Joulutreeniä

...piparihaasteen merkeissä:

Ripalla ei ollut ongelmia haasteen kanssa vaan suoritti sen uskomattoman kilttinä poikana ensimmäisellä yrittämällä.
Maisa on todellinen ahmatti onneksi kuitenkin se omaa rauhaliisestii liikkuvan pään, jonka päällä pipari pysyi hyvin.
Joku, the trouble maker. Pää on hyvin eläväinen. Piparin laittoa suuhun ei edes voi kuvitella (luovutin noin kymmenennen piparin jälkeen). Jokun mielestä koko touhu oli naurettavaa pelleilyä ja tuli mököttämään mun syliin. Saatiin me suuren taistelun jälkeen yksi kuva, jossa pää ei ole vain suttuinen musta möhkäle.
Donny oli hieman rauhallisempi. Vilkaspäinen kuitenkin.
Tellu.. olisi syönyt paketillisen piparia.

Jouluaattona ei käyty hallilla. Aatonaattona kylläkin, joulupäivänä ja tänäänkin. Viikonlopun olin töissä (lue: pelastautumassa viiden koiran hulabaloosta, koska naapuri-Donny oli meillä hoidossa).
Donny oleilee meillä ens vuoteen saakka ja onkin tänään leikkimässä paimenkoiraa Ripan kanssa.

Sitä saa, mitä vahvistaa, eikö? Olen vahvistanut Jokulla pennusta saakka aktiivisuutta vaikka itse olen passiivinen. Mentiin usein kentälle ja Joku sai tarjota esim. merkille menoa. Kaikesta tuli palkkaa. Nyt tähän opetettuun tarjoomisleikkiin täytyisi luoda säännöt. Kun mennään kentälle, Joku etsii silmillään esim. ruudun ja saattaa luoksetulossa menettää keskittymiskykynsä, unohtaa, mihin piti tulla ja tuijotella ruutua. Olen nyt aloittanut muutamat treenit levittelemällä merkkejä ympäri kenttää ja laittamalla myös hypyn ja ruudun häiriöksi. Onneksi ongelma ei ole vielä suuri ja se on helposti korjattavissa. Viimeiset treenit meni jo todella hyvin. Maanantaina tein Maisasen ja Jokusen kera vähän tokoa. Jokun kanssa lopuksi otin vielä agia, todeten taas kerran, että se on hullu. Ei todellakaan vielä tarpeeksi järkevä suorittaakseen keinua tai puomia. Kokeilin nyt kokonaista keinua, mutta treeni loppui melko lyhyeen Jokun tehdessä lentokeinun ja juoksiessa sivuilta ulos..
Maisan kanssa olen jymähtänyt kaavamaisiin treeneihin. Tämän tyyppiset treenit eivät sovi ollenkaan koiralle, joka on ohjaajaansa viisaampi. Maisa kaipaa haastetta ja olikin niin töpö pystyssä, kun treenattiin ohjatun suuntia (uusi asia) ja tehtiin temppurataa (seuraamista kapula suussa ym.) ja suoriutui tehtävistään yllättävällä vireellä. Maisa tietää, että ruutuun juostaan, siellä käännytään ympäri ja mennään maahan. Ja se tekee kaiken tuon, kunhan lähetän sen ruutuun. Miksi se pysähtyisi kuunteleman käskyjä, jos käskytän sen kuitenkin aina samalla tavalla. Seis-käskyä ollaan vahvistettu vähän kosketusalustan avulla ja tyhjällä ruudulla. Maisan silmistä näkee, kun se miettii. Uudenvuoden lupaus Maisalle: ei enää kaavamaisia treenejä!

Pieni treenivideo Jokun tokoista joulupäivänä:

Vasemalle käännökset hajoilee melko pahasti seuraamisessa. Useesti myös istuu turhan edessä. Hypyn loppuosaa tehtiin ensimmäistä kertaa. Luoksetulossa eteentulo turhan tiivis. Ei se voimalla törmää, mutta tulee ihan kiinni :D

Tyhmänrohkea

Pitäiskö olla joulufiilistä. Ei todellakaan ole. Eilen Joku oli yksinollessaan rikkonut ainoankin asian, joka oli unohtunut siirtää pois sen ulottuvilta. Lattialastan varsi roikkui hienosti paikallaan, mutta lastaosan kumiosa oli pienenä mustana silppuna ja muu osa pieniä hampaanjälkiä täynnä.

Tänään pitkästä aikaa aamupäivätreenit hallilla. Aloitettiin tokoiluilla Jokun kanssa. Vitsit se on pätevä! Onko se itseoppinut vai kuka sen on kouluttanut?! Aluksi luoksetuloa. Joku osaa hakeutua hienosti ja tiiviisti jo eteen istumaan (loppuperusasentoa ei olla vielä treenattu). Nouto on kokenut ison harppauksen eteenpäin melkein jokapäiväisillä sisätreeneillä. Tänään kokeilin kokonaista noutoa hallilla ja sehän toimi. Hyvin palauttaa kapulankin eteen. Seuraamistakin uskalsin ottaa pidemmän pätkän. Kontakti ja paikka pysyivät hienosti! Palkkautui myös hyvin sosiaalisella palkalla eikä hämmentynyt palkattomuudesta, kun tehtiin kaksi liikettä peräkkäin.

Agilityssä on sitten vähemmän järkeä ja enemmän vauhtia. Bordercollieni on rodunomaisen älykäs tokokoira, muttei omaa minkäännäköistä itsesuojeluvaistoa agilityesteillä. Muutama viikko sitten uskalsin päästää sen ensimmäisen kerran kokonaiselle puomille. Ensin muutama toisto hihnan kanssa ja sitten ilman.

Tänään jatkoin puomitreeniä. Kierrokset oli niin korvissa, ettei Joku tajunut juoksevansa kerta toisensa jälkeen puomin ohi (tuli vaan alastulon kohdalla murisemaan ja vaatimaan palkkaa) tai sitten se juoksi kaksi metriä ylösmenoa, jonka jälkeen tuli sivusta ulos ja jatkoi toiset kaksi metriä juoksua ilmassa. Kieli oli sinisenä ja silmät pullistuivat päästä. Ei hyvä.

Tällä viikolla käytiin myös yötokoilemassa. Maisalle tein pitkän tauon jälkeen tunnaria. Tauko teki hyvää ilmeisesti, koska tunnari toimi. Aivokatkos oli poissa eikä Maisa säheltänyt. Joku sen sijaan sähelsi. Ruutu veti sitä selvästi puoleensa ja koko treenin ajan se ilmeestään päätellen odotti käskyä saada juosta sinne. Muutaman kerran se sinne karkasikin, mm. luoksetulossa. Annettakoon innokkaalle pentuoppilaalle vielä yliaktiivisuuus anteeksi. Keskittymiskyky ei ollut mikään priima. Häiriö ei muodostunut samalla kentällä treenaavasta varaveli-Donnystä vaan siitä kivasta ruudusta. 

Elsan kanssa kisasin 8.12. kisoissa Vuokkosilla kolme starttia. Hienosti toimi tulikäpälä eikä varastanut yhdestäkään lähdöstä. Tuloksina tuplanolla ja HYL.

Kisoja jatkettiin vime viikonloppuna Hyvinkäällä. Kaikilta vaikeilta radoilta keräiltiin HYL rivi. Maisakin oli pitkästä aikaa radalla hakemassa 1xHYL ja 1x5. Joku oli turistina ja näki pitkästä aikaa Vanttu-siskoaan :)

Joku pääsee ensvuoden alusta alkaen tokoilemaan ohjatusti! Päästiin nuorille koirille tarkoitettuun tokoryhmään, huippua! :)

Treeniuutisista Telluun. Ikävää aina kirjoitella Tellusta sen sairastaessa. Vasen silmä on punainen ja rähmii. Oikea ei niin pahasti. Toissayönä se oli oksentanut petiinsä ja nukkunut tyytyväisenä oksennustensa päällä. Aamulla oksentelu jatkui. Jalat ei aina tunnu toimivan kunnolla, välillä se ontuilee ja eilen sillä oli selvästi ongelmia päästä makuulta istumaan. Höh. Se on aina niin reppana.

Joku on aloittanut ihan selvästi murkkuiän ja miehistymisen. Sillä onkin parhaillaan menossa kurinpalautuskoulu. Turhan tiiviisti tuijottelee lenkillä vastaantulevia koiria ja haistelee tyttöjen pissoja. 

Lammaspaimen

Joku on käynyt nyt muutamia kertoja äitin kanssa Somerolla paimentelemassa. Itse en ole päässyt katselemaan Jokun touhuja, mutta päivän päätteeksi tarinoita villistä lapsesta ja jääräpäästä, jota ei meinaa saada lammasaituksesta millään pois, olen kyllä kuullut. Nyt viime kerrasta sain ihan videomateriaalia ja hämmästelin, kuinka se onkaan kehittynyt. Hurjan lähellähän se työskentelee, mutta kaikki aikanaan. Eikä se nyt ihan mahdottomalta vaikuta (tosin video on toisesta sessiosta, jolloin koira oli jo väsyneempi) ja tottelee jopa maahan käskyä. Kyllä se musta paimenkoiraa muistuttaa :) Hieno Jokke!

Nyt, kun olen ollut välillä 13 tuntiakin päivästä töissä/koulussa, on treenaaminen jäänyt aika minimiin. Jokusta sen näkee arjessa. Lenkeillä se on mahdoton remmissäroikkuja, hyppelehtii kuin villivarsa yksinään murahdellen. Yksin jäädessään se apinoi tavarat, mitä ihmeellisimmistä paikoista ja tuhoaa ne. Viimeisimpänä pesukoneen päällä olleet tuolinpehmusteet. Maisassa se näkyy onneksi vaan positiivisessa mielessä treeneissä. Mitä harvemmin se treenaa, sen paremmin se treenaa. Nyt on Maisakin ilmotettu ens viikonlopulle pitkästä aikaa agikisoihin parille startille.

Jokun kanssa olen siis pääasiassa tehnyt nyt sisällä tekniikkatreeniä. Luoksetulon paikkaa (mikä onnistuu jo kivasti, osaa ajatella suoraan eteen lyhyeltä matkalta), kapulan pitoja (kestoa on tullut lisää ja malttia), kaukoja (tarjoomalla pääasiassa), paikkamakuuta (lyhyitä pätkiä kerrallaan) ja seuraamista. Uskalsin kokeilla taaksepäin siirtymiä askeleen verran ja jestas, sehän peruutti aivan suoraan. Imutustreeneistä on ollut seuraamisen paikkaa ajatellen hurjan paljon apua.
Tänään olin Elsan kanssa kisoissa, joissa treenattiin häiriön alla. Hyvin toimi, ei häiriintynyt :)

Kisailtiin kolmella startilla. Se on hyvä, että kolmosille järjestetään useimmiten se kolme starttia, koska meillä menee hyvin helposti yksi (pahimmassa tapauksessa kaksi) starttia lähdöstä varastamiseen. Nyt se tapahtui ensimmäisellä startilla. Hyppyradalla päästiin jo sitten maaliin asti. Hylly sieltä napsahti, kun yksi hyppy mentiin väärinpäin. Vikalta radalta kamala nollatulos. Monta pelastuskohtaa ja kamalaa sähellystä. Voin taas kerran todeta olevani tyytyväisempi siihen HYL rataan kuin nollarataan..
Sunnuntaina sitten uusi koitos :)