Ripan treenijuttuja

torstai 11. heinäkuuta 2013

Mustikanpoimijat ry.

Niin ne aussiet opettivat Jokusenkin poimimaan mustikoita puskista. Koko nelikko voisi viihtyä metsässä vaikka koko päivän, kunhan on riittävästi syötävää. Joku onkin se kaikista aktiivisin nyt kun hoksasi, että ruokaa voi hankkia itsekin.

Ripan kanssa oltiin tiistaina agilityn tehiskouluttaa -treeneissä. Ratana oli mini SM hyppyrata, jossa oli muutamia vaikeita ansakohtia. Ripalla oli todella kiva asenne. Kun äiti ei ollut paikalla, se keskittyi täysillä leikkimään mun kanssa ja suorittamaan rataa. Ripa on kovin irtoava koira ja käteen tuleminen on usein hankalaa. Ripa myös kaarrottaa todella paljon. Mutta ei se meitä haitannut, asenne ratkaisee. Kepit oli hienot ja kyllähän se kääntyikin ihan mukavasti, paitsi sillä suoralla putkella, jonka jälkeen se tykitti suoraan eteenpäin suorittaen kolme edessä olevaa estettä. Seisoin putken suulla ja vilkuttelin Ripalle, huutelin hyvää matkaa ja naureskelin. Kuinka pitkälle se aikoi loikkia, no tottakai niin pitkälle kun esteitä riitti! Kyllä tuli kamala kisainto!


Maisan kanssa aksailut on jääneet, tämän päivän treenitkin jäävät töiden takia. Selkä on taas jumissa ja elokuussa varmasti osteopaattikäynti kutsuu taas. Tokoilussa on laiskuus sekä koiralla että ohjaajalla. Seuraamista ollaan nyt alettu korjailemaan. Himmailua ja kontaktin tiputtelua vähemmän. Tässä ollaankin edistytty!

Jokulla taas on treeni-intoa Maisankin puolesta. Kentältä se ei koskaan haluaisi lähteä millään. Agilitykentällä muka-ahne jätkä on niin kiihdyksissään, ettei namit kiinnosta, patukka on paras! Tokokentällä se jaksaa tarjoilla. Ne on ne merkit parhaita. Eilen oltiin jo lopetettu treenit ja istuin kentän laidalla. Joku juoksenteli kentällä tarjoten kaikkia mahdollisia merkkejä, kävihän se kosketusalustallakin. :)
Arjessa Joku on kovis. Koittaa ruoka-aikana Ripan kipolle. Ripa ei vaan tarpeeksi uskottavasti murise, koska pentu pääsee kipolle ja alkaakin murista Ripalle. Sisällä se ärsyttää ausseja, syö kenkiä, varastaa ruokaa.. miksei se nuku!? No, kyllä se joskus :)

Onpa se ollut pieni :)

Tellu sairastaa. Taas. Oikee korva on kutiseva ja märkivä. Iho on ruvella. Silmät rähmivät. Yleisolemus apaattinen. Voi kurjuus :(

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti