Ripan treenijuttuja

maanantai 28. lokakuuta 2013

Isompi herra sairastaa

Viime vuoden joulukuussa kotiin tultuamme Ripa oli jalaton. Olimme jo varmoja, että sillä on jokin kohtaus päällä, eikä se sen vuoksi kykene kävelemään. Kovasti sillä oli kipuja. Kiiruhdimme päivystävälle eläinlääkärille, joka ei löytänyt mitään selitystä jalattomuudelle. Myöhemmin vietiin pissanäyte Uudenmaan eläinlääkäriasemalle Keravalle ja saatiin vastaus: eturauhastulehdus.
Viime viikon perjantaina Ripan pallit oli todella kamalan näköiset. Iho oli muhkurainen ja ihan punainen. Pallit olivat todellakin turvonneet. Illalla Ripa kiikutettiin jälleen Uudenmaan eläinlääkäriasemalle, jossa todettiin ärtyneen ihon syyksi ihoinfektio. Antibiootit mukaan ja kotiin. Ripa olikin todella kipeän näköinen, ettei taas olisi myös eturauhastulehdus. Lauantaina aamulenkin jälkeen Ripan kuono oli turvonnut. Se oli ihan muhkurainen. Ehkä lenkillä oli vain pistänyt jokin ötökkä, vai oliko se allerginen reaktio? Lääkäri pyysi seuraamaan koiraa, kun seuraavan kerran on saanut antibiootin. Turvotus ei noussut silloin. Tänään aamulla annettuani jälleen lääkkeen puolen tunnin päästä kuono oli muhkurainen. Oli siis mentävä vaihtamaan antibiootit. Tilalle Ripa sai Kefavet -lääkkeet. Illalla saatuaan tuon todella pahalle ja voimakkaalle haisevan lääkkeen, se oksensi sen ulos. Hmph. Olisikohan se Baytril parempi, jota Ripa söi viime jouluna eturauhastulehdukseen. En tiedä. Nuo nykyiset lääkkeet vaikuttaa paremmin ihotulehdukseen.

Joku kävi tänään vaa'alla. Iso poika ei olekaan kiloissa niin iso kuin senteissä. Kotona mitattuna korkeutta on n. 52 ja vaaka näytti 15,6 kg :)

Tokoa ollaan yritetty vääntää nyt oikeen urakalla. Urakoitiin Maisan tunnari hajalle. Kolme toistoa ja kaikki samanlaisia. Koira menee kapuloille, katselee niitä ja nostelee vähän kaikkia ja sitten lopuksi vaan tuo jonkin niistä. Ei aikomustakaan haistella kapuloita. Olin ihan hämmilläni, koska tunnari on toiminut aina. Kaksi kertaa tuonut väärän, sen jälkeen siis kun tajusi tunnarin idean. Seuraavissa treeneissä palattiin aikalailla ekoihin treeneihin. Melko paljon vieraita, oma joukkoon ja nameja herättämään koiran nenä. Ja jestas, kyllä se sen nenän herätti. Sain varmaan vartin odotella, kun tuo tarkka töpöhäntä seilasi ympäri kenttää nenä kiinni maassa, kunnes loppujen lopuksi palasi kapuloille ja toi oman. Pienin askelin taas eteenpäin, ehkä se korjaantuu. On meillä kevääseen asti aikaa, jos haluaa tavotteista pitää kiinni, ja kyllä - me halutaan! Jos jotain positiivistakin, seuraaminen on parantunut huimasti. Ainakin tänään oli kivaa seuraamista, kun koira oli muutenkin hyvällä innokkuustasolla.

Joku on hauska, ja toisaalta ei todellakaan hauska. Hallilla sillä toisinaan keittää yli. Viime treeneissä hyppäsi ja puri mua olkapäähän. Jouset tassuissa? Stoppeja kiertämisen kautta ollaan treenattu melko paljon ja nehän alkaa jo sujua. On mieletön fiilis, kun saa koiran reagoimaan nanosekunnissa käskyyn :) Kaukoista m-i / i-m -vaihtoja kokeilin tänään metrin päästä, ei ongelmia! On meillä kuitenkin ongelmia, vähän toisenlaisia. Treenin lopuksi, en saa koiraa pois kentältä. Se ei tule lelulle, ei namille, ja jos koitan lähestyä, se pinkoo karkuun. Kiva, että on motivaatiota, mutta olisi kiva, jos koiran saisi myös kentältä pois!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti