Vantaalla jälleen

Lauantaina äiti tuli hakemaan meitä Ripan kanssa. Parin paimennussession jälkeen survottiin kassivuori autoon ja suunnattiin Vantaalle. Pientä totuttelua on ollut taas kaupunkielämään. Koiraakaan ei voi pitää huoletta irti pelkäämättä, että se lähtee hajujen perään ja juoksee autotielle. Maisa on taas muuttunut kauheaksi vainukoiraksi ja aiheuttikin pienen suuttumiskohtauksen mulle. Täytyy olla vaan tarkempi ja kieltää aikasemmin.

Lisää paimennuskuvia TÄÄLLÄ!

Sunnuntaina piti heti käydä kokeilemassa Ojangon lumettomia tokokenttiä. Treenit meni Maisan osalta huonosti. Oma vire pilasi koko treenin. Tokottelujen jälkeen Tellu pääsi pomppimaan esteitä aksakentälle. Pieni oli supertaitava ja päätin viedä sen tänpäiväsiin epiksiin Ojankoon.
Kannatti viedä ja varmaan kannattaa viedä kisoihinkin. VIHDOIN SE TAPAHTUI! Tellu sai ihanneajan alittavan nollatuloksen (-4,57s) ja pääsi 3. sijalle. Eihän tuota ole metsästetty, kun 2,5 vuotta. Ehkä kisakirjan avaus Tellun kanssa ei jääkkään vaan naurettavan mahdottomaksi haaveeksi :) Ekalla radalla tuli yliaikaa 0,09s, kun keppejen jälkeen piti käydä tarkistamassa kivi (josko se oiski nami!?) Toisella radalla ei sitten enää mitkään kivet spanielin menoa haitannut vaan se pisti menemään korvat hulmuten radan loppuun asti.

Maiskin kanssa käytiin taas kuluttamassa tokokenttää. Nyt treenit oli paremmat. Tokoilin myös a-esteen vieressä ja paimen tarjosi kaukojen sijaan alastulokontaktia. Hyvä vaan että koiralla on agi-intoa, jätetään se kutenki torstaille :)

Tein Ripalle oman treenisivun blogin yhteyteen, mihin äiti kirjottaa pääasiassa Ripan aksajuttuja :)