Sellaiselta tuntuu Jokun ohjaaminen. Ei ole helppoa. En ole tottunut ohjaamaan liukasta rajalassieta, joka lähtee lapasesta kuin liukas saippua. Treeneissä tehdään vaikeita kolmosluokan kiekuroita ja koira toimii ja mulla luottamus on suuri, koska onnistumisen pakkoa ei ole eikä epäonnistumisen pelkoa. En ole tottunut ohjaamaan niin nopeaa koiraa, mitä Joku on. Vieläkin saatan sitä esteille. Tuollaisen koiran kanssa saattaminen ja varmistelu = varma myöhästyminen seuraavilta esteiltä. En opi kerrasta enkä sadasta. Onneksi meillä on aikaa niihin startteihin, jostain olisi kaivettava mulle lisää malttia. Onhan Jokusta tullut ihan hieno, yllätävän magee mun koulutustaidot huomioon ottaen.
Tänään Riihimäellä kolmella radalla Jokun kanssa. Ensimmäinen agirata oli meidän päivän paras. Tuhma varasti puomin kontaktilta ja niinpä myöhästyin suunnitellusta ohjauksesta, jossa olisi pitänyt keretä vastaanottamaan seuraavan hypyn taakse. Sujahti väärään päähän putkea ja yksi rimakin tuli alas. Seuraava agirata oli kamala. Haki kepit kakkosväliin (?) ja saatoin liikaa putkelle, jolloin en ehtinyt sokkariin. Siitä alkoikin kamala härdelli. Nyt otti puomin kontaktin, mutta vapautti itsensä mun liikkeestä. Piti palauttaa kontaktille tuomarin"jatka!" kommentista huolimatta. Viimeiseksi hypäri. Taas kepeillä kakkosväliin. En ymmärrä, koska on kepeillä varma ja suoriutuu vaikeemmistakin kulmista. Ehkä se jippo oli juurikin "liian helppo" kulma ja siksi liian suuri vauhti. Mun ohjausvirheestä tuli yhden hypyn ohi ja muurin palikka tuli alas, kun katsoi mua. Tarvitaan muurille varmuutta. Ja miksi mä yritän tehdä siitä ohjauskesta niin vaikeaa. Valitsen huonommat linjat, koska pelkään tehdä valsseja. Palataan treenaamaan helppoja keppikulmia suurella vedätyksellä, valsseja ja lähtöjä (päästin taas kahdesti sen seisaaltaan radalle...)
Video ekasta
Onneksi on taitavia lainakoiria, joiden kanssa saan onnistumisen tunteet ja kokemusta. Tänään vuorossa iloinen Ruu-aussie. Takana kolme treenikertaa. Tuloksina HYL, 0 ja HYL. Ei huonosti mennyt :) Videot kahdesta viimeisestä startista.
Tän viikon maanantaina loppu tokokurssi. Tehtiin häiriössä paikkamakuu ja kisailtiin leikkimielisesti, kuka tekee nopeiten oikeat jäävät, kuka tekee pisimmältä matkalta kaukovaihdot, kuka malttaa parhaiten sivulla noutokapulan lentäessä, kenellä on nopein luoksarin stoppi/reippain vauhti läpijuoksussa ja kenellä on paras stoppipaika hypyn takana. Kouluttajat valitsivat Jokun voittajaksi. Suoriuduttiin mallikkaasti kaikista tehtävistä. Tällä viikolla tehtiin myös ensimmäistä kertaa kokeenomainen piilopaikkis. Oli vähän levoton, mutta ei yhtäkään lonkka-asentoa! AVO-kaukot on onnistunut jo 10 metristä. Varmuus kasvaa :) Seisomista oon sekottanut kaukojen sekaan. S-I vaihtoa treenattu ahkerasti. Siinä en välitä pompuista tai reippaudesta. Nyt vaan kriteerinä ne takajalat. Tahallani olen tehnyt venytetystä seisomisesta, että tajuaisi oikesta peruuttaa etutassuilla ja kyllähän se on alkanut tajuuman :)
Maisa on uudesti syntynyt tokokoira. Ennen mulla oli tokokentällä laiska lahnailija, joka huomauttelusta tai liiasta toistomäärästä häippäsi kentältä keskari pystyssä tai kieltäytyi kokonaan vastaanottamasta käskyjä. Nykyään mulla on naurava motivoitunut töpöhäntä, joka huomautuksen saatuaan yrittää aina paremmin ja kovemmin seuraavalla toistolla. Lisäksi olen todennut että jopa Maisankin kohdalla pätee se, että treenaamalla tulee parempi. Maisa kestää useampia treenejä nyt viikossa ja aina lötyy yhtä suuri draivi. Sanoisin sen olevan nyt parhaimmillaan. Seuraaminen on kehittynyt älyttömästi. Kuukausi sitten se vielä laahusti perässä. Nyt se pitää kontaktia melkeinpä katkotta ja kulkee oikeassa paikassa mukana. Kaukot on ehkä ainoa liike, jonka se osaa 100-varmasti. Testasin tällä viikolla 30 metristä kaikki vaihdot eikä yhtäkään virhettä, takatassut ei hievahtaneetkaan. Ohjattua noutoa se ei osaa ollenkaan, muttei sitä treenatakkaan, ennenkun se ei onnistu enää kokeissa. Maisa on ansainnut ison sydämen <3
Näin nimittäisin viime viikonloppua. Positiivari sanoisi, että kaikesta oppii. Toisenlainen lakoaisi maanrakoon. Mua ei ärsytä _enää_. Lauantaina tokokokeet Hausjärvellä Maisan kanssa. Tuomarina Marita Packalen, juurikin Maisalle valkattu tuomari.
Paikallaolot meni hyvin, molemmista saatiin 10. Hyvin oli ollut kuulema ryhdikkäästi asennoissa. Kerran istumisen aikana oli siirtänyt etutassuaan.
Sitten ne yksilöliikkeet. Sekoitettu järjestys yhteen putkeen. Oltiin toisia suoritusvuorossa ja kun ensimmäinen oli kehässä pyysin äitiä hakemaan Maisan minulle jossain vaiheessa. Edellinen sitten keskeytti ja Maisa oli edelleen autossa. Juoksujalkaa lähdin äitiä vastaan autolle ja vauhdissa tempaisin vaan pannan pois. Ilman minkäänlaisia virittelyjä vein Maisan kapuloiden valitsemisen jälkeen kehään. Maisa oli todella hyvässä vireessä, mutta selvästi puulla päähän lyöty joutuessaan yht'äkkiä suorittamaan liikkeitä. Ensimmäisenä sitten olikin Maisan vahvuus, mutta samalla "kiihdyttävä" (jos tuon sessen kohdalla voi käyttää tämänkaltaisia termejä) liike; hyppynouto. Lähti hyvin hypylle, mutta sitten unohti tehtävän. Pieni kierros kentällä ja merkin kautta kapulalle kaksoiskäskyllä ja vielä hypyn ohi, 0. Ärsytti. Seuraavana suoritusvuorossa kaukot. Sain Maisan jo perusasentoon, mutta sitten se nousikin ja alkoi haistella maata. Onneksi liikkuri mokasi ja kysyi olenko valmis ja alkoikin höpöttelemään virheestä niin minulla oli aikaa pelastella koira takaisin sivulle. Sekaisin sähellyksestä meinasin antaa väärän käskyn ekassa vaihdossa. Onneksi kuitenkin vaihtoi. Teki hienot kaukot, paitsi viimeiseen maahanmenoon 2-käsky. Haisteli taas maata mun kävellessä sivulle, joten ajattelin mennä ihan kiinni Maisaan, jotta heräisi mun käskytykseen. Prinsessa ei kuitenkaan suvainnut minun koskevan hänen karvoihinsa ja ponkaisi ennen aikojaan ylös, 8. Sitten sarjaan tunareiden tunnari. Haisteli hyvin, koski kai vieraaseen. Mutta se palautus.. niin. Taas se tuli iloisesti kapulaa heitellen ja vakiona räkäisi pois suusta peruasennossa laittaen mut taas poimimaan sen maasta, 7. Luoksetulo oli todella hyvä, jos ei lasketa alun kaksoiskäskyä maahanmenossa ja loppuosan hidastelua, 10. Ruutu. Ei se vieläkään sihdannut merkille oikein. Ehkä oli kutienkin siinä 2 metrin säteen sisällä. Ruutuun paineli sellaista vauhtia, ettei pysähtynyt, ei sillä, en minäkään antanut käskyä ajoissa. Korjauksella meni ruutuun (pysäytin kyllä seisomaan vielä), mutta maahanmenoon ylimääräinen käsky. Loppuosa ok, 6. Zeta. Aina pitäisi tarkistaa koiran naama perinpohjaisesti ennen jokaista liikettä. Sieltä voi löytyä vaikka ylimääräinen karva, joka häiritsee rinsessaa. No joo, ei pystynyt kuuntelemaan ensimmäistä liikettä, kun yritti kulkea naama väärinpäin samalla päästen eroon karvasta. Loppuzeta kamalaa seuraamista, mutta teki vaihdot, 7. Sitten liike, jota Maisa ei oikeesti osaa, mutta on kymppiliike kokeissa: Ohjattu nouto. Kamala pysähdyskarjasu merkille. Joskin se toimi hyvin. Nätti nouto, 10. Lopuksi seuraaminen. Liikejärjestyksen nähtyäni olin ihan luovuttamassa seuraamisen ollessa viimeinen liike. Maisa oli kuitenkin koko suorituksen ajan todella hyvässä vireessä, joten uskoin kehässä sen jopa voivan tsempata ja niin se tekikin. Matkalaukku seuraaminen oli nyt käsilaukku seuraamista. Kontakti rakoili välillä, mutta väliäkö sillä koska huomasin treenien auttaneen ja sen kantavan myös kokeeseen. Lyhyellä kaaviolla ei kummosia ehtinyt tapahtua, 9.
Yhteensä 245p VOI2 -tulos, sija 3/6. Olin todella tyytyväinen Maisan asenteeseen, joka oli mennyt järjettömän hyppäyksen eteenpäin, mutta samalla ärsytti suunnattomasti mokaaminen varmassa liikkeessä, joka vei mahdollisuuden 1-tulokseen.
Seuraavana aamuna aikaisin auton nokka kohti Lietoa. Mukaan lähti meidän paimenten lisäksi yksi partasuu.
Ensin maxi2, jossa kisasin snautseri-Sisulla. Ensimmäiseltä radalta 20 (rimoja ja kontakti) ja toiselta 0, sija 4. Ei huonosti näin kahden treenikerran jälkeen!
Jokun kanssa iltapäivällä radalle. Ekalta radalta kolme rimaa. Seuraavalta mun tyhmästä "ohjauksesta" (ei se ollut edes ohjaamista vaan totaalijäätyminen) HYL ja kolmannelta typerä keppien ohitus, kun en käskyttänyt niitä. Lisäksi tuli yksi rima alas, kun päätin kokeilla suunnittelematonta "vastakäännöstä", joka ei ollut sinne päinkään vastakäännös. Ei vielä kakkosiin. Pienet virheet ärsyttää, mutta semmosta tämä on. Pitää joskus epäonnistua ja tuntea ärsytys, että voi taas kokea onnistumisen tunteen.
Tällä viikolla ollaan käyty ahkerasti hallilla. Maanantaina tokotreenit, joista myöhästyttiin Maisan mentyä lenkillä pyörimään ihmisen ripulissa, YÖKS! Treeneissä jäävien erottelua, jossa Joku on toisinaan aika haka, kaukoja, joissa ollaan edistytty, vaan ei vieläkään 100-varma liike ja noudon palautusta. Sitä eteentulojumppaa pitää treenata paljon, ja ollaankin nyt joka päivä tehty. Pitäisi vielä ottaa vinoista kulmista eteentulot treenilistalle. Lopuksi paikkamakuu häirittynä, jossa ei ongelmia.
Tiistaina ensin aksaa. Vähän pyörittelyä hypyillä ja ansaputkia, pimeitä putkikulmia ja avokulmia kepeille. Ei kestä kepeillä loppuun saakka jos on liikaa sivuirrotusta. Maisalle pelkän oman etsintää ja puuttumista kapulan heittelyyn sekä vieraiden seasta oman etsintää ja apukäskyllä sivulletuloa. Onnistui. Hyvän mielen seuraamista. Alan ehkä joskus vielä tykkäämään sen seuraamisilmeestä. Lopuksi Jokulle vartin paikkamakuu. Kävin välillä sermin takana ja välillä poistuin hallista. Hyvin makasi. Loppua kohden sain korjata muutaman lonkka-asennon.
Eilen hain Sisun mukaan hallille. Tehtiin hyppytekniikkaa ja kontaktitreeniä pienen radan yhteydessä. Maisalle seuraamista, jäävien erottelua ja hyppynoutoa. Jokulle sitä kapulajumppaa ja kaukoja.
Tänään taas Sisu mukaan ja hallille, jossa odotti myös Ruu-aussie. Aksaa kolmen koiran kanssa = iso hiki. Taitavia kaikki. Ainakin ne kaksi lainakoiraa, omasta en tiedä, se ei ole ainakaan joukon selväpäisin kiitäjä. Maisan kanssa ruutua. Jokun jätin (pakosta) kentän puolelle, kun ei pysy laidalla hiljaa enkä jaksanut viedä autoon. Hyvä häiriö. Mulla oli kaksi koiraa ruudussa samaan aikaan. Joku osasi Maisan käskyillä, tai sitten vaan matki.
Maisa: "Anna olla viimenen kerta, kun juokset mun ruutuun!"
Maisa sai tehdä myös merkin bongausta. Hyvin meni merkeille. Lopuksi Sisulle ja Jokulle hyppytekniikkaa ympyrätyöskentelyllä. Kummallakin pysyi kaikki rimat (60cm)! :)
Viime maanantain tokotreeneissä kokeenomainen treeni, jossa oli sekoitettu liikejärjestys. Mulla oli aikaa viritellä Jokua ja taisin jopa liikaa väsyttää sitä ennen meidän vuoroa. Ainakin tuntui vähän tahmeelta. Seuraamisessa tiputti muutaman kerran kontaktia. Molemmat jäävät meni maahan ja kaukoissa liikutteli takamustaan vähän. Noudon palautuksessa oli kysymysmerkkinä ja jouduin auttamaan sen eteen. Muuten kai ihan ok suoritus. Nyt sitten ollaankin treenattu juurikin jäävien erottelua, kaukoja ja noudon palautusta.
Viime viikon tortaina agitreeneissä Ton van der laarin koulutuksessa olleita ratapätkiä. Kyllä jäi huippufiilis treeneistä. Oli mieletöntä huomata Jokun osaavan irrota ja suoritua sellaisista ohjauksista, ettei mun tarvinnut paljon jalkoja käyttää. Uskomatonta huomata, ettei ollut kiire missään vaiheessa radalla. Toisella pätkällä musta kyllä vähän riehui. Törmäsi siivekkeeseen poski edellä, ohitti muutamia kertoja täysin linjassaan olevan hypyn ja hyppäsi keinulle, niin että se pamahti sitä mahaan. Käskin sen maahan rauhottumaan hetkeksi. Siinä se täristen läähätti, silmät pullistuneena päästä kieli sinisenä. Sellainen on pikkujokke. Vähän hullu. Onneksi vaan vähän.
