Back to business

Olin muutamia viikkoja taaksepäin iltalenkillä. Maisalla oli panta ja se oli hihnassa. Pusikkoon sujahtava pupu sai sen aistit sadasosasekunnissa heräämään ja samanaikasesti se kiskasi hihnasta todella lujasti. Samantien se jäi hetkeksi kakomaan, joskin matkaa oli saatava jatkettua, jotta näkisi, minne pupu loikki. Vielä muutamia päiviä tapahtuneen jälkeen Maisa jatkoi kakomista, mutta kuitenkin vähenevissä määrin. Maisa kävi osteopaatilla jälleen selkäjumien vuoksi ja kun tulin kotiin, Ripa oli vastassa pää riippuen ja alkoikin pian kakomaan ja yskimään limalönttejä. Kennelyskä. Kauan me siltä ollaankin onnistuttu välttymään, mutta nyt sitä tuntuu olevan todella paljon liikkeellä. Muutaman päivän kuluttua myös Joku aloitti yskimisen. Ripa jatkoi yskimistä vielä, kun Jokulta se jo loppui. Kokoajan toivoin sormet ristissä Tellun välttyvän yskältä. Kuitenkin Ripan parannuttua pikkuspanieli aloitti yskimisen. Se ei yskinyt limaa, räkä valui sieraimista. Onneksi urhea pippurisielukin sielviytyi röhältä nopeasti :)

Yskän takia ollaan oltu treenitauolla.

Tällä viikolla ollaan pikkuhiljaa palattu treenirutiineihin. Tiistaina kisasin Elsan kanssa Ojangossa epiksissä kaatosateessa. Sään takia osanottajia oli alle 10 ja me tehtiin radan ainoa tulos. Kielto kepeiltä, muuten suoriuduttiin kiekuroista ongelmitta maaliin.

Jokun kanssa käytiin Jessican pitämässä tokokoulutuksessa kuun alussa harjottelemassa kehääntuloja, seuraamista ja ruutua. Yllättävän hyvin mustanaamio toimi vieraalla kentällä. Ollaan myös harjoiteltu ohjatun noudon alkeita, zetaa, tunnaria ja luoksaria. Mä vaan niin tykkään sen asenteesta!

Maisan kanssa en ole uskaltanut paljoa treenata. Viime osteopaattikäynnillä todettiin Maisan olevan todella kipeä edelleen ja reilu viikon päästä on jo uusi aika varattuna. Kunpa sen selkä tulisi nyt kuntoon. Se on lenkkeillyt nyt vain valjaissa, jotta niskan/selän seudulle tuleva rasitus minimoituisi.

Ripa kävi viikko sitten lääkärissä jatkuvan alapään nuolemisen takia. Siellä olikin tulehdus ja nyt se on syönyt antibioottia. Samalla käytettiin koko kööri vaa'alla pitkästä aikaa. Lukemat olivat seuraavat;
Ripa 24,0 kg
Maisa 19,6 kg
Joku 16,4 kg
Tellu 5,1 kg

Tellun paino aiheutti pientä järkytystä ja aloin epäilemään vaa'an toimivuutta. Toisaalta muiden koirien lukemat ovat varmasti todelliset. Onko Tellu tosiaan laihtunut yli kilon vaikka on saanut hurjasti enemmän ruokaa ja liikuntaa paljon vähemmän !? Ei se kuitenkaan näytä liian laihalta, kylkiluut tuntuu normaalisti. hmm...

Ykkösvappu

Jatketaan edellisen päivityksen mukaan ykkösteemalla.

Vappupäivänä Helsingissä Riikka Pulliaisen tuomaroimassa tokokokeessa parhaalla lahnaporukalla. Vaikkakin se piknik tais jättää itse kokeen toisarvoiseksi, kaikki lahnat loistivat myös tokokehässä - omalla tavallaan. 

Maisa vieraili viimeistä kertaa VOI-kehässä. Seuraavaksi suuntamme on kohti uusia haasteita. Ehkä syksyllä/loppuvuodesta uskaltaudumme korkata EVL'ssä. Viisas kuitenkin oppii nopeasti :)

Lupasin Maisalle, että jos vapun kokeesta ei tule ykköstä (en hetkeäkään odottanut sitä, koska tuolla ensimmäiselläkin kesti tulla tovi), voidaan jättää se voivottelu taaksemme. 

Tuloksena VOI3, 216,5p. Noilla pisteillä irtosi kuitenkin luokkavoitto!

Paikkamakuu: 8 Ennakoi sivulletulon, oli myöskin valahtanut lonkalleen. Milloinkohan oppisin olemaan tuijottamasta sitä, kun menen sen sivulle..

Yksilöiikkeissä jälleen sekoitettu järjestys.

Tunnari: 7 Tarkkaa ja VARMAA työtä kapuloilla ja tarkkaa jäystämistä palautuksessa, joka oli myöskin vino. Lähetykseen kuitenkin kaksoiskäsky.

Hyppynouto: 5 Maisan yksi varmimpia liikkeitä. Nyt ei noussut kapula maasta, hajut oli kiinnostavampia. Odotin kauan, ennenkuin annoin uuden käskyn, jolloin Maisa ehti myöskin vähän kaivaa maata...

Metallinouto: 9 Ei moitittavaa. Palautus ravilla, niinkuin aina

Kaukot: 8 Hienolla tekniikalla kaikki, mikä lienee tuotti myös armopisteitä, sillä yhteen vaihtoon (m-i) tuli kolme käskyä, kun ei ensin reagoinut ja seuraavalla nousi seisomaan. 

Seuraaminen: 7 Lyhyt ja kiva seuruukaavio, johon mhatui paljon lahnailua. Miten se voisikaan olla parempi, jos en ikinä vaadi sitä tekemään paremmin. Nyt kuitenkin istui kaikki perusasennot

Luoksetulo: 8 PerusMaisaa

Liikkeestä istuminen: 9,5 Tulikohan tässäkin armopisteitä vai oliko Maisa normaalia nopeempi

Ruutu: 0 Toinen Maisan vahvin liike. Lähti todella määrätietosesti. Päätyi kuitenkin edellisen kokeen lailla takanurkkaan ja sieltä ruudun yli. Yritin korjata, mutta miksi se osaisi korjata, jos ei ikinä treenata korjauksia. Jäi ulkopuolelle makaamaan.

Kok. vaikutus: 8 

Maisa oli koko kokeen ajan vähän kuutamolla, teki kaiken vähän "toisella kädellä", jäi välillä nautiskelemaan meren tuulesta, joka sai sen korvakarvat huljumaan ja ymmärsi myös reagoida jyriseviin ääniin ja lepattaviin kehänauhoihin. Sellainen on Maisa: se valitsee päivät, joina haluaa totella, päivät, joina haluaa nautiskella ja päivät, joina osaa olla kierompi kuin mun ymmärrys riittää käsittämään.

Olin edellisen kokeen jälkeen Jokun osalta ihan siinä mielentilassa, etten vie sitä nyt vähäänaikaan ainakaan kokeeseen. Joku oli kuitenkin jo ilmottu ja ajattelin mennä hakemaan vain kisakokemusta. Odotukset tuloksien suhteen oli ihan nollassa, etenkin, kun maanantain ohjatuissa treeneissä Joku ei ollut yhtään kuulolla. Edellisenä iltana yritin muistutella itsellei, kuinka tärkeää on ohjaajan ja koiran välinen luottamus. Minulla oli nyt luottamuspula. En voinut luottaa, että Joku suoriutuisi liikkeistä. Nostatin tunnelmaa katselemalla Jokun vanhoja tokovideoita. Niistä näin, että se todellisuudessa osaa. Mielialani kohentui ja fiilis koepaikalla oli jo seurankin ansiosta niin hyvä, että lähdin hyvillä mielin koekehään. Nyt annoin Jokun odottaa koko pitkän päivän autossa ja otin sen vasta ennen ALO-luokan alkua kastumaan sateeseen. 

Tuloksena ALO1, 186p, KP, sija 2!

Luoksepäästävyys: 10

Paikkamakuu: 10 Reagoi hyvin käskyyn ja pysyi maassa vaikka liikkuri ei antanutkaan heti lupaa poistua koiran sivulta. Makasi hieman levottomasti, ei käynyt kuitenkaan lonkallaan, mutta pää pyöri jonkin verran.

Yksilöliikkeissä sekoitettu järjestys

Hihnaseuruu: 9 Hieman olisi saanut olla skarpimpi. Kerran putosi kontakti. Käännöksissä ja juoksussa väljyyttä.

Hyppy: 10

Seuraaminen vapaana: 8 Lisää väljyyttä. Jätätti myös vähän.

Liikkeestä maahanmeno: 10

Luoksetulo: 9 Ennakoi sivulletulon.

Liikkeestä seisominen: 9,5

Kok.vaikutus: 10

Joku alkoi tsemppaamaan loppua kohden. Ehkä munkin olemus muuttui rennommaksi, kun huomasin Jokun toimivan. Kyllähän se toimii, kun itse toimii. Se lukee mua kuin avointa kirjaa - sana sanalta. Miksi ihmiselle ei ole asennettu samaa taitoa?

Nyt voidaan hetkeksi huokaista. Varmasti vähennetään hiukan tokon treenaamista ja se, mitä treenataan, on enemmän ylempiin luokkiin keskittyvää.

Kokeista kiiruhdimme kodin kautta tokotreeneihin hetkeksi hakemaan eväitä ohjatun noudon opettamiseen. Joku suoriutui alkeisharjoituksista todella hyvin vaikka käytössä oli vieraat kapulat. 

Tokosta siirryimme halliin agikentälle. Maisa sai treenata ensin. Sehän kulki kiltisti ja lujaa. Uskaltautui myös villiksi ja teki lentokeinun. Joku pääsi myös päästämään viimeiset höyryt ulos ja kaahottamaan radalle. Ei voi muuta taas todeta, kun että hitsi se kääntyy ja oppii nopeasti! Huippukaverit!

Ykköskoira

Sellainen on Maisa. Viidennellä yrittämällä se tuli. Inkoossa eilen Harri Laisin kokeessa aurinkoisessa, todella kuumassa säässä.

VOI1, 282p, KP, sija 2/6.

Paikkamakuu: 10 reagoi hyvin käskyihin ja oli skarppina

Yksilöliikkeissä sekoitettu järjestys

Tunnari: 9 Kyllä se osaa sen. Työskenteli niin niin nätisti. Kävi kapulat kahdesti läpi ja palautti nätisti, joskin vähän vino perusasento ja muutama puraisu, mutta muuten oikein nätti. Ja ravashan se, mutta se onkin lahnamaisa.

Seuraaminen: 8 Ei nyt ihan ansaittu numero, mutta teki niin hyvin, kun mahdollista tuossa säässä. Jätätti ja jätti ainakin yhden perusasennon istumatta. Perusasennot edessä ja käännökset kamalia. 

Luoksetulo: 9 Maisamainen luoksari. Ihan ok stopit, loppuosa ravilla.

Hyppynouto: 9 Todella hyvä vaikka erehdyksissä valkkasin pienen kapulan. Hetken mietti kapulalla, toi hyvin ja istui nätisti vaikka otin kapulan pois suusta (välillä on nyt noussut seisomaan ja odottanut jo palkkaa)

Kaukot: 9 Reagoi, joka käskyyn eikä liikkunut yhdessäkään vaihdossa! 

Metallinouto: 8,5 Laisin sanoin: Maisa oli hieman kuriton kapulalla :D Okei se vaan yritti keksiä jotain muuta tuomista tai tarjoomista, ettei tarvis kantaa ällöä metallia. Suostui kuitenkin lopulta ottamaan sen ilman lisäkäskyjä. Kalisutellen ravilla vinoon perusasentoon.

Liikkeestä istuminen: 9 Hidaaas, mutta ei liikutellut tassujaan, kun kävelin taakse :)

Ruutu: 8 Lähetin vinosta perusasennosta, juoksi vinoon takakulmaan. Onneksi ei liikkunut ruudun ulkopuolelle (Maisa kun ei kuitenkaan reagoi käskyihin. Mä reagoin Maisan liikkeisiin ;) Se osaa ruudun itsenäisesti ja mun puolesta saa sen itsenäisesti suorittaakin, mä yritän sommitella käskyni sinne ikäänkuin se tottelisi ihan oikeasti). Hyvä loppuosa.

Kokonaisvaik.: 8 Laisi tykkäsi kovasti Maisasta. Tasaista menoa. Missään liikkeessähän Maisa ei toimi nopeasti eikä reagoi sadasosasekunneissa. Miksi vaatisin sitä koiralta, jolle se ei ole tyypillistä. Maisa on rauhallinen itsekseen elelijä. Kehässä se palkkaantui erihyvin kehuista, ei jaksanut kuitenkaan innostua ja viretilan nosto tuossa säässä oli turhaa Maisan kanssa. Perusasentoihin tuleminen oli vaikeaa, enkä jaksanut niitä jankuttaa. Siispä jos se tuli huonosti, siirryin itse paremmalle paikalle sen viereen. 

Itse olin tosi tyytyväinen, että se pystyi suoriutumaan kaikista liikkeistä tasaisesti ja puhtia riitti viimemetreille saakka. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita. Eikun ohjattua noutoa ja paikkaistumista treenailemaan sekä jääviä muistuttelemaan ja kohti erikoisvoittajaluokkaa :)

Joku korkkasi samoissa karkeloissa tokouransa. Miten epäreilu olo minulle jäikään ohjaajana. Me ei olla paljoa ehditty vielä treenailemaan ulkona. Viime syksynä Joku oli vielä niin pentu, ettei me edes treenattu tavotteellisesti. Ilma oli niin kuuma ja takana todella pitkä päivä (oltiin paikalla klo 10.00 ja Jokun kehä oli 14.30). Vatsa oli kuralla ja anaalirauhaset räjähtivät autoon. Treenailtiin hyvissä ajoin ennen meidän vuoroa ja tutustuttiin paikkaan. Treenasi ja leikki hyvin. Kun paikkamakuu koitti, olin itsekin niin väsynyt jo, ettei ihmekään, että luoksepäästävyydessä, jossa oltiin loppupäässä, Joku ei jaksanut edes enää istua mun sivulla. Valahti maahan muutamia kertoja ja sain kiskoa sen ylös sieltä. Paikkamakuussa makasi nätisti, joskin valahti kerran lonkalleen. Ei ollut yhtään ympäristöherkkä, katse oli eteenpäin, mutta ilme väsähtänyt. Ei reagoinut ensimmäiseen perusasentokäskyynkään. Vein Jokun autoon huilaamaan ja kun edellinen koirakko oli kehässä suorittamassa yksilöliikkeitä, menin herättelemään autossa nukkuvaa mustanaamaa. Nyt leikkiminenkin oli tahmeaa ja virittelyn kanssa sain tehdä tosiaan töitä. Kehässä Joku käyttäytyi, kun ei olisi tiennyt olevansa hommissa. Hihnaseuruu oli sunnuntaikävelyä, vapaana seuraaminen hiukan parempaa, muttei edes verrattavissa siihen, mihin tiedän sen pystyvän. Jäävissä seisoi maahanmenon. Luoksetulo ok, vähän vino eteentulo. Hyppy oli liian korkea väsyneillä jaloilla hypättäväksi. 

Mulle vaan jäi niin huono fiilis koko suorituksesta. Se oli ilmeeltään juuri sellaista, millaista en koskaan haluaisi Jokun työskentelyn näyttävän. Se ei selvästikään nauttinut kehässä olosta. Tuntuu typerältä syyttää minusta riippumattomia tekijöitä tästä pohjanoteerauksesta. En syytä mitään häiriöitä, päinvastoin, Joku ei ottanut juurikaan häiriötä. Paikka oli kuitenkin sille uusi. Kuumuus ja odottelu vaikuttivat sen jaksamiseen todenteolla. Minä en mielestäni jännittänyt yhtään. Olin todella uupunut kehässä eikä minullakaan ollut mikään paras fiilis. Toimiko Joku kuitenkin juuri niinkuin olen sille opettanut? Tiedän sen pystyvän parempaan. Yritän huijata itselleni Jokun olevan kuitenkin kisavalmis. Järjellä ajateltuna: ei se kisavalmius ole sitä, että koira osaa kaikki liikkeet hyvin - sen on osattava toimia erilaisissa ympäristöissä, erilaisissa sääolosuhteissa ja erilaissa häiriöissä toivotulla tavalla. Mitä sitten jos se treenaakin loistavasti vieraissakin paikoissa, onhan se ihan eri asia tehdä kiva treeni kuin koekehä. Meiltä puuttuu vielä kisarutiinit. Ne ei muodostu kisoissa käymällä, niitä pitää treenataan myös treeneissä. Ei Joku koskaan ole treenannut autossa odottamista montaa tuntia, aina välillä käymään kuumuudessa kävelemässä ja leikkimässä. Odottelun jälkeen tulla herätetyksi unilta ja joutua kehään. Ei tällaisia tule treenattua, joten miksi se onnistuisi kokeissa. 

Missäköhän vaiheessa Jokun kanssa treenaamisesta tuli hurjan tavotteellista. Siinä vaiheessa, kun aloitin treenaamiseen kokeita kohti. Sitä ennen treenasimme hyvää yhteistyötä kohti. Ei ne koekäynnit ja tulokset vaan se matka, tiimityöskentely, luottamus ja ilo - niistä se muodostuu: hieno elämä harrastuskoiran kanssa.

Joku on vielä hurjan nuori. Onhan se jo aika osaavakin liikkeiden osalta. Se ei tee kuitenkaan siitä koevalmista. Anteeksi Jokke! 

Muita muistelmia viime viikolta:

Maanantaina Jokun ohjatut tokotreenit. Kokeenomanen treeni, joka meni loistavasti. Treenien jälkeen lajin vaihto ja aksakentälle. Hyvin onnistui poispäinkäännökset ja irtoominen. Treenattiin myös välistävetoja, jotka ovatkin todellinen ongelma Jokulle. Saatiin nekin loppujen lopuksi pelittämään. Renkaalle on tullut hurjasti lisää varmuutta. Suoriutui siitä itsenäisesti hyvin mun tehdessä pers'jättöä. Takaaleikkaukset läheltä tuottivat vaikeuksia.

Torstaina jälleen Jokun ohjatut tokotreenit, joissa aiheeena nouto. Talven aikana harjoteltiin noutoa vähän hallissa ja meni ihan kivasti nostot ja palautukset lyhyeltä matkalta. Hakuja ei olla tehty pitkältä matkalta juuri yhtään, koska syöksyy usein tassut edellä. Täytyy treenailla vaan lyhyellä matkalla kierrättäen jonkun kautta kapulalle. Ulos siirryttäessä kapulasta tuli ällöttävä, koska eihän kukaan halua hiekkaa suuhunsa! Nostot ovat vaikeutuneet. Treeneissä tehtiin hakuja kierrättämällä tolpan kautta ja uskomattoman hyvin meni. Jarrutteli vielä ennen nostoa, mutta parani kokoajan toistojen myötä. 

Tokotreenien aikana Maisa oli pyörimässä Riihimäellä Junior Handler kehässä pienen tytön kanssa. Oli kuulema taas toiminut esitettävänä varsin mallikkaasti :3

Perjantaina käytiin aamulla treenaamassa keppejä, joiden treenaus on jäänyt luvattomalle tauolle. Neljän sarja menee jo varmasti, joten uskalsin lisätä seuraavan parin. Ensin helpotetusti meni hyvin sen kuusi keppiä ja nopeasti kaikki olivatkin suorassa linjassa ja Joku pujotteli hienosti. Hidashan se vielä on eikä mene vaikeista kulmista, mutta varmuus ja vauhti kasvaa toistojen myötä. Nyt vaan todella paljon treeniä kuudella. Pitäisi olla myös apupalkkaaja, koska vikan välin jälkeen katsoo mua. Maisalle tein viimeistelytreeniä tunnarin merkeissä. Iltapäivällä nokka kohti Hyvinkäätä. Siellä vietettiin yö hyvästä ja kauan kaivatusta seurasta nauttien. Lenkkeiltiin ja Maisa kävi pulahtamassa Vantaan joessakin. Joku ei uskaltautunut veteen vieläkään. Panikoitui, kun Maisa ui vastarannalle ja me lähdettiin Jokun huomaamatta sillan kautta myös vastarannalle. Sieltä katseltiin maailman viisaimman koirarodun edustajan sekoilua, kun se paniikissa koitti keksiä ratkaisua, millä pääsis joen yli koskematta veteen. Kyllä se aikansa huudettuaan keksi sen sillan ja tuli riemuiten ylpeänä suorituksestaan ja kekseliäisyydestään meidän luokse. 

Lauantaina palattiin Vantaalle ja nautittiin auringosta Ankkalammella Riian kanssa.

Prinsessa ja palvelijapojat

Viikkoon on mahtunut myös muita treenejä, canicrossaamista Ripan kanssa ja Tellun iloisuuden seuraamista. Mummeli leikki eilen lelulla! 

Lajista lajiin

Tokoa maanantaina ohjatusti Joken kanssa. Tehtiin kokeenomanen treeni, kylläkin palkkaus puolessavälissä ja siirto toiseen kehään. Ensimmäistä kertaa hihnaseuruuta ja hitsi että se meni nätisti. Liikkuri seuruutti agilitykeppien välistä, jolloin kontakti laski puoleksi sekunniksi. Ilman remmiä meni paremmin. Liikkeestä maahanmenossa ei ongelmia. Luoksetulossa otti häiriötä merkeistä. Jäi tuijottamaan merkkiä mun vieressä ja istui vinoon. Lisäksi törmää/istuu hyvin tiiviisti. Täytyy muistaa pitää jalat ihan tiiviisti yhdessä niin ei tule ihan kiinni. Uusintana luoksari ok. Liikkeestä seisominen hyvä. Hypyssä pyysin ottamaan yhden laudan pois ja lauta laitettiinkin ihan hypyn viereen. Hyppäsi hyvin, mutta valui hiukan sivuun katsomaan lautaa. Reagoi kuitenkin nyt hyvin käskyyn. Palkkaantui hyvin sosiaalisesti ja asenne oli aika huippis :)! Lopuksi paikkis. Ensimmäisen kerran palkattaa täysmatkalla koko 2 minuuttia. Lopussa alkoi hieman pylly pyöriä ja pää kääntyillä, muuten ok, vaikka viereinen ihana afgaanityttö nousikin :)
Torstaina jatkettiin ohjattuja treenejä, joissa aiheena luoksarin stopit. Jokulla on vähän vahvempana maahanmeno ja tarjosikin puolittaista asentoa ensimmäisellä toistolla. Lisäksi täytyy kiinnittää huomiota ennakointiin ja ottaa reilusti enemmän läpijuoksuja suhteessa pysäytyksiin. Pysähtyy ja reagoi kuitenkin käskyyn todella hyvin.
Eilen oltiin lahnatokoilemassa. On se vaan huippua, että on niinkin kiva treeniporukka! :)
Jokulle seuraamisen aloituksia ja lopuksi pidempi seuruu vapaana. Kyllähän se toimi - ihan superisti!
Maisalle otin tunnaria. Ensimmäisellä toistolla menin viereen tukemaan ja etsi hyvin, kävi vielä varmistamassakin. Toisella toistolla jäin siihen kymmeneen metriin, mutta heitin nameja etsittäväksi eteeni ennen haistelutehtävää. Maisa sähläsi kapuloilla oikein urakalla. Oli tosi epävarma ja nosteli varmaan ainakin viisi kapulaa ja lopuksi toi vain jonkun. Tehtiin lopuksi vielä niin, että kapuloiden seassa oli nameja. Silloin toimi hyvin. En vain ymmärrä, kun joskus se on täysin varma kapuloilla ja tuo oikeen (kylläkin palauttaa pureskellen ja saattaa pudottaa) ja toisinaan on hyvin epävarma kapuloilla ja nostelee, mitä sattuu. Täytynee palata joksikin aikaa alkeisharjotuksiin ja viedä aina namit kapuloiden joukkoon.
Lisäksi tehtiin kaukoja. Taas se liikkui s-m vaihdossa. Muutaman toiston otin läheltä ja siirryin taas kisamatkan päähän, onnistui.

Agilityä treenailtiin keskiviikkona ulkona. Olipa mahtavaa olla hallin ulkopuolella aksailemassa. Tehtiin Maiju Korhosen koulutuksesta tulleita läksyjä; vippausta, irtoomista ja valssi-veto-pers'jättö treeniä. Mustanaamio oli hurjan pätevänä! Irtosi niin, että leijeröintikin onnistui. Meni myös puomin osana rataa putoomatta vaikkakin joutui ylösmenolla tasapainottamaan askeleensa.
Torstaina aksailtiin ohjatusti. Silloin myös puomitreeniä, sehän alkaa ihan oikeesti varmistua! Koira kääntyy todella sukkelasti :)

Paimentamassa käytiin eilen Somerolla ihanassa säässä. Koko päivä tuli vietettyä aitauksen vieressä/pellolla. Jokun viime kerrasta olikin jo jonkin aikaa, viimeksi ollut lampailla syksyllä. Tauon aikana läheltä paimentavasta haukkuvasta sählääjästä oli kuoriutunut kuuliainen keskittyneesti ja hyvällä etäisyydellä työskentelevä paimen. Ihan huippua! Ja kuinka helpolta se paimennus tuntuikaan osaavan koiran kanssa.

Tästä kuvasta ei edes tunnista aina nauravaa luppakorva kippurahäntää, niin on totinen keskittynyt ilme, korvat kuulolla ja häntä alhaalla!

Töpöhäntä oli tänään näyttelyssä junior handler kehässä. Todella hienosti oli mennyt ja heti Maisaa kosiskeltiin jo seuraavaan koitokseen. Maisa oli ollut epäilemättäkin hyvin kiltti ja lähtenyt hyvin vieraiden matkaan ilman mua. Sellainen se on, kaikkien rakastama, kaikkia rakastava sydänpää!

Lajirikasta pääsiäistä kaikille! :)

On business

Maisakin on treenannut. Kolme kertaa peräkkäisinä päivinä viime viikolla oli liikaa. Pääasiassa toistoja metallilla ja tunnareilla. Tunnareilla pitää keskittyä vahvistamaan työskentelyä kapuloilla. Palata entiseen ja palkata vauhdista ja hioa palautus myöhemmin. Tuon töpöhännän työskentely metallinoudossa on kyllä jotain melko huvittavaa. Kapula on maailman ällöttävin. Ilme kertonee jotain :)

Kaukoja kapula suussa

Seuraamista kapula suussa

Jokulla pitäisi panostaa treenien vaihtelevuuteen ja monipuolistamiseen. Viime perjantaina treenattiin ulkokentällä ja jätkä oli ihan pihalla. Hyppy ei onnistunut millään. Ei pysähtynyt. Kerran lähti ikäänkuin jahtaamaan jotain, en minä missään mitään nähnyt. Onni on kovempi koira, jolle voi käydä muistuttelemassa, mitä se seisomiskäsky tarkoittikaan ja saada se vaan yrittämään kovemmin. Torstaina ruututreeniä. Sehän on kiinni apuohjaajassa, jolta palkka aina tulee. Eka toisto hyvin, toisella katseli apuohjaajaa ja oli ruudun vieressä, tarjosi merkkejä jne. Ohjeeksi tähän saatiin lelusta luopumistreenejä. Enhän minä tällaisiakaan ole tajunnut tehdä. No nyt muutama kerta tehty niitä. Koira perusasennossa ja pallon heilutteluja. Seuraamista heitettyä palloa kohti ja sen yli, niin että koira kompastuu palloon. Joku on melko yritteliäs. Seuraamisessa se painaa ja kontakti ei tipu lainkaan, ei myöskään perusasennoissa. Pallohäiriö saa sen yrittämään 100% enemmän. Vapautuksesta sinkoo pallolle, etten ehdi edes nähdä koiran katoomista mun sivulta.

Lauantaina Maiju Korhosen koulutuksessa mustanaaman kanssa. Olipa hyvä koulutus ja kiva radanpätkä, niin siis päästiin esteelle nro 10. Olen vielä niin hukassa, mutta eiköhän tässä kokoajan kehity. Tuli kamala agi-innostus ja heräsi kysymys, että miksi me sitä tokoa hinkataan, kun agi on niin kivaa! On niin vaikea keskittyä molempiin lajeihin 100 prosenttisesti. Kotiläksyksi koulutuksesta jäi irtoominen, esteiden haku (haku kehittyy varmasti kokemuksenkin myötä, mutta tällä hetkellä Joku on todella mun perään radalla. Eli nyt ei koskaan palkkaa multa.), takaakierrot (erityisesti niille irtoominen kauempaa ja oma lähtemisajoitus), ponnistuspaikan merkkaus, hypyt eri lähestymiskulmissa, vippaus (itse kokeilin ekaa kertaa ja Joku tajusi sen hyvin, kokeiltiin myöhemmin oikealta puolelta, eikä se ollutkaan enää yhtään sama kuin vasemmalta. Kääntyy kuitenkin hyvin ja irtosi vippaukseen myöhemmin siltä vasemmalta puolelta hyvin.)

Koostevideo räpellyksestä:

Kesäprojektiksi aan juoksarit. On melkoinen rasitus aan jyrkkyyskulman ja korkeuden huomioon ottaen koiralle pysähtyä kontaktille. Saa nähdä, millaista taistelua se tulee olemaan, koska 2on2off -asento on tuolle niin vahva. Juoksee kontaktille kentälle päästyään (myös sinne aan kontaktille vaikkei aata koskaan olla tehty) ja lelun saatuaan toisinaan menee myös leikkimään sinne. Ensin kuitenkin pitänee luusto kuvauttaa. 

Eilen Elsan kanssa Kirkkonummella kolmella startilla. Eipä mitään maininnan arvoista niistä karkeloista. Täytyy treenata kiihkoilu pois ennen seuraavia kisoja. Nyt ensimmäisellä startilla varasti ja niillä kahdella muulla myös, kuitenkaan ei ylittänyt ensimmäisen hypyn estelinjaa, kaarsi vain mun selän takaa. Ei suostunut istumaan, joten en uskaltanut myöskään kauheen kauas lähdöstä itse mennä. Toiselta radalta hyl (oli kamalaa sähläystä koko rata) ja kolmannelta 10. Pers'jättö ennen keppejä ei ole sopiva koiralle, joka sujahtaa toiseen keppiväliin jos itse rynnii kepeille. Toinen virhe myöhästyneestä valssista.

Tänään aussiet kävi osteopaatilla. Maisa oli tosi jumissa. Kuukauden päästä uusiks.

Yö ja päivä

On mielettömän upeaa ja opettavaista omistaa ja treenata kahta täysin erilaista ja erityyppisesti toimivaa koiraa. Siinä, missä Maisan kanssa sopiva treenitahti on kerran / kaksi kuussa, Jokun kanssa voi treenata hyvin saman määrän päivässä. Siinä, missä Maisalla riittää maksimissaan kaksi toistoa samaa asiaa per treenikerta, pystyy Joku tekemään (tietysti asiasta riippuen) monen monta toistoa näyttämättä väsymyksen merkkejä. Siinä missä Maisan saa motivoitua pikkurillin kynnen kokoisella nakinpalalla, sylkäisee Joku namit toisinaan huomaamatta suustaan. Siinä, missä Maisa laittaa ohjaajan hakemaan heitetyn pallon, lähtee Joku pallon perään räkä poskella. Siinä, missä Maisalla on päämääränä tarkka ja rauhallinen työskentely, tekee Joku aina kaiken täydellä vauhdilla välillä höseltäen. Siinä, missä Maisa keksii treeneissä omia juttujaan, tyytyy Joku kyselemään ohjaajalta apuja. Siinä, missä Maisa metsässä vapaaksi päästyään pinkaisee metsään vartiksi, jää Joku kyyhöttämään lähelleni Maisan vauhdissa potkaisemat mudat naamalla. Siinä, missä Maisalta saa kotona pusuja, Jokulta saa hampaita. Siinä, missä Maisa työskentelee kotona poliisina ja vartijana, on Joku työmies.

Aussie ja bortsu voivat olla hämmästyttävän samantyyppisiä. On aussiemaisia bortsuja ja bortsumaisia ausseja. Minulla on Maisa ja Joku. Aussie ja bortsu.

Jokun kanssa ollaan treenattu laittomalla tahdilla. Viime keskiviikkona tuli tieto, että päästiin tokoryhmään, joka alkoikin jo seuraavana päivänä. Olin katsonut ilmoittautuessani, että kurssi alkaisi vasta toukokuussa. Torstaina oli siis myös agitreenit, tietysti osittain samaan aikaan. Tokossa harjoiteltiin jääviä ja häiriötä jäävissä. Ollaan Jokun kanssa treenattu paljon vain keskenämme, joten ihmishäiriötä ei ole paljoa ollut. Nyt olikin todella haasteellinen treeni, kun jätin Jokun maahan ja kouluttaja yritti saada Jokun liikkumaan. Liikuihan se. "Putkeen" -käsky oli todella vaikea. Muuten Joku oli melko häiriöherkkä ulkona, ei todellakaan kuulolla. Liikkeessä seisomisessa liikkui kamalasti. Suoraan tokokentältä siirryin halliin agitreeneihin ja vaihdoin koiran pieneen pystykorvaiseen, joka olikin kerännyt mahdottomat kierrokset autossa odottaessaan. Treeneistä ei meinanut tulla mitään. Loppujen lopuksi odotin vain, kunnes Elsa istui ja hiljeni, siihen lopetettiin. Seuraavana päivänä oli pakko mennä hakemaan parempaa mieltä. Jokulle ulkona jääviä, jotka onnistui paremmin, kun ei ollut häiriöitä. Elsan kanssa hallissa rauhottumista. Rauhottuihan se lopulta, kun ajan kanssa odotti. Täytyy vielä käydä ottamassa rauhottumistreenit ennen viikonlopun kisoja.

Lauantaina oltiin lähikoulun kentällä tokoilemassa. Maisakin oli mukana. Se olikin ihan huippuvireessä ja teki mielettömän EVL-ruudun. Juoksi niin kovaa kuin tassuista lähtee, töpön päätä koristavat karvat liehuen. Kaukoissa jopa liikaa virettä, ei millään meinannut pysyä paikallaan. Joku sai tehdä liikkeiden välejä ja kehääntuloja. Hyvin onnistui. Ruutua treenattiin myös. Lähtee jo paremmin tyhjäruutuun, ei epäröi.
Siirtymätreenejä jatkettiin sunnuntaina SM-joukkueen treeneissä. Kehääntulotarkastajana ensimmäistä kertaa mies, jota Joku vähän väisti (?). Täytyy treenata enemmän vierailla ihmisillä. Vähän otti myös häiriötä, ei ollut siirtymissä kokoaikaa mukana. Luoksetulo-ongelmasta kerroin, siitä törmäämisestä, mutta kun ongelma piti näyttää, ei sitä enää ollutkaan. Ei ollut myöskään ennakointionglemaa sivulletulossa. Täytynee kokeessa kertoa tuomarille kaikki mahdolliset onglmat ja oletetut virheet?

Eilen oli ohjatut tokotreenit, aiheina ruutu ja nouto. Ruudussa ensin muutama lähetys, jonka jälkeen kokeilin maahanmenoa kauempaa käskien Jokun seistessä ruudussa. Ensimmäinen kokeilukerta ja toisella käskyllä samantien maahan. Tehtiin myös loppuosaa häiriön alla. Liikkuri huuteli käskyä Jokun maatessa ruudussa. Ei reagoinut. Lopuksi vielä kutsua seuraamaan, josta suorapalkka lelulle. Noudossa tehtiin tarttumistreenejä. Olen muutamia kertoja ottanut pidemmältä matkalta kapulan hakua ja on mennyt muutaman kerran tassut edellä. Nyt täytyy edetä hitaasti lyhyellä matkalla ensin ja opettaa se kiertämään kapulan takaa, jotta nostaisi nätisti suullaan, ilman niitä syöksyviä tassuja. Palauttaa kuitenkin hyvin eteen :)

Ja ollaan me niitä keppejäkin tehty. Hyvin edistyy, neljä keppiä menee jo suorassa linjassa :)

Donny on jumpannut 2on2off kontakteja laatikolla ja treenaa niitä itsekseen myös kentän laidalla

Tänään ehdittiin myös pyörähtämään näyttelytreeneissä. Jokun ensimmäiset treenit ja menipä oikein hienosti osaavalla handlerilla. Maisa nyt osaa aina, meneekin lähiaikoina junnukehään :)

Edistystä ilman treeniä

Asia, johon vain tarpeeksi itsetietoinen, itsenäinen, viisas ja rauhallinen koira kykenee - olemaan treenaamatta parempi. Sellainen on punainen töpöhäntäni. Ennen koetta viime hetken tunnarikuuri, jottei kapula tulisi tulitikkuna mulle kokeessa ja jotta palautus olisi parempi. Sellaisen tunnarin haluaisin Maisalle, millainen se oli ennenkuin se hajosi, sellainen, mihin tiedän Maisan kykenevän, minkä tiedän voivani vaatia. En tiedä, miksi se silloin hajosi. Yksi kerta, kun Maisa ensimmäistä kertaa onnistui tuomaan väärän, hajotti koko liikkeen. Olinkohan mä liian hämilläni tilanteesta tuolloin ja ruokin sillä tavalla Maisan niin epävarmaksi. En tiedä. Viikon varmuudenkeräys -kuuri ei kuitenkaan tuottanut juuri tulosta.

Lauantaina oli koe. Tuomarina Marko Puranen. Oikeudenmukainen tuomari, joka ei antanunt ilmaiseksi, muttei ottanut turhasta. Yksilöliikkeet oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa hyppynouto, ruutu, kaukot ja liikkeestä istuminen. Toisessa osassa seuraaminen, luoksetulo, tunnari ja metallinouto. Meille tällainen pätkitty kokonaisuus sopi vallan hyvin.
Paikkamakuu: 8
Maisa ei ole koskaan ennakoinut perusasentoa. Nousi seisomaan jo, kun kävelin kohti. Piilosta matkalla koiran luokse mietin edelleen annanko 'sivu' käskyn vai 'touch' käskyn (jolla Maisa on noussut ripeästi tökkäämään kuonolla mun kättä). Eipä tarvinnut antaa kumpaakaan, Maisa ratkaisi tilanteen mun puolesta.
Seuraaminen: 8
Se oli niin iloinen. Edisti - ehkä ensimmäistä kertaa koskaan kokeessa. Jätti muutamia perusasentoja istumatta, mikä onkin meidän koeongelma (ei esiinny treeneissä).
Istuminen: 9
Luoksetulo: 8
Ihan Maisamainen. Hyvä stoppi oli ja se laukkasi koko matkan!
Ruutu: 8,5
Hyvä ruutu. Seuraamisessa jätti taas loppuperusasennon istumatta.
Hyppynouto: 8
Se tais vähän leikkiä kapulalla ja nousi seisomaan, kun otin kapulan siltä pois. Sekin ihan uusi juttu, Maisan keksimä.
Metallinouto: 0
Ensimmäistä kertaa nollasi suht helpon liikkeen. Sitä vaan ällötti vietävästi se kapula. Nosti hitaasti ja lähti ravilla mua kohti alaleuallaan kapulaa kannatellen. Kapula valahti kesken matkaa vinoon ja veti Maisan pään mukanaan. Ravasi hetken pää vinossa ja noin metrin päässä musta pysähtyi ja sylkäsi kapulan ulos. Katsoi mua "kiltti, kiltti, en haluu enää kantaa tota" -ilmeellä, jolloin annoin uuden käskyn. Palautus eteen sivuttain - mielenkiintonen keksintö Maikilta.
Tunnari: 6
Tässä näkyi se epävarmuus. Nosti kyllä heti oman, mutta pureskeli melkosesti ja sylkäsi mun eteen sen, nosti kuitenkin ilman lisäkäskyä.
Kaukot: 8
Liikkui s-i vaihdossa ja yhteen vaihtoon kaksoiskäsky.
Kok.vaikutus: 8
Pisteitä kertyi yhteensä 237 eli 2-tulos ja sillä päästiin sijalle 2/10 :)
Jos tuomari sanoo Maisalla olleen liikaa innokkuutta joissain liikkeissä, niin siitä voi aika hyvin kuvitella sen yleisilmeen kehässä. Tuolla kommentilla jaksan hymyillä seuraavaan kokeeseen saakka.
Maisa oli koko suorituksen ajan hyvin mukana ja palkkautui loistavasti kehuista. Jos sillä olisi häntä, olen varma, että se olisi heilunut koko suorituksen ajan, sen näki Maisan nauravasta ilmeestä :)
Kotiin päästyäni aloin katsella jo seuraavia kokeita. Hiukan olin itse eksyksissä kehässä, selvästi kisarutiini puuttui. Ajomatkalla kohti hallia kertasin päässäni voittajaliikkeitä. Mistä niitä voi muistaa, jossei niitä edes treenaa?

Tuo töpöhäntä on vaan hauska treenikaveri, mitä harvemmin treenaa, sitä hauskempaa on. Käytiin me heti tänään hauskuuttamassa itseämme kapulatreenin merkeissä:

Joku sai myös hiukan tokoilla keppiprojektin ohella. Pitkästä aikaa myös ruutua, kun sen vaivaannuin Maisan takia kentälle laittamaan. Siis onhan siinä kamala vaiva, kun neljä kartiota ja höyhenen kevyt ruutunauha pitää veivata kentälle! Jokun luoksetulolle pitäisi nyt keksiä jotain. Palkkausta kauemmas, poispäin musta? Vois auttaa tuohon tiiviiseen eteentuloon. Seuraamisessa hiukan kiihtyneessä tilassa 'vähän' keulii ja juoksuosuudessa leviää. Treenataan sitä. Seisomisessa teki ensin istumisen, sen takia varmistelin sitä.

Tänään illalla vielä ohjatussa tokossa liikkeestä seisomista häiriön alla etutargetilla avustaen. Hienosti pysyi tassut liimattuna maassa vaikka räpelsin sen selän takana, tökin sitä kylkiin tai vedin hihnasta. Sitten tehtiin kehääntulo ja pientä häiriötreeniä/siirtymätreeniä. Merkeistä otti vähän häiriötä ja satutti tassunsa oudosti, vaivasi vielä lopussa paikkamakuussa.

Tämän lisäksi ollaan käyty Maisan kanssa ilmasutreeneissä. Hyvin tuli haukut katkeamatta vaikka kuljin ja häiriköin sitä maalimiehen ympärillä. Miksipä en viettäisi agilitykentän sijaan Maisan kanssa aikaa metässä etsimässä ukkoja, kun se siitä niin pitää. Taidetaankin jättää agility nyt pois ainakin jos kesällä päästään enemmän hakuilemaan. Se on se laji, jossa rahallisuudesta tulee räjähtävää, laamasta gepardi.

Joku on taas gepardi agilityradalla (muuten ehkä mustapantteri?). Ollaan käyty päivittäin hallilla tekemässä keppejä. Leieröintiä ja irtoomista ollaan myös treenattu ja hyvin näyttää oppivan. Pikkuhiljaa lukee rataa enemmän :)