynoutoa. Jokulle sitä kapulajumppaa ja kaukoja.
Tänään taas Sisu mukaan ja hallille, jossa odotti myös Ruu-aussie. Aksaa kolmen koiran kanssa = iso hiki. Taitavia kaikki. Ainakin ne kaksi lainakoiraa, omasta en tiedä, se ei ole ainakaan joukon selväpäisin kiitäjä. Maisan kanssa ruutua. Jokun jätin (pakosta) kentän puolelle, kun ei pysy laidalla hiljaa enkä jaksanut viedä autoon. Hyvä häiriö. Mulla oli kaksi koiraa ruudussa samaan aikaan. Joku osasi Maisan käskyillä, tai sitten vaan matki.
Maisa: "Anna olla viimenen kerta, kun juokset mun ruutuun!"
Maisa sai tehdä myös merkin bongausta. Hyvin meni merkeille. Lopuksi Sisulle ja Jokulle hyppytekniikkaa ympyrätyöskentelyllä. Kummallakin pysyi kaikki rimat (60cm)! :)
Viime maanantain tokotreeneissä kokeenomainen treeni, jossa oli sekoitettu liikejärjestys. Mulla oli aikaa viritellä Jokua ja taisin jopa liikaa väsyttää sitä ennen meidän vuoroa. Ainakin tuntui vähän tahmeelta. Seuraamisessa tiputti muutaman kerran kontaktia. Molemmat jäävät meni maahan ja kaukoissa liikutteli takamustaan vähän. Noudon palautuksessa oli kysymysmerkkinä ja jouduin auttamaan sen eteen. Muuten kai ihan ok suoritus. Nyt sitten ollaankin treenattu juurikin jäävien erottelua, kaukoja ja noudon palautusta.
Viime viikon tortaina agitreeneissä Ton van der laarin koulutuksessa olleita ratapätkiä. Kyllä jäi huippufiilis treeneistä. Oli mieletöntä huomata Jokun osaavan irrota ja suoritua sellaisista ohjauksista, ettei mun tarvinnut paljon jalkoja käyttää. Uskomatonta huomata, ettei ollut kiire missään vaiheessa radalla. Toisella pätkällä musta kyllä vähän riehui. Törmäsi siivekkeeseen poski edellä, ohitti muutamia kertoja täysin linjassaan olevan hypyn ja hyppäsi keinulle, niin että se pamahti sitä mahaan. Käskin sen maahan rauhottumaan hetkeksi. Siinä se täristen läähätti, silmät pullistuneena päästä kieli sinisenä. Sellainen on pikkujokke. Vähän hullu. Onneksi vaan vähän.
Viimeiset kaksi viikkoa ollaan Jokun kanssa tehotreenattu kolmea liikettä: liikkeestä seisomista, noutoa ja luoksetuloa. Niinkuin kerroin, nämä liikkeet eivät ottaneet onnistuakseen kokeenomaisesti ja olin jo epätoivon vallassa. Viime viikon perjantaina tehtiin jälleen nämä liikkeet kokeenomaisesti ja voin vain todeta kahden viikon tehotreenin vievän liikkeitä tosi paljon eteenpäin. Kaikki liikkeet menivät todella hyvin. Jos haluaa jotain vielä hioa, niin nouto voisi olla edelleen hieman tiiviimpi palautuksessa. Mutta kokonaisuudessa tosi hyvä suoritus ja loistava fiilis.
Tänään teimme kokeenomaisesti liikkeestä maahanmenon, kaukot ja hypyn. Tarkotuksena on nyt kahden viikon ajan tehotreenata näitä kolmea liikettä (samalla ylläpitää muita liikkeitä). Joku todellakin tarvitsee treeniä näissä liikkeissä. Paljon. Todella paljon. Liikkeestä maahanmeno meni seisomiseksi, ei osannut erottaa nyt hiottua seisomista maahanmenosta. Kaukot tehtiin ensimmäistä kertaa viidestä metristä. Teki kaikki vaihdot. Maahanenot ok. Ekassa istumisessa hinasi itsensä ylös ja liikkui vähän ja toisessa pomppasi, mutta liikkui paljon. Ei hyvä. Hyppy oli tosi hyvä. Sentään jotain hyvää. Pikkuhiljaa kohti kokeita. Ne pitkät paikkamakuutkin on tuottaneet tulosta! :)
Viime viikonloppuna käytiin HSKH:n kisoissa juoksemassa muutama startti. Muutama hylky. Ensimmäisellä radalla kaksi typerää esteen ohitusta, jonka kyllä laitan Jokun kokemattomuuden piikkiin, kokenut koira olisi ottanut ne. Väärään putkenpäähän ohjaus johti hylkäykseen.
Toinen rata oli aika haastava ykkösluokan rata. Se sisälsi putki-a -erottelua, välistävetoa, ansaputken ja vaikean keppikulman. Joku lähti hyvin välistävetoon, mutta ohjasin sen liian aikasin seuraavalle hypylle ja kiersi sen takaa. Loppurata olikin sitten täyttä katastrofia. Tältä radalta ei videota.
Aan kontaktit on tosi hitaat. Niille pitäisi nyt tehdä jotain. Ja edelleen Joku tarvitsee paljon palkkaamista muualta, kun multa. Ja ne lähdöt... Mutta jos jotain positiivista niin kummallakaan radalla ei sattunut rengasrikkoa! :)
(c) Emil Eklund
Tänä viikonloppuna ei olekaan kisoja. Ensi viikonloppuna kisataan lauantaina Maisan kanssa Hausjärvellä tokoa ja sunnuntaina Jokun ja lainakoira snautserin kanssa Liedossa agia.
Maisa on jatkanut kekseliäällä linjalla tokotreeneissä. Yksi päivä tein seuraamista agikentällä esteiden seassa ja se lähti pujottelemaan juoksuosuudella keppejä. Viime perjantaina ryhmätreeneissä tehtiin ruuta. Sitä ennen oltiin tehty tunnaria. Merkille lähettäessä juoksi kokoajan tunnarikapulalaatikolle ja loppujen lopuksi, kun se vääntö oli ohi ja lähetin merkille, niin hyppäsi taas kentältä väliaidan yli odottelutilaan ja tällä kertaa meni juomaan. Se ei ole vielä kertaakaan juossut ensimmäsellä toistolla suoraan hyvin merkille. Tänään juoksi jo sinnepäin, muttei kuitenkaan. Loppujen lopuksi lähti karkaamaan jo ruutuun. Merkkiä _ehkä_ pitäisi treenata erikseen. Toisaalta merkkiongelma ei ole tällainen ohjatussa noudossa. Hmm. Maisa taitaa taas kouluttaa mua.
Tänään juostiin Hyvinkäällä kolme rataa. Agilityradat oli kivoja suoraviivaisia ykkösluokan ratoja, hyppyrata hieman kimurantimpi.
Ekalta radalta 0-tulos, -14,86, sija 2. Ois voinut mennä kovempaakin, mutta alustan liukkauden tietäen pyöristin käännöksiä. Kepeillä Joku liukasteli.
Toiselta radalta rima ennen keppejä, kun käskytin keppejä riman päällä ja sen jälkeen pasmat sekasin koiralla ja ryysäs tokaan keppiväliin.
Kolmas rata meni rallatteluksi. Ensimmäistä kertaa tuo koira lähti lapasesta, toivottavasti ei jää tavaksi. Meillä oli sairaan kivaa kahdella ekalla radalla, Jokulla oli kivaa myös sillä viimeisellä :D
Lähdöt onnistui vaihtelevasti, niitä pitäs treenata. Enkä mä vieläkään luota Jokuun radalla. Ehkä se luottamus tulee aikanaan ja liikkumisesta tulee sujuvampaa.
Muuten ollaan treenattu, tuuttuun tapaan paljon. Kumpaakin lajia aikalailla tasapuolisesti. Maanantain ohjatuissa tokotreeneissä tehtiin kokeenomaisesti liikkeestä seisominen, luoksetulo ja nouto. Oli ihan kiva tsekata missä mennään mutta vähemmän kiva todeta ettei vielä missään. Joku osaa sen, mitä ollaan treenattu. Nouto on mennyt hurjasti eteenpäin ja onnistuikin liikkeistä parhaiten. Liikkeessä seisomisessa liikkui paljon, kun kävelin en taakse. Häiriötreeniä ollaan tehty jonkin verran ja siinä ei ole ongelmaa, ongelma tulee esiin kokeenomaisessa tilanteessa. Ennakoi myös pahasti perusasentoa lopussa. Luoksetulossa ei ollut stoppia tai oli se sitten metrin päässä musta. Ei hyvä. Siinä myös ennakoi sivulletuloa edestä.
Lopuksi tehtiin paikkamakuu. Jäin näkyville. Liikuskeli levottomana paljon.
Treeneistä kotiin epätoivon vallassa. Ajatuksia kootessa mietin, että treenaan nyt kaksi viikkoa näitä kolmea liikettä (ja paikkista) tehotreeninä ja kahden viikon jälkeen uusi kokeenomainen treeni ja tsekkaus, ollanko edetty. Treenattu ollaan nyt melkeinpä päivittäin näitä vaihtelevilla treenitaktiikoilla. Paikkamakuuta ollaan tehty ylipitkinä kahteen otteeseen. Täytyy vaan opettaa Jokulle, ettei paikkamakuussa tapahdu mitään, koska nyt kokoajan odottaa, että siinä jotain tapahtuisi (komentaa mua ja tarjoaa mm. peruuttamista) ja on levoton (piipailee, menee lonkalleen ja liikuttelee etutassuja). Oon kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että se on pääsemässä pikkuhiljaa yli ylikiihkosta mielentilasta, kun viereisellä kentällä tehdään agilityä.
Agilityä treenattiin ainakin torstai-iltana myöhään. Hallilta lähdin hiukan ennen kahtatoista. Hullut harrastaa yöllä, hullummat palaavat vielä seuraavana aamupäivänä takaisin hallille. Viisaammat ehkä ois yöpyneet hallissa, minä en. Tehtiin vaikeahkoa ratapätkää. Ai että se on mukavaa treenatessa, kun uskaltaa enemmän luottaa, kisaradalla varmistelen paljon enemmän. Lähdöissäkin pysyy treeneissä paremmin, kun luotan siihen.
Maisan kanssa ollaan treenailtu tokoa tosi paljon (Maisan treenimäärään nähden), koska kokeet ovat tulossa ja me nyt ihan oikeesti yritetään tsempata. En tiedä, viekö ne treenit eteenpäin ja kuinka paljon, mutta tuleepa ainakin itelle hyvä mieli, että on edes yritetty. Toiset treenit menee paremmalla viretilalla, kun toiset. Mihinkään treeniin ei voi lähteä tarkan suunnitelman kanssa, kun ei Maisasta koskaan kuitenkaan tiedä, mitä se juuri sillä treenikerralla keksii. Treenataan sitten sitä, mikä ei sillä kerralla onnistu. Yhdessä treenissä treenattiin merkkiä, kun juoksi kentältä ulos hakemaan tokoboxista mulle ohjatun noudon kapulan, toisessa treenissä tehtiin ruutua, kun karkasi ruudusta kokoajan toisessa suunnassa olevalle merkille, kolmannessa treenissä tehtiin seuraamista, kun laahusti kentän toisella puolella mun reippaillessa jo toisella, neljännessä treenissä tehtiin metallinoutoa, kun ei löytänyt kapulaa jne.. mitähän seuraavissa treeneissä..
Kävin hoidattamassa Maisan ja itseni osteopaatilla. Nyt aukesi Maisan jumit jo suurimmaksi osaksi tällä yhdellä hoitokerralla. Katsotaan, jos saataisiin kuukauden päähän seuraava aika.
Viikonloppuna kisattiin Jokun kanssa kolme rataa Kirkkonummella. Tuloksilla ei juhlittu. Kolme hyllyä. Ei osaa vieläkään odottaa lähdössä eikä irrota. Kahdella radalla keppivirheet ja muutamia rimoja myös lenteli. Kaikki taisi kuitenkin olla mun virheitä. Rimat tulee helposti alas, kun vedättää.
Ja taas tiedetään, mitä treenataan. Mutta oli meillä hauskaa :)
Ripa kisasi hienosti puhtaan radan ja siirtyi kakkosluokkaan!!
Itse kävin torstaina hakemassa kuuden päivän sairasloman viruksen aiheuttaman kuumeen parantamiseen. Lääkärin mielestä mun olisi pitänyt maata pakkolevossa viisi päivää, en maannut kuin 2,5 ja sitten juostiinkin jo tuolla kisoissa ja eilen oltiin tokotreenaamassa. Ihan vähän ollaan lenkkeilty. Eli melkein pakkolepo (?).
Jokun veli, Nasu tuli meille hoitoon keskiviikkoiltana ja lähti sunnuntaiaamuna. Äitin hoidettavaksihan tuo koiralauma jäi mun maatessa kuumeessa sängynpohjalla. Onneksi Nasu osasi hyvin rauhottua, kun paikka oli tullut tutuksi ja meidän lauma sen hyväksynyt (Jokulla tais kestää pisimpään).
Lauma hyviä hoitajia paikalla
Veli ja sen veli
Muutama viikko sitten käytiin Riitta Korrin opissa tekemässä noutoa ja kaukoja.
Noudossa ei ole varma, pitääkö kapula palauttaa eteen vai sivulle. Tämä voi olla yksi syy palautuksen hitauteen. Olen vahvistanut liikaa vauhtia ja suorapalkannut, enkä ottanut eteen. Nyt työn alla palautukset ja nimenomaan eteentulo, ei välitetä nyt vauhdista, kunhan palauttaa epäröimättä eteen. Näitä ollaan treenattu jonkin verran sisällä ja palautukset alkaa olemaan jo varmempia. Matkaa pitäisi kasvattaa ja liittää pikkuhiljaa kapulan haku mukaan palautukseen. Noston kanssa palauttaa hyvin.
Sitten se metallikapula, joka on maailman kamalin asia. Ottaa tosi huonosti kapulan suuhun, pitää löysästi. Tätä treenataan pitoharjotuksilla, joita ei tosin voi tehdä kerralla montaa toistoa. Vaikein osa on liikkua kapula suussa. Kokeiltiin tehdä kapula suussa kiertämistä, joka olikin vaikea harjoitus. Kantamista vahvistettava samantapaisilla treeneillä. Ja sitten täytyy alkaa vaatimaan. Nyt takana kaksi keskustelua, molemmilla kerroilla olen voittanut, jes!
Kaukoissa täytyy harjoitella palkkaustapaa. Naksaus hypystä seisomaan vaihdossa ja nami lentää samanaikaisesti etutassun väliin, ettei hyppy tule liian eteen. Ja olipas tällainen palkkaussysteemi vaikea mulle...
Loppupäivä vietettiin Riian ja Donnyn kanssa Suomenlinnassa. Joku sai kokea julkisen liikenteen: bussin, junan ja lautan. Hienosti käveli myös Helsingin kaduilla. Roikkui hihnassa ja murisi mulle. Onneksi vaan osan matkasta. Rennosti makoili julkisissa :)
Tykinvahti
Pari viikkoa sitten oli meidän vikat ulkotreenit. Kouluttajat olivatkin keksineet kivan teeman treenikerralle. Mentiin helppoa ykkösluokan rataa, mutta toistemme koirilla. Joku taisi vähän sikailla vierailla ohjaajilla. Mutta hurjan hauskaa oli :)
Sittemmin ollaankin siirrytty lokakuun alusta halliin treenailemaan. Meillä alkoi tokokurssi, joka on maanantaisin. Nyt kahdet treenit takana. Ensimmäisellä kerralla tehtiin noutoa ja hyppyä. Joku on jäänyt noudon palautuksessa hiukan liian kauas, mutta nyt saatiin hyvä vinkki tähän. Se tulee väärällä tekniikalla istumaan eteen. Istuu ja vetää etutassut taaksepäin. Nyt jätin koiran maahan kapula suussa ja menin ihan sen lähelle seisomaan. Siitä kutsuin eteen, joilloin sen etutassut pysyivät paikoillaan ja se joutui hinaamaan takamustaan eteenpäin. Näin se tuli hyvin lähelle. Tätä jumppaa ollaan nyt tehty.
Hypyssä vähän epävarma istumisen kanssa. Miettii hetken ja reagoi sitten. Ehkä ihan hyvä, että miettii enenkuin tekee omia ratkaisuja. Muutaman kerran jälkeen kuitenkin istui jo suht nopeasti ja varmasti.
Lopuksi paikallaolo. Makaa vaan liian levottomasti, nyt menee vielä aksaa viereisellä kentällä.
Eilen harjoteltiin treeneissä luoksetulon pysäytyksiä, joita ollaankin tehty tosi vähän suoralla, mutta paljon kierrolla. Pysähtyi suht hyvin suorallakin, ei liikutellut tassuja, mutta tarvitsee selvästi vielä vahvistusta. Tällä kertaa paikallaolossa lähti samantien jo jätössä hipsimään perään tylsistyneenä. Hmmh, kohta menee hermot.. eikun siis motivaatio vaan kasvaa treenata tätä lisää - niinhän se menee :)
Maisan kanssa piti tämä kuukausi treenata ahkerasti. Takana on yhdet treenit. Kyllä me tästä vielä ryhdistäydytään! Täytyy vaan nyt ottaa namit taskusta pois ja alkaa tekemään enemmän kokeenomaisempaa treeniä, ehkä :)
Koiratapaamisia, kivoja ihmisiä, pähkähullua meininkiä, kisailua, ajamista ja lammastelua. Niistä oli Seinäjoen reissu tehty, takana huippukiva viikonloppu.
Perjantaiaamusta vein Tellun hoitoon kaverille ja lähdettiin paimenien kanssa matkaamaan kohti Seinäjokea.
Ripa pääsi käymään lampailla neljän tunnin ajomatkan jälkeen. Toimi kivasti vieraassa paikassa, vierailla lampailla. Samalla treffattiin Ripan puolsisko (sama emä), Snadi.
Ripa lampailla
Illalla käytiin katsastamassa ja testaamassa vielä Hurtta-halli, jossa seuraavana päivänä oli kisat. Lämppälenkillä koimme seinäjokelaisen yllätyksen, kun pimeällä hiekkatiellä tuli vastaan mönkijä ja huskyvaljakko. Ja todella kovaa tulikin vastaan - ihan päälle asti, ja iso valjako olikin, varmasti ainakin viiden parin valjakko. Treenit sujuivat paremmin kuin lämppälenkki.
Lauantaina aamusta käytiin katselemassa Outin ja Pähkän kolmosluokan hyppäriä. Samalla tavattiin Ripan poika Roima :)
Ripa ja Roima
Pähkä
Iltapäiväksi takaisin hallille. Ykkösissä Ripa ja Joku sekä Outin Vänkä hyppärillä. Kivoja ratoja oli Reetta Mäkelä meille suunnitellut. Suoraviivaisia ykkösluokan ratoja, joista varsinkin hyppyrata oli ihanaa luukutusta.
Agiradalla selvittiin Jokun kanssa maaliin virheettömästi! Mieletön kisauran korkkaus: LUVA-0 (aika -16,98) ja luokkavoitto! SuperJoku :)
Se pitäisi kai vielä opettaa kunnolla irtoomaan ja pysymään kunnolla lähdössä.. Kyselee vielä vähän liikaa, mutta onhan se toki niin kokematonkin.
Hyppärillä Joku oli jo alku radasta päässyt juoksufiilikseen, ettei kyennyt keskittymään pujotteluun. Ei osunut joka väliin loppu päästä. Yksi rima mun virheestä lensi myös. Mut meillä oli ihan sairaaaaan hauskaa :)
Sunnuntaina startattiin auton nokka kohti Vöyriä. Siellä oli WOFF:n kentällä Tiina Heinon tuomaroima tokokoe.
Mulla ei Maisan suhteen ollut minkäännäköisiä odotuksia. Näin silmissäni kokoajan meidän viime kokeen ja tiesin tästä tulevan samanlainen, eihän me olla viimeisen kokeen jälkeen treenattu kun kerran/kaksi ja nekin treenit on menneet Maisan herättelyyn koomasta.
Koe oli juuri sitä, mitä ajattelinkin. Liikejärjestys oli sekotettu ja yksilöliikkeet tehtiin kahdessa osassa.
Paikkaistuminen: 9
Oli kerran siirtänyt etutassuaan eteenpäin. Uskon, että selkäjumit eivät salli nyt pitkäaikaista paikallaanistumista.
Paikkamakuu: 8
Kaksoiskäsky perusasentoon. Mutta hei, oltiin toisina rivissä, eikä mennyt ekan käskystä maahan.
Ruutu: 0
Laiskalla ravilla merkille. 'ruutu' käskystä haisteli maata ja otti muutaman askeleen kohti ruutua, pysäytin ja lähetin uudelleen ruutuun. Muutama raviaskel kohti ruutua, kunnes lamppu syttyi. Laukalla ruutuun ja loppuosa hyvä.
Zeta: 0
Seisomisessa kääntyi mun mukana, kun kiersin taakse. Taas seisoi myös istumisen. Seuraaminen sunnuntaikävelyä.
Seuraaminen: 5
Ennen seuraamista sanoin hymyillen Maisalle, että nyt tulee sun lemppariliike. Ei se mitään kuullut, eihän se edes ottanut kontaktia. Ei istunut ehkä yhtään perusasentoa. Seurasi toista metriä perässä. Metsästi kärpäsiä. Lisäkäskyjä. Lopulta päätin unohtaa koiran, niinhän sekin oli unohtanut mut. Loppuliike menikin ehkä jo suurimmaksi osaksi vierekkäin kuin perätysten kulkien. Istui jopa viimeisen perusasennon. Huikeeta, tai sitten ei. Joka tapauksessa kehuin tokotimanttini huipuksi.
Maisan perusasento
Viimeinen perusasento ja se istuu!
Luoksetulo: 0
Maisa oli JUOKSEMASSA TÄYSILLÄ läpi. Ilahtuneena katselin sen vauhtia. Stoppiin jopa valuva kaksoiskäsky. Maahanmeno laiskalle ominainen. Yritettiinköhän meitä tsempata kerta taputettiin, kun tultiin kehästä pois. No anyway, mua vaan hävetti, kun olin unohtanut toko-lahnat -pipon kotiin.
Toinen kehä täynnä noutoliikkeitä. Mua ei enää jännittänyt yhtään. Pikemminkin olin huvittunut. Miten mulla on tuollainen koira erkoisvoittajaluokassa TOTTELEVAISUUSkokeessa. Koira, joka ei tottele edes sivulletulo -käskyä.
Hyppynouto: 0
Kiersi esteen (?) takasin tullessaan. Olipa outoa.
Ohjattu nouto: 7
Oli juoksemassa keskikapulalle. Onneksi sain kovemmalla käskyllä pysähtymään merkille. Olin arponut huono-onnisena meidän vaikeemman puolen. Hyvin lähti hakemaan sitä vasenta keskikapulaa vilkasemmattakaan. Innoissaan toi sen mulle laukalla. Aikamoinen onnistuminen epäonnistumisten seassa.
Vau, se onnistui!
Tunnari: 0
Teki hyvin töitä, nosti oman, pudotti sen vaan palautuksessa muutaman kerran.
Kaukot: 0
Reagoi seiso-käskyyn (tonen vaihto) istumalla sekä viimeiseen maahanmeno käskyyn. Voi jessus.
Pisteet laskettavissa muutaman käden sormilla, kuten arvata saattaa. EVL 0, 79 pistettä.
Joskus tulee pohjanoteeraus. Tämä ei ollut pohja, nolla pistettä on pohja. Tämä oli kuitenkin Maisan tokouran heikoin näytös. Palaamme treenikentälle. Nyt ihan oikeesti. Jos ei koiran takia, niin edes mun. Hepottaisi ehkä kuitenkin kummasti jos edes jompi kumpi meistä tietäisi, mitä kehässä kuuluu tehdä. ;) Huumorilaji tuon koiran kanssa!
Ripa voivotteli toisen ykkösensä hienolla suorituksella ja voitti luokkansa!
Vöyristä matkasimme Kannukseen tapaamaan Dira-aussieta sekä Ripan lapsia, Siiriä ja Priimaa. Olipa hauskaa aussiemaista meininkiä :)
Ripa ja Dira
Ripa ja Priima
Isä ja tytär
Rättiväsyneinä kaaduttiin sunnuntai-iltana koko porukka sänkyyn. Paitsi tietysti Joku, joka oli sekaisin siitä kamalasta lasten lelujen määrästä, mitä lattioilla pyöri.
Eilen puolenpäivän aikaan kotiin päin. Käytiin Tampereen kautta, jossa tavattiin vielä kaksi Ripan tytärtä, Aura ja Java.
Kerkesin pyörähtää kotona ja sitten suuntasinkin Ojankoon epiksiin Ripan ja Jokun kanssa, jossa molemmille kaksi starttia.
Jokun ensimmäiseen rataan sisältyi lentokeino, muutama kaarros ja esteen ohitus ja mun myöhäisiä ohjauskuvioita.
Toinen yritys parempi. Mä en ollut niin paljoa myöhässä, keinukin oli karjumalla parempi. Maaliin yhdellä tippuneella rimalla, millä sijoitus kuitenkin toiseksi :)! Aika -17
Ripalla molemmat radat humputtelua, ensimmäinen enemmän, josta ampui putkista ulos täysillä ja suoritti kaikki esteet aina horisonttiin saakka. Tokalla kierroksella yritin enemmän pitää pakkaa kasassa, vaan en tarpeeksi. On sitä vaan niin vaikea ohjata.
Käytiin Jokun kanssa viime viikollakin harjottelemassa kisaamista epiksissä. Silloin samantapaista räpellystä. Paremmalta radalta rima mun myöhäsen ohjausliikkeen takia. Mutta hitsit, et tuon eläimen kanssa on hauskaa radalla!
Ostin elämäni ensimmäistä kertaa treenivihkon! Edelliset vihkot ovat olleet laatikon phjalta kaivettuja entisiä kouluvihkoja sisältäen siellä täällä matikan laskuja tai englannin sanoja. Olen jaksanut suunnitella treenit ehkä juuri ja juuri sen yhden kerran, yhtiin treeneihin. Ilman suunnitelmia ei treenit ole kuitenkaan tarpeeksi selkeitä ja suunnitelmallisesti eteneviä. Joskus huomaa unohtaneensa kokonaan treenata jotain liikkeen osa-aluetta tai kokonaista liikettä. Olen muutaman suunnitellun treenin jälkeen huomannut niiden helppouden. On kivaa ja motivoivaa mennä treeneihin itsevarmana tietäen, mitä menee tekemään.
Ja tämä treenivihko koskee siis Jokun tokotreenejä. Maisan vuoden treeni"vihkoksi" riittäisi paperiarkki, johon mahtuisi suunnittelemaan ne vuoden viidet treenit ;)
Maisan kanssa ollaan kyllä nyt treenailtu ohjattua tehotreeninä. En koskaan opettanut koko liikettä Maisalle, ajattelin sen vain olevan niin viisas ja päästämään mut todella helpolla. Noh, ongelmat alkoivat niiden ensimmäisten ohjatun treenien jälkeen, mitkä tein yksin. Kun liikkuri tuli mukaan treeneihin, ohjattu nouto oli hajalla. Viimeiset tehotreenit ennen koetta olivat vasta sitä ohjatun noudon alkeisopetusta. No, väliäkö sillä...
Eilen siis oltiin huipulla lahnaporukalla tokokokeessa. Kisaamassa oli yhteensä neljä lahnaa ja tunnelma koepaikalla kaikkine eväineen oli huikea :)
Eihän Maisa ole missään nimessä vielä EVL'ään valmis, puhumattakaan minusta. Maisa ei ollut koskaan tehnyt paikkaistumista kokeenomaisesti, eikä paikkamakuuta häirittynä, puhumattakaan eriaikaisista käskytyksistä. Seuraamiskaavio oli yhtä pitkä kuin nälkävuosi ja zetaakin ollaan tehty ehkä kerran kokeenomaisesti (en edes ollut varma, kuinka siinä pitää kulkea). Ruutua ollaan jonkin verran tehty EVL tyyliin, siitäkin taitaa olla jo vuosi. Lähdettiin siis hyvin epävarmoin mielin kehään.
Tuomarina Hannele Pörsti.
Paikkaistuminen meni yllättävän hyvin, kerran oli siirtänyt tassuaan, 10
Paikkamakuussa meni toisen käskystä puoliksi maahan ja kolmannen käskystä kokonaan, joten mun neljäntenä rivissä ei enää tarvinut kuluttaa ääntäni komentamiseen. Perusasentoon jouduin antaa kaksoiskäskyn. Kuitenkin liike oli 8 (Pörsti ei muistanut sitä kaksoiskäskyä).
Ennen yskilökehää Maisa oli ihan ok vireessä, mutta kehään mentäessä mulle iski epävarmuus ja jännitys, johon Maisa tietenkin reagoi. Seuraamiskaavio oli _todella_ tylsä! Töpöhäntä laahusti toista metriä perässä pää riippuen ja jäi välillä nauttimaan vienosta tuulenvireestä ja haistelemaan sykysistä ilmaa. Jouduin antamaan lisäkäskyjä (joita Pörsti ei ehkä kuullut). Käännökset oli ihan kamalia, itseasiassa koko seuraaminen muistutti sunnuntaikävelyä, saatiin kuitenkin 7.
Seuraamisen huippuhetki, hiphei, me ollaan vierekkäin, ei peräkkäin!
Zetassa samanlainen seuraaminen jatkui, enkä edes ollut varma kuuliko Maisa mun käskyjä. Seisomiseen ei reagoinut ekalla ja istumisen teki myös seisomisena. Kiersi myös yhden merkin väärältä puolelta, saatiin 7.
Luoksetulossa Maisa ei mielestään tarvinnut mua mihinkään, koska osaa liikkeen jo niin hyvin. Seisominen ok, maahanmenon teki itsenäisesti, ei kuitenkaan osannut niin hyvin että olisi mennyt merkin kohdalla.. Siitä sitten toisella kutsulla viereen seisomaan, josta sain sen ehkä viidennellä käskyllä sivulle, saatiin 6.
Vihoin sivulle
Ruudun kohdalla Maisaa ei enää kiinnostanut tehdä kehässä yhtään mitään ja oli ihan valmis lopettamaan koko lystin. ilme kertoi jo, että se ei tule reagoimaan käskyihin, saati löytämään ruutua. Ehkä kolmannella käskyllä sain Maisan liikkeelle, suunta ei ollut kyllä edes oikea. Siitä väännön ja miljoonan käskyn jälkeen se meni väärälle merkille, josta kutsuin luokse, 0. Olin aika pettynyt itseeni, siihen epävarmuuteen, jonka takia olin Maisalle kovin epäreilu.
Tokaan kehään tsemppasin vähän itseäni. Aloitettiin ohjatulla noudolla. Saatoin valita arpajaisissa sen helpomman puolen läpinäkyvien lappujen läpi. Maisa meni ihan ok merkille, sentään reagoi käskyyn. Mutta sitten: se juoksi hakemaan ihan _oikean_ kapulan! Ei edes vilkassut keskimmäistä. Toi sen innoissaan pureskellen ja nauraen mulle, tuli sivulle ja räkäisi kapulan maahan. Ei haitannut mua eikä varmaan Pörstiäkään, sillä saatiin 10!
Vauhti oli kyllä kympin arvoinen!
Seuraavana metsku. Maisa leikki hetken kapulalla, kunnes toi vinoon perusasentoon, saatiin 9. Tunnarissa lähti aluksi ruutuun, jouduin pysäyttämään ja lähettämään siitä kapuloille, jotka onneksi löysi. Teki hienosti töitä ja toi oman. Taas pureskellen ja hymyillen, iloisesti räkien kapulaa suustaan matkalla ja lopuksi mun eteen, saatiin 7.
Koira laittaa ohjaajan töihin, tottelevainen ohjaaja!
Kaukoissa ensimmäiseen seisomiseen kaksoiskäsky, seuraavaan seisomiseen neljä käskyä, saatiin 7.
Yhteensä raavittiin tällä meidän huippunäyttävällä suorituksella kasaan 218 p ja EVL3-tulos. :D
Muuta lahnalaiset tekivät hienot ykköstulokset. Nyt Ripallakin kisaoikeus EVL'ään.
Jokun kanssa ollaan väännetty enimmäkseen agilityä. Viime perjantaina oltiin Anne Saviojan radanlukutaito koulutuksessa, jossa tehtiin suht haastavaa rataa, Saatiin ainakin juosta itsemme ihan uuvuksiin, Joku joi treenin päätteeksi toista kupillista vettä ja mun jalat oli maitohapoilla. Mut oli se vaan niin hieno - Joku siis. Mun ohjauksessa oli monin paikoin parantamisen varaa, mutta eiköhän se yhteinen sävel ala pikkuhiljaa löytymään. Joku on alkanut irtoomaan paremmin ja hakee esteitä hyvin leijeröinnilläkin. Se on mennyt paljon myös eteenpäin haastavemmissa ohjauskuvioissa. Kepeille on tullut huimasti lisää varmuutta, jonka johdosta myös vauhti on kasvanut. Eilen onnistui jo kepeilläkin leijeröinti (puomi välissä). Mutta ne kontaktit.. koira, jonka en ole nähnyt niinkään käyttävän silmää, on alkanut kyyläilemään seuraavia esteitä alastuloilla ja hidastelee niissä. Pysäytyksen kohdasta on täysin varma, mutta jää tuijottelemaan eikä tule alas asti. Aa on vielä muutenkin hidas, koska siinä ei ole varmuutta. Keinulle ollaan tehty enimmäkseen vain vauhtitreeninä päähänjuoksuja ja silloin tällöin kokeiltu kokoanisena, toimii! Lähdöt ei ole vielä satavarmoja, saattaa edelleen nousta.
Tokossa tehotreeninä tällä hetkellä kaukot ja metallikapula, jota ällöää. Ollaan jouduttu taistelemaan tuon metallin kanssa ihan kunnolla, eikä se taitselu ole vielä ohi. Täytyy muistaa vaan VAATIA, ja pitää kriteereistä kiinni. Tätä taistelua en aio hävitä.
Jokun seuraamiseen olen erittäin tyytyväinen, mutta siihenhän me ollaankin panostettu ja kulutettu aikaa. Se on todella kannattanut!
