Ripan treenijuttuja

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Ripa 1 v

Niin siinä kävi, että pienenpieni Rimppanen tuli vuoden ikään 13. päivä. Henkisesti se on kyllä melkonen kakara, mutta fyysisesti siitä on kehittynyt melkonen komistus.

                                              Tästä pikkuriiviöstä on tullut...
...tämmönen koiruus

Huono seisotuskuva. 
Rimppanen sai myös synttärilahjan:

Tiistai-ilta vyörähti Ojangossa agia tehdessä. Maisa osasi yllättää mut tekemällä melkosella vauhdilla radanpätkää. Huomasin itekki juoksevani - en sipsuttanut. Ehkä mä alan pikkuhiljaaa ymmärtään, et agiradalla pitää juosta jos haluu että koira kulkee johonki :D
Ripa teki kokonaista tavallista aata, puomia ja keinua. Lähinnä aalla alastulo oli hidas. Ripa on niin tarkka, että varmasti pysähyy kosketusalustalle. Keinulla saatiin muutama onnistunut toisto, epäonnistuneiden jälkeen. Palkkaaminen ja keinun hiljentäminen ei onnistu samanaikasesti ihan täydellisesti. Kosketusalustalle pysähtymisessä oli vähän ongelmia, mutta lopulta sekin meni ok. Puomia Ripa teki hyvin :)
Ripa teki myös pientä vauhtirataa. Se pitää vielä viedä kaikille esteille kunnolla, koska ei itse niitä osaa vielä hakee kunnolla.
Tele meni ihan normaalilla sähläysinnokkuudella. Ei ottanut varmaan kertaakaan puomin alastulokontaktia, pitäsköhän sitä vahvistaa !? 

Keskiviikkona oltiin Maisan kanssa Essillä katsomassa pienenpientä pyrripentua. Ihana ilmestys se olikin... 
Maisa käyttäyty yllättävän välinpitämättömästi pentua kohtaan. Ennen se makasi vaan pentujen riepoteltavana ja nautti, mutta nyt ei. Ehkä johtuu steriloinnista..

Torstai-iltana oltiin pitkästä aikaa hakutreeneissä. Tosin ei kyllä samalla porukalla eikä samassa paikassa kun aiemmin. Tällä kertää oltiin HSKH:n PK porukan kanssa vieraassa metsässä. Ollaan viimeksi treenattu tän porukan kanssa viime syksynä, jolloin Maisa oli hiukka lukossa vieraasta ympäristöstä ja maalimiehistä. Eilen se kuitenkin etsi hyvin. Ensimmäiselle pistolle Mai ei aluksi meinannut lähteä, vaan alkoi puuhastelemaan sijaistoimintoja, kunnes tajusi olevansa hakumetsässä. Maalimies läytyi hyvin ja M sai palkan vaan muutamasta hyvästä haukusta. Toiselle pistolle M lähti reippaasti. Ilmaisu oli katkonaista ja Maisa yritti kuikuilla että missä mä tuun. Viimenen pisto oli hyvä ja palkka tuli taas vaan parista haukusta.
Ripa yllätti työskentelyllään ihan kunnolla. Sillä oli nenä auki heti ja se tiesi mitä on tullut tekemään. Maalimiehen luona se meni maahan ja siltä tuli jo pari haukkuakin! Eikä edes tarvinnut äitiltä tukea, loistokoira!

Päästiin Maisan kanssa varakoirakoksi HSKH:n tokon piirinmestaruusjoukkueeseen. Nyt siis pääsee taas porukassa treenaamaan :)

Tässä vielä muutama kuva torstailta:



 Poseerauksien jälkeen paluu tavalliseen arkielämämeininkiin:









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti