Kesän alkua

11 viikkoa jo pentu tallustellut suuressa maailmassa. Maanantaina on 12-viikkossynttärit, joita Jokunen menee viettämään eläinlääkäriin rokotuksille. 10,5 viikkoisena Joku kävi kotivaa'alla ja painoa oli huikeat 7,5 kg. Korkeudessa se päihittää Tellun jo mennen tullen.

Tässä pieni taidonnäyte superhamsterista, tulevasta agiliitäjästä:

Tellun vointi on parantunut huimasti. Yht'äkkiä sitä vaan tajusi, että rohina on loppunut ja koira hengittää normaalisti ja hyvin! :) Täytyy kyllä taas toistaa: Tellu on superselviytyjä!

Aussit olivat viime viikonloppuna voivottelemassa Timo Pussisen kokeessa.
Molemmille 3-tulokset mutta molemmat oltiin myös erittäin tyytyväisiä suorituksiimme.

Maisalla panostin liikkeiden väleihin, tsemppaamiseen ja rentoon asenteeseen. Se myös toteutui :) Enemmän koehöpinöitä treeniblogissa, mutta tässä pisteet:

Paikkamakuu: 7
Seuraaminen: 7
Istuminen: 8
Luoksetulo: 7
Ruutu: 8
Hyppynouto: 8
Metallinouto: 5
Tunnari: 0
Kaukot: 5
Kok. vaikutus: 8

Yht: 194 p VOI-3

Tänään valmistuin eläintenhoitajaksi ja sain vahvistuksen työpaikasta Lidlissä. Nyt viikko lomaa (joka sisältää Tellun trimmausta, pentutreffejä, treenejä ja mökkeilyä) ja sitten töihin :)

Pikkupaimen lampailla

Tiistaina Ripa lähti Somerolle paimentamaan, mukaan takakonttiin käpertyi myös yksi pieni bordercollie. Itse olin koulussa, joten valitettavasti en ollut paikanpäällä katselemassa Jokun touhuilua. Videota kuitenkin otettiin ja pieni videopätkä pikkupaimenen touhuista löytyy TÄSTÄ. Ekalla kerralla Joku oli kuin lampaita ei olisi ollutkaan. Katseli muualle ja söi kakkaa. Tokalla kierroksella jonkunlainen lamppu ehkä syttyi pienen päässä ja se jo hienosti kulki lampaiden perässä. Osan ajasta oli myös irti.
3 viikon päästä Joku pääsee toteuttamaan jälleen itseään :)

Maanantaina alotin matokuurin ja tänään katosi vika tabletti pennun suuhun.
Käytiin myös Ojangossa vähän aksailemassa ja Jokunen sai juosta elämänsä ensimmäistä kertaa putkeen :D hienosti meni, ei arastellut yhtään. Tein myös vähän koordinaatio- ja tasapainoharjoituksia laudan päällä, jonka alla oli kivi. Keinuvaan alustaan Joku ei reagoinut mitenkään.

Maisan kanssa ollaan tehty päivittäin pieniä tokotreenejä. Olen sulkenut mielestäni lauantain tokokokeen. Ihmettelin jopa hetken saatuani koekirjeen. Ehkä juurikin siksi, että olen menossa sinne vaan treenaamaan, koska Maisa on vielä niin kesken. Toivottavasti sama asenne jatkuu kokeessakin, koska tarkoitushan on vaan pitää hauskaa eikä paineistaa koiraa jännityksellä, niinkuin siinä valitettavan usein käy.

Kuvat: (c) Essi

Kaukoja, s-m vaihto

Ruudusta täysiä seuraamaan :D

Perusasento edessä

Tunnarin palautustreeni

Tellulta on loppunut ab-kuuri reilu viikko sitten. Nyt se on syönyt 3 kuuria. Rohina on pysynyt ennallaan niinkuin myös spanielin iloinen yleisilme. Se jaksaa rohinasta huolimatta heiluttaa häntäänsä kaikenaikaa. Lisäksi siitä on tullut ahneuden huippu... kiipeilee kirjotuspöydälle varastamaan luita. No, se on spanieli, ei -  se on TELLU! <3

Liki 10 vk

Kohta menee jo kymmenen viikon raja rikki. Vaikka pentu on ollut talossa vasta reilu 2 viikkoa, on siihen jo niin tottunut, että voisin väittää sen pyörineen jo jaloissa ainakin muutaman kuukauden. Joku on yllättänyt positiivisesti monessa tilanteessa käytöksellään.

Alkuviikosta käytiin Donny-bortsun ja paimenien kanssa Tuusulan firalla :) Joku oli vielä enemmän rantavahdin hommissa, muttei pelännyt käydä kastamassa itseään:

Koko talven sai odotella että päästiin rannalle! :D

Vähän myös turkinkuivaajan työtä

Joku tais innostua Ripan uidessa rantaan :)

Uimamaisteri Ripanen

Rantavahtikaverukset: Joku ja Donny

Tänään olin Maisan kanssa Myyrmäessä Outdoor messuilla agilitynäytöksessä. Myös yleisölle annettiin mahdollisuus kokeilla koiran ohjaamista radalla ja hienostihan se Maisa kulki vieraan mukana, kunhan lihapullat oli kädessä ;)
Joku oli turistina rapsuteltavana mukana. Oikein kivasti pentu käyttäytyi erilaisilla alustoilla väenpaljoudessa.

Joku 9 vk

Niin se aika vaan rientää ja pentu kasvaa. Jokulle on tullut viikossa painoa lisää n. 0,5 kg ja painaa nyt n. 5,4 kg! Pieni pentu on nauttinut isosta maailmasta täysin rinnoin. Se on käynyt turistina tokokokeissa, eläinkaupassa, talkoilemassa, treeneissä ja liikuskellut erilaisissa metsissä sekä ollut pienten lasten rapsutettavana. Joku hakee todella paljon kontaktia ja seurailee paljon ympärillä tapahtuvia asioita ottamatta kuitenkaan häiriötä esimerkiksi leikkiessä. Pienesti ollaan treenattu perusasennon ja seuraamisen alkeita sekä istumista ja maahanmenoa, toistaiseksi vielä ilman käskyä. Ollaan keskitytty enemmän nyt vain peruskäytöstapojen opetteluun ja leikkimiseen/suhteen luomiseen.

Joku 8 vk, (c) Essi

Donny kaveri :)

Viime perjantaina Joku treffasi Nasu-veljensä ja Nova-isoveljensä :)

Helatorstaina olin kisaamassa HSKH:n kisoissa Elsa-göötin kanssa. Tuloksina tuplanolla sijoilla 2. (agilityrata) ja 1. (hyppyrata). Elsa toimi agilityradalla oikein kivasti, lähdön istumisvaikeutta lukuunottamatta. Hyppyradalla olikin isompia ongelmia kun en vaan saanut sitä istumaan lähtöön ja annoin sen jäädä seisomaan. Kesken radan tunsin myös pohkeessani pienen göötin hampaat, jolloin mielessäni kävi ajatus radan lopettamisesta, mutta unohdin ajatuksen aika nopeasti.

Ilmoitin Maisa tokokokeeseen 25.5. Helsinkiin. Ehkä ei niin järkevää, koska ei olla ihan valmiita. Monet liikkeet kaipaavat vielä hiomista, eikä asiaa auta treeniblgin hylkääminen ja sitä kautta treenien suunnitelmallisuuden unohtaminen. Ajattelin kuitenkin, että haluan kisata yhdet kokeet ennen sm'iä.

Joku 8 vk

Joku on tänään saavuttanut 8 viikon iän :) Se on ihan mahtava pakkaus. Pieni ja pippurinen. Kovin paljon se vielä kuluttaa päivästä aikaa nukkumiseen, mutta sitten kun herää, se repii ja riuhtoo kokoajan jotain. Sillä on älytön puruvoima ja se puree hyvin koko suullaan ja repii ihan älyttömällä voimalla samalla muristen. Lauantaina oltiin turisteina tokokokeessa ja sunnuntaina talkoissa. Pientä poikaa ei pelota mikään :)

Joku on päässyt riehumaan naapurissa asuvan bc-pennun kanssa. Leikit ovatkin olleet toisinaan todella rajuja :D

Tänään koko lauma kävi läheisellä nurmikentällä juoksentelemassa:



Suuri pallo, pieni suu

Kaikki kuvat: Essi Puolakanaho



Jokunen liittyi laumaan

Eilinen päivä kului aika hitaasti, tunnit tuntuivat vuorokausilta, koska vasta illalla päästiin starttaamaan auto kohti Friisilää ja pentuja. Pakattiin myös Ripa autoon pennunhakumatkalle, jotta nähtäisi vähän sen reaktiota pentuihin. Pentulauma oli vähentynyt kahdella ja Jokun lisäksi riiviölaumaa täyttivät vain kaksi suloista siskoa. Käytiin läheisillä kallioilla Ripan ja pentulauman kanssa pyörähtämässä. Ripa ei juurikaan välittänyt pennuista, ilmeestä näki, että sitä kyllä vähän kiinnosti. Joku yritti parhaansa mukaan pysyä Ripan vauhdissa ja juoksi täyttä laukkaa Ripan rinnalla.
Kotimatkan Joku matkusti sylissä ja kiljui niin että korvissa soi.

Kaikenkaikkiaan Jokunen on ollut erittäin reipas, häntä pystyssä joka paikkaa menossa. Ulkona se roikkuu lahkeessa ja pyörii jaloissa. Kenkätelineeseen ja kaikkiin pieniin koloihin on mukava ahtautua.
Ruoka on maistunut jotenkuten, puolet on jäänyt syömättä, mutta eipä tuo ihme olekaan.

Ripa seuraa pentua joka paikkaan ja ihmettelee sitä kokoajan. Kun pentu vihdoin pysähtyy, Ripa asettuu sen eteen seisomaan mahdollisimman isoksi ja häntä heiluu. Maisa tapansa mukaan puolusteli aluksi kaikkea, mutta nyt jo rauhottuneena on jättänyt pennun rauhaan. Tellulle pentu on vain ilmaa. Sen kanssa saakin olla tarkkana, koska Tellulla on oma metrin säteensä, jonka sisäpuolelle kellään ei ole asiaa spanielin niin päättäessä.

Yö meni loistavasti. pentu nukahti samantien ja herätti vasta 7 aikaa aamupissalle :)

Tänään oltiin koko porukan kanssa läheisellä nurmikentällä. Aussit juoksi pallojen perässä, Tellu viipotteli ja etsi jänisten papanoita ja Joku roikkui vetolelun päässä muristen ja lenkin päätteeksi pludasi Ripan perässä mutaojaan :)

Ovikello projekti

On se niin hermoja raastavaa, että aina kun ovikello soi, 3 koiraa ryntää haukkuen eteiseen. Tämä on ollut meillä ongelmana jo kauan, itseasiassa aina. Myönnettäköön että ollaan oltu todella laiskoja ja epäjohdonmukaisia asian suhteen, joten eipä se ihmekään kun koirat käyttäytyvät noin. Sopivia koulututapoja tähän olisi varmasti yhtä monta kuin koiranomistajaakin, mutta olen nyt päättänyt ottaa tämän projektiksi ja ihan mielenkiinnolla seurata, miten projekti edistyy tällä koulutustavalla. Pääidea on siis käytännössä se, että ovikello toimii ikäänkuin naksuttimena ja ääni tarkoittaa, että ruokaa on tulossa. Tavotteena olisi saada koirat ymmärtämään että aina kun ovikello soi, keittiöstä saa ruokaa. Loppujen lopuksi pyritään siihen, että koirat menevät keittiöön ovikellon soidessa ja pysyvät siellä kunnes niillä on lupa tulla sieltä pois. Haasteelliseksi projektin tekee ensinnäkin se, että koiria on enemmän kuin yksi ja harjotukset on vaikea toteuttaa jos kaikki ovat kerrallaan sisällä palkattavissa. Lisäksi harjoituksissa pitää olla palkkaajan lisäksi ovikellon soittaja. Ja koska koirilla on ollut koko elämänsä sama toimintamalli ovikellon soidessa, sitä on vaikea lähteä muuttamaan, joten toistoja tarvitaan ilmeisen monta. Mutta katsotaan mihin tässä päästään.

Aika menee niin nopeasti, ja jo tänään herätessä voi tajuta pennun tulevan ylihuomenna! Käytiin eilen katsomassa niitä ja olivat kasvaneet hirmusesti. Jokunen oli painavin jötkäle, melkein jo 5 kiloa! Pakattiin pojat kainaloon ja lähdettiin käymään metsässä kalliolla. Myös isosisko, Alli pääsi mukaan :)

Ainoa vähääkään järkevän näköinen ryhmäkuva pojista

En ehkä vieläkään oikeasti ymmärrä että tuo pilkkupää on oikeasti muuttamassa meille. :) Onneksi odotusaikaa ei ole enää kauaa! Samalla kujalla, missä me asutaan, asuu myös eräs hyvin valloittava bc-pentu ! Joku saa ikäistään leikkiseuraa läheltä ;)

Tellun vointi on ollut ulkoisesti katsoen hyvä. Ollaan jätetty kipulääke pois ja antibioottia on nyt työnnetty kaksi levyä spanielin kurkusta alas. Rohina vaivaa spanielia vieläkin, joskus enemmän, joskus vähemmän. Välillä sen on selvästi todella vaikea hengittää nenän kautta, jolloin se saa joko niiskutuskohtauksen tai sitten tyytyy hengittelemään suun kautta. Tellu on myös viime päivinä jatkanut tassun ontuilua.
Soitettiin eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä että Tellu tarvitsisi ainakin yhden ab-kuurin lisää ja loppujen lopuksi nenäontelo ja nielu olisi huuhdeltava. Koko projekti tulisi aika kalliiksi.

Tellun elämä on mielestäni epäreilua, mutta miten onkaan vaikea päättää mistään, kun spanielin häntä heiluu ja se iloisesti pomppii ja hyppii. Ei ole kuitenkaan epäilystäkään, etteikö sillä olisi kipuja tai etteikö sen olisi tukala olla hengitysvaikeuksien takia. Joskus luovuttaminen on parempi vaihtoehto, vaikka sen myöntäminen itselle onkin todella raskasta ja vaikeaa.