Maisa

Bywater Gebke

Australianpaimenkoira

S. 18.2.2009

Emä: Stargate's Bridges Of Bywater

Isä: Imagineer's Incredible Lad

KoiraNet

Harrastukset:

Agility: MAXI-3

Toko: TK1, TK2, VOI1

Haku, BH

Pari kertaa ollaan käyty myös paimentamassa lampaita.

Olin jo pidemmän aikaa miettinyt itselleni harrastuskoiraa. Mielessäni pyöri useita rotuja, mutta lopulta päädyin  aussieen. Käytiin muutamalla kasvattajalla tutustumassa enemmän rotuun. Sopiva pentu löytyi Kuopiosta, Bywaterilta. Maisa oli palautunut toisesta kodista ja oli meille tullessaan n. 12 viikkoinen.

Maisa oli pentuna aikamoinen riiviö. Meillä oli viha-rakkaus -suhde. Pikkuhiljaa siitä kasvoi kuitenkin riiviön sijasta paimen. Maisa on opettanut minulle enemmän, kun osasin ikinä ensimmäiseltä harrastuskoiralta odottaa. Toisaalta Maisa on myös joutunut ensimmäisenä harrastuskoirana kärsimään melkoisesti kaikenmoisista opetusvirheistäni. Kuitenkin siitä on kehittynyt loistava koira.

Luonteeltaan Maisa on todella rauhallinen, itsenäinen ja tasainen koira. Se ei turhaan hötkyile ja omaa hyvän hermorakenteen. Maiskilla on erittäin vahva riistavietti, eikä sitä saa millään käskyillä tai tempuilla pois jänisjahdista.

(c) Essi Puolakanaho

Tokossa Maisa työskentelee rauhallisesti ja keskittyneesti. Se tekee aina asiat niinkuin sille on opetettu. Se on tasaisen varma suorittaja. Suurimpia ongelmia tokon kanssa on vauhdin ja moottorin puuttuminen. Maisa ei myöskään yleensä palkkaannu leluilla.

(c) Essi Puolakanaho

Agility aloitettiin jo Maisan ollessa pentu. Agin piti olla meidän ykköslaji, mutta toko on pikkuhiljaa noussut vähintäänkin samalle tasolle. Aksan suhteen Maisan motivaatio on iän myötä kasvanut huimasti. Ollaan molemmat kehitytty paljon ja näin päästy etenemään.

(c) Petra Mustonen

Haku on Maisan mielestä lajeista parhain. Se voisi etsiä kadonneita ihmisiä metsästä vaikka koko päivän. Ehkä se tykkää lajista juuri sen takia, kun siinä saa työskennellä itsenäisesti eikä ohjaaja sotke työtä omilla käskyillä. Maisalla on todella tarkka nenä ja näin se löytää ukot aina nopeasti.

(c) Hanne Virtanen

Paimentamaan Maisa pääsi ensimmäistä kertaa ollessaan n. 7 kk. Lampaille se ei kuitenkaan koskaan oikeen kunnolla syttynyt. Alussa paimennus oli Maisan mielestä ihan kivaa, en vielä käskenyt tai ohjaillut sitä sen kummemmin. Myöhemmin, kun mun käskyt ja ohjaukset tuli mukaan, se ahdistui ja paineistui niin paljon, että nyt jo pelkkä lampaiden näkeminen saa sen luimistelemaan. Paimennus oli lajina mullekkin ihan uusi ja itse ohjasin sitä epävarmasti. Maisalla oli lampaiden kanssa tasan kaksi vaihtoehtoa tarjottavana: joko se syöksyi lauman läpi ja yritti napsia villoista kiinni tai sitten se hyppi mua vasten korvat luimussa ja juoksi portille: 'mä haluun pois täältä'. Tämän takia paimennus on Maisan kanssa jäänyt vähän taka-alalle.