Seinäjoki ja kisauran korkkaus

Koiratapaamisia, kivoja ihmisiä, pähkähullua meininkiä, kisailua, ajamista ja lammastelua. Niistä oli Seinäjoen reissu tehty, takana huippukiva viikonloppu.

Perjantaiaamusta vein Tellun hoitoon kaverille ja lähdettiin paimenien kanssa matkaamaan kohti Seinäjokea.
Ripa pääsi käymään lampailla neljän tunnin ajomatkan jälkeen. Toimi kivasti vieraassa paikassa, vierailla lampailla. Samalla treffattiin Ripan puolsisko (sama emä), Snadi.

Ripa lampailla

Illalla käytiin katsastamassa ja testaamassa vielä Hurtta-halli, jossa seuraavana päivänä oli kisat. Lämppälenkillä koimme seinäjokelaisen yllätyksen, kun pimeällä hiekkatiellä tuli vastaan mönkijä ja huskyvaljakko. Ja todella kovaa tulikin vastaan - ihan päälle asti, ja iso valjako olikin, varmasti ainakin viiden parin valjakko. Treenit sujuivat paremmin kuin lämppälenkki.

Lauantaina aamusta käytiin katselemassa Outin ja Pähkän kolmosluokan hyppäriä. Samalla tavattiin Ripan poika Roima :)

Ripa ja Roima

Pähkä

Iltapäiväksi takaisin hallille. Ykkösissä Ripa ja Joku sekä Outin Vänkä hyppärillä. Kivoja ratoja oli Reetta Mäkelä meille suunnitellut. Suoraviivaisia ykkösluokan ratoja, joista varsinkin hyppyrata oli ihanaa luukutusta.
Agiradalla selvittiin Jokun kanssa maaliin virheettömästi! Mieletön kisauran korkkaus: LUVA-0 (aika -16,98) ja luokkavoitto! SuperJoku :)
Se pitäisi kai vielä opettaa kunnolla irtoomaan ja pysymään kunnolla lähdössä.. Kyselee vielä vähän liikaa, mutta onhan se toki niin kokematonkin.

Hyppärillä Joku oli jo alku radasta päässyt juoksufiilikseen, ettei kyennyt keskittymään pujotteluun. Ei osunut joka väliin loppu päästä. Yksi rima mun virheestä lensi myös. Mut meillä oli ihan sairaaaaan hauskaa :)

Sunnuntaina startattiin auton nokka kohti Vöyriä. Siellä oli WOFF:n kentällä Tiina Heinon tuomaroima tokokoe.
Mulla ei Maisan suhteen ollut minkäännäköisiä odotuksia. Näin silmissäni kokoajan meidän viime kokeen ja tiesin tästä tulevan samanlainen, eihän me olla viimeisen kokeen jälkeen treenattu kun kerran/kaksi ja nekin treenit on menneet Maisan herättelyyn koomasta.
Koe oli juuri sitä, mitä ajattelinkin. Liikejärjestys oli sekotettu ja yksilöliikkeet tehtiin kahdessa osassa.
Paikkaistuminen: 9
Oli kerran siirtänyt etutassuaan eteenpäin. Uskon, että selkäjumit eivät salli nyt pitkäaikaista paikallaanistumista.
Paikkamakuu: 8
Kaksoiskäsky perusasentoon. Mutta hei, oltiin toisina rivissä, eikä mennyt ekan käskystä maahan.
Ruutu: 0
Laiskalla ravilla merkille. 'ruutu' käskystä haisteli maata ja otti muutaman askeleen kohti ruutua, pysäytin ja lähetin uudelleen ruutuun. Muutama raviaskel kohti ruutua, kunnes lamppu syttyi. Laukalla ruutuun ja loppuosa hyvä.
Zeta: 0
Seisomisessa kääntyi mun mukana, kun kiersin taakse. Taas seisoi myös istumisen. Seuraaminen sunnuntaikävelyä.
Seuraaminen: 5
Ennen seuraamista sanoin hymyillen Maisalle, että nyt tulee sun lemppariliike. Ei se mitään kuullut, eihän se edes ottanut kontaktia. Ei istunut ehkä yhtään perusasentoa. Seurasi toista metriä perässä. Metsästi kärpäsiä. Lisäkäskyjä. Lopulta päätin unohtaa koiran, niinhän sekin oli unohtanut mut. Loppuliike menikin ehkä jo suurimmaksi osaksi vierekkäin kuin perätysten kulkien. Istui jopa viimeisen perusasennon. Huikeeta, tai sitten ei. Joka tapauksessa kehuin tokotimanttini huipuksi.

Maisan perusasento

Viimeinen perusasento ja se istuu!

Luoksetulo: 0
Maisa oli JUOKSEMASSA TÄYSILLÄ läpi. Ilahtuneena katselin sen vauhtia. Stoppiin jopa valuva kaksoiskäsky. Maahanmeno laiskalle ominainen. Yritettiinköhän meitä tsempata kerta taputettiin, kun tultiin kehästä pois. No anyway, mua vaan hävetti, kun olin unohtanut toko-lahnat -pipon kotiin.
Toinen kehä täynnä noutoliikkeitä. Mua ei enää jännittänyt yhtään. Pikemminkin olin huvittunut. Miten mulla on tuollainen koira erkoisvoittajaluokassa TOTTELEVAISUUSkokeessa. Koira, joka ei tottele edes sivulletulo -käskyä.
Hyppynouto: 0
Kiersi esteen (?) takasin tullessaan. Olipa outoa.
Ohjattu nouto: 7
Oli juoksemassa keskikapulalle. Onneksi sain kovemmalla käskyllä pysähtymään merkille. Olin arponut huono-onnisena meidän vaikeemman puolen. Hyvin lähti hakemaan sitä vasenta keskikapulaa vilkasemmattakaan. Innoissaan toi sen mulle laukalla. Aikamoinen onnistuminen epäonnistumisten seassa.

Vau, se onnistui!

Tunnari: 0
Teki hyvin töitä, nosti oman, pudotti sen vaan palautuksessa muutaman kerran.
Kaukot: 0
Reagoi seiso-käskyyn (tonen vaihto) istumalla sekä viimeiseen maahanmeno käskyyn. Voi jessus.
Pisteet laskettavissa muutaman käden sormilla, kuten arvata saattaa. EVL 0, 79 pistettä.
Joskus tulee pohjanoteeraus. Tämä ei ollut pohja, nolla pistettä on pohja. Tämä oli kuitenkin Maisan tokouran heikoin näytös. Palaamme treenikentälle. Nyt ihan oikeesti. Jos ei koiran takia, niin edes mun. Hepottaisi ehkä kuitenkin kummasti jos edes jompi kumpi meistä tietäisi, mitä kehässä kuuluu tehdä. ;) Huumorilaji tuon koiran kanssa!

Ripa voivotteli toisen ykkösensä hienolla suorituksella ja voitti luokkansa!

Vöyristä matkasimme Kannukseen tapaamaan Dira-aussieta sekä Ripan lapsia, Siiriä ja Priimaa. Olipa hauskaa aussiemaista meininkiä :)

Ripa ja Dira

Ripa ja Priima

Isä ja tytär

Rättiväsyneinä kaaduttiin sunnuntai-iltana koko porukka sänkyyn. Paitsi tietysti Joku, joka oli sekaisin siitä kamalasta lasten lelujen määrästä, mitä lattioilla pyöri.

Eilen puolenpäivän aikaan kotiin päin. Käytiin Tampereen kautta, jossa tavattiin vielä kaksi Ripan tytärtä, Aura ja Java.
Kerkesin pyörähtää kotona ja sitten suuntasinkin Ojankoon epiksiin Ripan ja Jokun kanssa, jossa molemmille kaksi starttia.
Jokun ensimmäiseen rataan sisältyi lentokeino, muutama kaarros ja esteen ohitus ja mun myöhäisiä ohjauskuvioita.
Toinen yritys parempi. Mä en ollut niin paljoa myöhässä, keinukin oli karjumalla parempi. Maaliin yhdellä tippuneella rimalla, millä sijoitus kuitenkin toiseksi :)! Aika -17
Ripalla molemmat radat humputtelua, ensimmäinen enemmän, josta ampui putkista ulos täysillä ja suoritti kaikki esteet aina horisonttiin saakka. Tokalla kierroksella yritin enemmän pitää pakkaa kasassa, vaan en tarpeeksi. On sitä vaan niin vaikea ohjata.

Käytiin Jokun kanssa viime viikollakin harjottelemassa kisaamista epiksissä. Silloin samantapaista räpellystä. Paremmalta radalta rima mun myöhäsen ohjausliikkeen takia. Mutta hitsit, et tuon eläimen kanssa on hauskaa radalla!

Nothing without planning

Ostin elämäni ensimmäistä kertaa treenivihkon! Edelliset vihkot ovat olleet laatikon phjalta kaivettuja entisiä kouluvihkoja sisältäen siellä täällä matikan laskuja tai englannin sanoja. Olen jaksanut suunnitella treenit ehkä juuri ja juuri sen yhden kerran, yhtiin treeneihin. Ilman suunnitelmia ei treenit ole kuitenkaan tarpeeksi selkeitä ja suunnitelmallisesti eteneviä. Joskus huomaa unohtaneensa kokonaan treenata jotain liikkeen osa-aluetta tai kokonaista liikettä. Olen muutaman suunnitellun treenin jälkeen huomannut niiden helppouden. On kivaa ja motivoivaa mennä treeneihin itsevarmana tietäen, mitä menee tekemään.
Ja tämä treenivihko koskee siis Jokun tokotreenejä. Maisan vuoden treeni"vihkoksi" riittäisi paperiarkki, johon mahtuisi suunnittelemaan ne vuoden viidet treenit ;)
Maisan kanssa ollaan kyllä nyt treenailtu ohjattua tehotreeninä. En koskaan opettanut koko liikettä Maisalle, ajattelin sen vain olevan niin viisas ja päästämään mut todella helpolla. Noh, ongelmat alkoivat niiden ensimmäisten ohjatun treenien jälkeen, mitkä tein yksin. Kun liikkuri tuli mukaan treeneihin, ohjattu nouto oli hajalla. Viimeiset tehotreenit ennen koetta olivat vasta sitä ohjatun noudon alkeisopetusta. No, väliäkö sillä...

Eilen siis oltiin huipulla lahnaporukalla tokokokeessa. Kisaamassa oli yhteensä neljä lahnaa ja tunnelma koepaikalla kaikkine eväineen oli huikea :)
Eihän Maisa ole missään nimessä vielä EVL'ään valmis, puhumattakaan minusta. Maisa ei ollut koskaan tehnyt paikkaistumista kokeenomaisesti, eikä paikkamakuuta häirittynä, puhumattakaan eriaikaisista käskytyksistä. Seuraamiskaavio oli yhtä pitkä kuin nälkävuosi ja zetaakin ollaan tehty ehkä kerran kokeenomaisesti (en edes ollut varma, kuinka siinä pitää kulkea). Ruutua ollaan jonkin verran tehty EVL tyyliin, siitäkin taitaa olla jo vuosi. Lähdettiin siis hyvin epävarmoin mielin kehään.
Tuomarina Hannele Pörsti.
Paikkaistuminen meni yllättävän hyvin, kerran oli siirtänyt tassuaan, 10
Paikkamakuussa meni toisen käskystä puoliksi maahan ja kolmannen käskystä kokonaan, joten mun neljäntenä rivissä ei enää tarvinut kuluttaa ääntäni komentamiseen. Perusasentoon jouduin antaa kaksoiskäskyn. Kuitenkin liike oli 8 (Pörsti ei muistanut sitä kaksoiskäskyä).
Ennen yskilökehää Maisa oli ihan ok vireessä, mutta kehään mentäessä mulle iski epävarmuus ja jännitys, johon Maisa tietenkin reagoi. Seuraamiskaavio oli _todella_ tylsä! Töpöhäntä laahusti toista metriä perässä pää riippuen ja jäi välillä nauttimaan vienosta tuulenvireestä ja haistelemaan sykysistä ilmaa. Jouduin antamaan lisäkäskyjä (joita Pörsti ei ehkä kuullut). Käännökset oli ihan kamalia, itseasiassa koko seuraaminen muistutti sunnuntaikävelyä, saatiin kuitenkin 7.

Seuraamisen huippuhetki, hiphei, me ollaan vierekkäin, ei peräkkäin!

Zetassa samanlainen seuraaminen jatkui, enkä edes ollut varma kuuliko Maisa mun käskyjä. Seisomiseen ei reagoinut ekalla ja istumisen teki myös seisomisena. Kiersi myös yhden merkin väärältä puolelta, saatiin 7.
Luoksetulossa Maisa ei mielestään tarvinnut mua mihinkään, koska osaa liikkeen jo niin hyvin. Seisominen ok, maahanmenon teki itsenäisesti, ei kuitenkaan osannut niin hyvin että olisi mennyt merkin kohdalla.. Siitä sitten toisella kutsulla viereen seisomaan, josta sain sen ehkä viidennellä käskyllä sivulle, saatiin 6.

Vihoin sivulle

 Ruudun kohdalla Maisaa ei enää kiinnostanut tehdä kehässä yhtään mitään ja oli ihan valmis lopettamaan koko lystin. ilme kertoi jo, että se ei tule reagoimaan käskyihin, saati löytämään ruutua. Ehkä kolmannella käskyllä sain Maisan liikkeelle, suunta ei ollut kyllä edes oikea. Siitä väännön ja miljoonan käskyn jälkeen se meni väärälle merkille, josta kutsuin luokse, 0. Olin aika pettynyt itseeni, siihen epävarmuuteen, jonka takia olin Maisalle kovin epäreilu.

Tokaan kehään tsemppasin vähän itseäni. Aloitettiin ohjatulla noudolla. Saatoin valita arpajaisissa sen helpomman puolen läpinäkyvien lappujen läpi. Maisa meni ihan ok merkille, sentään reagoi käskyyn. Mutta sitten: se juoksi hakemaan ihan _oikean_ kapulan! Ei edes vilkassut keskimmäistä. Toi sen innoissaan pureskellen ja nauraen mulle, tuli sivulle ja räkäisi kapulan maahan. Ei haitannut mua eikä varmaan Pörstiäkään, sillä saatiin 10!

Vauhti oli kyllä kympin arvoinen!

Seuraavana metsku. Maisa leikki hetken kapulalla, kunnes toi vinoon perusasentoon, saatiin 9. Tunnarissa lähti aluksi ruutuun, jouduin pysäyttämään ja lähettämään siitä kapuloille, jotka onneksi löysi. Teki hienosti töitä ja toi oman. Taas pureskellen ja hymyillen, iloisesti räkien kapulaa suustaan matkalla ja lopuksi mun eteen, saatiin 7.

Koira laittaa ohjaajan töihin, tottelevainen ohjaaja!

Kaukoissa ensimmäiseen seisomiseen kaksoiskäsky, seuraavaan seisomiseen neljä käskyä, saatiin 7.

Yhteensä raavittiin tällä meidän huippunäyttävällä suorituksella kasaan 218 p ja EVL3-tulos. :D
Muuta lahnalaiset tekivät hienot ykköstulokset. Nyt Ripallakin kisaoikeus EVL'ään.

Jokun kanssa ollaan väännetty enimmäkseen agilityä. Viime perjantaina oltiin Anne Saviojan radanlukutaito koulutuksessa, jossa tehtiin suht haastavaa rataa, Saatiin ainakin juosta itsemme ihan uuvuksiin, Joku joi treenin päätteeksi toista kupillista vettä ja mun jalat oli maitohapoilla. Mut oli se vaan niin hieno - Joku siis. Mun ohjauksessa oli monin paikoin parantamisen varaa, mutta eiköhän se yhteinen sävel ala pikkuhiljaa löytymään. Joku on alkanut irtoomaan paremmin ja hakee esteitä hyvin leijeröinnilläkin. Se on mennyt paljon myös eteenpäin haastavemmissa ohjauskuvioissa. Kepeille on tullut huimasti lisää varmuutta, jonka johdosta myös vauhti on kasvanut. Eilen onnistui jo kepeilläkin leijeröinti (puomi välissä). Mutta ne kontaktit.. koira, jonka en ole nähnyt niinkään käyttävän silmää, on alkanut kyyläilemään seuraavia esteitä alastuloilla ja hidastelee niissä. Pysäytyksen kohdasta on täysin varma, mutta jää tuijottelemaan eikä tule alas asti. Aa on vielä muutenkin hidas, koska siinä ei ole varmuutta. Keinulle ollaan tehty enimmäkseen vain vauhtitreeninä päähänjuoksuja ja silloin tällöin kokeiltu kokoanisena, toimii! Lähdöt ei ole vielä satavarmoja, saattaa edelleen nousta.

Tokossa tehotreeninä tällä hetkellä kaukot ja metallikapula, jota ällöää. Ollaan jouduttu taistelemaan tuon metallin kanssa ihan kunnolla, eikä se taitselu ole vielä ohi. Täytyy muistaa vaan VAATIA, ja pitää kriteereistä kiinni. Tätä taistelua en aio hävitä.
Jokun seuraamiseen olen erittäin tyytyväinen, mutta siihenhän me ollaankin panostettu ja kulutettu aikaa. Se on todella kannattanut!

Tokoa ja agia, onnistumisia ja epäonnistumisia

Joku on lausuttu nyt virallisesti terveeksi, (A/A) (0/0)!!

Ollaan aloitettu A-esteen harjottelu - pysäytyskontaktilla. Joku on alkanut nyt hidastelemaan alastuloilla ja olen suunnilleen joka toisella toistolla kannustanut juoksemaan vaan täysiä läpi. Yleensä olen yhdistänyt tämän vauhtitreenin itsenäisen kontaktin treeniin ja jäänyt itse taakse ja heittänyt pallon Jokun ollessa alastulolla, jolloin se saa juosta suoraan palkalle. Näiden välissä ollaan tehty normaaleja pysäytyskontakteja, joiden vauhti on ollut aina todella hyvä vauhtitreenien seassa. Kepeillä päästiin onneksi eroon toisen keppivälin ongelmasta ja nyt hakee taas hyvin ekaan väliin. Eihän ne kepit vielä varmat ole, vaikeista kulmista epäonnistuu todennäköisemmin kuin onnistuu. Treeniä vaan lisää.
Ja nyt tuli se kauan pelätty ongelma. Itsehän en ole vahvistanut sitä lähdössä pysymistä. Ja nyt se nousee melkein joka kerta. Ei sentään ota varaslähtöä, mutta nousee. Joku on oppinut myös näissä tilanteissa kouluttamaan mua. Se on opettanut mua kävelemään rintamasuunta siihen päin (aina kun käännän selän se nousee, kun käännän rintamasuunnan sille, se istuu jälleen). Nyt täytyy alkaa oikeen tosissaan vahvistamaan sitä lähdössä pysymistä.

Meillä on isompikin ongelma... mulla on agitreeneissä mukana koira, joka ei ole mulla hanskassa. Turhaudun sen kiihkoiluun kentän laidalla. Se räkyttää tauotta, eikä kykene tekemään muuta, kuin tuijottelemaan kentälle. Yleensä käyn viereisellä pienellä kentällä lämmittelemässä ennen omaa vuoroa mm. siivekkeiden kierroilla. Mun on vaikea enää pitää Jokua siinä tilanteessa vapaana, koska pelkään sen karkaavan treenikentälle. Sinne se pyrkii. Toistaiseksi on kyennyt keskittymään hyvin lämppätreenissä niin kauan, kun sillä on kokoajan hommaa. Ehkä mua vaan pelottaa, milloin koko homma riistäytyy täysin käsistä. Tulevaa hallikautta (koirat eivät saa haukkua hallissa) odotan kauhulla. En mä Jokua pakkasilla autossakaan voi pitää. Tilanne on mulle haastava, koska en tiedä millaisilla keinoilla tuota kiihkoilua pitäisi lähteä karsimaan. Jotkut käyttää rauhottumisalustaa, jonka päällä koira opetetaan makaamaan rauhassa. En usko ikinä Jokun pystyvän makaamaan agikentänlaidalla rauhassa. Tuskastuttavaa.

Sitten tokopuolelle.. Jokun paikkamakuu on täysin hajalla. Myönnän, etten ole arjessa todellakaan mustavalkoinen. Nyt näen, kuinka se myös heijastuu kaikessa negatiivisudessaan harrastuskentille. Paikkamakuu on jossain vaiheessa mennyt niin huonoksi, että kun viime torstaina sitä treenattiin, Joku ei pystynyt makaan edes puolta minuuttia paikallaan rivissä. Nousi seisomaan ja näytti tosi tylsistyneeltä. Mulle tuli todella huono mieli, kun nuorten koirien tokoringin näyttökoe oli lauantaina. Perjantaina tein lenkin lomassa pieniä paikallaanolo harjoituksia. Istumisia ja makaamisia. Jestas, että ne olivat vaikeita Jokulle. Kaikki treenaaminen kohdistuu meillä vain harrastuskentille. Huomaan, ettei meillä ole välttämättä minkäänlaista arkikäyttäytymistä. Jos koira tottelee treenikentällä, ei se automaattisesti tarkoita, että se tottelisi arjessa. No, joka tapauksessa Joku vaati fyysisen kontaktin muistuttamiseksi paikallaanolosta. Vein sen aina pannasta takaisin makaamaan. Se alkoi toimimaankin paremmin!

Lauantaina ringin näyttökokeessa oli paikalla 10 pätevää nuorta koiraa ohjaajineen. HSKH oli hyvin edustettuna. Rinkiin otettiin mukaan 5-7 koirakkoa. Olimme Jokun kanssa 5. suoritusvuorossa ja näin ollen ekan paikkamakuuryhmän viimeinen koirakko. Olin häkeltynyt Jokun maatessa KOKO 2 MINUUTTIA paikallaan. En ottanut kylläkään täyttä matkaa. Muutaman kerran Joku haukotteli ja rauhotteli itseään ja vilkaisi ympärilleen. Palatessani takaisin, Joku ponkaisi pystyyn (varmaan luuli, että olen tulossa komentamaan). Sain sen kutienkin käskettyä heti takaisin maahan, josta nousi hyvin sivulle. Yksilöliikkeissä oli vaikeahko seuraamiskaavio sisältäen temmonvaihtelut, kaikki käännökset ja askelsiirtymät. Joku selviytyi uskomattoman hyvin pitkästä seuruusta pitäen koko ajan hyvän paikan ja kontaktin (paitsi yhdessä käännöksessä tiputti). Seuraamisen jälkeen suora luoksetulo, jossa ei mitään ongelmia. Sitten nouto, joko pitona tai kokeenomasena. Tein kokeenomasen helpotettuna minimisoidakseni huonon palautusvauhdin ja väljän eteentulon. Nouto toimi kivasti. Itse mokasin, kun otin kapulan vasempaan käteen, jolloin se jäi koiran tielle, kun tuli sivulle. Lopuksi vielä tehtiin omavalintaisena liikkeenä AVO kaukot lyhyeltä matkalta. Ensimmäinen kerta, kun kokeiltiin kokeenomasesti ja se toimi loistavasti! Kaikki vaihdot suoria ja nopeita! Joku oli kehässä todella kiihkeä ja alkoikin haukkumaan, kun palkkasin sosiaalisesti liikkeiden välissä. Ei se ennen ole haukkumaan ruvennut. Nyt täytyy alkaa kiinnittämään enemmän huomiota viretilan hallintaan.
Illalla saatiin jo tieto, että päästiin mukaan rinkiin! Huippua :)

Maisan kanssa ollaan tehty ohjatun treeniä, vähän myös muuta. Sehän ei esimerkiksi paikkamakuussa pysy sivulla/maassa, jos toinen käskyttä vieressä eli reagoi toisten käskyihin. Ohjattu sujuu vaihtelevasti, ei ikinä ekalla yrittämällä kokeenomasesti. Ehkä joskus, ehkä vielä kerran ennen koetta, ei olis onnistumisprosentti enää nollassa ;)

Terve J. Jokunen

Epäonninen antisankari kävi luustokuvissa viime viikolla ja hyvältä näyttää! Mikä helpotus tämä olikaan hermoilijaomistajalle :)
Joku oli rauhotuksen jälkeen yllättävän pitkää "känninen". Aamulla se rauhoitettiin ja myöhään illalla alkoi vasta lievittämään.

Leirin jälkeen ollaan treenailtu jonkin verran. On mukavaa, että kuumina päivinä iltaisin, ilmojen viiletessä, mustanaama on energiapommi. On hienoa tulla kymmeneltä illalla väsyneenä iltavuorosta kotiin, kun vastassa on päälle pomppiva vieterijalka, eikun yötreenaamaan..

"Joko treenataan?"

Agissa Joku on kehitellyt toisen keppivälin kirouksen. Eilen yritin paikkailla palaamalla ihan vauvan kenkiin. 2x2 kepeillä kahdella setillä eikä suorassa linjassa. Toimi ihan hyvin. Enimmäkseen onnistui, mutta muutamia kertoja sujahteli myös sinne kakkosväliin.. treeniätreeniä.
A-estettä pitäisi myös alkaa ihan oikeasti tekemään. Nyt kun en voi enää syyksi sanoa: ei me vielä, kun ensin ne luustokuvat. Näen vain kammokuvia mielessäni aan harjalta alas pyörivästä mustasta. Enkä mä ole vieläkään päättänyt juoksukontaktin ja pysäytyskontaktin väliltä. Tarjoaa vahvasti 2on2offia, ehkä valitsen kuitenkin sen, ehtiihän ne juoksarit myöhemminkin rakentaa, kai :)
Keinua ollaan myös yritetty treenata nopeemmaksi. Päähänjuoksutreenit alkaa tuottaa tulosta!
Mä olen yrittänyt päästä eroon sisäänpäin kääntyvistä hartijoista, vaan helppoa se ei ole, kun on ohjannut niin jo 6 vuotta. Ehkä vielä joskus saan kiinni uusista opeista ja ohjaan kädet takana rintakehä auki :)

(c) Hinni Ruottu

(c) Hinni Ruottu

Maisan kanssa ollaan tehotreenattu ohjattua noutoa. Pikkuhiljaa alkaa se vasen puolikin löytyä. Sille, kun on ollut kamala ongelma kääntyä merkiltä vasemman kapulan suuntaan. Tykkään töpöhännän uudesta iloisesta asenteesta. Puolenvuoden hiljaiselo harrastusten parissa on antanut Maisalle enemmän vauhtia ja intoa :)
Leikkelin Maisalle pentuturkin :)

5 kiloa kevyemmän näkönen

Jokun kanssa tehotreenataan kaukoja päivittäin. Pienesti ne alkaa muistuttamaan sellaisilta, millaisilta haluan niiden näyttävän. Mutta se paikkamakuu, en jaksa treenata sitä, vaikka pitäisi - oikeesti.

HSKH:n agilityleiri

Takana huikea viikonloppu Järvenpäässä, johon sisältyi ensisijaisesti paljon oppimista.
Perjantai-iltana kannettuamme tavarat mökkeihimme, kisailtiin hauskaa leirikisaa. Keskellä rataa olivat kottikärryt, jossa oli prinssinakkeja ja porkkanoita. Hyllyn sattuessa piti juosta kottikärrylle, antaa koiralle nakki ja itse syödä porkkana. Maaliin tullessa oli kulhollinen vaahtokarkkeja ja jokaisesta viidestä virhepisteestä piti syödä kaksi vaahtokarkkia. Aikansa katseltuaan muiden menoa, Joku oli kerännyt kierroksia oikeen urakalla eikä radalla pystynyt suorittamaan esteitä. En edes muista, kuinka monesti vierailimme kottikärryjen luona. Muistan vain sen, että suuni oli aina täynnä porkkanaa vielä edellisestä kerrasta uuden hyllyn satuttua. Joku ei tykännyt nakeista. Maaliin päästyämme (ehkä noin kahden minuutin päättömän juoksun ja syömisen jälkeen) olin hengästynyt ja vielä hengästyneempi kuultuani tuomioni: syö 10 vaahtokarkkia. Aika kului koko ajan ja vaahtokarkkeihin tukehtumisen riski oli suuri. Samalla mättäessäni karkkia naamaan katselin iloisesti hymyilevää koiraani, joka oli asettunut mukavasti lepäämään keskelle kenttää...

Yö saatiin nukuttua hyvin. Joku nukkui yöt häkissä, koska nuorena näppäränä miehenä on muutamia kertoja merkkaillut vieraisiin paikkoihin. Mökkikaverinamme oli vielä ihana malinoistyttö, enkä halunnut ottaa riskejä.

Joku ja mökkikaveri Nada

Lauantaiaamuna lähdmme rakentamaan Satu Hillin suunnittelemaa rataa, jota päästiin testailemaan aamupäivästä. Joku haukkui kentän laidalla häkissään koko treeniajan ja lopulta päädyin jättämään Jokun mökin edustalle häkkiin, siellä se rauhoittui eikä kiihkoillut. Olin todella tyytyväinen Satun koulutukseen. Paljon saatiin uusia oppeja ja kokeiltiin ohjauskuvioita, joita en ole Jokun kanssa kokeillut. Onnistumisen tunne oli mahtava lukuisten väärien, mutta opettavaisten toistojen jälkeen. Päällejuoksussa Joku on usein jättänyt hypyn hyppäämättä, kun on vaan tuijottanut mua silmiin. Oli huikeeta huomata, kuinka se reagoi, kun käänsin katseeni rimaan. Se hyppäsi yhtään epäröimättä, vaikka ohjaukseni ei muuttunutkaan. Joku on hyvä kääntyjä, niin erilainen kun Maisa. Jokulla ei tarvitse viljellä vastakäännöksiä, kun kääntyy peruskäännökselläkin postimerkin päällä. Vastakäännökset voi oikeasti jättää kaikista tiukimpiin kohtiin. Myöskään putkijarruja en ole käyttänyt Jokulla, koska ainakin toistaseksi se on kääntynyt putkilta tiukasti, kun olen kutsunut. Kepeillä oli tällä radalla haastava avokulma, joten vahvistettiin erikseen ykkösväliin tulemista. Joku häiriintyi pahasti palkkaamisesta, eikä palkan saatuaan voinut pujotella loppuun asti. Saatiin kuitenkin lopuksi hyvä toisto ilman palkkaa.

Iltapäivällä oli Pete Huotarin koulutus, jossa sainkin oikeen kunnon opetuksen hartijalinjasta. Hartijalinjateema jatkui aina seuraavaan päivään saakka. Ei sitä kerrasta eikä ehkä sadannestakaan vielä opi.. Oli mieletöntä huomata noin nopeasti reagoivasta koirasta, kuinka olkapäätä kääntämällä saa sen ohjattua erilailla. Peten radassa oli paljon ansakohtia, vääriä putkenpäitä houkuttelemassa koiraa. Näitä en ole Jokun kanssa ennen treenannut, nyt saatiin niihin oikeen tehotreeniä, ja kyllä se koira toimii, kun sen oikein ohjaa ;)

Illasta oltiin molemmat Jokun kanssa ihan puhki ja uni tuli samantien.

Viilennystauolla

Sunnuntaina ensimmäisenä suunnattiin Peten koulutukseen. Radalla harjoiteltiin mm. puomi-putki erottelua ja pituuden oikeaoppista suoritustapaa. Taas ainakin puolet toistoista meni huonosti johtuen mun kääntyneistä olkapäistä (kuinka se voikaan olla niin vaikeeta). Erottelutreenejä ei olla Jokun kanssa juurikaan tehty. Ensimmäisellä toistolla puomin (jonne oli tarkoitus mennä) juuressa oli pallo. Joku sujahti fiksuna ansaputkeen, kiipesi puomin alastulolle ja palkkasi itsensä pallolla :D. Toisella kerralla avustus tapahtui puomia näyttämällä ja palkkaamalla ylempää. Seuraavalla toistolla onnistui jo ilman apuja. Huikeen nopee oppimaan tuo koira on vaikkei aina uskois. Pituudelta rata jatkui 90 asteen kulmassa ja siellä muutamalla kerralla oli apupalkkaaja, kun Joku hyppäsi pituuden sivusta ulos. Palkkauksien jälkeen kaarrattelu jäikin päälle, mutta saatiin myös kääntymään hyvin pienellä rytmityksellä.

"Häh, minne mun pitäis mennä?!"

Iltapäivällä jatkettiin Satun opeissa. Jälleen oli todella mukavanoloinen rata. Alussa harjoiteltiin niistoja ja laskettiin hypystä rimaa alemmas. Riman noustessa normaalille korkeudelle Joku viisaana sujahti riman ali(!!!), mitä ei ole koskaan ennen tehnyt. Pienistä esterakennelmista huolimatta Joku mielellään olisi ängennyt ali, kunnes sain sen lopulta taas hyppäämään. Seuraavaksi harjoiteltiin pakkovalssia. Itselle jäi päälimmäisenä mieleen, että koira ei katoa putkesta mihinkään. Itse keskityn katsomaan koiraa ja ohjaamaan sitä samalla kun se on putkessa vaikka tuon ajan voisi hyvin käyttää nopeaan etenemiseen ja esteiden vilkuiluun. Kaikesta lainalaisuuksista poiketen pitää muistaa: älä katso koiraa, katso rataa! Lopussa vielä loppusuora, jonka väliin en ehtinyt tehdä persjättöä, joten harjoiteltiin takanaleikkausta koiran edetessä miltei suoraa linjaa. Hyvin toimi!

Leirintäpaikka oli upea. Tuusulanjärvi oli ihan vieressä, joten koirat saivat käydä joka välissä viilentymässä ja kävinhän mä itsekin siellä lauantai-iltana :)
Treenikaverina mulla oli hyvillä akuilla varustettu mustanaamio, joka kesti hyvin toistoja ja kuumuutta, helppo reissukaveri ja järveä rakastava uimari. Kiitos HSKH, kiitos JOKU! Nyt on treenimotivaatio tapissa.

Tässä koostevideo leirin treeneistä:

Erittäin hyvä ellei täydellinen

Mulle se on täydellinen

Tuomarina Lena Danker, Suomi
JUN EH 
Arvostelu: 
15kk, hyvän kokoinen uros, joka antaa hieman vieraan vaikutelman, koska kuonossa ja raajoissa on brindle-väritys, hieman vieras ilme rodulle, purenta ok, tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa, köyhä eturinta, rintakehä saa vielä kehittyä, kokoonsopiva luusto, jyrkkä lantio ja tästä johtuen häntä kiertyy selän päälle liikkeessä, lupaava karvanlaatu, miellyttävä luonne.

Tuomarin lässyteltävänä

Olen todella tyytyväinen arvosteluun, se on ihan Jokun näköinen. Itse en nähnyt Jokun esitystä, mutta hyvin oli lähtenyt vieraan matkaan ja toiminut kehässä, vaikkei me koskaan näyttelyjuttuja treenatakaan. Jokulla oli kuitenkin Maisa matkakaverina, joka osallistui JH kehään, tällä kertaa ilman sijoitusta. 
Iso kiitos kuuluu Jokun esittäjälle, Maijalle ja heidän tiimilleen! Kuuman päivän päätteeksi kotona makasi kaksi väsynyttä matkalaista. 

Yhteistyö :)

Kaverukset reissussa

Mun loma osa 2 starttasi tällä viikolla. Lomareissu 2 tuli myös tehtyä, tälläkin kertaa ilman koiria (juhannuksen jälkeen kävin Vaasassa). Pyöräiltiin kaverin kanssa 150 km Hartolaan heidän mökilleen ja eilen palattuani reissulta, oli treeni-into kasvanut hurjasti. Pakkohan se oli lähikentälle tokoilemaan lähteä. 

Viime viikon torstaina liideltiin jokun kanssa agitreeneissä. Olipa hauska rata, joka vaati rytmitystä ja linjauksia paljon. Suoran putken jälkeen kepit olivat avokulmassa, jonne ohjasin poispäikäännöksellä. Ajattelin vaan kokeilla vaikka olin varma, ettei Joku vielä tuollaisesta suoriudu. Yllätyksekseni se kuitenkin hakeutui kepeille, muutaman kerran mennessään vilkaisi kuitenkin mua varmistellen, mutta tokalla yrittämällä jo parempi. Ihan huippua! Yksin olen onnistunut kouluttamaan sille kepit vieraalla metodilla ja ihan tyytyväinen olen :)

Huomenna lähdetään sitten kunnon liitoleirille, kun HSKH:n agilityleiri starttaa. Järvenpäässä vietetään koko viikonloppu esteiden seassa pyörien. KIVAA!
Nyt Joku on Somerolla äitini matkassa kertomassa vitsejä lampaille. Olen varma, että Joku on ainoa, joka nauraa vitseilleen.

Kaikki kunnossa

Tellu on pyörinyt melkein kuukauden jo kaulurin kanssa. Iho meni viime trimmauskerran jälkeen ihan ruville. Hammaskiveäkin oli muodostunut mummelin hampaisiin aikamoinen kerros, joten oli aika varata lääkäri. Eilen Tellu kävi hankkimassa itselleen puhtaat legot ja malaseb shampoon ihovaivaan, kylkiäisiksi mukaan tuli ab-kuuri. Lääkäri totesi Tellun olevan hyvässä kunnossa eikä hammaskivikään ollut aiheuttanut mitään ientulehduksia :) Hyvillä mielin kannoin Tellun ulos asemalta, kun ei sen omat valtavat tassut jaksaneet vielä kantaa anestesian jäljiltä.

Tellu näyttää, miten voi nukahtaa esirauhottavan vaikutuksesta :')

Hellettä on ollut riittämiin asti ja pidemmät lenkit ja treenit on tehty vasta alkuyöstä. Jonkin verran kuumimpina päivinä ollaan tehty reissuja Firalle, koirarannalle. Jokusta on tullut Ripalle kunnon uimakaveri!

Viikko sitten käytiin epistelemässä Purinalla. Joku aloitti hienosti epävirallisesti agilityuransa osallistuen kaksi starttia supermölleihin :) A-estettä ei olla vielä tehty ollenkaan, joten siksi valitsin radan, jossa oli vain hyppyjä ja putkia. Hienosti Joku kuunteli radalla ja vauhtikin oli melkoinen. Tuloksina molemmilta radoilta 0, sijat 2 ja 3! Kävin myös Jokun ja Ripan kanssa rallattelemassa putkirallissa ja hauskaa oli hylkyjen verran molempien kanssa :)

Joku on oppinut myös nyt menemään kepit paremmin mun ollessa sen vasemmalla puolella. Lisää varmuutta toki kaivataan, jonka kautta vauhtikin kasvaisi - kaikki aikanaan. Samassa tilanteessa ollaan keinun kanssa. Joku on vaan niin hurjan vaarallinen itselleen radalla, menee ihan päättömästi eteenpäin. Välillä mua pelottaa ohjata sitä, jos sitä vaikka sattuukin..
Näinpä kävi kerran. Hurjalta näyttää, mutta koira kunnossa - vielä:

Pitkästä aikaa vierailtiin Maisan kanssa punkkien mailla hakumetsässä. Harmi, etten itse ole niin innostunut lajista, mitä Maisa haluaisi. Se voisi varmaan hakuilla päivittäin, ilme sen kertoo: