Isompi herra sairastaa

Viime vuoden joulukuussa kotiin tultuamme Ripa oli jalaton. Olimme jo varmoja, että sillä on jokin kohtaus päällä, eikä se sen vuoksi kykene kävelemään. Kovasti sillä oli kipuja. Kiiruhdimme päivystävälle eläinlääkärille, joka ei löytänyt mitään selitystä jalattomuudelle. Myöhemmin vietiin pissanäyte Uudenmaan eläinlääkäriasemalle Keravalle ja saatiin vastaus: eturauhastulehdus.
Viime viikon perjantaina Ripan pallit oli todella kamalan näköiset. Iho oli muhkurainen ja ihan punainen. Pallit olivat todellakin turvonneet. Illalla Ripa kiikutettiin jälleen Uudenmaan eläinlääkäriasemalle, jossa todettiin ärtyneen ihon syyksi ihoinfektio. Antibiootit mukaan ja kotiin. Ripa olikin todella kipeän näköinen, ettei taas olisi myös eturauhastulehdus. Lauantaina aamulenkin jälkeen Ripan kuono oli turvonnut. Se oli ihan muhkurainen. Ehkä lenkillä oli vain pistänyt jokin ötökkä, vai oliko se allerginen reaktio? Lääkäri pyysi seuraamaan koiraa, kun seuraavan kerran on saanut antibiootin. Turvotus ei noussut silloin. Tänään aamulla annettuani jälleen lääkkeen puolen tunnin päästä kuono oli muhkurainen. Oli siis mentävä vaihtamaan antibiootit. Tilalle Ripa sai Kefavet -lääkkeet. Illalla saatuaan tuon todella pahalle ja voimakkaalle haisevan lääkkeen, se oksensi sen ulos. Hmph. Olisikohan se Baytril parempi, jota Ripa söi viime jouluna eturauhastulehdukseen. En tiedä. Nuo nykyiset lääkkeet vaikuttaa paremmin ihotulehdukseen.

Joku kävi tänään vaa'alla. Iso poika ei olekaan kiloissa niin iso kuin senteissä. Kotona mitattuna korkeutta on n. 52 ja vaaka näytti 15,6 kg :)

Tokoa ollaan yritetty vääntää nyt oikeen urakalla. Urakoitiin Maisan tunnari hajalle. Kolme toistoa ja kaikki samanlaisia. Koira menee kapuloille, katselee niitä ja nostelee vähän kaikkia ja sitten lopuksi vaan tuo jonkin niistä. Ei aikomustakaan haistella kapuloita. Olin ihan hämmilläni, koska tunnari on toiminut aina. Kaksi kertaa tuonut väärän, sen jälkeen siis kun tajusi tunnarin idean. Seuraavissa treeneissä palattiin aikalailla ekoihin treeneihin. Melko paljon vieraita, oma joukkoon ja nameja herättämään koiran nenä. Ja jestas, kyllä se sen nenän herätti. Sain varmaan vartin odotella, kun tuo tarkka töpöhäntä seilasi ympäri kenttää nenä kiinni maassa, kunnes loppujen lopuksi palasi kapuloille ja toi oman. Pienin askelin taas eteenpäin, ehkä se korjaantuu. On meillä kevääseen asti aikaa, jos haluaa tavotteista pitää kiinni, ja kyllä - me halutaan! Jos jotain positiivistakin, seuraaminen on parantunut huimasti. Ainakin tänään oli kivaa seuraamista, kun koira oli muutenkin hyvällä innokkuustasolla.

Joku on hauska, ja toisaalta ei todellakaan hauska. Hallilla sillä toisinaan keittää yli. Viime treeneissä hyppäsi ja puri mua olkapäähän. Jouset tassuissa? Stoppeja kiertämisen kautta ollaan treenattu melko paljon ja nehän alkaa jo sujua. On mieletön fiilis, kun saa koiran reagoimaan nanosekunnissa käskyyn :) Kaukoista m-i / i-m -vaihtoja kokeilin tänään metrin päästä, ei ongelmia! On meillä kuitenkin ongelmia, vähän toisenlaisia. Treenin lopuksi, en saa koiraa pois kentältä. Se ei tule lelulle, ei namille, ja jos koitan lähestyä, se pinkoo karkuun. Kiva, että on motivaatiota, mutta olisi kiva, jos koiran saisi myös kentältä pois!

Kisakirja korkattu

Siis Ripa korkkasi äitin kartturoimana viime viikonloppuna. Ja sillä nollalla irtosi myös voitto! Video radasta TÄSSÄ!

Samaan aikaan itse kisasin laina-Elsalla Vuokkosilla kolmen radan verran, ilman yhtäkään 0-tulosta. Voitettiin kuitenkin jokaisella radalla, sillä jo radalle pääsy on meille voitto. Tällä kertaa Elsalla oli puolkuristavan pannan sijaan lukollinen panta, jota ei tarvinnut vetää pään yli. Voi olla, että pään yli vedettävällä pannalla on kiihdyttävä vaikutus. Nyt menin myös lähtöön aikaisin (kahdella viimeisellä radalla), jolloin mulla oli paljon aikaa odottaa, että Elsa itse menee istumaan, eikä mun tarvitse sitä epätoivosesti yrittää käskeä. Toimi ihan mielettömän hyvin :)

Ensimmäisellä radalla hiipi lähdössä. Kepeille olisin voinut vähän suoristaa koiraa.

Toisella radalla oli melkosen paha keppikulma, josta eteenpäin rata olikin aikamoista sähläystä..

Viimeiseltä radalta jäi tosi hyvä fiilis. Itse ehkä vähän rynnin kepeille, jolloin Elsa haki toiseen väliin ja keppien jälkeiselle hypylle vähän huono ohjausvalinta.

Sunnuntaina käytiin Hyvinkäällä ihmettelemässä mätsäreitä. Joku oli oikeen hauska mätsärieläin. Ilosesti loikkien tuli mun rinnalla kehässä ja pysyi ehkä sekunnin sadasosan paikoillaan seisten. Tuomari ei jostain kumman syystä arvostanut pientä sählääjää, SIN-. Maisa keräsi itselleen PUN-. Kävihän se näyttäytymässä myös JH-kehässäkin :)

Eilen olin hallilla aamupäivällä paimenkolmikon kanssa. Yhden lähetin kepeille ja se toi mulle ruutunauhan, toinen puri sormista ja kolmas haukkui sitruunapannan tyhjäksi eikä olisi halunnut lähteä kentältä millään, viimeisenä vaihtoehtona jouduin taas kantamaan sen pois, jolloin se suuttui kunnolla (jos olisi ollut ihminen, se olisi vetänyt itkupotkuraivarit). Ne oli kaikki kuitenkin tosi päteviä! Jokukin onnistui jo haastavammassa radanpätkässä, siis niissä kohdissa, jotka ehdin ohjaamaan. :)

Harja kasvaa ja jalka nousee

Niin tuli 7 kk täyteen. Pikku pentunen on miehistymässä, ainakin joitakin aikuisen uroskoiran piirteitä on noussut esiin. Kuitenkin tuo on mieleltään vielä niin kakara, ilmehän sen kertoo..

Korkeudessa Joku hipoo Maisan 52cm:n korkeutta. 

Joku on oppinut kontaktit, ainakin melkein. Puomin alastuloa ollaan nyt treenattu jonkin verran ja viimeisimmät treenit olivat todella lupaavat. :)

Keppejäkin voisi alkaa vääntämään, kun vaan päätyisin nyt johonkin koulutustapaan..

Viime viikonloppuna olin kisailemassa Elsan kanssa kolme starttia Purinalla. Pystykorvahan on alkanut ottaa ongelmakseen nyt munkin kanssa lähdöstä varastamisen. Eka rata kaatui siis siihen. Kuinka kivaa: menet rataantutustumiseen, käyt sen mielessä kymmeniä kertoja läpi, lämmittelet koiran, kävelet radalle ja koira varastaa. Ja mikä parasta, voit vain todeta, että olispa ollut muuten kiva rata :D No ei siinä, ongelmastahan päästään, kun vaan treenataan :) Toisella radalla kamalaa vääntöä, juostiin paikallamme. Elsa haukkuu ja minä sählään. Kolmannella se taas yritti varastaa. Ei loppujen lopuksi, lähtöluvan saatuaan, pystynyt keskittymään hyppäämiseen, vaan tuli riman läpi. Olisihan tuo muuten ollut nolla :)

Lauantaina kokeillaan uudestaan onneamme.

Paimenpino

2ON/2OFF

Laatikkotreeni alotettu. Miten tuo lapsi voi oppia niin nopeasti!? Tässä video, jossa vähän laatikkotreeniä ja muuta hömpötystä.

Tänään laitoin tuon laatikon keskelle kenttää hallilla. Hienosti vapaaksi päästyään juoksi samantien laatikolle 2on/2off -asentoon. Kokeilin myös puomin alastuloja siivekkeen kautta alastulon sivusta hypäten ja ihan kivasti siinäkin osasi. Vähän täytyy ehkä käskyä vahvistaa. Nyt kun sanoin "ota", Joku pysähtyi kuin seinään eikä selvästikään tajunnut yhdistää käskyä oikeeseen paikkaan. Kun lopetettiin treenit tai kun minä lopetin treenit, Joku jäi seisomaan laatikolle ja katsomaan mua tyhmästi. Heitin sille vielä kerran patukan palkaksi ja jäin seuraamaan sen omatoimitreeniä. Se vei patukan kauemmas laatikosta, meni 2on/2off -asentoon, syöksyi patukalle ja juoksi taas laatikolle. Leikki patukalla ja seisten samalla laatikolla ja palkaten itseään. Katseli mua kulmiensa alta, kun mä naureskelin. Mä olen opettanut Jokun opettamaan itseään, niinkö? Hetken päästä kävin hakemassa lelun pojalta pois. Joku jäi laatikolle toljottamaan harmistuneena eikä hievahtanutkaan millään vapautussanalla. Loppujen lopuksi luovutin ja kannoin lapsen kentän laidalle huutamaan (sitruunapannasta oli aine loppunut) ja aloin treenata Maisaa.
Maisa teki hyvää seuraamista, ei laahannut eikä pudotellut kontaktia. Ennen käännöksiä naksuttelin niin käänty hyvin. Ja niin, mun pään kääntö ennen kääntymistä auttaa Maisaa ihan hurjasti!
Jokukin sai vähän seurata. Lelupalkalla saa paljon enemmän innokkuutta mukaan. Pitäisi treenata peilin kanssa, että näkisi, seuraako hyvässä paikassa. Käännöksiä pitää vahvistaa vaan imuttamalla.

Tässä viime viikon seuruutreeniä (ja vähän merkkiä). Ottaa vähän häiriötä merkistä seuraamisessa ja laahustelee.

Kolmoset radalla

Viikonloppuna kisailin Elsan ja Maisan kanssa kaksi starttia. Elsan kanssa Herralan helposti suoritettavilla radoilla ja Maiskin kanssa Muotkan koukeroilla. Ensimmäisellä startilla ei päästy lähtöä pidemmälle tai Elsahan pääsi yksikseen ensimmäisen esteen yli. Minä tartuin hihnaan ja poistuin. Toiselle radalle vähän eri asenteella ja hyvin pysyi nyt pystykorva lähdössä. Radalta vauhdikas 0, aika -9.
Maisa lankensi kaarratuksen takia ekalla radalla ansaan, juoksi puomin viertä yrittäen tasapainotella ylösmenolla, kunnes liukastui ja mätkähti maahan. Toisella radalla parempi onni. Kaarratuksen takia kielto hypylle. Vitosella ja 0,83 yliajalla oli sijoitus kuitenkin 5.

Hieman kaukaa hakee ponnistuspaikan

Liito jäi aavistuken lyhyeksi

Joku oli turistikoirana ja sai kaulalleen häkissä ollessaan kauhean sitruunapannan. Panta toimi loistavasti ja lapsi pysyi hiljaa. Ehkä hieman masentuneen näköisenä se siellä makaili sitruunapöllyissä. Masistelu loppui kuitenkin seinään, kun avasin häkin oven. Hihnaa piti kokoajan rieputella tai sitten perusasentoa tarjoilla :)

Ripa oli lauantaina radalla kahden startin verran, eikä silläkään huonosti mennyt. Tokan radan 0 kaatui valitettavasti tokavikaan esteeseen. Eiköhän Ripankin kisakirja saa kohta jo ensimmäisen merkinnän.

Maanantaina Ripa ja Maisa olivat osteopaatilla. Maisa ei sitten ollutkaan pahemmin jumissa vaikka edellisestä hoitokerrasta onkin aikaa. Ehkä agilityn vähentäminen on vähentänyt selkäjumejakin. Täytyy pitää treenitahti samana. Ripa olikin sitten vähän eri juttu. Se oli aikamoisen jumissa ja hoidon jälkeen kävely ei ollut ihan normaalinoloista. Niinkuin ensimmäisen hoitokerrankin jälkeen Ripa hukkasi takajalkansa ja käveli oudosti pomppien. Onneksi nyt kävely normalisoitui nopeasti.

Eilen Essi ja Gou saapuivat tänne päin ja aamupäivä vietettiin Ojangossa aksaillen. Tehtiin ykkösluokan rataa ja vitsit että Maisallahan oli vauhtia, tulipas kova kisainto :)

Jokulle pitkästä aikaa kontakteja pöytä+puomin alastulo -yhdistelmällä, eikä Jokultakaan vauhtia puuttunut. Keinun liikettä treenattiin myös vähän. Onnettomana räpellyksenä kokeiltiin pakkovalssia ja päällejuoksua. Videolla vaan onnistuneet toistot (niiden miljoonan epäonnistuneen jälkeen)

Iltasella oli ohjatut agitreenit, joihin otin Ripan. Siellä helpohko rata, josta Ripa suoriutui mallikkaasti. Nyt se keskittyi 100-prosenttisesti tekemiseen eikä haahuillut yhtään. 

Ja koska hullu ei voi liikaa harrastaa, myöhemmin vielä hallille jo tällä viikolla toisiin yötokotreeneihin. Maisa todenteolla yllätti hyvällä vireellä, ottaen huomioon jo aamupäivän agitreenit. Lyhyt paikallamakuu, ruutu, tunnari, seuraaminen ja kaukot. Kaikkiin voi olla tyytyväinen. Nyt löytyi omakin (aamupäivällä Maisa erehtyi tuomaan väärän). Jokulle vähän perusasennon hakemista, seuraamista ilman imuttamista ja jääviä lelulla hetsaten. On se vaan niin hieno kaikesta toohotuksesta huolimatta. :)

Kaikki kuvat: Essi