Torstaina oltiin Essin ja Goun kanssa tokoilemassa. Maisa teki hienosti töitä. Ruutu onnistui hyvin myös ilman kosketusalustaa, ja nyt jopa mä onnistuin huutamaan tarpeeksi ajoissa, ennen haahuiluja, pysähtymiskäskyn. EVL ruutuakin kokeiltiin ja se onnistui hyvin. Vauhtia olisi voinut olla enemmän ruutuun mentäessä, mutta ensin tekniikka kuntoon, sitten vauhti :) Luoksarin pysähtymisiä otettiin tolpan kiertämisen yhteydessä ja onnistui hyvin. Ohjattua noutoa tehtiin yhdellä kapulalla onnistuneesti.
Perjantaina oli sitten kokeenomanen treeni, johon olin valinnut liikkeestä seisomisen, noudon, luoksarin ja kaukot. Luoksaria ei muistaakseni olla ennen tehty loppuun asti kokeenomasesti kertaakaan ja kaukojakin vaan muutama kerta. Maisa nouti myös ensimmäisiä kertoja vierasta kapulaa.
Vire oli ihan huippu Maiskilla. Lihapullat nostaa sen vireen kattoon :)
Liikkeestä seisominen oli hyvä. Nouto meni muuten hyvin, Maisa vaan kanto kapulan laipasta ravilla mulle. Luoksari meni hyvin, stoppi olis voinu olla parempi. Loppuosan M tuli ravilla. Kaukoissa Maisalle tuli joku ihme aivokatkos. Ekat kaks vaihtoo oli hyvät, mut sitten i-m vaihdossa Maisa valui melkein metrin ryömien eteenpäin !? Ei oo sellasta koskaan tehnyt ennen. Oliskohan alustassa ollu joku haju, vai mikä.. nooh, selityksiä saa aina keksiä. Kokonaisuudessaan olin tosi tyytyväinen ja saatiin myös hyvä arvostelu :)
Tästä on hyvä jatkaa kohti SM-kisoja, päästiin nimittäin HSKH:n joukkueeseen!!! Ripa pääsi myös äitin kanssa :) Se ois sit kesäkuussa Kuopioon !
Perjantai-iltana Essi tuli Goun kanssa meille yöks. Ripa ja G oli ihan parhaita kavereita ja Maisa joutui tyytymään sivustakatsojan rooliin vaikka oli niin mustasukkanen Ripan huomiosta. Olihan neidin pakko käydä välillä pölläyttelemässä Ripaa ja häiritsemässä poikien leikkejä. Gou oli myös Maiskin mielestä aika kamala, tulihan tuo kakara hänen taloonsa ja asteli hänen lattialla ja jopa koski hänen huonekaluihinsa. Ja sitten hänet vielä siirrettiin jäähylle kylppäriin. Jonne se jäi haukkumaan raivokkaasti. Sieltä käsin ei voinut mitään puolustaa tuolta vieraalta pyrriäiseltä, eli toisin sanoen Maisan näkökulmasta oli maailman loppu lähellä. Kyllä tuo auspaineitonen kiristeli omistajansa hermoja!
Lauantaina tytöt sai jäädä kotiin ja pojat pakattiin autoon. Auton nokka kohti Kausalan lampaita ja menoksi. Me ollaan menossa Essin ja koirien kanssa huhtikuussa työssäoppimaan Hilun luokse! Sitä jo kovasti odotellaan! Ripa pääsi käymään kolme kertaa lampailla. Gou sai tällä kertaa tyytyä vain sivustakatsojan rooliin. Kolmen kuukauden paimennuspaussi oli tehnyt Rimppasesta sähäkämmän ja rohkeemman. Enää ei paskan popsiminen tai löysäily koiraa kiinnostanut vaan nyt paimennettiin ja täydellä teholla. Ensin sylilampailla äiti harjotteli Ripan kanssa mm. hakukaaria ja kuljetuksia ja sitten viimeinen sessio oli ei-sylilampailla. Ripalla oli kokoaika halu tuoda lampaat äitille ja se oli innokkaana tekemässä kokoajan töitä ja hakemassa uusia tehtäviä :) Hyvä siitä tulee!
 |
| Ripalla vähän väärä suunta |
Lisää kuvia TÄÄLLÄ!
Tänään aamulla herätys: "Nea, Maisa lähti johonki eikä tuu takas, ku huudan, eikä koiraa näy missään. "
No ei siinä mitään ku ulkovaatteet päälle ja ulos huutelemaan koiraa, jota ei tosiaan missään näkynyt eikä kuulunut. Unenpöpperössä menin toisten pihoilla ja huutelin Maiskia. No, vihdoin löyty, kaivamasta lumihankea naapurin pihalla. Huutoihin ei reagoinut mitenkään mutta vanha kunnon kova "perkele" auttoi. Kyllä kulki koira korvat luimussa kotipihalle mun selän takana. Varmasti oli syömässä jotain pullia tai leipiä, joita ne varikset kantelee sinne meijän ja naapurien piha-alueelle.
Illalla sitten agimölleilelemään, jossa Ripalle oli kaksi ja Maiskille yksi startti. Sain ohjata kaikki radat :) Sama sikailu jatkui Maisan osalta. Aan kontaktin tuli läpi ja karkas omin nokkinensa putkeen, jolloin päätin, et nyt riitti ja radalta ulos.
Ripa oli mainio! Sitä pitää vaan ohjata vielä niin tarkasti ja saattaa loppuun asti joka esteelle. Tommosella mölliradalla, jossa on vaan suoraa tuo on aika mahdoton tehtävä. Mun jalat ei pysy koiran perässä. Niinpä Ripa ohitteli esteitä, mutta sillä oli tosi hauskaa. Ratojen jälkeen, pois lähdettäessä, Rimppanen oli täysin hämmentyny: "Tässäkö tää oli !?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti