Ripan treenijuttuja

perjantai 1. marraskuuta 2013

Laiton treenitahti

Maanantaina tokoa. Tiistaiyönä tokoa, 01.00 kotona, jolloin herätyskelloa päällelaittaessa voi todeta ehtivänsä nukkua 7 tuntia, kunnes täytyy herätä keretäkseen tokotreeneihin, joista kotiin ja kiireellä Turkuun Jaakko Suoknuutin oppeihin aksaamaan. Eilen jatkui agility Vuokkosilla ja tänään saatettiin tämän viikon treenit pakettiin viettämällä 3 tuntia Vuokkosilla agilitykentällä. Huh.

On se välillä kivaa koetella koiran jaksamista, saapahan jälleen todeta Maisalla pätevän käytäntö: mitä harvemmin - sen paremmin. Maisan kanssa on turha koettaa onnistua laadun lisäksi isossa määrässä. Tunnari on edelleen hajalla, vaikka olen laittanut nameja kapuloiden joukkoon. Nyt menee tunnari tauolle. Ruutu on myös hankala. Täytyy siinäkin tehdä helppoja treenejä ja pitää kosketusalustaa siellä. Maisan kanssa tähtään uskomukseen; koira juoksee ruutuun olettaen, että kosketusalusta on aina siellä. Siinä vaiheessa, kun 50% treeneistä tehdään ilman kosketusalustaa, uskomus oletettavasti menee. Maisahan ei oikeasti tiedä edes ruudusta mitään. Se osaa vain juosta alustalle. Toisaalta tälläisessä hullussa treenitavassa täytyy myös luottaa, että koira reagoi 'seis' -käskyyn, koska kokeessa ei ole alustaa pysäyttämässä koiraa. Maisan kanssa juurikin pitää vahvistaa erikseen 'seis' -käskyä.
Seuraaminen on parantunut kivasti :)

Jaakko Suoknuutin koulutukseen osallistuin laina-Elsan kanssa. Elsa on kaikinpuolin todellakin kehittänyt minua ohjaajana. Se toimii niin eri tavalla kuin esim. Maisa.
Rata kaikkine kiemuroineen oli haastava:


Esteitä siis 33 ja me päästiin esteelle numero 8. Kyllä vain, ongelmaksi minulle koitui TAKAAKIERTO! Suoknuutti väänsi rautalangasta, miten tuo ohjataan, vaan minä en ymmärtänyt. Selvästikin aivoilleni ei rautalangat riitä, ratakiskot ehkä? Loppujen lopuksi naurettiin vaan mun tyhmyydelle. Ei vais, sain paljon uutta oppia. Miten se pakkovalssi tehtiinkään oppikirjan mukaan? Mikä onkaan japanilainen ja miten se takaakierto toimii. Kyllä se sitten loppujen lopuksi toimikin. Elsa oli todella hieno. Ei varastellut lähdöstä ja teki keskittyneesti töitä. 
Tänään rakensin saman radan esteelle numero 18 Vuokkosille. Maisa suoriutui radasta hienosti. Josko voi taas todeta, että se reagoi todella voimakkaasti mun liikkeeseen. Heti kun hidastan, Maisan vauhti laskee nollaan. Kokeilin sillä piruuttani myös lopun kepeillevientiä (32-33). Ensin sujahti poispäinkäännöksellä putkeen, toistolla löysi kepit, VAU!

Joku teki samaa rataa. 6-9 esteitä. Pakkovalssi onnistui hyvin. 8 hypyn ylittäminen tuotti haasteita, mutta loppujen lopuksi meni koko pätkän hyvin. Joke sai mennä myös elämänsä ensimmäistä kertaa pussia. Muutaman kerran apujen kanssa ja sitten ilman apuja. Lapsen mielestä oli siistii tulla pers liukuen pussista ulos. Tehtiin myös 2x2 keppejä ensimmäistä kertaa. Fiksu tajusi muutamasta toistosta juosta keppejen välistä ja meni jo vaikeemmistakin kulmista :)

Ripa on palannut entiselleen. Kotona sählää punamerle jättiläinen, joka haukkuu lenkille lähtiessä ja paimentaa minut keittiöön ruokaa halutessaan. :)

Jokusella ja Ripasella on outo suhde. Monet kerrat ollaan naurettu samalle tilanteelle, joka toistuu päivittäin. Ripa makaa jossain. Joku kävelee Ripan luokse ja asettautuu Ripan naaman eteen. Voi olla, että tässä vaiheessa Ripa välttelee näkemästä Jokua, mutta Joksuhan viisaana vaatii huomionsa ja laittaa päänsä Ripan pään päälle. Ja kas, vihdoin Ripan on alettava töihin. Ensin toinen korva, nuolee sen oikeen puhtaaksi. Seuraavaksi Joksu kääntyy; toisen korvan vuoro. Tämän jälkeen Joku menee makaamaan Ripan eteen ja avaa suunsa - aivan, hampaiden vuoro. Koko kuononsa Ripa ahtaa pieneen suuhun yltääkseen takimmaisiinkin hampaisiin. Hillitön näky! Isoveikka hoitaa :D

Pentu ja lapsenlikka :D

2 kommenttia: