Melkein muttei ihan

Näin nimittäisin viime viikonloppua. Positiivari sanoisi, että kaikesta oppii. Toisenlainen lakoaisi maanrakoon. Mua ei ärsytä _enää_. Lauantaina tokokokeet Hausjärvellä Maisan kanssa. Tuomarina Marita Packalen, juurikin Maisalle valkattu tuomari.

Paikallaolot meni hyvin, molemmista saatiin 10. Hyvin oli ollut kuulema ryhdikkäästi asennoissa. Kerran istumisen aikana oli siirtänyt etutassuaan.
Sitten ne yksilöliikkeet. Sekoitettu järjestys yhteen putkeen. Oltiin toisia suoritusvuorossa ja kun ensimmäinen oli kehässä pyysin äitiä hakemaan Maisan minulle jossain vaiheessa. Edellinen sitten keskeytti ja Maisa oli edelleen autossa. Juoksujalkaa lähdin äitiä vastaan autolle ja vauhdissa tempaisin vaan pannan pois. Ilman minkäänlaisia virittelyjä vein Maisan kapuloiden valitsemisen jälkeen kehään. Maisa oli todella hyvässä vireessä, mutta selvästi puulla päähän lyöty joutuessaan yht'äkkiä suorittamaan liikkeitä. Ensimmäisenä sitten olikin Maisan vahvuus, mutta samalla "kiihdyttävä" (jos tuon sessen kohdalla voi käyttää tämänkaltaisia termejä) liike; hyppynouto. Lähti hyvin hypylle, mutta sitten unohti tehtävän. Pieni kierros kentällä ja merkin kautta kapulalle kaksoiskäskyllä ja vielä hypyn ohi, 0. Ärsytti. Seuraavana suoritusvuorossa kaukot. Sain Maisan jo perusasentoon, mutta sitten se nousikin ja alkoi haistella maata. Onneksi liikkuri mokasi ja kysyi olenko valmis ja alkoikin höpöttelemään virheestä niin minulla oli aikaa pelastella koira takaisin sivulle. Sekaisin sähellyksestä meinasin antaa väärän käskyn ekassa vaihdossa. Onneksi kuitenkin vaihtoi. Teki hienot kaukot, paitsi viimeiseen maahanmenoon 2-käsky. Haisteli taas maata mun kävellessä sivulle, joten ajattelin mennä ihan kiinni Maisaan, jotta heräisi mun käskytykseen. Prinsessa ei kuitenkaan suvainnut minun koskevan hänen karvoihinsa ja ponkaisi ennen aikojaan ylös, 8. Sitten sarjaan tunareiden tunnari. Haisteli hyvin, koski kai vieraaseen. Mutta se palautus.. niin. Taas se tuli iloisesti kapulaa heitellen ja vakiona räkäisi pois suusta peruasennossa laittaen mut taas poimimaan sen maasta, 7. Luoksetulo oli todella hyvä, jos ei lasketa alun kaksoiskäskyä maahanmenossa ja loppuosan hidastelua, 10. Ruutu. Ei se vieläkään sihdannut merkille oikein. Ehkä oli kutienkin siinä 2 metrin säteen sisällä. Ruutuun paineli sellaista vauhtia, ettei pysähtynyt, ei sillä, en minäkään antanut käskyä ajoissa. Korjauksella meni ruutuun (pysäytin kyllä seisomaan vielä), mutta maahanmenoon ylimääräinen käsky. Loppuosa ok, 6. Zeta. Aina pitäisi tarkistaa koiran naama perinpohjaisesti ennen jokaista liikettä. Sieltä voi löytyä vaikka ylimääräinen karva, joka häiritsee rinsessaa. No joo, ei pystynyt kuuntelemaan ensimmäistä liikettä, kun yritti kulkea naama väärinpäin samalla päästen eroon karvasta. Loppuzeta kamalaa seuraamista, mutta teki vaihdot, 7. Sitten liike, jota Maisa ei oikeesti osaa, mutta on kymppiliike kokeissa: Ohjattu nouto. Kamala pysähdyskarjasu merkille. Joskin se toimi hyvin. Nätti nouto, 10. Lopuksi seuraaminen. Liikejärjestyksen nähtyäni olin ihan luovuttamassa seuraamisen ollessa viimeinen liike. Maisa oli kuitenkin koko suorituksen ajan todella hyvässä vireessä, joten uskoin kehässä sen jopa voivan tsempata ja niin se tekikin. Matkalaukku seuraaminen oli nyt käsilaukku seuraamista. Kontakti rakoili välillä, mutta väliäkö sillä koska huomasin treenien auttaneen ja sen kantavan myös kokeeseen. Lyhyellä kaaviolla ei kummosia ehtinyt tapahtua, 9.
Yhteensä 245p VOI2 -tulos, sija 3/6. Olin todella tyytyväinen Maisan asenteeseen, joka oli mennyt järjettömän hyppäyksen eteenpäin, mutta samalla ärsytti suunnattomasti mokaaminen varmassa liikkeessä, joka vei mahdollisuuden 1-tulokseen.

Seuraavana aamuna aikaisin auton nokka kohti Lietoa. Mukaan lähti meidän paimenten lisäksi yksi partasuu.
Ensin maxi2, jossa kisasin snautseri-Sisulla. Ensimmäiseltä radalta 20 (rimoja ja kontakti) ja toiselta 0, sija 4. Ei huonosti näin kahden treenikerran jälkeen!
Jokun kanssa iltapäivällä radalle. Ekalta radalta kolme rimaa. Seuraavalta mun tyhmästä "ohjauksesta" (ei se ollut edes ohjaamista vaan totaalijäätyminen) HYL ja kolmannelta typerä keppien ohitus, kun en käskyttänyt niitä. Lisäksi tuli yksi rima alas, kun päätin kokeilla suunnittelematonta "vastakäännöstä", joka ei ollut sinne päinkään vastakäännös. Ei vielä kakkosiin. Pienet virheet ärsyttää, mutta semmosta tämä on. Pitää joskus epäonnistua ja tuntea ärsytys, että voi taas kokea onnistumisen tunteen.

Tällä viikolla ollaan käyty ahkerasti hallilla. Maanantaina tokotreenit, joista myöhästyttiin Maisan mentyä lenkillä pyörimään ihmisen ripulissa, YÖKS! Treeneissä jäävien erottelua, jossa Joku on toisinaan aika haka, kaukoja, joissa ollaan edistytty, vaan ei vieläkään 100-varma liike ja noudon palautusta. Sitä eteentulojumppaa pitää treenata paljon, ja ollaankin nyt joka päivä tehty. Pitäisi vielä ottaa vinoista kulmista eteentulot treenilistalle. Lopuksi paikkamakuu häirittynä, jossa ei ongelmia.

Tiistaina ensin aksaa. Vähän pyörittelyä hypyillä ja ansaputkia, pimeitä putkikulmia ja avokulmia kepeille. Ei kestä kepeillä loppuun saakka jos on liikaa sivuirrotusta. Maisalle pelkän oman etsintää ja puuttumista kapulan heittelyyn sekä vieraiden seasta oman etsintää ja apukäskyllä sivulletuloa. Onnistui. Hyvän mielen seuraamista. Alan ehkä joskus vielä tykkäämään sen seuraamisilmeestä. Lopuksi Jokulle vartin paikkamakuu. Kävin välillä sermin takana ja välillä poistuin hallista. Hyvin makasi. Loppua kohden sain korjata muutaman lonkka-asennon.
Eilen hain Sisun mukaan hallille. Tehtiin hyppytekniikkaa ja kontaktitreeniä pienen radan yhteydessä. Maisalle seuraamista, jäävien erottelua ja hyppynoutoa. Jokulle sitä kapulajumppaa ja kaukoja.

Tänään taas Sisu mukaan ja hallille, jossa odotti myös Ruu-aussie. Aksaa kolmen koiran kanssa = iso hiki. Taitavia kaikki. Ainakin ne kaksi lainakoiraa, omasta en tiedä, se ei ole ainakaan joukon selväpäisin kiitäjä. Maisan kanssa ruutua. Jokun jätin (pakosta) kentän puolelle, kun ei pysy laidalla hiljaa enkä jaksanut viedä autoon. Hyvä häiriö. Mulla oli kaksi koiraa ruudussa samaan aikaan. Joku osasi Maisan käskyillä, tai sitten vaan matki.

Maisa: "Anna olla viimenen kerta, kun juokset mun ruutuun!"

Maisa sai tehdä myös merkin bongausta. Hyvin meni merkeille. Lopuksi Sisulle ja Jokulle hyppytekniikkaa ympyrätyöskentelyllä. Kummallakin pysyi kaikki rimat (60cm)! :)

Viime maanantain tokotreeneissä kokeenomainen treeni, jossa oli sekoitettu liikejärjestys. Mulla oli aikaa viritellä Jokua ja taisin jopa liikaa väsyttää sitä ennen meidän vuoroa. Ainakin tuntui vähän tahmeelta. Seuraamisessa tiputti muutaman kerran kontaktia. Molemmat jäävät meni maahan ja kaukoissa liikutteli takamustaan vähän. Noudon palautuksessa oli kysymysmerkkinä ja jouduin auttamaan sen eteen. Muuten kai ihan ok suoritus. Nyt sitten ollaankin treenattu juurikin jäävien erottelua, kaukoja ja noudon palautusta.
Viime viikon tortaina agitreeneissä Ton van der laarin koulutuksessa olleita ratapätkiä. Kyllä jäi huippufiilis treeneistä. Oli mieletöntä huomata Jokun osaavan irrota ja suoritua sellaisista ohjauksista, ettei mun tarvinnut paljon jalkoja käyttää. Uskomatonta huomata, ettei ollut kiire missään vaiheessa radalla. Toisella pätkällä musta kyllä vähän riehui. Törmäsi siivekkeeseen poski edellä, ohitti muutamia kertoja täysin linjassaan olevan hypyn ja hyppäsi keinulle, niin että se pamahti sitä mahaan. Käskin sen maahan rauhottumaan hetkeksi. Siinä se täristen läähätti, silmät pullistuneena päästä kieli sinisenä. Sellainen on pikkujokke. Vähän hullu. Onneksi vaan vähän.