Nuoralla tanssimista

Sellaiselta tuntuu Jokun ohjaaminen. Ei ole helppoa. En ole tottunut ohjaamaan liukasta rajalassieta, joka lähtee lapasesta kuin liukas saippua. Treeneissä tehdään vaikeita kolmosluokan kiekuroita ja koira toimii ja mulla luottamus on suuri, koska onnistumisen pakkoa ei ole eikä epäonnistumisen pelkoa. En ole tottunut ohjaamaan niin nopeaa koiraa, mitä Joku on. Vieläkin saatan sitä esteille. Tuollaisen koiran kanssa saattaminen ja varmistelu = varma myöhästyminen seuraavilta esteiltä. En opi kerrasta enkä sadasta. Onneksi meillä on aikaa niihin startteihin, jostain olisi kaivettava mulle lisää malttia. Onhan Jokusta tullut ihan hieno, yllätävän magee mun koulutustaidot huomioon ottaen.

Tänään Riihimäellä kolmella radalla Jokun kanssa. Ensimmäinen agirata oli meidän päivän paras. Tuhma varasti puomin kontaktilta ja niinpä myöhästyin suunnitellusta ohjauksesta, jossa olisi pitänyt keretä vastaanottamaan seuraavan hypyn taakse. Sujahti väärään päähän putkea ja yksi rimakin tuli alas. Seuraava agirata oli kamala. Haki kepit kakkosväliin (?) ja saatoin liikaa putkelle, jolloin en ehtinyt sokkariin. Siitä alkoikin kamala härdelli. Nyt otti puomin kontaktin, mutta vapautti itsensä mun liikkeestä. Piti palauttaa kontaktille tuomarin"jatka!" kommentista huolimatta. Viimeiseksi hypäri. Taas kepeillä kakkosväliin. En ymmärrä, koska on kepeillä varma ja suoriutuu vaikeemmistakin kulmista. Ehkä se jippo oli juurikin "liian helppo" kulma ja siksi liian suuri vauhti. Mun ohjausvirheestä tuli yhden hypyn ohi ja muurin palikka tuli alas, kun katsoi mua. Tarvitaan muurille varmuutta. Ja miksi mä yritän tehdä siitä ohjauskesta niin vaikeaa. Valitsen huonommat linjat, koska pelkään tehdä valsseja. Palataan treenaamaan helppoja keppikulmia suurella vedätyksellä, valsseja ja lähtöjä (päästin taas kahdesti sen seisaaltaan radalle...)
Video ekasta

Onneksi on taitavia lainakoiria, joiden kanssa saan onnistumisen tunteet ja kokemusta. Tänään vuorossa iloinen Ruu-aussie. Takana kolme treenikertaa. Tuloksina HYL, 0 ja HYL. Ei huonosti mennyt :) Videot kahdesta viimeisestä startista.

Tän viikon maanantaina loppu tokokurssi. Tehtiin häiriössä paikkamakuu ja kisailtiin leikkimielisesti, kuka tekee nopeiten oikeat jäävät, kuka tekee pisimmältä matkalta kaukovaihdot, kuka malttaa parhaiten sivulla noutokapulan lentäessä, kenellä on nopein luoksarin stoppi/reippain vauhti läpijuoksussa ja kenellä on paras stoppipaika hypyn takana. Kouluttajat valitsivat Jokun voittajaksi. Suoriuduttiin mallikkaasti kaikista tehtävistä. Tällä viikolla tehtiin myös ensimmäistä kertaa kokeenomainen piilopaikkis. Oli vähän levoton, mutta ei yhtäkään lonkka-asentoa! AVO-kaukot on onnistunut jo 10 metristä. Varmuus kasvaa :) Seisomista oon sekottanut kaukojen sekaan. S-I vaihtoa treenattu ahkerasti. Siinä en välitä pompuista tai reippaudesta. Nyt vaan kriteerinä ne takajalat. Tahallani olen tehnyt venytetystä seisomisesta, että tajuaisi oikesta peruuttaa etutassuilla ja kyllähän se on alkanut tajuuman :)

Maisa on uudesti syntynyt tokokoira. Ennen mulla oli tokokentällä laiska lahnailija, joka huomauttelusta tai liiasta toistomäärästä häippäsi kentältä keskari pystyssä tai kieltäytyi kokonaan vastaanottamasta käskyjä. Nykyään mulla on naurava motivoitunut töpöhäntä, joka huomautuksen saatuaan yrittää aina paremmin ja kovemmin seuraavalla toistolla. Lisäksi olen todennut että jopa Maisankin kohdalla pätee se, että treenaamalla tulee parempi. Maisa kestää useampia treenejä nyt viikossa ja aina lötyy yhtä suuri draivi. Sanoisin sen olevan nyt parhaimmillaan. Seuraaminen on kehittynyt älyttömästi. Kuukausi sitten se vielä laahusti perässä. Nyt se pitää kontaktia melkeinpä katkotta ja kulkee oikeassa paikassa mukana. Kaukot on ehkä ainoa liike, jonka se osaa 100-varmasti. Testasin tällä viikolla 30 metristä kaikki vaihdot eikä yhtäkään virhettä, takatassut ei hievahtaneetkaan. Ohjattua noutoa se ei osaa ollenkaan, muttei sitä treenatakkaan, ennenkun se ei onnistu enää kokeissa. Maisa on ansainnut ison sydämen <3