Aurinkoa ja sadetta

Sitä on kesäkuu ollut, vuoron perään. Vihdoin kutenkin mulla koitti kesäloma :)

Muutama viikko sitten Joku kävi päivittämäsää rokotuksensa. Painoa oli huimat 18,4kg! Onpa se iso poika, vaikka sitten kuitenkin on pikkujokke :)
Maisa kävi viikko sitten taas osteopaatilla käsiteltävänä. Olipa kiva kuulla Maisan olevan jo huomattavasti paremmassa kunnossa. Ravilenkeillä ja venyttelyllä on ollut varmasti oma osansa, jatketaan niillä :) Syksymmällä kontrolliin.

Treenattua ei ole tullut mitenkään erityisen tehokkaasti. Junnasta vietin koirattomana Vaasassa. Palattuani reissusta tokoilin vähän Jokun kanssa. Kierrokset taisi olla vähän ylhäällä kun sain tuntea taas valkoiset hampaat käsivarressa..
Käytiin me kuitenkin tokokokeessa Järvenpäässä 18.pv, kun saatiin peruutuspaikka. Ilman mitään suurempia tavotteita lähdin hakemaan hyvää filistä SM-kisoja varten. Eikä kisamaisia tilanteita tule koskaan harjoiteltua liikaa. Tuomarina aina yhtä kiva Riikka Pulliainen. Ajattelin tehdä koetilanteesta Jokulle mahdollisimman mukavan, mutta oma jännistys hiipikin pintaan voimakkaampana, kun kuvittelin. Uskalsin kuitenkin olla Jokulle reilu ja palkata sitä kunnolla temputtamalla. Sillä olikin huisin hauskaa kehässä, kerran jopa haukahti ja puri mua, kun kierrokset nousi liian ylös. Joku teki yksilöliikkeissä tasaisen varmaa suoritusta iloisesti häntä heiluen ja suunpielet korvissa. Itse kämmäsin molempien seuraamisten vasemmalle käännökset. Miten ne onkin niiiiin vaikeet, kun on liikkuri?! Mä sekoon aina, ja nyt Joku reagoi siihen tiputtamalla kontaktin. Nyt muistin olla virittelemättä jääviin. Hyppyä ollaan kerran treenattu viime kokeen jälkeen. Hyvin muisti, että pallo voi lentää ja hyppäsi hienon loikan. Olisi varmaan juossut kehästä ulos näkymättömän pallon perässä, ellen olisi pysäyttänyt :)
Paikkamakuussa oli mennyt lonkalleen, mutta hyvin tsemppasi jälleen vaikka kaksi koiraa karkasikin rivistä.
Tuloksena ALO1, 194p, KP ja luokkavoitto!!! 
Pisteet: seuraamiset 9, muut liikkeet 10

Tänään käytiin pienen tauon jälkeen aksakentällä. Joku meni tapansa mukaan räkä poskella, nyt ei kutienkaan haukkunut tai muuten höyryillyt alkuhölmöilyjen jälkeen. On se vaan hieno agikoira, vielä kun kartturi oppisi ohjaamaan sitä. Kepit muistuivat mieleen muutaman toiston jälkeen.

Se on vasta nuori

Aika ajoin joudun muistuttelemaan itselleni Jokun olevan vasta hyvin nuori. Minulla on ollut todellisia ongelmia määritellä itselleni, kuinka paljon voin vaatia siltä ja kuinka nopeasti. Mitään yleispätevää ikää tietynlaisille treeneille ei voi koskaan asettaa, tavoitteet ja treenitavat on muokattava juuri yksilölle sopiviksi. Maisa on antanut niin paljon ilmaiseksi. Sen kanssa olen tehnyt paljon ja vielä enemmän virheitä, eikä minulla ole motivaatiota tässä vaiheessa lähteä korjailemaan omia virheitäni. Tuntuu, että on koiraa kohtaan epäreilua vaatia sitä tekemään asia paremmin, jos itse on lipsunut omista kriteereistä ja palkannut sitä huonommastakin suorituksesta tai opettanut asian alusta alkaen vähän sinnepäin. Maisan kanssa minulla ei ole edes ollut selviä kriteereitä koskaan, en ole ikinä miettinyt sen kohdalla, miltä haluaisin jonkun liikkeen näyttävän ja treenannut tavoitteellisesti kriteerin täyttämiseksi. Meille toko oli aluksi pakon edessä harrastamista, mutta myöhemmin liikkeet kehittyivät enemmänkin temppumaisiksi ja Maisankin into tokoon kasvoi. Aloitin tokon treenaamisen kilpailumielessä vasta Maisan ollessa reilu vuoden ikäinen, siitähän piti tulla minulle vain agilitykoira.
Nyt minulla on koira, jonka kanssa olen tehnyt tokoa ihan pennusta asti. Koira, jolla on paljon enemmän motivaatiota työskennellä mun kanssa ja moottoria, joka kestää toistoja. Tällaisen koiran kanssa yleensä sortuu äkisti treenaamaan liikaa. Olen pyrkinyt pitämään treenit lyhyinä, mutta haasteiden lisääminen sopivissa määrissä on tuottanut ongelmia. Olen jättänyt tiettyjä perusasioita tekemättä, ajatellen Jokun olevan vielä liian nuori selvitäkseen sellaisesta. Toisaalta meille on myös tullut takapakkeja johtuen liian haastavista treeneistä ja liian aikaisesta kisamaisen suorituksen vaatimisesta. Lisäksi Joku eroaa Maisasta häiriöherkkyydellään. Se on uros ja tytöt kiinnostavat nuorta miestä paljon. En ole osannut puuttua tähän, neuvoja olen kyllä kysynyt. Itselleni minun pitäisi kuitenkin selvittää se, missä vaiheessa ja miten minun tulisi puuttua tilanteeseen, koska itsehän se oma koira pitäisi parhaiten tuntea ja tietää, millaiset koulutustavat tukevat edistymistä. Joskus ulkopuoliset silmät näkevät vain paljon enemmän kuin itse koiran omistajan.
En kuitenkaan hetkeäkään kyseenalaista kysymyksen "Kuinka paljon nuorelta koiralta voi vaatia?" olevan ikuinen ajattelun aihe.

Eilen oltiin Jokun kanssa tokokokeilemassa Hyvinkäällä Ossi Harjulan kehässä. Saatiin se, mitä lähdettiin hakemaan: hyvää kokemusta SM-kisoja varten ja viime treenien hiomisen aiheet. Koe järjestettiin nurmikentällä ja kaksi kehää pyörivät aivan vierekkäin. Kehään mentäessä Joku ihaili hieman viereisen kehän ruutuunmenoa, mutta pystyi unohtamaan häiriön luoksepäästävyyden alkaessa. Luoksepäästävyyden jälkeen vapautin ja käskin perusasentoon. Joku olikin siinä vaiheessa täydesä vireessä ja pomppi vieterinä mun vieressä maahan-istu sarjaansa, kun olin viritellyt paikkamakuuseen. Oli pakko käskeä sitä odottamaan, jolloin se oli jo ampaisemassa suoraan eteenpäin juosten. Onneksi se reagoi nopeasti käskyihin ja sain tilanteen pelastettua pienellä "jok" äänellä. Nyt reagoi hyvin maahanmeno käskyyn (osasi jo varmasti sitä odottaakin). Samantien ohjaajien poistuessa koirien luolta, sheltti karkasi ohjaajan perään rivistä. Puolen minuutin kohdalla Jokun viereinen keeshond aloitti tauottoman voimakkaan haukkumisen. Joku venytti kaulaansa ja katsoi sitä hetken. Koira haukkui minuutin, jonka jälkeen ampaisi rivistä täydellä laukalla omistajansa luokse. Joku terävöityi ja makasi loppuajan kuin patsas. Sivulletuloon reagoi hyvin.
Ennen yksilöliikkeitä Jokua pisti takamukseen joku ötökkä. Se meni ihan vaikeaksi, eikä edes suostunut leikkimään. Sain sen kuitenkin innostumaan kehään mentäessä ja hihnaseuruu sujui ihan mukavasti, lukuunottamatta alle sekunnin kontaktin tippumista. Vapaana seuraaminen alkoi hyvin, mutta puolessa välissä se pistos jäi häiritsemään. Sain muutaman kerran kutsua sen uudestaan seuraamaan, toinen käsky oli hiukan vihaisella äänensävyllä ja Joku tuli luimistellen. Seurasi kuitenkin loppupätkän taas ihan ok.
Maahanmenossa minulla oli luottamusongelmia äskeisen kömmähdyksen takia, joten varmistin olan yli. Hyvin oli Joku kuitenkin tehtävästä suoriutunut. Luoksetulossa ei ollut ongelmia. Viereisessä kehässä huudettiin kovaan ääneen 'maahan' -käskyä, kun meidän piti tehdä liikkeestä seisominen. Virittelin Jokun hyvin, mikä taisi ollakin todellinen moka, koska Joku näppäränä ennakoi todella voimakkaasti liikkeen ja jäi seisomaan ennen aikojaan. Hypyssä kolautti jalkansa, niinkuin on tehnyt nyt muutamissa treeneissäkin, kun olen vähentänyt lelun heittelyä ja siksi pyrkii lähelle estettä.
Jokun ilme kehässä oli kuitenkin todella kiva ja siirtymätkin onnistuivat. Suurin virhe oli tuo vapaana seuraamisen harhautuminen. Toisaalta tässä nousee esille kysymys juurikin haasteen vaativuudesta. Oliko epämääräinen pistoshäiriö liian vaativa noin nuorelle koiralle? En syytä virheestä Jokua.

Pisteet:
Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Hihnaseuruu 9,5
Vapaana seuruu 7
Liikkeestä maahanmeno 9
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 0
Hyppy 8
Kok. vaik. 8

Yht. 159p, ALO2

Treenilistalle ennen SM-kisoja nousivat hyppy ja ennakointiin puuttuminen.
Note to self: Luota koiraan, älä virittele jääviin.

Tänään käytiin treenailemassa heti treenimotivaation noustessa tappiin. Hyppy alkoi sujumaan, kun muutaman kerran vahvistin lelulla. Seuraamisen yhteydessä onnistui myös jäävät. Lisäksi tehtiin ruutua nyt kosketusalustalla. Menee hyvin melko läheltä, kauempaa lähettäessä jää etunauhalle, josta korjaa itsenäisesti kosketusalustalle. Ohjatun alkeisharjotukset onnistui todella hyvin, mutta se tavallinen nouto... vaadinko liikaa? Oliko treeni liian pitkä, vaikka välissä olikin pidempi tauko? Joku ei suostunut ottaa kapulaa suuhun. Olen varma, että se tietää, mitä sen pitää tehdä, mutta nyt se ei onnistunut millään. Ajattelin sen perseilevän. Se on kuitenkin todella miellyttämishaluinen ja nöyrä, mutta myös kova. Vein siltä hetkeksi mahdollisuuden edes yrittää ja häädin sen jäähylle kentän laidalle, josta kutsuin takasin. Odotinkin sen tulevan korvat luimussa jalkoihini selin makaamaan, mutten kuitenkaan sortunut olemaan sille antelias. Vaadin uudestaan, muttei millään suostunut edelleenkään ottamaan kapulaa suuhun maasta. Kyllä se mun kädestä sen kapulan otti hetkeksi muttei maasta. Täytyy palata nostotreeneihin. En halua tuollaista fiilistä itselleni enkä Jokulle nyt enää.

Maisan kanssa ollaan treenattu kerran kohti EVL'ää. Totesin jälleen sen olevan koira, jolle asioita ei tarvitse opettaa paloina, koira, joka antaa ilmaiseksi, koira, josta saa kaiken tarvittavan irti vähällä treenillä. Kokeilin suoraan ohjattua noutoa. Yhden tai kaksi toistoa olen ottanut suuntia yhdelle kapulalle, mutta miksi noinkin viisaalle koiralle täytyy tehdä noin yksinkertaisia harjoituksia. Ensin käskettyäni merkille juoksi keskikapulalle ja nouti sen. Sen jälkeen tein kolme toistoa vieden Maisan merkille ja lähettämällä siitä. Jokaisella kerralla onnistui. Sen jälkeen vielä kaksi kokeenomaista toistoa ja kappas, meillä on toimiva ohjattu nouto :)
Liikkeestä maahanmenon 'ned' -käskyn Maisa oli unohtanut, tietää sen kuitenkin luoksetulossa. Vaihdan sen takaisin 'maahan'-käskyyn, koska toimi sillä. Muuten Z ok. EVL ruudussa ei ollut mitään ongelmia, se jopa totteli 'seis' -käskyä eikä mennyt omatoimisesti maahan. Onko muka mun tottelematon luonnonlahjakkuus alkanut ihan oikeasti tottelemaan...Tunnari meni ihan loistavasti, ei mitään epäröintiä kapuloilla. Paikkaistuminen yli 4 min meni myös ongelmitta. Seuraavat treenit on kokeenomaset ja jos ne menee edes sinnepäin, aletaan katsella kokeita :) Maisa on vaan niin huippuälykkö!!

Jokun kanssa menin treenin päätteeksi keräämään vielä hyvää fiilistä agikentälle ja se haluttu fiilis tulikin, kun musta pujotteli 12 keppiä suorana yhdessä, vauhtikaan ei ollut mikään mitätön! Uskomatonta, Jokunkin aivoissa kaksi hernettä löytävät toisinaan toisensa :) Luustokuvaukset ens kuussa ja sitten rakentamaan A-esteelle juoksareita. Huomenna rokotukset.

Kolmen koiran lauma

Tänään se palaa ja laumamme kasvaa entiseen neljään. Ripa ja Donny on olleet nyt reilu kaksi viikkoa Kiteellä paimennushommissa lammastilalla, tai on siellä nautojakin.

Touko- / kesäkuun vaihde toi mulle valkolakin päähän ja edessä odottelee viikon päästä olevat pääsykokeet ammattikorkeakouluun.

Edessä on myös tokon SM-kokeet, kun Joku valittiin lopulliseen HSKH:n joukkueeseen. Sitä ennen käydään vielä yhdet kokeet sunnuntaina, ihan vaan kokemusta keräämässä.
Treenit on menneet nyt todella hyvin, ne vähät mitä ollaan keretty treenailemaan. Toukokuun puolella käytiin Riitan opeissa harjoittelemassa seuraamista, tunnaria, ruutua ja paikkamakuuta. Seuraaminen on parantunut huimasti, olen tehnyt vaikeita pätkiä ja hyvin Joku pitää kontaktin ja paikan. Tunnarissa ollaan tehty pääasiassa oman piilotusta. Etsii hyvin, muttei vaihda kapulaa leuluun (?), täytyy aina kyykistyä ja palkata namilla, että irrottaa. Kerran kokeiltiin myös omaa piilossa vieraan kasan takana. Hyvin ohitti vieraat ja etsi oman. Ruutua ollaan tehty näytöllä, mutta ei oikeen vastaa siihen enää yhtä hyvin. Innokkuus on kadonnut, kun palloa ei olekaan löytynyt vähään aikaan sieltä. Opetin Jokulle nyt kosketusalustan ja kokeilen, jos saisin sillä kerättyä varmuutta ja vahvistettua ruudun paikkaa. Paikkamakuussa ei reagoi aina ensimmäiseen käskyyn. Ei ole kuulolla alkuhöpinöiden jälkeen, kun kutsun sen sivulle. Nyt ollaan treenattu katsekontaktia (olen opettanut siihen nyt sanan, joka ei ole se 'seuraa') ja hyvin on reagoinut maahanmenokäskyyn.
Luoksetulon eteentuloa ollaan myös hinkattu, kun on tullut vähän vinoon. Nyt tulee jo pidemmältä matkalta paremmin, eikä enää edes törmää :)
Kerran tehtiin hyppyä kolmen liikkeen kokeenomasessa treenissä ja liikutteli vähän tassujaan mun kävellessä viereen. Nyt ollaan treenattu pelkkää paikallaanseisomista etupalkan avulla niin, että annan sivusta painetta kädellä tai jalalla. Aluksi ei sietänyt painetta yhtään, mutta nyt onnistuu jo hyvin.

Treeni-ilme, räät otsalla

Joku on myös aloittanu käymisen ohjatuissa agitreeneissä, tai kerran on treenit ehtineet olla. Treeninä oli ykkösluokan kisarata, jossa me jämähdettiin esteelle numero 2. Se oli U-putki, josta ulostultuaan Joku kääntyi poikkeuksetta aina väärään suuntaan. Useasta palkkauskerrasta ja toistosta huolimatta, Joku jatkoi väärään suuntaan kääntymistä. Mä en ymmärtänyt laisinkaan tuota maailman viisaimmaksi haukutun koirarodun edustajan aivopierua.
Itsenäisesti ollaan käyty treenailemassa jonkin verran. Kepit on alkaneet sujuat suoralla kuudella jo hyvin. Suljettu kulma on vielä hankala, mutta hakeutuu kepeille hyvin jo yli 10 metristä.
Kokeiltiin myös helatorstain agikisoissa ollutta Mia Laamasen tekemää kolmosten hyppyrataa ja nollanahan se meni maaliin saakka, ilman keppejä tietty. On Joku kyllä ihan huikeen hauska agikoira. Se tekee niin täysillä, mutta on kuitenkin alkanut keskittymään: 45-50cm rimat pysyy suht hyvin ylhäällä :)

Helatorstain kisoissa kisasin Elsan kanssa kaksi rataa. Agiradalta 15 virhepistettä (?) ja hypäriltä mun pienestä mokasta (pidin liian kauan kädessä) johtuva HYL. Lähdöt kuitenkin onnistui nyt paremmin, kun vähään aikaan :)

Maisa kävi osteopaatilla jälleen kuntouttamassa selkäänsä. Vasen puoli ei enää ollut kovinkaan jumissa, oikea puoli enemmän. Nyt aktivoidun itse venyttelemään Maisaa ja otan sen mukaan useemmin juoksulenkeille, jossa saa ravata vierellä. Käydään kesäkuun loppupuolella sitten taas tarkistuskäynnillä.
On Maisa kerran saanut treenata tokoa. Seuraamisen kontaktia ja kaukoja. Innokkuutta riittää, kun treenaa kerran kuussa. Siitä en sitten ole varma, ollaanko me valmiita korkkaamaan se EVL syksyllä :D

Back to business

Olin muutamia viikkoja taaksepäin iltalenkillä. Maisalla oli panta ja se oli hihnassa. Pusikkoon sujahtava pupu sai sen aistit sadasosasekunnissa heräämään ja samanaikasesti se kiskasi hihnasta todella lujasti. Samantien se jäi hetkeksi kakomaan, joskin matkaa oli saatava jatkettua, jotta näkisi, minne pupu loikki. Vielä muutamia päiviä tapahtuneen jälkeen Maisa jatkoi kakomista, mutta kuitenkin vähenevissä määrin. Maisa kävi osteopaatilla jälleen selkäjumien vuoksi ja kun tulin kotiin, Ripa oli vastassa pää riippuen ja alkoikin pian kakomaan ja yskimään limalönttejä. Kennelyskä. Kauan me siltä ollaankin onnistuttu välttymään, mutta nyt sitä tuntuu olevan todella paljon liikkeellä. Muutaman päivän kuluttua myös Joku aloitti yskimisen. Ripa jatkoi yskimistä vielä, kun Jokulta se jo loppui. Kokoajan toivoin sormet ristissä Tellun välttyvän yskältä. Kuitenkin Ripan parannuttua pikkuspanieli aloitti yskimisen. Se ei yskinyt limaa, räkä valui sieraimista. Onneksi urhea pippurisielukin sielviytyi röhältä nopeasti :)

Yskän takia ollaan oltu treenitauolla.

Tällä viikolla ollaan pikkuhiljaa palattu treenirutiineihin. Tiistaina kisasin Elsan kanssa Ojangossa epiksissä kaatosateessa. Sään takia osanottajia oli alle 10 ja me tehtiin radan ainoa tulos. Kielto kepeiltä, muuten suoriuduttiin kiekuroista ongelmitta maaliin.

Jokun kanssa käytiin Jessican pitämässä tokokoulutuksessa kuun alussa harjottelemassa kehääntuloja, seuraamista ja ruutua. Yllättävän hyvin mustanaamio toimi vieraalla kentällä. Ollaan myös harjoiteltu ohjatun noudon alkeita, zetaa, tunnaria ja luoksaria. Mä vaan niin tykkään sen asenteesta!

Maisan kanssa en ole uskaltanut paljoa treenata. Viime osteopaattikäynnillä todettiin Maisan olevan todella kipeä edelleen ja reilu viikon päästä on jo uusi aika varattuna. Kunpa sen selkä tulisi nyt kuntoon. Se on lenkkeillyt nyt vain valjaissa, jotta niskan/selän seudulle tuleva rasitus minimoituisi.

Ripa kävi viikko sitten lääkärissä jatkuvan alapään nuolemisen takia. Siellä olikin tulehdus ja nyt se on syönyt antibioottia. Samalla käytettiin koko kööri vaa'alla pitkästä aikaa. Lukemat olivat seuraavat;
Ripa 24,0 kg
Maisa 19,6 kg
Joku 16,4 kg
Tellu 5,1 kg

Tellun paino aiheutti pientä järkytystä ja aloin epäilemään vaa'an toimivuutta. Toisaalta muiden koirien lukemat ovat varmasti todelliset. Onko Tellu tosiaan laihtunut yli kilon vaikka on saanut hurjasti enemmän ruokaa ja liikuntaa paljon vähemmän !? Ei se kuitenkaan näytä liian laihalta, kylkiluut tuntuu normaalisti. hmm...

Ykkösvappu

Jatketaan edellisen päivityksen mukaan ykkösteemalla.

Vappupäivänä Helsingissä Riikka Pulliaisen tuomaroimassa tokokokeessa parhaalla lahnaporukalla. Vaikkakin se piknik tais jättää itse kokeen toisarvoiseksi, kaikki lahnat loistivat myös tokokehässä - omalla tavallaan. 

Maisa vieraili viimeistä kertaa VOI-kehässä. Seuraavaksi suuntamme on kohti uusia haasteita. Ehkä syksyllä/loppuvuodesta uskaltaudumme korkata EVL'ssä. Viisas kuitenkin oppii nopeasti :)

Lupasin Maisalle, että jos vapun kokeesta ei tule ykköstä (en hetkeäkään odottanut sitä, koska tuolla ensimmäiselläkin kesti tulla tovi), voidaan jättää se voivottelu taaksemme. 

Tuloksena VOI3, 216,5p. Noilla pisteillä irtosi kuitenkin luokkavoitto!

Paikkamakuu: 8 Ennakoi sivulletulon, oli myöskin valahtanut lonkalleen. Milloinkohan oppisin olemaan tuijottamasta sitä, kun menen sen sivulle..

Yksilöiikkeissä jälleen sekoitettu järjestys.

Tunnari: 7 Tarkkaa ja VARMAA työtä kapuloilla ja tarkkaa jäystämistä palautuksessa, joka oli myöskin vino. Lähetykseen kuitenkin kaksoiskäsky.

Hyppynouto: 5 Maisan yksi varmimpia liikkeitä. Nyt ei noussut kapula maasta, hajut oli kiinnostavampia. Odotin kauan, ennenkuin annoin uuden käskyn, jolloin Maisa ehti myöskin vähän kaivaa maata...

Metallinouto: 9 Ei moitittavaa. Palautus ravilla, niinkuin aina

Kaukot: 8 Hienolla tekniikalla kaikki, mikä lienee tuotti myös armopisteitä, sillä yhteen vaihtoon (m-i) tuli kolme käskyä, kun ei ensin reagoinut ja seuraavalla nousi seisomaan. 

Seuraaminen: 7 Lyhyt ja kiva seuruukaavio, johon mhatui paljon lahnailua. Miten se voisikaan olla parempi, jos en ikinä vaadi sitä tekemään paremmin. Nyt kuitenkin istui kaikki perusasennot

Luoksetulo: 8 PerusMaisaa

Liikkeestä istuminen: 9,5 Tulikohan tässäkin armopisteitä vai oliko Maisa normaalia nopeempi

Ruutu: 0 Toinen Maisan vahvin liike. Lähti todella määrätietosesti. Päätyi kuitenkin edellisen kokeen lailla takanurkkaan ja sieltä ruudun yli. Yritin korjata, mutta miksi se osaisi korjata, jos ei ikinä treenata korjauksia. Jäi ulkopuolelle makaamaan.

Kok. vaikutus: 8 

Maisa oli koko kokeen ajan vähän kuutamolla, teki kaiken vähän "toisella kädellä", jäi välillä nautiskelemaan meren tuulesta, joka sai sen korvakarvat huljumaan ja ymmärsi myös reagoida jyriseviin ääniin ja lepattaviin kehänauhoihin. Sellainen on Maisa: se valitsee päivät, joina haluaa totella, päivät, joina haluaa nautiskella ja päivät, joina osaa olla kierompi kuin mun ymmärrys riittää käsittämään.

Olin edellisen kokeen jälkeen Jokun osalta ihan siinä mielentilassa, etten vie sitä nyt vähäänaikaan ainakaan kokeeseen. Joku oli kuitenkin jo ilmottu ja ajattelin mennä hakemaan vain kisakokemusta. Odotukset tuloksien suhteen oli ihan nollassa, etenkin, kun maanantain ohjatuissa treeneissä Joku ei ollut yhtään kuulolla. Edellisenä iltana yritin muistutella itsellei, kuinka tärkeää on ohjaajan ja koiran välinen luottamus. Minulla oli nyt luottamuspula. En voinut luottaa, että Joku suoriutuisi liikkeistä. Nostatin tunnelmaa katselemalla Jokun vanhoja tokovideoita. Niistä näin, että se todellisuudessa osaa. Mielialani kohentui ja fiilis koepaikalla oli jo seurankin ansiosta niin hyvä, että lähdin hyvillä mielin koekehään. Nyt annoin Jokun odottaa koko pitkän päivän autossa ja otin sen vasta ennen ALO-luokan alkua kastumaan sateeseen. 

Tuloksena ALO1, 186p, KP, sija 2!

Luoksepäästävyys: 10

Paikkamakuu: 10 Reagoi hyvin käskyyn ja pysyi maassa vaikka liikkuri ei antanutkaan heti lupaa poistua koiran sivulta. Makasi hieman levottomasti, ei käynyt kuitenkaan lonkallaan, mutta pää pyöri jonkin verran.

Yksilöliikkeissä sekoitettu järjestys

Hihnaseuruu: 9 Hieman olisi saanut olla skarpimpi. Kerran putosi kontakti. Käännöksissä ja juoksussa väljyyttä.

Hyppy: 10

Seuraaminen vapaana: 8 Lisää väljyyttä. Jätätti myös vähän.

Liikkeestä maahanmeno: 10

Luoksetulo: 9 Ennakoi sivulletulon.

Liikkeestä seisominen: 9,5

Kok.vaikutus: 10

Joku alkoi tsemppaamaan loppua kohden. Ehkä munkin olemus muuttui rennommaksi, kun huomasin Jokun toimivan. Kyllähän se toimii, kun itse toimii. Se lukee mua kuin avointa kirjaa - sana sanalta. Miksi ihmiselle ei ole asennettu samaa taitoa?

Nyt voidaan hetkeksi huokaista. Varmasti vähennetään hiukan tokon treenaamista ja se, mitä treenataan, on enemmän ylempiin luokkiin keskittyvää.

Kokeista kiiruhdimme kodin kautta tokotreeneihin hetkeksi hakemaan eväitä ohjatun noudon opettamiseen. Joku suoriutui alkeisharjoituksista todella hyvin vaikka käytössä oli vieraat kapulat. 

Tokosta siirryimme halliin agikentälle. Maisa sai treenata ensin. Sehän kulki kiltisti ja lujaa. Uskaltautui myös villiksi ja teki lentokeinun. Joku pääsi myös päästämään viimeiset höyryt ulos ja kaahottamaan radalle. Ei voi muuta taas todeta, kun että hitsi se kääntyy ja oppii nopeasti! Huippukaverit!

Ykköskoira

Sellainen on Maisa. Viidennellä yrittämällä se tuli. Inkoossa eilen Harri Laisin kokeessa aurinkoisessa, todella kuumassa säässä.

VOI1, 282p, KP, sija 2/6.

Paikkamakuu: 10 reagoi hyvin käskyihin ja oli skarppina

Yksilöliikkeissä sekoitettu järjestys

Tunnari: 9 Kyllä se osaa sen. Työskenteli niin niin nätisti. Kävi kapulat kahdesti läpi ja palautti nätisti, joskin vähän vino perusasento ja muutama puraisu, mutta muuten oikein nätti. Ja ravashan se, mutta se onkin lahnamaisa.

Seuraaminen: 8 Ei nyt ihan ansaittu numero, mutta teki niin hyvin, kun mahdollista tuossa säässä. Jätätti ja jätti ainakin yhden perusasennon istumatta. Perusasennot edessä ja käännökset kamalia. 

Luoksetulo: 9 Maisamainen luoksari. Ihan ok stopit, loppuosa ravilla.

Hyppynouto: 9 Todella hyvä vaikka erehdyksissä valkkasin pienen kapulan. Hetken mietti kapulalla, toi hyvin ja istui nätisti vaikka otin kapulan pois suusta (välillä on nyt noussut seisomaan ja odottanut jo palkkaa)

Kaukot: 9 Reagoi, joka käskyyn eikä liikkunut yhdessäkään vaihdossa! 

Metallinouto: 8,5 Laisin sanoin: Maisa oli hieman kuriton kapulalla :D Okei se vaan yritti keksiä jotain muuta tuomista tai tarjoomista, ettei tarvis kantaa ällöä metallia. Suostui kuitenkin lopulta ottamaan sen ilman lisäkäskyjä. Kalisutellen ravilla vinoon perusasentoon.

Liikkeestä istuminen: 9 Hidaaas, mutta ei liikutellut tassujaan, kun kävelin taakse :)

Ruutu: 8 Lähetin vinosta perusasennosta, juoksi vinoon takakulmaan. Onneksi ei liikkunut ruudun ulkopuolelle (Maisa kun ei kuitenkaan reagoi käskyihin. Mä reagoin Maisan liikkeisiin ;) Se osaa ruudun itsenäisesti ja mun puolesta saa sen itsenäisesti suorittaakin, mä yritän sommitella käskyni sinne ikäänkuin se tottelisi ihan oikeasti). Hyvä loppuosa.

Kokonaisvaik.: 8 Laisi tykkäsi kovasti Maisasta. Tasaista menoa. Missään liikkeessähän Maisa ei toimi nopeasti eikä reagoi sadasosasekunneissa. Miksi vaatisin sitä koiralta, jolle se ei ole tyypillistä. Maisa on rauhallinen itsekseen elelijä. Kehässä se palkkaantui erihyvin kehuista, ei jaksanut kuitenkaan innostua ja viretilan nosto tuossa säässä oli turhaa Maisan kanssa. Perusasentoihin tuleminen oli vaikeaa, enkä jaksanut niitä jankuttaa. Siispä jos se tuli huonosti, siirryin itse paremmalle paikalle sen viereen. 

Itse olin tosi tyytyväinen, että se pystyi suoriutumaan kaikista liikkeistä tasaisesti ja puhtia riitti viimemetreille saakka. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita. Eikun ohjattua noutoa ja paikkaistumista treenailemaan sekä jääviä muistuttelemaan ja kohti erikoisvoittajaluokkaa :)

Joku korkkasi samoissa karkeloissa tokouransa. Miten epäreilu olo minulle jäikään ohjaajana. Me ei olla paljoa ehditty vielä treenailemaan ulkona. Viime syksynä Joku oli vielä niin pentu, ettei me edes treenattu tavotteellisesti. Ilma oli niin kuuma ja takana todella pitkä päivä (oltiin paikalla klo 10.00 ja Jokun kehä oli 14.30). Vatsa oli kuralla ja anaalirauhaset räjähtivät autoon. Treenailtiin hyvissä ajoin ennen meidän vuoroa ja tutustuttiin paikkaan. Treenasi ja leikki hyvin. Kun paikkamakuu koitti, olin itsekin niin väsynyt jo, ettei ihmekään, että luoksepäästävyydessä, jossa oltiin loppupäässä, Joku ei jaksanut edes enää istua mun sivulla. Valahti maahan muutamia kertoja ja sain kiskoa sen ylös sieltä. Paikkamakuussa makasi nätisti, joskin valahti kerran lonkalleen. Ei ollut yhtään ympäristöherkkä, katse oli eteenpäin, mutta ilme väsähtänyt. Ei reagoinut ensimmäiseen perusasentokäskyynkään. Vein Jokun autoon huilaamaan ja kun edellinen koirakko oli kehässä suorittamassa yksilöliikkeitä, menin herättelemään autossa nukkuvaa mustanaamaa. Nyt leikkiminenkin oli tahmeaa ja virittelyn kanssa sain tehdä tosiaan töitä. Kehässä Joku käyttäytyi, kun ei olisi tiennyt olevansa hommissa. Hihnaseuruu oli sunnuntaikävelyä, vapaana seuraaminen hiukan parempaa, muttei edes verrattavissa siihen, mihin tiedän sen pystyvän. Jäävissä seisoi maahanmenon. Luoksetulo ok, vähän vino eteentulo. Hyppy oli liian korkea väsyneillä jaloilla hypättäväksi. 

Mulle vaan jäi niin huono fiilis koko suorituksesta. Se oli ilmeeltään juuri sellaista, millaista en koskaan haluaisi Jokun työskentelyn näyttävän. Se ei selvästikään nauttinut kehässä olosta. Tuntuu typerältä syyttää minusta riippumattomia tekijöitä tästä pohjanoteerauksesta. En syytä mitään häiriöitä, päinvastoin, Joku ei ottanut juurikaan häiriötä. Paikka oli kuitenkin sille uusi. Kuumuus ja odottelu vaikuttivat sen jaksamiseen todenteolla. Minä en mielestäni jännittänyt yhtään. Olin todella uupunut kehässä eikä minullakaan ollut mikään paras fiilis. Toimiko Joku kuitenkin juuri niinkuin olen sille opettanut? Tiedän sen pystyvän parempaan. Yritän huijata itselleni Jokun olevan kuitenkin kisavalmis. Järjellä ajateltuna: ei se kisavalmius ole sitä, että koira osaa kaikki liikkeet hyvin - sen on osattava toimia erilaisissa ympäristöissä, erilaisissa sääolosuhteissa ja erilaissa häiriöissä toivotulla tavalla. Mitä sitten jos se treenaakin loistavasti vieraissakin paikoissa, onhan se ihan eri asia tehdä kiva treeni kuin koekehä. Meiltä puuttuu vielä kisarutiinit. Ne ei muodostu kisoissa käymällä, niitä pitää treenataan myös treeneissä. Ei Joku koskaan ole treenannut autossa odottamista montaa tuntia, aina välillä käymään kuumuudessa kävelemässä ja leikkimässä. Odottelun jälkeen tulla herätetyksi unilta ja joutua kehään. Ei tällaisia tule treenattua, joten miksi se onnistuisi kokeissa. 

Missäköhän vaiheessa Jokun kanssa treenaamisesta tuli hurjan tavotteellista. Siinä vaiheessa, kun aloitin treenaamiseen kokeita kohti. Sitä ennen treenasimme hyvää yhteistyötä kohti. Ei ne koekäynnit ja tulokset vaan se matka, tiimityöskentely, luottamus ja ilo - niistä se muodostuu: hieno elämä harrastuskoiran kanssa.

Joku on vielä hurjan nuori. Onhan se jo aika osaavakin liikkeiden osalta. Se ei tee kuitenkaan siitä koevalmista. Anteeksi Jokke! 

Muita muistelmia viime viikolta:

Maanantaina Jokun ohjatut tokotreenit. Kokeenomanen treeni, joka meni loistavasti. Treenien jälkeen lajin vaihto ja aksakentälle. Hyvin onnistui poispäinkäännökset ja irtoominen. Treenattiin myös välistävetoja, jotka ovatkin todellinen ongelma Jokulle. Saatiin nekin loppujen lopuksi pelittämään. Renkaalle on tullut hurjasti lisää varmuutta. Suoriutui siitä itsenäisesti hyvin mun tehdessä pers'jättöä. Takaaleikkaukset läheltä tuottivat vaikeuksia.

Torstaina jälleen Jokun ohjatut tokotreenit, joissa aiheeena nouto. Talven aikana harjoteltiin noutoa vähän hallissa ja meni ihan kivasti nostot ja palautukset lyhyeltä matkalta. Hakuja ei olla tehty pitkältä matkalta juuri yhtään, koska syöksyy usein tassut edellä. Täytyy treenailla vaan lyhyellä matkalla kierrättäen jonkun kautta kapulalle. Ulos siirryttäessä kapulasta tuli ällöttävä, koska eihän kukaan halua hiekkaa suuhunsa! Nostot ovat vaikeutuneet. Treeneissä tehtiin hakuja kierrättämällä tolpan kautta ja uskomattoman hyvin meni. Jarrutteli vielä ennen nostoa, mutta parani kokoajan toistojen myötä. 

Tokotreenien aikana Maisa oli pyörimässä Riihimäellä Junior Handler kehässä pienen tytön kanssa. Oli kuulema taas toiminut esitettävänä varsin mallikkaasti :3

Perjantaina käytiin aamulla treenaamassa keppejä, joiden treenaus on jäänyt luvattomalle tauolle. Neljän sarja menee jo varmasti, joten uskalsin lisätä seuraavan parin. Ensin helpotetusti meni hyvin sen kuusi keppiä ja nopeasti kaikki olivatkin suorassa linjassa ja Joku pujotteli hienosti. Hidashan se vielä on eikä mene vaikeista kulmista, mutta varmuus ja vauhti kasvaa toistojen myötä. Nyt vaan todella paljon treeniä kuudella. Pitäisi olla myös apupalkkaaja, koska vikan välin jälkeen katsoo mua. Maisalle tein viimeistelytreeniä tunnarin merkeissä. Iltapäivällä nokka kohti Hyvinkäätä. Siellä vietettiin yö hyvästä ja kauan kaivatusta seurasta nauttien. Lenkkeiltiin ja Maisa kävi pulahtamassa Vantaan joessakin. Joku ei uskaltautunut veteen vieläkään. Panikoitui, kun Maisa ui vastarannalle ja me lähdettiin Jokun huomaamatta sillan kautta myös vastarannalle. Sieltä katseltiin maailman viisaimman koirarodun edustajan sekoilua, kun se paniikissa koitti keksiä ratkaisua, millä pääsis joen yli koskematta veteen. Kyllä se aikansa huudettuaan keksi sen sillan ja tuli riemuiten ylpeänä suorituksestaan ja kekseliäisyydestään meidän luokse. 

Lauantaina palattiin Vantaalle ja nautittiin auringosta Ankkalammella Riian kanssa.

Prinsessa ja palvelijapojat

Viikkoon on mahtunut myös muita treenejä, canicrossaamista Ripan kanssa ja Tellun iloisuuden seuraamista. Mummeli leikki eilen lelulla! 

Lajista lajiin

Tokoa maanantaina ohjatusti Joken kanssa. Tehtiin kokeenomanen treeni, kylläkin palkkaus puolessavälissä ja siirto toiseen kehään. Ensimmäistä kertaa hihnaseuruuta ja hitsi että se meni nätisti. Liikkuri seuruutti agilitykeppien välistä, jolloin kontakti laski puoleksi sekunniksi. Ilman remmiä meni paremmin. Liikkeestä maahanmenossa ei ongelmia. Luoksetulossa otti häiriötä merkeistä. Jäi tuijottamaan merkkiä mun vieressä ja istui vinoon. Lisäksi törmää/istuu hyvin tiiviisti. Täytyy muistaa pitää jalat ihan tiiviisti yhdessä niin ei tule ihan kiinni. Uusintana luoksari ok. Liikkeestä seisominen hyvä. Hypyssä pyysin ottamaan yhden laudan pois ja lauta laitettiinkin ihan hypyn viereen. Hyppäsi hyvin, mutta valui hiukan sivuun katsomaan lautaa. Reagoi kuitenkin nyt hyvin käskyyn. Palkkaantui hyvin sosiaalisesti ja asenne oli aika huippis :)! Lopuksi paikkis. Ensimmäisen kerran palkattaa täysmatkalla koko 2 minuuttia. Lopussa alkoi hieman pylly pyöriä ja pää kääntyillä, muuten ok, vaikka viereinen ihana afgaanityttö nousikin :)
Torstaina jatkettiin ohjattuja treenejä, joissa aiheena luoksarin stopit. Jokulla on vähän vahvempana maahanmeno ja tarjosikin puolittaista asentoa ensimmäisellä toistolla. Lisäksi täytyy kiinnittää huomiota ennakointiin ja ottaa reilusti enemmän läpijuoksuja suhteessa pysäytyksiin. Pysähtyy ja reagoi kuitenkin käskyyn todella hyvin.
Eilen oltiin lahnatokoilemassa. On se vaan huippua, että on niinkin kiva treeniporukka! :)
Jokulle seuraamisen aloituksia ja lopuksi pidempi seuruu vapaana. Kyllähän se toimi - ihan superisti!
Maisalle otin tunnaria. Ensimmäisellä toistolla menin viereen tukemaan ja etsi hyvin, kävi vielä varmistamassakin. Toisella toistolla jäin siihen kymmeneen metriin, mutta heitin nameja etsittäväksi eteeni ennen haistelutehtävää. Maisa sähläsi kapuloilla oikein urakalla. Oli tosi epävarma ja nosteli varmaan ainakin viisi kapulaa ja lopuksi toi vain jonkun. Tehtiin lopuksi vielä niin, että kapuloiden seassa oli nameja. Silloin toimi hyvin. En vain ymmärrä, kun joskus se on täysin varma kapuloilla ja tuo oikeen (kylläkin palauttaa pureskellen ja saattaa pudottaa) ja toisinaan on hyvin epävarma kapuloilla ja nostelee, mitä sattuu. Täytynee palata joksikin aikaa alkeisharjotuksiin ja viedä aina namit kapuloiden joukkoon.
Lisäksi tehtiin kaukoja. Taas se liikkui s-m vaihdossa. Muutaman toiston otin läheltä ja siirryin taas kisamatkan päähän, onnistui.

Agilityä treenailtiin keskiviikkona ulkona. Olipa mahtavaa olla hallin ulkopuolella aksailemassa. Tehtiin Maiju Korhosen koulutuksesta tulleita läksyjä; vippausta, irtoomista ja valssi-veto-pers'jättö treeniä. Mustanaamio oli hurjan pätevänä! Irtosi niin, että leijeröintikin onnistui. Meni myös puomin osana rataa putoomatta vaikkakin joutui ylösmenolla tasapainottamaan askeleensa.
Torstaina aksailtiin ohjatusti. Silloin myös puomitreeniä, sehän alkaa ihan oikeesti varmistua! Koira kääntyy todella sukkelasti :)

Paimentamassa käytiin eilen Somerolla ihanassa säässä. Koko päivä tuli vietettyä aitauksen vieressä/pellolla. Jokun viime kerrasta olikin jo jonkin aikaa, viimeksi ollut lampailla syksyllä. Tauon aikana läheltä paimentavasta haukkuvasta sählääjästä oli kuoriutunut kuuliainen keskittyneesti ja hyvällä etäisyydellä työskentelevä paimen. Ihan huippua! Ja kuinka helpolta se paimennus tuntuikaan osaavan koiran kanssa.

Tästä kuvasta ei edes tunnista aina nauravaa luppakorva kippurahäntää, niin on totinen keskittynyt ilme, korvat kuulolla ja häntä alhaalla!

Töpöhäntä oli tänään näyttelyssä junior handler kehässä. Todella hienosti oli mennyt ja heti Maisaa kosiskeltiin jo seuraavaan koitokseen. Maisa oli ollut epäilemättäkin hyvin kiltti ja lähtenyt hyvin vieraiden matkaan ilman mua. Sellainen se on, kaikkien rakastama, kaikkia rakastava sydänpää!

Lajirikasta pääsiäistä kaikille! :)