Nyt on mörköilyä ilmassa, mun täytyy pysyä vain himassa...

Ei me sentään vaan kotona olla löhöilty, mutta mörköikää ja -puhinaa on selvästi ilmaantunut. Lenkeillä löytyy yhä useammin pelottavia puunrunkoja, kiviä, ihmisiä, koiria ja ties mitä.

Joku oli viime perjantaina toista kertaa elämässään hakumetsässä etsimässä ukkoja. Viime kerralla ukot leikittivät aluksi sitä ja sen jälkeen otettiin muutama peräänlähtö. Tällä kertaa alotettiin myös leikittämisellä, sen jälkeen ukko juoksi metsään piiloon. Käänsin Jokun sen jälkeen hetkeksi pois ja lähetin. Hienosti löytyi kaikki ihmiset!

Tokokentällä ja vähän muillakin treenikentillä olen panostanut eniten siihen, että vaikka itse olen passiivinen, niin Joku on aktiivinen. Tämä on johtanut siihen, että kun haen sen treenaamaan, se tarjoaa kaikkia maailman temppuja, mitä osaa. Kaikista tulee palkkaa ja kaikki on kivaa :) Agikentällä se on oppinut lähdössä tulemaan jalkojen väliin ja nyt sitä tarjotaan tokokentällä numero ykkösenä.
Joku on ollut alusta asti hyvin tarjoava ja keskittymiskykyinen ja juurikin siksi tätä on ollut helppo työstää.

Kentän laidalla: Joko mennään!?

Tää on niin siisitä tulla jalkojen väliin!!! -Joku

Tokossa ollaan tehty eniten vain perusasennon hakemista. Hienosti takapuolikin alkaa löytymään! Ruutua ollaan myös treenattu muutamia kertoja. Se on vaan niin kivaa juosta täysiä lelulle :)

Ja nyt palkka!

Häiriökaksikko: Donny ja Joku

Treeniseurana myös uusi tuttavuus: Fanny :)

Yksi päivä Joku suoritti keinun. Itsenäisesti. Vahingossa. Itse säikähdin ja pennun mielestä se oli vaan aika kivaa, koska sinne oli päästävä uudestaan :)

Joku kuuli myös elämänsä ensimmäistä kertaa kunnon pamauksen, kun lenkillä raketti suhahti ihan meidän vierestä. Eipä ollut pentu moksiskaan. Juoksi vaan luokse ja alkoi muristen riuhtoa remmiä Maisan panikoidessa.

Jotta ei elämän ensimmäisten asioiden lista loppuisi vielä kesken; Joku sai myös elämänsä ensimmäisen kopin :D

Tänään oltiin vetämässä agitreenejä. Aussiet jäi autoon odottelemaan ja ei-niin-hyvänä ideana kannoin Jokulle kevythäkin kentän laidalle ja laitoin pennun sinne. "On se siellä ennenkin pysynyt" - ajattelin. Treenimotivaatio on varmaankin kasvanut sitten viime häkissä odottelun. Nyt se mekasti siellä ensimmäisen tunnin, välillä yritti työstää itseään ulos sieltä raapimalla oviverkkoa. Toinen tunti oli liikaa. Yhtäkkiä seisoskellessani kentällä takaa vilahti joku musta, Joku nimenomaan.. Häkin ovessa oli bortsun mentävä kolo. Äkkiä kipasin viemässä pennun takaisin laidalle. Nyt vaan äkkiä hihna kiinni aitaan ja takaisin kentälle. Häiriköinti ei loppunut. Haukkuminen voimistui ja seuraavan kerran, kun vilkasin, se oli raivon vallassa. Se oli ottanut häkin päältä treenisuunnitelmat ja sun muut harjoituspaperit. Pienin hampain se silppusi niitä, murisi ja ärisi kiukun vallassa. Ehkä sitä vähän ärsytti... Pieni paperisilppu ympäröi tuholaista. Eihän tuolle voinut muutakun nauraa. Vaikkakin vähän epätoivon vallassa.

Eilen oltiin Maisan kanssa Vappu Alatalon motivointikoulutuksessa. Paljon tuli hyödyllisiä ajatuksia, jotka pyörivät omassakin mielessä, muttei niitä silti käytä, sekä paljon uusia ideoita ja oivalluksia. Näitä oivalluksia ja toimintatapoja varmasti tullaan hyödyntämään myös arjessa. Miksei sitä voisi toimia niinkuin itse näkee parhaaksi vaan aina menee siitä, mistä aita on matalin? Onkohan siinäkin vain syynä laiskuus.. Omalla kohdalla voin ainakin sanoa, että vaikka pidän tiettyjä asioita kouluttamisessa tärkeinä, en jostain syystä toteuta niitä tai toimi tavoilla, joilla pääsisin tavoitteisiini. Sitä välillä aina toteaa, ettei olekaan edennyt haluttuun suuntaan ja yrittää parantaa toimintatapaansa. Turhan usein se kuteinkin jää yritykseksi ja paluu vanhaan tulee hiipien takasin. Näihin keinoihin ja tärkeihin toimintatapoihin aijon jatkossa panostaa enemmän.

Viime viikolla oltiin Maisan kanssa pitkästä aikaa ohjatuissa agitreeneissä. Miten olikaan kivaa päästä pitkästä aikaa liitelemään neitosen kanssa kunnolla

Tellun pissaongelma on mennyt parempaan suuntaan. Ollaan annettu sille nyt C-vitamiinia. Kyykkiminen lenkeillä on vähentynyt eikä se enää ole tehnyt sisälle yhtä ahkerasti. Verta ei ole tullut enää ollenkaan. :)

Ripa kävi viikonloppuna Askolassa epävirallisissa Yard Trial -kisoissa ainoana aussie edustajana bortsujen keskellä. Hienosti kovassa porukassa, vaikeilla lampailla sijoitus 5.!

Kuvat: Riia