Tokavikan harjotteluviikon viimisiä päiviä

Reilu viikon päästä saamme sanoa Kausalallle hyvästit ja palata pääkaupunkiseudulle.. mahtaa tuntua oudolta palata kotiin. Täällä sitä on tullut lampsittua kaikki päivät kumppareilla, eikä koiraakaan ole tarvinnut käyttää säännöllisin väliajoin lenkeillä puhumattakaan mistään remmilenkeistä. Harjotteluaika on mennyt ihan supernopeesti ja päivisin on tekemistä riittänyt. Päiväunista huolimatta on  väsymys ollut kaamea, mutta silti ollaan maaneesiin raahauduttu. Enhän mä kerrasta opi, ettei väsyneenä kannata mennä tokoilemaan. Kaaosmaisten treenien jälkeen sitä tuntee itsensä vielä uupuneemmaksi ja stressi kasvaa, kohta on koe ja koira ei osaa mitään. No jos ollaan realistisia niin ainoo liike, jossa on vielä pahoja ongelmia on nouto. Ainoa ongelma ei suinkaan ole enää palautusvauhti, nyt myös itse palautus on ongelma. Maahanmeno sujuu hyvin ilman käsiapuja ja luoksetulossa on vauhtia. Oon nyt päättänyt sen kummemmin olla hinkkaamatta noita AVO liikkeitä ennen koetta. Keskitytään nyt ylempiin luokkiin ja pidetään hauskaa. Koe menee sitten miten menee. Jos kaikki menee edes sinne päin, miten treeneissä, pitäisi tulla edes jonkimoinen ykköstulos.

Eilen illalla Maisa sai toimia mun apurina ankkojen kuljetuksessa talliin. Loppupeleissä Maisa kuitenkin päätyi karsinaan (pois tieltä) ja minä juoksin pitkin pihaa etsimässä ankkoja. Ei mennyt ihan putkeen, mutta paimen oli hieno, se jopa osasi suuntia ja oli ihanan rauhallinen. Itse talliin meno ei ollutkaan enää niin helppo juttu, kun Gou päätti osallistua paimennuskarkeloihin ja tuli ankkoja vastaan tallista...