Ovikello projekti

On se niin hermoja raastavaa, että aina kun ovikello soi, 3 koiraa ryntää haukkuen eteiseen. Tämä on ollut meillä ongelmana jo kauan, itseasiassa aina. Myönnettäköön että ollaan oltu todella laiskoja ja epäjohdonmukaisia asian suhteen, joten eipä se ihmekään kun koirat käyttäytyvät noin. Sopivia koulututapoja tähän olisi varmasti yhtä monta kuin koiranomistajaakin, mutta olen nyt päättänyt ottaa tämän projektiksi ja ihan mielenkiinnolla seurata, miten projekti edistyy tällä koulutustavalla. Pääidea on siis käytännössä se, että ovikello toimii ikäänkuin naksuttimena ja ääni tarkoittaa, että ruokaa on tulossa. Tavotteena olisi saada koirat ymmärtämään että aina kun ovikello soi, keittiöstä saa ruokaa. Loppujen lopuksi pyritään siihen, että koirat menevät keittiöön ovikellon soidessa ja pysyvät siellä kunnes niillä on lupa tulla sieltä pois. Haasteelliseksi projektin tekee ensinnäkin se, että koiria on enemmän kuin yksi ja harjotukset on vaikea toteuttaa jos kaikki ovat kerrallaan sisällä palkattavissa. Lisäksi harjoituksissa pitää olla palkkaajan lisäksi ovikellon soittaja. Ja koska koirilla on ollut koko elämänsä sama toimintamalli ovikellon soidessa, sitä on vaikea lähteä muuttamaan, joten toistoja tarvitaan ilmeisen monta. Mutta katsotaan mihin tässä päästään.

Aika menee niin nopeasti, ja jo tänään herätessä voi tajuta pennun tulevan ylihuomenna! Käytiin eilen katsomassa niitä ja olivat kasvaneet hirmusesti. Jokunen oli painavin jötkäle, melkein jo 5 kiloa! Pakattiin pojat kainaloon ja lähdettiin käymään metsässä kalliolla. Myös isosisko, Alli pääsi mukaan :)

Ainoa vähääkään järkevän näköinen ryhmäkuva pojista

En ehkä vieläkään oikeasti ymmärrä että tuo pilkkupää on oikeasti muuttamassa meille. :) Onneksi odotusaikaa ei ole enää kauaa! Samalla kujalla, missä me asutaan, asuu myös eräs hyvin valloittava bc-pentu ! Joku saa ikäistään leikkiseuraa läheltä ;)

Tellun vointi on ollut ulkoisesti katsoen hyvä. Ollaan jätetty kipulääke pois ja antibioottia on nyt työnnetty kaksi levyä spanielin kurkusta alas. Rohina vaivaa spanielia vieläkin, joskus enemmän, joskus vähemmän. Välillä sen on selvästi todella vaikea hengittää nenän kautta, jolloin se saa joko niiskutuskohtauksen tai sitten tyytyy hengittelemään suun kautta. Tellu on myös viime päivinä jatkanut tassun ontuilua.
Soitettiin eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä että Tellu tarvitsisi ainakin yhden ab-kuurin lisää ja loppujen lopuksi nenäontelo ja nielu olisi huuhdeltava. Koko projekti tulisi aika kalliiksi.

Tellun elämä on mielestäni epäreilua, mutta miten onkaan vaikea päättää mistään, kun spanielin häntä heiluu ja se iloisesti pomppii ja hyppii. Ei ole kuitenkaan epäilystäkään, etteikö sillä olisi kipuja tai etteikö sen olisi tukala olla hengitysvaikeuksien takia. Joskus luovuttaminen on parempi vaihtoehto, vaikka sen myöntäminen itselle onkin todella raskasta ja vaikeaa.