Torstai-ilta meni Ojangossa. Siellä oli Teemu Linnan koulutus, joka me missattiin onnettomien sähläysten takia. Koulutuksesta huolimatta piti olla normaalit treenit. Kenttiä ei kuitenkaan ollut vapaana, joten hyödynsimme ajan kuuntelemalla Teemu Linnan oppeja. Paljon miettimisen arvosia juttuja tuli taas esille. Yhden kentän vapauduttua, mentiin vielä harjottelemaan ohjaavan käden seuraamista ja kontakteja. Maisa oli taas kunnon vauhdissa.
Perjantaina Maisa sai olla taas mun mukana Megaeläimessä. Se otti vaan lungisti kassan takana, joskus kävi kiertämässä ja tarkistamassa liikkeen, että tuotteet on järjestyksessä.
Illalla piti mennä tekemään vielä pmakuuta nurmikentälle, mutta sade sai mut pysymään sisällä. Opetin sitten Maisalle kaikkea 'hyödyllistä', kuten nostamaan tassua ilmaan ja katsomaan oikeelle.
Tämä viikonloppu onkin sitten opettanut paljon. Tietoa on tullut ehkä enemmän, mitä aivot pystyy vastaanottamaan. Oltiin Maisan kanssa Elina Jänesniemen agikoulutuksessa. Molempina päivinä radat oli tosi teknisiä. Tulipahan opeteltua ja kokeiltua monia semmosia ohjauskuvioita, joista on ennen vaan kuullut. Nyt kun vielä niitä osais hyödyntää itse radalla. Onhan se hyvä tässä vaiheessa huomata, että koira lukee niin hyvin, ettei tarvii paljon hosua, kun se on jo väärällä esteellä. Elina sanoikin Maisaa tosi opettavaiseksi koiraksi. Sain neuvoja myös koiran innostamiseen, keppeihin ja renkaaseen. Kaikenkaikkiaan erittäin hyödylinen viikonloppu. Tänään Maisa oli jo selvästi väsyneempi, mutta hitaalla tempolla mun oli helpompi pysyä mukana monimutkaisissa kiekuroissa.
Nyt pitää vielä sata ja yks kertaa mielessä miettiä, että miten ne menikään. Jospa sitä uskaltais/vois kokeilla jotain uusia kuvioita torstaina kisaradoilla.
Lauantai-iltana käytiin uittamassa koiria Lutikkalammella. Mukana oli myös Sissi-sprinkku. Ripasta oikeen näki, kuinka se nautti uimisesta.. Maisaki tykkäs hyppiä kepin perässä. Tellu tyytyi pitämään järjestystä kuivalla maalla.
Kuvia
Onkohan Tellusta pikkuhiljaa tulossa koira(?) Ainakin se yks ilta käyttäyty melko koiramaisesti. Ensin se veti kauheet hepulit ja sit se alko leikkimään narulelulla ja puolusti sitä hanakasti - Ripa kun meni liian lähelle, lähti siltä tuppo perskarvoja Tellun suuhun. Kyllä ne aussiet ihmetteli Tellun raivokohtausta. Se taisteli ku terrieri lelusta, ei päästäny irti vaikka miten nosti ilmaan, murisi vaan hurjana. Oli se harvinainen näky, niin harvinainen, että videolle oli pakko ottaa:
Canicrossiakin ollaan harrastettu jonkin verran Ripan ja Maisan kans. Työnjako on selvä; koirat on kaasu ja minä jarru. Meno on sen verran tehokasta, että jarruttaa saa ihan todenteolla. Canicross on kuitenkin ihan hirmu hauskaa, kun koirat vetää. Maisakin pistää menemään ihan täysillä, kun Ripa on rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti