Ripan treenijuttuja

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Onnistumisia ja epäonnistumisia

Viime viikolla oli palattava koulunpenkille. Onneksi tässä jaksossa ei ole montaa kurssia, joten jää aikaa harrastuksille. Onneksi koulu on ohi keväällä, olettaen että pääsen läpi kirjotuksista. Mitä sitten sen jälkeen, siitä ei ole vielä aavistustakaan. Töitäkin pitäisi tässä sivussa tehdä.

Viime viikonloppuna lähdettiin vanhalla asuntolaporukalla viettämään mökkielämää Kinnulaan muutamaksi yöksi. Koirat nauttivat olostaan. Ainakin Maisa. Se vietti suurimman osan ajastaan laiturilla, odottaen josko joku lähtisi taas kalaan. En voi käsittää, miten kalastus saa tuon punaisen töpöhännän niin sekaisin. Sen on päästävä veneeseen mukaan ja jos se ei pääse, se ui perässä. Laiturilta se tekee metriloikkia veteen ja juo loputtomasti. Luulenpa, että pienen lammen vesiraja laski kymmenen senttiä, kun Maisa kauhoi suuhunsa mielettömiä määriä vettä. 
Joku juoksenteli ihanan Fasu-flätin perässä ja vietti mustikkapensaan ääressä useita tunteja päivässä. 

Ötökkä pisti kalastajaa silmään, onneksi turvotus laski nopeesti.

Vene jätti töpöhännän laiturille huutamaan.


Keskiviikkona oli Ojangossa epikset. Joku oli turistikoirana. Ripan kanssa kisasin kisaavien radalla kaksi starttia. Oli todella haastava rata, jossa oli monta ansakohtaa. Ripaa on todella haastava ohjata. Toisaalta on positiivista, että se on itsenäinen ja suorittaa aina seuraavan eteen tulevan esteen kyselemättä turhia, mutta siihen yhdistettynä todella pitkä laukka-askel, kiihkeä asenne ja mutkikas rata = automaattinen HYL. :D Ei se mitään. Pitäisi vaan opettaa sille esimerkiksi lähestyminen renkaalle eri suunnista ja parempi käteen tuleminen. Ekalla radalla se lähti täysin käsistä ja sain taas jäädä keskelle kenttää katselemaan sen rataa kuin olisin itsekin ollut yleisössä ja vilkuttelemaan, toivottamaan hyvää matkaa: "Nähdään maalissa, Lentävä aussie! :)"
Toisella startilla unohdettiin yksi este välistä ja sitten koira, jonka en muista varastaneen kontakteilta, tuli keinulta luvatta niin, että täytyi tehdä alusta ja poistua maaliin kiittämään tätä hienoa otusta hienosta asenteesta :)

Elsan kanssa kisailtiin samalla radalla. Totesin taas, kuinka paljon onkaan helpompaa ohjata miniä kuin maksia! Tehtiin kaksi hyvää nollaa, toisella mentiin 3. sijalle. Loppujen lopuksi voitettiin koko Ojanko Cup mini kisaavissa. On se vaan mahtava tulikäpälä!

Lopuksi vielä putkiralliin rallattelemaan tutun bortsulapsen kanssa. Donny oli niin kuuliainen ja meni juuri sinne, minne ohjasin. Reagoi niin hyvin pieneenkin liikkeeseen. Selvittiin maaliin ilman virheitä. Pätevä pentu!

VIDEOT RADOISTA TULEE MYÖHEMMIN

Ripa kävi viime viikonloppuna Somerolla paimennuskisoissa. Ihan uskomaton paimen on paljastunut tuosta australialaisesta! Lauantaina esikokeesta PAIM-E pistein 96/100 , sija 3/10 ja sunnuntaina PAIM-1 pistein 68/75, sija 1/11! Loistava putki päällä :)
Eilen vielä Ripa osasi käyttäytyä ja sai nimensä eteen tittelin BH :)

Tänään tokon seuramestaruuskokeet Ojangossa. Tuomarina Pirkko Bellaoui. Ei tullut mitään yllätyksiä. Maisa oli oma itsensä; lahna.

Paikkamakuu: 9,5 (Jäi aavistuksen vinoon)
Seuraaminen: 6 ("Pientä" jätättämistä ja laiskuutta havaittavissa)
Istuminen: 0 (Ehkä meidän varmin liike. Jäi seisomaan. Kokeen jälkeen n. 10 toistoa ja jokaisella istui nopeesti)
Luoksetulo: 5,5 (Nousi seisomaan melkeen heti kun jätin sen !? Maisamaisen hitaat stopit. Ei istunut perusasentoon)
Ruutu: 0 (Takapuoli takanauhan yli. Nousi seisomaan ennen aikojansa, hidas seuruuseen tulo)
Hyppynouto: 6 (Jäi miettimään kapulalla. Ja mikä perusasento lopussa :D)
Metallinouto: 0 (3-käsky)
Tunnari: 5 (Hyvä työ kapuloilla, palautuksessa tiputteli)
Kaukot: 0 (Todella hyvät kaukot tokavikaan vaihtoon asti :))
Kok.vaik.: 7

VOI-

 Mutta nyt mulla on tavoite. Talven aikana aion treenata Maisan oikeasti siihen kuntoon, että kun keväällä / alkukesästä mennään kokeisiin, voin edes haaveilla paremmista tuloksista. Maisa toimii välillä treeneissä kivalla vireellä, mutta miksi vain välillä. Ehkä syy on vain siinä, että se on narttu. Maisassa elää kaksi hyvin hyvin erilaista koiraa. Toinen on tuo, mitä se yleensä antaa ulospäin itsestään; rauhallinen möllöttelijä, tavallinen kadun tallaaja, huoleton, ilman minkäänlaista stressiä elävä sohvaperuna. Toinen koira tulee esille joissakin kiihdyttävissä tilanteissa, missä iskee voimakas saalisvietti päälle. Iltaisin lenkillä en uskalla päästää sitä usein syksyisin vapaaksi, koska se katoaisi illan pimeyteen jäniksen kuvat silmillään. Paimennuksessa iskee myös saalisvietti. Viime kesänä Maisa näki viimeksi lampaita ja kävi niin kierroksilla, että purikin kepin lisäksi muakin. Kolmas asia on kalastus. Ehkä siinäkin ottaa vietti ylivallan aussien pääkopassa ja mikäli tuo ei pääse rantaan, alkaa voimakas kiljuminen. Samanlainen reaktio tulee esille, kun joku laskee pulkalla. Sitten on tämä saalisvietistä poikkeava tapaus; PK-lajit. Kokeiltu ollaan jälkeä, hakua ja viestiä. Kaikissa tuo punaturkki kiihtyy niin, että vetää kieli sinisenä aina treenimetsään. Kaikki tälläiset tilanteen kiihdyttävät Maisaa. Jos tuo koira pystyy olemaan noin kiihko, sen vireen varmasti saisi ainakin nostettua puolella myös harrastuskentillä. Kysymys kuuluukin, että miten.

Siitä olen nyt ainakin varma, että me tarvitaan kaikkiin liikkeisiin PALJON lisää varmuutta. Paljon lisää onnistuneita suorituksia. Paljon lisää virettä. Ja koska tavoitteenani on saada Maisa tokovalioksi ennen kuin se täyttää 8-vuotta, nyt alkaa tehotreenaus. Keväällä aion nauraa tämän päivän suoritukselle! ;)


On se silti maailman kaunein töpöhäntä :)

Sirkustelu onnistuu, toko ei 

Veteraani taitaa maksi esteet mennen tullen :)

Teräsmummo vauhdissa

Yhdessä viedään kapula...
...pikkuveli varasti


Mitä enemmän sen kanssa on ja tekee, sitä kivempi se on! Ihan mahtava pentu!



sunnuntai 11. elokuuta 2013

Nyt on mörköilyä ilmassa, mun täytyy pysyä vain himassa...

Ei me sentään vaan kotona olla löhöilty, mutta mörköikää ja -puhinaa on selvästi ilmaantunut. Lenkeillä löytyy yhä useammin pelottavia puunrunkoja, kiviä, ihmisiä, koiria ja ties mitä.

Joku oli viime perjantaina toista kertaa elämässään hakumetsässä etsimässä ukkoja. Viime kerralla ukot leikittivät aluksi sitä ja sen jälkeen otettiin muutama peräänlähtö. Tällä kertaa alotettiin myös leikittämisellä, sen jälkeen ukko juoksi metsään piiloon. Käänsin Jokun sen jälkeen hetkeksi pois ja lähetin. Hienosti löytyi kaikki ihmiset!

Tokokentällä ja vähän muillakin treenikentillä olen panostanut eniten siihen, että vaikka itse olen passiivinen, niin Joku on aktiivinen. Tämä on johtanut siihen, että kun haen sen treenaamaan, se tarjoaa kaikkia maailman temppuja, mitä osaa. Kaikista tulee palkkaa ja kaikki on kivaa :) Agikentällä se on oppinut lähdössä tulemaan jalkojen väliin ja nyt sitä tarjotaan tokokentällä numero ykkösenä.
Joku on ollut alusta asti hyvin tarjoava ja keskittymiskykyinen ja juurikin siksi tätä on ollut helppo työstää.

Kentän laidalla: Joko mennään!?

Tää on niin siisitä tulla jalkojen väliin!!! -Joku

Tokossa ollaan tehty eniten vain perusasennon hakemista. Hienosti takapuolikin alkaa löytymään! Ruutua ollaan myös treenattu muutamia kertoja. Se on vaan niin kivaa juosta täysiä lelulle :)

Ja nyt palkka!



Häiriökaksikko: Donny ja Joku
Treeniseurana myös uusi tuttavuus: Fanny :)

Yksi päivä Joku suoritti keinun. Itsenäisesti. Vahingossa. Itse säikähdin ja pennun mielestä se oli vaan aika kivaa, koska sinne oli päästävä uudestaan :)

Joku kuuli myös elämänsä ensimmäistä kertaa kunnon pamauksen, kun lenkillä raketti suhahti ihan meidän vierestä. Eipä ollut pentu moksiskaan. Juoksi vaan luokse ja alkoi muristen riuhtoa remmiä Maisan panikoidessa.

Jotta ei elämän ensimmäisten asioiden lista loppuisi vielä kesken; Joku sai myös elämänsä ensimmäisen kopin :D

Tänään oltiin vetämässä agitreenejä. Aussiet jäi autoon odottelemaan ja ei-niin-hyvänä ideana kannoin Jokulle kevythäkin kentän laidalle ja laitoin pennun sinne. "On se siellä ennenkin pysynyt" - ajattelin. Treenimotivaatio on varmaankin kasvanut sitten viime häkissä odottelun. Nyt se mekasti siellä ensimmäisen tunnin, välillä yritti työstää itseään ulos sieltä raapimalla oviverkkoa. Toinen tunti oli liikaa. Yhtäkkiä seisoskellessani kentällä takaa vilahti joku musta, Joku nimenomaan.. Häkin ovessa oli bortsun mentävä kolo. Äkkiä kipasin viemässä pennun takaisin laidalle. Nyt vaan äkkiä hihna kiinni aitaan ja takaisin kentälle. Häiriköinti ei loppunut. Haukkuminen voimistui ja seuraavan kerran, kun vilkasin, se oli raivon vallassa. Se oli ottanut häkin päältä treenisuunnitelmat ja sun muut harjoituspaperit. Pienin hampain se silppusi niitä, murisi ja ärisi kiukun vallassa. Ehkä sitä vähän ärsytti... Pieni paperisilppu ympäröi tuholaista. Eihän tuolle voinut muutakun nauraa. Vaikkakin vähän epätoivon vallassa.

Eilen oltiin Maisan kanssa Vappu Alatalon motivointikoulutuksessa. Paljon tuli hyödyllisiä ajatuksia, jotka pyörivät omassakin mielessä, muttei niitä silti käytä, sekä paljon uusia ideoita ja oivalluksia. Näitä oivalluksia ja toimintatapoja varmasti tullaan hyödyntämään myös arjessa. Miksei sitä voisi toimia niinkuin itse näkee parhaaksi vaan aina menee siitä, mistä aita on matalin? Onkohan siinäkin vain syynä laiskuus.. Omalla kohdalla voin ainakin sanoa, että vaikka pidän tiettyjä asioita kouluttamisessa tärkeinä, en jostain syystä toteuta niitä tai toimi tavoilla, joilla pääsisin tavoitteisiini. Sitä välillä aina toteaa, ettei olekaan edennyt haluttuun suuntaan ja yrittää parantaa toimintatapaansa. Turhan usein se kuteinkin jää yritykseksi ja paluu vanhaan tulee hiipien takasin. Näihin keinoihin ja tärkeihin toimintatapoihin aijon jatkossa panostaa enemmän.

Viime viikolla oltiin Maisan kanssa pitkästä aikaa ohjatuissa agitreeneissä. Miten olikaan kivaa päästä pitkästä aikaa liitelemään neitosen kanssa kunnolla


Tellun pissaongelma on mennyt parempaan suuntaan. Ollaan annettu sille nyt C-vitamiinia. Kyykkiminen lenkeillä on vähentynyt eikä se enää ole tehnyt sisälle yhtä ahkerasti. Verta ei ole tullut enää ollenkaan. :)

Ripa kävi viikonloppuna Askolassa epävirallisissa Yard Trial -kisoissa ainoana aussie edustajana bortsujen keskellä. Hienosti kovassa porukassa, vaikeilla lampailla sijoitus 5.!

Kuvat: Riia

perjantai 2. elokuuta 2013

TK1 TK2 Mi Sombra's Captain Cook STDs

Ei oikeastaan paremmin paimennusuraa voisikaan korkata, kun suorittaen 2/2 radasta hyväksytysti ja kahmaista legin ja hienot kirjaimet nimen perään :) 
Lauantain radalta pisteitä 86/100 (2. sija!) ja sunnuntaina 83/100 (3. sija!). Hieno Ripa ja ehkä sillä ohjaajallakin oli jotain tekemistä tuon tuloksen kanssa ;)


Tänään käytiin ottamassa vähän viimeistelytreeniä ennen sunnuntain kisaa Ripan kanssa. Hienostihan tuo liiteli. Kepit on vaan vähän hakusessa, mutta sunnuntaina aion luottaa Ripaan, kyllä se osaa jos ohjaa ;)
Jokun kanssa hyppytreeni pitenevällä estevälillä ja valsseja. Pieni marsu pinkoo, minkä gasellin jaloilla pääsee ja leikkii niin pätevää :) Kentän laidalla räkyttää ja kun olen menossa hakemaan sitä, se kipeää reppuselkään kuin varmistaakseen mukaan pääsyn. Heti, kun remmi on irti se loikkii, hyppii ja pyörii :)

Pikkuspanieli sairastaa - taas! :( Onhan tuo virkeä ja muuten normaali, mutta tällä kertaa ongelmana onkin pissaaminen. Ulkona se moneen otteeseen yrittää kyykätä, mutta mitään ei tule. Pissaa tulee kuitenkin aina välillä (normaalin verran), verta on tullut myös. Sisällekin tuo on nyt pissaillut.....

Jotain hulluakin on tullut tehtyä. Ilmosin Maisan tokokokeeseen. Ainahan voi mennä kokeilemaan vaikkei olisi yhtään treenannutkaan. Ja eikö niin, että lahjattomat treenaa :) Maisa on luonnonlahjakkuus möllöttämisessä, joten mennään möllöttelemään kokeeseen ja pitämään kivaa. Nyt ei jännitetä!
Ripa tulossa myös samaan kokeeseen :)

Huomenna Joku pääsee häiriötreeneihin häiriköimään tai sitten häirittäväksi :) Illemmalla olisi tarkoitus mennä Järvenpäähän moikkaamaan Essiä ja päästää koirat uimaan!