Ripan treenijuttuja

torstai 9. heinäkuuta 2015

Tokomietintää

Toko saa minut nyt palaamaan pitkältä kirjoittelutauolta. Jätän nämä vähän suuremmat asiat, kuten Vantaan lauman kasvun Ripan jälkeläisellä, extempore BH-kokeen ja tokon SM-kisat seuraavaan postaukseen. 

Tokon suhteen on tullut pieniä ajatuksia tauosta. Silloin, kun se ei enää ole kivaa ja tekee vain mieli luovuttaa. Onneksi periksiantamaton luonteeni ei ole antanu jalansijaa sen enempää tällaisille mietteille. Olen ollut toisinaan äärirajoilla pettymysten tuomien tunteiden takia. Epäonnistuminen on kamalaa. Miksi silti palaan aina treenikentälle, useasti viiikon aikana? Tuntuu kuin kaikki olisi jumahtanut paikalleen. Olen oppinut, ettei mitään saa ilmaiseksi ja asioiden opettaminen vaatii aikaa. Kuinka kauan? Olen kangistunut kaavoihin ja treenaan aina samalla tavalla. Uskon tiettyihin treenitapoihin ja niiden vievän eteenpäin, mutta uskonko niihin vain siksi, että ne ovat minulle tuttuja ja osaan treenata niillä metodeilla? Treenaan Jokun kanssa paljon, joten edistymisen pitäisi näkyäkin jossain. Siinä vaiheessa, kun kaikki junnaa paikallaam, pitäisi alkaa kuitenkin ehkä epäilemään treenitavan tehoa. Nyt on se vaihe. Haluan treenata tavoitteellisesti kohti jotain päämäärää. Luulen tekeväni niin vaikka todellisuus on aivan jotain muuta. On aika poistua mukavuusalueelta ja miettiä uusia treenitapoja, uusia tapoja tehdä eri liikkeitä ja opettaa niitä. Lisäksi minun on vielä uskottava uusien, minulle vieraiden, treenitapojen toimivuuteen, jotta voisin olla tarpeeksi uskottava ja reilu myös Jokulle treenitapoja käyttäessäni.

En ole sen kummemmin ajatellut, miksi lähden treenaamaan, kun lähden. Lähden vaan, koska treenit on sovittu tai olen päättänyt että tänään käyn treenaamassa. Useimmiten mietin vasta treenipaikalla, mitä treenaan. Treenisuunnitelmia tein jossain välissä, mutta en niitä laatiessakaan koskaan miettinyt miksi treenaan jotain tiettyä juttua, mikä on treenin tavoite. Suunnitelma helpotti treeneissä olemista, kun ei treenin lomassa täytynyt suunitella mitä tekee ja lopuksi todeta ainakin kahdesta liikkeestä "teenpä vielä tämän, ja tuon, ja tämä vielä ihan viimeiseksi". En halua mennä enää treenaamaan, jos minulla ei ole selkeää syytä treenille tai päämäärää. Tavotteellinen treenaaminen merkitsee minulle sellaista treenaamista, jolla on jokin tavoite. Miksi sitten sanon treenaavani tavoitteellisesti, jos minulla ei koskaan oikeasti ole mitään muita tavoitteita, kun osallistua kisoihin ja joskus saada Jokusta valio. Pitäisi osata katsoa myös lähemmäs. Treenit vie noihin suurempiin tavoitteisiin, mutta ensin on oltava treenitavoitteet.

Olen huomannut nyt kesän aikana Jokun motivaation laskeneen tokon suhteen. Se on laiskistunut ja hidastunut. Yksi syy on varmasti treenien yksipuolisuus, mutta suurin syy on varmastikin siihen se, että olen hyväksynyt rimanalitus suorituksia ja palkannut niistä. Koira toimii niinkuin sen on kannattavaa toimia. Miksi se viitsisi tuoda minulle noutokapulan täydellä laukalla jos puolittainen laukkakin riittää tai joskus myös ravi, kunhan tuo kapulan eteen suoraan? Miksi tehdä kaukokäskyjä ekalla käskyllä, jos palkan saa tokayrittämälläkin, kunhan on nopea ja puhdas suoritus? 

En halua kiirehtiä nyt kokeisiin. Me haemme TK2 koularin uusilla säännöillä sitten kun olemme molemmat siihen valmiita. Se ei haittaa jos tuo tapahtuu vasta vuoden päästä. Mitä väliä sillä on? Nyt haluan muuttaa treenitapojani. Olla mustavalkoinen, mennä treeneihin vain jos siihen on joku syy, uskoa treenin toimivuuteen ja olla aito. Vain näin voin olla Jokulle reilu. Minun pitää opetella poimimaan treenistä hyvä suoritus, johon me tähdätään, keskivertosuoritus, joka vie kohti hyvää suortusta ja huono suoritus, josta tulee koiralle huomautus. Huonoja suorituksia pitää tulla, jotta Joku voi erottaa ne hyvistä. En voi siis enää tähdätä 100 % onnistumisiin helpottamalla treeniä niin paljon, että se edes olisi mahdollista. 

Kerran viikossa / kahdessa pitää tehdä ketjutreeni / kokeenomainen treeni, jota ennen täytyy suunnitella, miten suhtaudun onnistumisiin, miten huonoihin suorituksiin, mikä on sen hetkisen kokeenomaisen treenin päätavoite, missä me halutaan onnistua. Viikolla treenataan niitä asioita, jotka kokeenomasessa treenissä  epäonnistuivat. Vain näin voin nähdä kehityksen. Toinen syy kokeenomaisten treenien tekemiseen on kisanomaisen suorituksen harjoitteleminen. Kuinka ihanaa olisi joskus mennä kokeisiin ajatellen, että se on vain treeni ja suorittaa kokonaisuuden tutuilla rutiineilla. Voi, jos joskus voisin olla niin reilu ja hyvä ohjaaja. Ehkä vielä joskus.