Ripan treenijuttuja

maanantai 25. elokuuta 2014

Tokoa ja agia, onnistumisia ja epäonnistumisia

Joku on lausuttu nyt virallisesti terveeksi, (A/A) (0/0)!!

Ollaan aloitettu A-esteen harjottelu - pysäytyskontaktilla. Joku on alkanut nyt hidastelemaan alastuloilla ja olen suunnilleen joka toisella toistolla kannustanut juoksemaan vaan täysiä läpi. Yleensä olen yhdistänyt tämän vauhtitreenin itsenäisen kontaktin treeniin ja jäänyt itse taakse ja heittänyt pallon Jokun ollessa alastulolla, jolloin se saa juosta suoraan palkalle. Näiden välissä ollaan tehty normaaleja pysäytyskontakteja, joiden vauhti on ollut aina todella hyvä vauhtitreenien seassa. Kepeillä päästiin onneksi eroon toisen keppivälin ongelmasta ja nyt hakee taas hyvin ekaan väliin. Eihän ne kepit vielä varmat ole, vaikeista kulmista epäonnistuu todennäköisemmin kuin onnistuu. Treeniä vaan lisää.
Ja nyt tuli se kauan pelätty ongelma. Itsehän en ole vahvistanut sitä lähdössä pysymistä. Ja nyt se nousee melkein joka kerta. Ei sentään ota varaslähtöä, mutta nousee. Joku on oppinut myös näissä tilanteissa kouluttamaan mua. Se on opettanut mua kävelemään rintamasuunta siihen päin (aina kun käännän selän se nousee, kun käännän rintamasuunnan sille, se istuu jälleen). Nyt täytyy alkaa oikeen tosissaan vahvistamaan sitä lähdössä pysymistä.

Meillä on isompikin ongelma... mulla on agitreeneissä mukana koira, joka ei ole mulla hanskassa. Turhaudun sen kiihkoiluun kentän laidalla. Se räkyttää tauotta, eikä kykene tekemään muuta, kuin tuijottelemaan kentälle. Yleensä käyn viereisellä pienellä kentällä lämmittelemässä ennen omaa vuoroa mm. siivekkeiden kierroilla. Mun on vaikea enää pitää Jokua siinä tilanteessa vapaana, koska pelkään sen karkaavan treenikentälle. Sinne se pyrkii. Toistaiseksi on kyennyt keskittymään hyvin lämppätreenissä niin kauan, kun sillä on kokoajan hommaa. Ehkä mua vaan pelottaa, milloin koko homma riistäytyy täysin käsistä. Tulevaa hallikautta (koirat eivät saa haukkua hallissa) odotan kauhulla. En mä Jokua pakkasilla autossakaan voi pitää. Tilanne on mulle haastava, koska en tiedä millaisilla keinoilla tuota kiihkoilua pitäisi lähteä karsimaan. Jotkut käyttää rauhottumisalustaa, jonka päällä koira opetetaan makaamaan rauhassa. En usko ikinä Jokun pystyvän makaamaan agikentänlaidalla rauhassa. Tuskastuttavaa.

Sitten tokopuolelle.. Jokun paikkamakuu on täysin hajalla. Myönnän, etten ole arjessa todellakaan mustavalkoinen. Nyt näen, kuinka se myös heijastuu kaikessa negatiivisudessaan harrastuskentille. Paikkamakuu on jossain vaiheessa mennyt niin huonoksi, että kun viime torstaina sitä treenattiin, Joku ei pystynyt makaan edes puolta minuuttia paikallaan rivissä. Nousi seisomaan ja näytti tosi tylsistyneeltä. Mulle tuli todella huono mieli, kun nuorten koirien tokoringin näyttökoe oli lauantaina. Perjantaina tein lenkin lomassa pieniä paikallaanolo harjoituksia. Istumisia ja makaamisia. Jestas, että ne olivat vaikeita Jokulle. Kaikki treenaaminen kohdistuu meillä vain harrastuskentille. Huomaan, ettei meillä ole välttämättä minkäänlaista arkikäyttäytymistä. Jos koira tottelee treenikentällä, ei se automaattisesti tarkoita, että se tottelisi arjessa. No, joka tapauksessa Joku vaati fyysisen kontaktin muistuttamiseksi paikallaanolosta. Vein sen aina pannasta takaisin makaamaan. Se alkoi toimimaankin paremmin!


Lauantaina ringin näyttökokeessa oli paikalla 10 pätevää nuorta koiraa ohjaajineen. HSKH oli hyvin edustettuna. Rinkiin otettiin mukaan 5-7 koirakkoa. Olimme Jokun kanssa 5. suoritusvuorossa ja näin ollen ekan paikkamakuuryhmän viimeinen koirakko. Olin häkeltynyt Jokun maatessa KOKO 2 MINUUTTIA paikallaan. En ottanut kylläkään täyttä matkaa. Muutaman kerran Joku haukotteli ja rauhotteli itseään ja vilkaisi ympärilleen. Palatessani takaisin, Joku ponkaisi pystyyn (varmaan luuli, että olen tulossa komentamaan). Sain sen kutienkin käskettyä heti takaisin maahan, josta nousi hyvin sivulle. Yksilöliikkeissä oli vaikeahko seuraamiskaavio sisältäen temmonvaihtelut, kaikki käännökset ja askelsiirtymät. Joku selviytyi uskomattoman hyvin pitkästä seuruusta pitäen koko ajan hyvän paikan ja kontaktin (paitsi yhdessä käännöksessä tiputti). Seuraamisen jälkeen suora luoksetulo, jossa ei mitään ongelmia. Sitten nouto, joko pitona tai kokeenomasena. Tein kokeenomasen helpotettuna minimisoidakseni huonon palautusvauhdin ja väljän eteentulon. Nouto toimi kivasti. Itse mokasin, kun otin kapulan vasempaan käteen, jolloin se jäi koiran tielle, kun tuli sivulle. Lopuksi vielä tehtiin omavalintaisena liikkeenä AVO kaukot lyhyeltä matkalta. Ensimmäinen kerta, kun kokeiltiin kokeenomasesti ja se toimi loistavasti! Kaikki vaihdot suoria ja nopeita! Joku oli kehässä todella kiihkeä ja alkoikin haukkumaan, kun palkkasin sosiaalisesti liikkeiden välissä. Ei se ennen ole haukkumaan ruvennut. Nyt täytyy alkaa kiinnittämään enemmän huomiota viretilan hallintaan.
Illalla saatiin jo tieto, että päästiin mukaan rinkiin! Huippua :)


Maisan kanssa ollaan tehty ohjatun treeniä, vähän myös muuta. Sehän ei esimerkiksi paikkamakuussa pysy sivulla/maassa, jos toinen käskyttä vieressä eli reagoi toisten käskyihin. Ohjattu sujuu vaihtelevasti, ei ikinä ekalla yrittämällä kokeenomasesti. Ehkä joskus, ehkä vielä kerran ennen koetta, ei olis onnistumisprosentti enää nollassa ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti