Nothing without planning

Ostin elämäni ensimmäistä kertaa treenivihkon! Edelliset vihkot ovat olleet laatikon phjalta kaivettuja entisiä kouluvihkoja sisältäen siellä täällä matikan laskuja tai englannin sanoja. Olen jaksanut suunnitella treenit ehkä juuri ja juuri sen yhden kerran, yhtiin treeneihin. Ilman suunnitelmia ei treenit ole kuitenkaan tarpeeksi selkeitä ja suunnitelmallisesti eteneviä. Joskus huomaa unohtaneensa kokonaan treenata jotain liikkeen osa-aluetta tai kokonaista liikettä. Olen muutaman suunnitellun treenin jälkeen huomannut niiden helppouden. On kivaa ja motivoivaa mennä treeneihin itsevarmana tietäen, mitä menee tekemään.
Ja tämä treenivihko koskee siis Jokun tokotreenejä. Maisan vuoden treeni"vihkoksi" riittäisi paperiarkki, johon mahtuisi suunnittelemaan ne vuoden viidet treenit ;)
Maisan kanssa ollaan kyllä nyt treenailtu ohjattua tehotreeninä. En koskaan opettanut koko liikettä Maisalle, ajattelin sen vain olevan niin viisas ja päästämään mut todella helpolla. Noh, ongelmat alkoivat niiden ensimmäisten ohjatun treenien jälkeen, mitkä tein yksin. Kun liikkuri tuli mukaan treeneihin, ohjattu nouto oli hajalla. Viimeiset tehotreenit ennen koetta olivat vasta sitä ohjatun noudon alkeisopetusta. No, väliäkö sillä...

Eilen siis oltiin huipulla lahnaporukalla tokokokeessa. Kisaamassa oli yhteensä neljä lahnaa ja tunnelma koepaikalla kaikkine eväineen oli huikea :)
Eihän Maisa ole missään nimessä vielä EVL'ään valmis, puhumattakaan minusta. Maisa ei ollut koskaan tehnyt paikkaistumista kokeenomaisesti, eikä paikkamakuuta häirittynä, puhumattakaan eriaikaisista käskytyksistä. Seuraamiskaavio oli yhtä pitkä kuin nälkävuosi ja zetaakin ollaan tehty ehkä kerran kokeenomaisesti (en edes ollut varma, kuinka siinä pitää kulkea). Ruutua ollaan jonkin verran tehty EVL tyyliin, siitäkin taitaa olla jo vuosi. Lähdettiin siis hyvin epävarmoin mielin kehään.
Tuomarina Hannele Pörsti.
Paikkaistuminen meni yllättävän hyvin, kerran oli siirtänyt tassuaan, 10
Paikkamakuussa meni toisen käskystä puoliksi maahan ja kolmannen käskystä kokonaan, joten mun neljäntenä rivissä ei enää tarvinut kuluttaa ääntäni komentamiseen. Perusasentoon jouduin antaa kaksoiskäskyn. Kuitenkin liike oli 8 (Pörsti ei muistanut sitä kaksoiskäskyä).
Ennen yskilökehää Maisa oli ihan ok vireessä, mutta kehään mentäessä mulle iski epävarmuus ja jännitys, johon Maisa tietenkin reagoi. Seuraamiskaavio oli _todella_ tylsä! Töpöhäntä laahusti toista metriä perässä pää riippuen ja jäi välillä nauttimaan vienosta tuulenvireestä ja haistelemaan sykysistä ilmaa. Jouduin antamaan lisäkäskyjä (joita Pörsti ei ehkä kuullut). Käännökset oli ihan kamalia, itseasiassa koko seuraaminen muistutti sunnuntaikävelyä, saatiin kuitenkin 7.

Seuraamisen huippuhetki, hiphei, me ollaan vierekkäin, ei peräkkäin!

Zetassa samanlainen seuraaminen jatkui, enkä edes ollut varma kuuliko Maisa mun käskyjä. Seisomiseen ei reagoinut ekalla ja istumisen teki myös seisomisena. Kiersi myös yhden merkin väärältä puolelta, saatiin 7.
Luoksetulossa Maisa ei mielestään tarvinnut mua mihinkään, koska osaa liikkeen jo niin hyvin. Seisominen ok, maahanmenon teki itsenäisesti, ei kuitenkaan osannut niin hyvin että olisi mennyt merkin kohdalla.. Siitä sitten toisella kutsulla viereen seisomaan, josta sain sen ehkä viidennellä käskyllä sivulle, saatiin 6.

Vihoin sivulle

 Ruudun kohdalla Maisaa ei enää kiinnostanut tehdä kehässä yhtään mitään ja oli ihan valmis lopettamaan koko lystin. ilme kertoi jo, että se ei tule reagoimaan käskyihin, saati löytämään ruutua. Ehkä kolmannella käskyllä sain Maisan liikkeelle, suunta ei ollut kyllä edes oikea. Siitä väännön ja miljoonan käskyn jälkeen se meni väärälle merkille, josta kutsuin luokse, 0. Olin aika pettynyt itseeni, siihen epävarmuuteen, jonka takia olin Maisalle kovin epäreilu.

Tokaan kehään tsemppasin vähän itseäni. Aloitettiin ohjatulla noudolla. Saatoin valita arpajaisissa sen helpomman puolen läpinäkyvien lappujen läpi. Maisa meni ihan ok merkille, sentään reagoi käskyyn. Mutta sitten: se juoksi hakemaan ihan _oikean_ kapulan! Ei edes vilkassut keskimmäistä. Toi sen innoissaan pureskellen ja nauraen mulle, tuli sivulle ja räkäisi kapulan maahan. Ei haitannut mua eikä varmaan Pörstiäkään, sillä saatiin 10!

Vauhti oli kyllä kympin arvoinen!

Seuraavana metsku. Maisa leikki hetken kapulalla, kunnes toi vinoon perusasentoon, saatiin 9. Tunnarissa lähti aluksi ruutuun, jouduin pysäyttämään ja lähettämään siitä kapuloille, jotka onneksi löysi. Teki hienosti töitä ja toi oman. Taas pureskellen ja hymyillen, iloisesti räkien kapulaa suustaan matkalla ja lopuksi mun eteen, saatiin 7.

Koira laittaa ohjaajan töihin, tottelevainen ohjaaja!

Kaukoissa ensimmäiseen seisomiseen kaksoiskäsky, seuraavaan seisomiseen neljä käskyä, saatiin 7.

Yhteensä raavittiin tällä meidän huippunäyttävällä suorituksella kasaan 218 p ja EVL3-tulos. :D
Muuta lahnalaiset tekivät hienot ykköstulokset. Nyt Ripallakin kisaoikeus EVL'ään.

Jokun kanssa ollaan väännetty enimmäkseen agilityä. Viime perjantaina oltiin Anne Saviojan radanlukutaito koulutuksessa, jossa tehtiin suht haastavaa rataa, Saatiin ainakin juosta itsemme ihan uuvuksiin, Joku joi treenin päätteeksi toista kupillista vettä ja mun jalat oli maitohapoilla. Mut oli se vaan niin hieno - Joku siis. Mun ohjauksessa oli monin paikoin parantamisen varaa, mutta eiköhän se yhteinen sävel ala pikkuhiljaa löytymään. Joku on alkanut irtoomaan paremmin ja hakee esteitä hyvin leijeröinnilläkin. Se on mennyt paljon myös eteenpäin haastavemmissa ohjauskuvioissa. Kepeille on tullut huimasti lisää varmuutta, jonka johdosta myös vauhti on kasvanut. Eilen onnistui jo kepeilläkin leijeröinti (puomi välissä). Mutta ne kontaktit.. koira, jonka en ole nähnyt niinkään käyttävän silmää, on alkanut kyyläilemään seuraavia esteitä alastuloilla ja hidastelee niissä. Pysäytyksen kohdasta on täysin varma, mutta jää tuijottelemaan eikä tule alas asti. Aa on vielä muutenkin hidas, koska siinä ei ole varmuutta. Keinulle ollaan tehty enimmäkseen vain vauhtitreeninä päähänjuoksuja ja silloin tällöin kokeiltu kokoanisena, toimii! Lähdöt ei ole vielä satavarmoja, saattaa edelleen nousta.

Tokossa tehotreeninä tällä hetkellä kaukot ja metallikapula, jota ällöää. Ollaan jouduttu taistelemaan tuon metallin kanssa ihan kunnolla, eikä se taitselu ole vielä ohi. Täytyy muistaa vaan VAATIA, ja pitää kriteereistä kiinni. Tätä taistelua en aio hävitä.
Jokun seuraamiseen olen erittäin tyytyväinen, mutta siihenhän me ollaankin panostettu ja kulutettu aikaa. Se on todella kannattanut!