Ykköskoira

Sellainen on Maisa. Viidennellä yrittämällä se tuli. Inkoossa eilen Harri Laisin kokeessa aurinkoisessa, todella kuumassa säässä.

VOI1, 282p, KP, sija 2/6.

Paikkamakuu: 10 reagoi hyvin käskyihin ja oli skarppina

Yksilöliikkeissä sekoitettu järjestys

Tunnari: 9 Kyllä se osaa sen. Työskenteli niin niin nätisti. Kävi kapulat kahdesti läpi ja palautti nätisti, joskin vähän vino perusasento ja muutama puraisu, mutta muuten oikein nätti. Ja ravashan se, mutta se onkin lahnamaisa.

Seuraaminen: 8 Ei nyt ihan ansaittu numero, mutta teki niin hyvin, kun mahdollista tuossa säässä. Jätätti ja jätti ainakin yhden perusasennon istumatta. Perusasennot edessä ja käännökset kamalia. 

Luoksetulo: 9 Maisamainen luoksari. Ihan ok stopit, loppuosa ravilla.

Hyppynouto: 9 Todella hyvä vaikka erehdyksissä valkkasin pienen kapulan. Hetken mietti kapulalla, toi hyvin ja istui nätisti vaikka otin kapulan pois suusta (välillä on nyt noussut seisomaan ja odottanut jo palkkaa)

Kaukot: 9 Reagoi, joka käskyyn eikä liikkunut yhdessäkään vaihdossa! 

Metallinouto: 8,5 Laisin sanoin: Maisa oli hieman kuriton kapulalla :D Okei se vaan yritti keksiä jotain muuta tuomista tai tarjoomista, ettei tarvis kantaa ällöä metallia. Suostui kuitenkin lopulta ottamaan sen ilman lisäkäskyjä. Kalisutellen ravilla vinoon perusasentoon.

Liikkeestä istuminen: 9 Hidaaas, mutta ei liikutellut tassujaan, kun kävelin taakse :)

Ruutu: 8 Lähetin vinosta perusasennosta, juoksi vinoon takakulmaan. Onneksi ei liikkunut ruudun ulkopuolelle (Maisa kun ei kuitenkaan reagoi käskyihin. Mä reagoin Maisan liikkeisiin ;) Se osaa ruudun itsenäisesti ja mun puolesta saa sen itsenäisesti suorittaakin, mä yritän sommitella käskyni sinne ikäänkuin se tottelisi ihan oikeasti). Hyvä loppuosa.

Kokonaisvaik.: 8 Laisi tykkäsi kovasti Maisasta. Tasaista menoa. Missään liikkeessähän Maisa ei toimi nopeasti eikä reagoi sadasosasekunneissa. Miksi vaatisin sitä koiralta, jolle se ei ole tyypillistä. Maisa on rauhallinen itsekseen elelijä. Kehässä se palkkaantui erihyvin kehuista, ei jaksanut kuitenkaan innostua ja viretilan nosto tuossa säässä oli turhaa Maisan kanssa. Perusasentoihin tuleminen oli vaikeaa, enkä jaksanut niitä jankuttaa. Siispä jos se tuli huonosti, siirryin itse paremmalle paikalle sen viereen. 

Itse olin tosi tyytyväinen, että se pystyi suoriutumaan kaikista liikkeistä tasaisesti ja puhtia riitti viimemetreille saakka. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita. Eikun ohjattua noutoa ja paikkaistumista treenailemaan sekä jääviä muistuttelemaan ja kohti erikoisvoittajaluokkaa :)

Joku korkkasi samoissa karkeloissa tokouransa. Miten epäreilu olo minulle jäikään ohjaajana. Me ei olla paljoa ehditty vielä treenailemaan ulkona. Viime syksynä Joku oli vielä niin pentu, ettei me edes treenattu tavotteellisesti. Ilma oli niin kuuma ja takana todella pitkä päivä (oltiin paikalla klo 10.00 ja Jokun kehä oli 14.30). Vatsa oli kuralla ja anaalirauhaset räjähtivät autoon. Treenailtiin hyvissä ajoin ennen meidän vuoroa ja tutustuttiin paikkaan. Treenasi ja leikki hyvin. Kun paikkamakuu koitti, olin itsekin niin väsynyt jo, ettei ihmekään, että luoksepäästävyydessä, jossa oltiin loppupäässä, Joku ei jaksanut edes enää istua mun sivulla. Valahti maahan muutamia kertoja ja sain kiskoa sen ylös sieltä. Paikkamakuussa makasi nätisti, joskin valahti kerran lonkalleen. Ei ollut yhtään ympäristöherkkä, katse oli eteenpäin, mutta ilme väsähtänyt. Ei reagoinut ensimmäiseen perusasentokäskyynkään. Vein Jokun autoon huilaamaan ja kun edellinen koirakko oli kehässä suorittamassa yksilöliikkeitä, menin herättelemään autossa nukkuvaa mustanaamaa. Nyt leikkiminenkin oli tahmeaa ja virittelyn kanssa sain tehdä tosiaan töitä. Kehässä Joku käyttäytyi, kun ei olisi tiennyt olevansa hommissa. Hihnaseuruu oli sunnuntaikävelyä, vapaana seuraaminen hiukan parempaa, muttei edes verrattavissa siihen, mihin tiedän sen pystyvän. Jäävissä seisoi maahanmenon. Luoksetulo ok, vähän vino eteentulo. Hyppy oli liian korkea väsyneillä jaloilla hypättäväksi. 

Mulle vaan jäi niin huono fiilis koko suorituksesta. Se oli ilmeeltään juuri sellaista, millaista en koskaan haluaisi Jokun työskentelyn näyttävän. Se ei selvästikään nauttinut kehässä olosta. Tuntuu typerältä syyttää minusta riippumattomia tekijöitä tästä pohjanoteerauksesta. En syytä mitään häiriöitä, päinvastoin, Joku ei ottanut juurikaan häiriötä. Paikka oli kuitenkin sille uusi. Kuumuus ja odottelu vaikuttivat sen jaksamiseen todenteolla. Minä en mielestäni jännittänyt yhtään. Olin todella uupunut kehässä eikä minullakaan ollut mikään paras fiilis. Toimiko Joku kuitenkin juuri niinkuin olen sille opettanut? Tiedän sen pystyvän parempaan. Yritän huijata itselleni Jokun olevan kuitenkin kisavalmis. Järjellä ajateltuna: ei se kisavalmius ole sitä, että koira osaa kaikki liikkeet hyvin - sen on osattava toimia erilaisissa ympäristöissä, erilaisissa sääolosuhteissa ja erilaissa häiriöissä toivotulla tavalla. Mitä sitten jos se treenaakin loistavasti vieraissakin paikoissa, onhan se ihan eri asia tehdä kiva treeni kuin koekehä. Meiltä puuttuu vielä kisarutiinit. Ne ei muodostu kisoissa käymällä, niitä pitää treenataan myös treeneissä. Ei Joku koskaan ole treenannut autossa odottamista montaa tuntia, aina välillä käymään kuumuudessa kävelemässä ja leikkimässä. Odottelun jälkeen tulla herätetyksi unilta ja joutua kehään. Ei tällaisia tule treenattua, joten miksi se onnistuisi kokeissa. 

Missäköhän vaiheessa Jokun kanssa treenaamisesta tuli hurjan tavotteellista. Siinä vaiheessa, kun aloitin treenaamiseen kokeita kohti. Sitä ennen treenasimme hyvää yhteistyötä kohti. Ei ne koekäynnit ja tulokset vaan se matka, tiimityöskentely, luottamus ja ilo - niistä se muodostuu: hieno elämä harrastuskoiran kanssa.

Joku on vielä hurjan nuori. Onhan se jo aika osaavakin liikkeiden osalta. Se ei tee kuitenkaan siitä koevalmista. Anteeksi Jokke! 

Muita muistelmia viime viikolta:

Maanantaina Jokun ohjatut tokotreenit. Kokeenomanen treeni, joka meni loistavasti. Treenien jälkeen lajin vaihto ja aksakentälle. Hyvin onnistui poispäinkäännökset ja irtoominen. Treenattiin myös välistävetoja, jotka ovatkin todellinen ongelma Jokulle. Saatiin nekin loppujen lopuksi pelittämään. Renkaalle on tullut hurjasti lisää varmuutta. Suoriutui siitä itsenäisesti hyvin mun tehdessä pers'jättöä. Takaaleikkaukset läheltä tuottivat vaikeuksia.

Torstaina jälleen Jokun ohjatut tokotreenit, joissa aiheeena nouto. Talven aikana harjoteltiin noutoa vähän hallissa ja meni ihan kivasti nostot ja palautukset lyhyeltä matkalta. Hakuja ei olla tehty pitkältä matkalta juuri yhtään, koska syöksyy usein tassut edellä. Täytyy treenailla vaan lyhyellä matkalla kierrättäen jonkun kautta kapulalle. Ulos siirryttäessä kapulasta tuli ällöttävä, koska eihän kukaan halua hiekkaa suuhunsa! Nostot ovat vaikeutuneet. Treeneissä tehtiin hakuja kierrättämällä tolpan kautta ja uskomattoman hyvin meni. Jarrutteli vielä ennen nostoa, mutta parani kokoajan toistojen myötä. 

Tokotreenien aikana Maisa oli pyörimässä Riihimäellä Junior Handler kehässä pienen tytön kanssa. Oli kuulema taas toiminut esitettävänä varsin mallikkaasti :3

Perjantaina käytiin aamulla treenaamassa keppejä, joiden treenaus on jäänyt luvattomalle tauolle. Neljän sarja menee jo varmasti, joten uskalsin lisätä seuraavan parin. Ensin helpotetusti meni hyvin sen kuusi keppiä ja nopeasti kaikki olivatkin suorassa linjassa ja Joku pujotteli hienosti. Hidashan se vielä on eikä mene vaikeista kulmista, mutta varmuus ja vauhti kasvaa toistojen myötä. Nyt vaan todella paljon treeniä kuudella. Pitäisi olla myös apupalkkaaja, koska vikan välin jälkeen katsoo mua. Maisalle tein viimeistelytreeniä tunnarin merkeissä. Iltapäivällä nokka kohti Hyvinkäätä. Siellä vietettiin yö hyvästä ja kauan kaivatusta seurasta nauttien. Lenkkeiltiin ja Maisa kävi pulahtamassa Vantaan joessakin. Joku ei uskaltautunut veteen vieläkään. Panikoitui, kun Maisa ui vastarannalle ja me lähdettiin Jokun huomaamatta sillan kautta myös vastarannalle. Sieltä katseltiin maailman viisaimman koirarodun edustajan sekoilua, kun se paniikissa koitti keksiä ratkaisua, millä pääsis joen yli koskematta veteen. Kyllä se aikansa huudettuaan keksi sen sillan ja tuli riemuiten ylpeänä suorituksestaan ja kekseliäisyydestään meidän luokse. 

Lauantaina palattiin Vantaalle ja nautittiin auringosta Ankkalammella Riian kanssa.

Prinsessa ja palvelijapojat

Viikkoon on mahtunut myös muita treenejä, canicrossaamista Ripan kanssa ja Tellun iloisuuden seuraamista. Mummeli leikki eilen lelulla!