Erittäin hyvä ellei täydellinen

Mulle se on täydellinen

Tuomarina Lena Danker, Suomi
JUN EH 
Arvostelu: 
15kk, hyvän kokoinen uros, joka antaa hieman vieraan vaikutelman, koska kuonossa ja raajoissa on brindle-väritys, hieman vieras ilme rodulle, purenta ok, tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa, köyhä eturinta, rintakehä saa vielä kehittyä, kokoonsopiva luusto, jyrkkä lantio ja tästä johtuen häntä kiertyy selän päälle liikkeessä, lupaava karvanlaatu, miellyttävä luonne.

Tuomarin lässyteltävänä

Olen todella tyytyväinen arvosteluun, se on ihan Jokun näköinen. Itse en nähnyt Jokun esitystä, mutta hyvin oli lähtenyt vieraan matkaan ja toiminut kehässä, vaikkei me koskaan näyttelyjuttuja treenatakaan. Jokulla oli kuitenkin Maisa matkakaverina, joka osallistui JH kehään, tällä kertaa ilman sijoitusta. 
Iso kiitos kuuluu Jokun esittäjälle, Maijalle ja heidän tiimilleen! Kuuman päivän päätteeksi kotona makasi kaksi väsynyttä matkalaista. 

Yhteistyö :)

Kaverukset reissussa

Mun loma osa 2 starttasi tällä viikolla. Lomareissu 2 tuli myös tehtyä, tälläkin kertaa ilman koiria (juhannuksen jälkeen kävin Vaasassa). Pyöräiltiin kaverin kanssa 150 km Hartolaan heidän mökilleen ja eilen palattuani reissulta, oli treeni-into kasvanut hurjasti. Pakkohan se oli lähikentälle tokoilemaan lähteä. 

Viime viikon torstaina liideltiin jokun kanssa agitreeneissä. Olipa hauska rata, joka vaati rytmitystä ja linjauksia paljon. Suoran putken jälkeen kepit olivat avokulmassa, jonne ohjasin poispäikäännöksellä. Ajattelin vaan kokeilla vaikka olin varma, ettei Joku vielä tuollaisesta suoriudu. Yllätyksekseni se kuitenkin hakeutui kepeille, muutaman kerran mennessään vilkaisi kuitenkin mua varmistellen, mutta tokalla yrittämällä jo parempi. Ihan huippua! Yksin olen onnistunut kouluttamaan sille kepit vieraalla metodilla ja ihan tyytyväinen olen :)

Huomenna lähdetään sitten kunnon liitoleirille, kun HSKH:n agilityleiri starttaa. Järvenpäässä vietetään koko viikonloppu esteiden seassa pyörien. KIVAA!
Nyt Joku on Somerolla äitini matkassa kertomassa vitsejä lampaille. Olen varma, että Joku on ainoa, joka nauraa vitseilleen.

Kaikki kunnossa

Tellu on pyörinyt melkein kuukauden jo kaulurin kanssa. Iho meni viime trimmauskerran jälkeen ihan ruville. Hammaskiveäkin oli muodostunut mummelin hampaisiin aikamoinen kerros, joten oli aika varata lääkäri. Eilen Tellu kävi hankkimassa itselleen puhtaat legot ja malaseb shampoon ihovaivaan, kylkiäisiksi mukaan tuli ab-kuuri. Lääkäri totesi Tellun olevan hyvässä kunnossa eikä hammaskivikään ollut aiheuttanut mitään ientulehduksia :) Hyvillä mielin kannoin Tellun ulos asemalta, kun ei sen omat valtavat tassut jaksaneet vielä kantaa anestesian jäljiltä.

Tellu näyttää, miten voi nukahtaa esirauhottavan vaikutuksesta :')

Hellettä on ollut riittämiin asti ja pidemmät lenkit ja treenit on tehty vasta alkuyöstä. Jonkin verran kuumimpina päivinä ollaan tehty reissuja Firalle, koirarannalle. Jokusta on tullut Ripalle kunnon uimakaveri!

Viikko sitten käytiin epistelemässä Purinalla. Joku aloitti hienosti epävirallisesti agilityuransa osallistuen kaksi starttia supermölleihin :) A-estettä ei olla vielä tehty ollenkaan, joten siksi valitsin radan, jossa oli vain hyppyjä ja putkia. Hienosti Joku kuunteli radalla ja vauhtikin oli melkoinen. Tuloksina molemmilta radoilta 0, sijat 2 ja 3! Kävin myös Jokun ja Ripan kanssa rallattelemassa putkirallissa ja hauskaa oli hylkyjen verran molempien kanssa :)

Joku on oppinut myös nyt menemään kepit paremmin mun ollessa sen vasemmalla puolella. Lisää varmuutta toki kaivataan, jonka kautta vauhtikin kasvaisi - kaikki aikanaan. Samassa tilanteessa ollaan keinun kanssa. Joku on vaan niin hurjan vaarallinen itselleen radalla, menee ihan päättömästi eteenpäin. Välillä mua pelottaa ohjata sitä, jos sitä vaikka sattuukin..
Näinpä kävi kerran. Hurjalta näyttää, mutta koira kunnossa - vielä:

Pitkästä aikaa vierailtiin Maisan kanssa punkkien mailla hakumetsässä. Harmi, etten itse ole niin innostunut lajista, mitä Maisa haluaisi. Se voisi varmaan hakuilla päivittäin, ilme sen kertoo:

TOKO SM

Olipas reissu, hieno kokemus, Jokun ensimmäiset isot kisat! Perjantai-iltapäivällä lähdettiin matkaamaan kohti Poria yhden treenikaverin ja hänen cockerinsa kanssa. Porissa meitä odotti kiva Scandicin hotelli, jossa Joku sai majoituskumppanikseen seurakaveri kelpien :) Joku rauhottui hyvin hotellissa ja oleili mielellään häkissään, oikein mukava reissukaveri.

Lauantaina aamusta kohti kisapaikkaa. Meidän piti olla 7. koirakko ja olin laskenut, että Joku makaa siis toisessa paikallaoloryhmässä. Todella kiva, niin ei tarvitsisi koko päivää odotella omaa suoritusvuoroa. Tuomareina ALO kehissä toimi tänä vuonna Harri Laisi (kehä 1: luoksepäästävyys ja paikkallamakuu), Heli Kelhälä (kehä 2: hihnaseuruu, liikkeestä maahanmeno ja hyppy) ja Marita Packalen (kehä 3: vapaana seuruu, luoksetulo ja liikkeestä seisominen).
Ajattelin, että ehdin tekemään paikallaoloharjotuksen vielä ennen kehäänmenoa, Joku kun kävi vähän kierroksilla. Välistä puuttuikin muutama koirakko ja oltiin jo heti ensimmäisessä paikkisryhmässä. Pieni paniikki ja sähellys ja sitten kehään. Luoksepäästävyydessä Jokun ollessa viimeinen koira, se ehti tekemään maahanmenoja muutamia toistoja, malttoi kuitenkin istua luoksepäästävyyden ajan. Paikkamakuun alkaessa liikkuri ei kysynytkään ollaanko valmiita, joten virittely jäi. Joku reagoi kuitenkin hyvin käskyyn. Alkuajasta se oli normaali, pää pyöri vähän, mutta muuten ihan levollisen näköinen. Minuutin jälkeen liikehtiminen runsastui ja lopulta Joku nousi venyttelemään, kaivamaan maata ja lopulta hiipparoi mua kohti. Vähän sekaiset fiilikset. Kehän jälkeen suuttumuksen määrä oli aika suuri, vaikka yritin tsempata itseäni jo kohti seuraavaa kehää. Ei enää tehnyt mieli jatkaa, olin ihan valmis luovuttamaan. Hetken virittelin Jokua ennen seuraavaa kehää. Joku tsemppasi hyvin mun mielialasta huolimatta, teki vaan muutamia tarkkuusvirheitä. Jotenkin luulin, että remmiseuruun jälkeen tulee vapaana seuraaminen ja yllätyin liikkurin käskytyksestä. Maahanmeno oli hidas jo mun epävarman käskyn takia. Hypyssä liikkui paljon ja kaksoiskäsky perusasentoon. Viimeiseen kehään lähdin jo paremmilla fiiliksillä. Enää ei ollut mitään hävittävää, tiesin ettei me saada ykkösulosta.
Packalen ei tykännyt mun palkkaavasta liikehdinnästä, joka näkyi kokonaisvaikutuspisteissä.
Yllätyin todella kuullessani tehneemme kuitenkin ykköstuloksen, pisteitä 160,33! Joku sai näin ollen myös TK1-koularin :)

Pisteet:
Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 0
Seuraamiset 9,5
Maahanmeno 9
Luoksetulo 10
Seisominen 10
Hyppy 8
Kok. vaik. 10, 10, 8

Nyt kohti avointa luokkaa, sitä ennen kuitenkin paikkamakuutreeneihin ja kai niitä kaukoja ja noutoakin pitäisi treenata.

Lopputuloksena meidän joukkue oli sijalla 11 ja toinen HSKH:n joukkue sijalla 3!!!

Maanantaina käytiin Jokun kanssa Mevetissä. Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt Jokun silmän pinnalle muodostuneitä täpliä, lopulta huolestuin niin paljon, että päätin viedä sen mahdollisimman pian silmäpeiliin. P. Axelson lausui Jokun silmät terveiksi. Täplät olivat sarveiskalvolla olevia kolesterolikertymiä, jotka ovat täysin vaarattomia. Sain huokaista helpotuksesta! :)

Tänään käytin koiria aamulla uimassa ja tällä kertaa Jokukin uskaltautui ensimmäistä kertaa uimaan kunnolla, innostui siitä kovasti, tuijotteli veteen ja odotteli, että pallo lentäisi :) Tähän asti se on tyytynyt odottamaan rannalla kunnes Ripa hakee pallon ja sitten varastanut sen Ripan ravistellessa.

Pikkuluppa yhdeksän (27.6.)

Ne valkoiset ja niin valtavat tassut, jotka kannattelevat pientä ruumista, täplikästä turkkia ja suurta sydäntä, ne tassut, jotka ovat astelleet talomme puulattialla, sängylläni, useissa eläinlääkäriasemissa, kavereideni kodeissa, miljoonilla lenkkipoluilla... ne tassut, jotka ovat (harvemmin) hurjastelleet agikentällä, ne tassut ovat astelleet jo yhdeksän vuotta eteenpäin. Nuo tassut ovat nykyään jatkuvassa liikkeessä. Pakko myöntää: en olisi koskaan uskonut näkeväni Tellua yhdeksän vuotiaana. Tellu elää höperöityneenä mielestään oikein mukavaa elämää tai nauttivalta se ainakin näyttää. Tellun elämä pyörii, on aina pyörinyt ja tulee aina pyörimään ruuan ympärillä. Se näkee aina vain ruokaa silmissään ja luulee haistavansa ruokaa joka paikassa.

Viime viikolla Tellu kävi trimmissä, jonka seurauksena iho ärtyi aika pahasti. Nyt beagle mallinen spanieli kulkee tötterö päässään, kun kaulassa on iso ihottumalaikku. Takajalkojen sisäpuolet ovat täynnä rupea. Kesäkampauksessa on myös vähän kylmä, joten Tellu nukkuu mantteli niskassaan.

Juuri, kun viime päivityksessä hihkuin Maisan selän olevan jo paremmassa kunnossa, menin tyhmänä laskemaan sen irti märälle nurtsille. Liukastuihan se, ja kaatui. Samana iltana ontui etutassuaan. Nyt olen yrittänyt venytellä ja hieroa sitä. Olen ottanut Maisan nyt myös aina mukaan juoksulenkeille, jotka se ravaa tasaisesti. Back On Track on ollut lämmittämässä selkää öisin. Yritän saada sen selän nyt kuntoon ennen syksyn tarkkikäyntiä. Maisa on lihonut todella, kun se ei ole päässyt kuluttamaan aksakenttiä ja ruokamäärä on kuitenkin pysynyt samana. Maisa joutuu nyt laihdutuskuurille, ensisijaisesti kuitenkin yritetään saada selkä kuntoon.
Ripan kanssa jouduin luopumaan canicross harrastuksesta. Miten onkaan ihanaa juosta täysillä koiran vetäessä, nähdä, kuinka koira nauttii ja saada se lohduttoman hyvä olo itselle. Siinä vaiheessa, kun terveys on vaarassa, on aika luovuttaa. Mun jalat ei tykkää yhtään tästä harrastuksesta ja pelkkä käveleminen canicrosslenkin jäkeisinä päivinä on yhtä tuskaa.. Nyt canicrossvaljaat lojuu laatikossa. En kuitenkaan usko itsehillintäni riittävän pitämään niitä siellä kovin kauaa ihan käyttämättöminä.

Onneksi Ripalla riittää harrastuksia, joista nauttia!

Jonkinmoisesti ollaan Jokun kanssa yritetty valmistautua tulevan viikonlopun koitosta varten. Kerran se karkasi paikallaolosta, kun viereisellä kentällä aksailtiin. Sain sen onneksi pysäytettyä ennekuin pääsi kuokkimaan toisten treeneihin. Makuutin sitä sen jälkeen ihan aksakentän vieressä. Koira oli aika kituvan näköinen siinä täristessään vimmatusti. Jännitti varmasti joka jäsentään. Seuraamisessa oli yliyrittämistä häiriön lisääntyessä. Paikkamakuuta on anyway tullut liian vähän treenattua. Tällä viikolla on tehty vielä viime hetken viilauksia.
Ollaan onneksi ihan alkupäässä, numerolla 107 eli 7. koirakko.
Ikinä ei voi olla liian valmis, koskaan ei voi olla liian varma eikä milloinkaan voi olla liian suuri luotto. Mun tavoitteena on tehdä Jokun kanssa sellainen suoritus, mihin tiedän meidän molempien pystyvän. Sellainen suoritus tehdään yhdessä! Jos mokataan, ei hävetä, koska kukaan ei tiedä kuka mä olen, kiitos meidän hienon edustuspaidan:

Viime viikon aksatreeneissä tuo musta eläin loisti, ei vaan ihastuttavalla kestosmilellään, vaan myös suorittamalla kepit osana rataa! Huikeeta, miten se on edistynyt. Teki myös hienon lentokeinun, varasti käden liikkeestä puomin alastulolta ja ohitteli muutamia selvästi helposti suoritettavissa olevia hyppyjä. Ei se haittaa vaikka aina (lue: melkein koskaan) ei onnistuiskaan täydellisesti, Jokun kanssa tekeminen on jo itsessään niin mageeta.

Ainiin, ilmotin Jokun NÄYTTELYYN! Se on vielä bortsuerkkari. Onneksi ei tarvitse itse mennä heilumaan kehään, kun sain osaavan handlerin. Maisakin on nyt käynyt muutamia kertoja pyörimässä junnukoirana mätsäreissä. Taitaa tuo likka tykätä touhusta ja ne handlerilikat Maisasta :)

Aurinkoa ja sadetta

Sitä on kesäkuu ollut, vuoron perään. Vihdoin kutenkin mulla koitti kesäloma :)

Muutama viikko sitten Joku kävi päivittämäsää rokotuksensa. Painoa oli huimat 18,4kg! Onpa se iso poika, vaikka sitten kuitenkin on pikkujokke :)
Maisa kävi viikko sitten taas osteopaatilla käsiteltävänä. Olipa kiva kuulla Maisan olevan jo huomattavasti paremmassa kunnossa. Ravilenkeillä ja venyttelyllä on ollut varmasti oma osansa, jatketaan niillä :) Syksymmällä kontrolliin.

Treenattua ei ole tullut mitenkään erityisen tehokkaasti. Junnasta vietin koirattomana Vaasassa. Palattuani reissusta tokoilin vähän Jokun kanssa. Kierrokset taisi olla vähän ylhäällä kun sain tuntea taas valkoiset hampaat käsivarressa..
Käytiin me kuitenkin tokokokeessa Järvenpäässä 18.pv, kun saatiin peruutuspaikka. Ilman mitään suurempia tavotteita lähdin hakemaan hyvää filistä SM-kisoja varten. Eikä kisamaisia tilanteita tule koskaan harjoiteltua liikaa. Tuomarina aina yhtä kiva Riikka Pulliainen. Ajattelin tehdä koetilanteesta Jokulle mahdollisimman mukavan, mutta oma jännistys hiipikin pintaan voimakkaampana, kun kuvittelin. Uskalsin kuitenkin olla Jokulle reilu ja palkata sitä kunnolla temputtamalla. Sillä olikin huisin hauskaa kehässä, kerran jopa haukahti ja puri mua, kun kierrokset nousi liian ylös. Joku teki yksilöliikkeissä tasaisen varmaa suoritusta iloisesti häntä heiluen ja suunpielet korvissa. Itse kämmäsin molempien seuraamisten vasemmalle käännökset. Miten ne onkin niiiiin vaikeet, kun on liikkuri?! Mä sekoon aina, ja nyt Joku reagoi siihen tiputtamalla kontaktin. Nyt muistin olla virittelemättä jääviin. Hyppyä ollaan kerran treenattu viime kokeen jälkeen. Hyvin muisti, että pallo voi lentää ja hyppäsi hienon loikan. Olisi varmaan juossut kehästä ulos näkymättömän pallon perässä, ellen olisi pysäyttänyt :)
Paikkamakuussa oli mennyt lonkalleen, mutta hyvin tsemppasi jälleen vaikka kaksi koiraa karkasikin rivistä.
Tuloksena ALO1, 194p, KP ja luokkavoitto!!! 
Pisteet: seuraamiset 9, muut liikkeet 10

Tänään käytiin pienen tauon jälkeen aksakentällä. Joku meni tapansa mukaan räkä poskella, nyt ei kutienkaan haukkunut tai muuten höyryillyt alkuhölmöilyjen jälkeen. On se vaan hieno agikoira, vielä kun kartturi oppisi ohjaamaan sitä. Kepit muistuivat mieleen muutaman toiston jälkeen.

Se on vasta nuori

Aika ajoin joudun muistuttelemaan itselleni Jokun olevan vasta hyvin nuori. Minulla on ollut todellisia ongelmia määritellä itselleni, kuinka paljon voin vaatia siltä ja kuinka nopeasti. Mitään yleispätevää ikää tietynlaisille treeneille ei voi koskaan asettaa, tavoitteet ja treenitavat on muokattava juuri yksilölle sopiviksi. Maisa on antanut niin paljon ilmaiseksi. Sen kanssa olen tehnyt paljon ja vielä enemmän virheitä, eikä minulla ole motivaatiota tässä vaiheessa lähteä korjailemaan omia virheitäni. Tuntuu, että on koiraa kohtaan epäreilua vaatia sitä tekemään asia paremmin, jos itse on lipsunut omista kriteereistä ja palkannut sitä huonommastakin suorituksesta tai opettanut asian alusta alkaen vähän sinnepäin. Maisan kanssa minulla ei ole edes ollut selviä kriteereitä koskaan, en ole ikinä miettinyt sen kohdalla, miltä haluaisin jonkun liikkeen näyttävän ja treenannut tavoitteellisesti kriteerin täyttämiseksi. Meille toko oli aluksi pakon edessä harrastamista, mutta myöhemmin liikkeet kehittyivät enemmänkin temppumaisiksi ja Maisankin into tokoon kasvoi. Aloitin tokon treenaamisen kilpailumielessä vasta Maisan ollessa reilu vuoden ikäinen, siitähän piti tulla minulle vain agilitykoira.
Nyt minulla on koira, jonka kanssa olen tehnyt tokoa ihan pennusta asti. Koira, jolla on paljon enemmän motivaatiota työskennellä mun kanssa ja moottoria, joka kestää toistoja. Tällaisen koiran kanssa yleensä sortuu äkisti treenaamaan liikaa. Olen pyrkinyt pitämään treenit lyhyinä, mutta haasteiden lisääminen sopivissa määrissä on tuottanut ongelmia. Olen jättänyt tiettyjä perusasioita tekemättä, ajatellen Jokun olevan vielä liian nuori selvitäkseen sellaisesta. Toisaalta meille on myös tullut takapakkeja johtuen liian haastavista treeneistä ja liian aikaisesta kisamaisen suorituksen vaatimisesta. Lisäksi Joku eroaa Maisasta häiriöherkkyydellään. Se on uros ja tytöt kiinnostavat nuorta miestä paljon. En ole osannut puuttua tähän, neuvoja olen kyllä kysynyt. Itselleni minun pitäisi kuitenkin selvittää se, missä vaiheessa ja miten minun tulisi puuttua tilanteeseen, koska itsehän se oma koira pitäisi parhaiten tuntea ja tietää, millaiset koulutustavat tukevat edistymistä. Joskus ulkopuoliset silmät näkevät vain paljon enemmän kuin itse koiran omistajan.
En kuitenkaan hetkeäkään kyseenalaista kysymyksen "Kuinka paljon nuorelta koiralta voi vaatia?" olevan ikuinen ajattelun aihe.

Eilen oltiin Jokun kanssa tokokokeilemassa Hyvinkäällä Ossi Harjulan kehässä. Saatiin se, mitä lähdettiin hakemaan: hyvää kokemusta SM-kisoja varten ja viime treenien hiomisen aiheet. Koe järjestettiin nurmikentällä ja kaksi kehää pyörivät aivan vierekkäin. Kehään mentäessä Joku ihaili hieman viereisen kehän ruutuunmenoa, mutta pystyi unohtamaan häiriön luoksepäästävyyden alkaessa. Luoksepäästävyyden jälkeen vapautin ja käskin perusasentoon. Joku olikin siinä vaiheessa täydesä vireessä ja pomppi vieterinä mun vieressä maahan-istu sarjaansa, kun olin viritellyt paikkamakuuseen. Oli pakko käskeä sitä odottamaan, jolloin se oli jo ampaisemassa suoraan eteenpäin juosten. Onneksi se reagoi nopeasti käskyihin ja sain tilanteen pelastettua pienellä "jok" äänellä. Nyt reagoi hyvin maahanmeno käskyyn (osasi jo varmasti sitä odottaakin). Samantien ohjaajien poistuessa koirien luolta, sheltti karkasi ohjaajan perään rivistä. Puolen minuutin kohdalla Jokun viereinen keeshond aloitti tauottoman voimakkaan haukkumisen. Joku venytti kaulaansa ja katsoi sitä hetken. Koira haukkui minuutin, jonka jälkeen ampaisi rivistä täydellä laukalla omistajansa luokse. Joku terävöityi ja makasi loppuajan kuin patsas. Sivulletuloon reagoi hyvin.
Ennen yksilöliikkeitä Jokua pisti takamukseen joku ötökkä. Se meni ihan vaikeaksi, eikä edes suostunut leikkimään. Sain sen kuitenkin innostumaan kehään mentäessä ja hihnaseuruu sujui ihan mukavasti, lukuunottamatta alle sekunnin kontaktin tippumista. Vapaana seuraaminen alkoi hyvin, mutta puolessa välissä se pistos jäi häiritsemään. Sain muutaman kerran kutsua sen uudestaan seuraamaan, toinen käsky oli hiukan vihaisella äänensävyllä ja Joku tuli luimistellen. Seurasi kuitenkin loppupätkän taas ihan ok.
Maahanmenossa minulla oli luottamusongelmia äskeisen kömmähdyksen takia, joten varmistin olan yli. Hyvin oli Joku kuitenkin tehtävästä suoriutunut. Luoksetulossa ei ollut ongelmia. Viereisessä kehässä huudettiin kovaan ääneen 'maahan' -käskyä, kun meidän piti tehdä liikkeestä seisominen. Virittelin Jokun hyvin, mikä taisi ollakin todellinen moka, koska Joku näppäränä ennakoi todella voimakkaasti liikkeen ja jäi seisomaan ennen aikojaan. Hypyssä kolautti jalkansa, niinkuin on tehnyt nyt muutamissa treeneissäkin, kun olen vähentänyt lelun heittelyä ja siksi pyrkii lähelle estettä.
Jokun ilme kehässä oli kuitenkin todella kiva ja siirtymätkin onnistuivat. Suurin virhe oli tuo vapaana seuraamisen harhautuminen. Toisaalta tässä nousee esille kysymys juurikin haasteen vaativuudesta. Oliko epämääräinen pistoshäiriö liian vaativa noin nuorelle koiralle? En syytä virheestä Jokua.

Pisteet:
Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 10
Hihnaseuruu 9,5
Vapaana seuruu 7
Liikkeestä maahanmeno 9
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 0
Hyppy 8
Kok. vaik. 8

Yht. 159p, ALO2

Treenilistalle ennen SM-kisoja nousivat hyppy ja ennakointiin puuttuminen.
Note to self: Luota koiraan, älä virittele jääviin.

Tänään käytiin treenailemassa heti treenimotivaation noustessa tappiin. Hyppy alkoi sujumaan, kun muutaman kerran vahvistin lelulla. Seuraamisen yhteydessä onnistui myös jäävät. Lisäksi tehtiin ruutua nyt kosketusalustalla. Menee hyvin melko läheltä, kauempaa lähettäessä jää etunauhalle, josta korjaa itsenäisesti kosketusalustalle. Ohjatun alkeisharjotukset onnistui todella hyvin, mutta se tavallinen nouto... vaadinko liikaa? Oliko treeni liian pitkä, vaikka välissä olikin pidempi tauko? Joku ei suostunut ottaa kapulaa suuhun. Olen varma, että se tietää, mitä sen pitää tehdä, mutta nyt se ei onnistunut millään. Ajattelin sen perseilevän. Se on kuitenkin todella miellyttämishaluinen ja nöyrä, mutta myös kova. Vein siltä hetkeksi mahdollisuuden edes yrittää ja häädin sen jäähylle kentän laidalle, josta kutsuin takasin. Odotinkin sen tulevan korvat luimussa jalkoihini selin makaamaan, mutten kuitenkaan sortunut olemaan sille antelias. Vaadin uudestaan, muttei millään suostunut edelleenkään ottamaan kapulaa suuhun maasta. Kyllä se mun kädestä sen kapulan otti hetkeksi muttei maasta. Täytyy palata nostotreeneihin. En halua tuollaista fiilistä itselleni enkä Jokulle nyt enää.

Maisan kanssa ollaan treenattu kerran kohti EVL'ää. Totesin jälleen sen olevan koira, jolle asioita ei tarvitse opettaa paloina, koira, joka antaa ilmaiseksi, koira, josta saa kaiken tarvittavan irti vähällä treenillä. Kokeilin suoraan ohjattua noutoa. Yhden tai kaksi toistoa olen ottanut suuntia yhdelle kapulalle, mutta miksi noinkin viisaalle koiralle täytyy tehdä noin yksinkertaisia harjoituksia. Ensin käskettyäni merkille juoksi keskikapulalle ja nouti sen. Sen jälkeen tein kolme toistoa vieden Maisan merkille ja lähettämällä siitä. Jokaisella kerralla onnistui. Sen jälkeen vielä kaksi kokeenomaista toistoa ja kappas, meillä on toimiva ohjattu nouto :)
Liikkeestä maahanmenon 'ned' -käskyn Maisa oli unohtanut, tietää sen kuitenkin luoksetulossa. Vaihdan sen takaisin 'maahan'-käskyyn, koska toimi sillä. Muuten Z ok. EVL ruudussa ei ollut mitään ongelmia, se jopa totteli 'seis' -käskyä eikä mennyt omatoimisesti maahan. Onko muka mun tottelematon luonnonlahjakkuus alkanut ihan oikeasti tottelemaan...Tunnari meni ihan loistavasti, ei mitään epäröintiä kapuloilla. Paikkaistuminen yli 4 min meni myös ongelmitta. Seuraavat treenit on kokeenomaset ja jos ne menee edes sinnepäin, aletaan katsella kokeita :) Maisa on vaan niin huippuälykkö!!

Jokun kanssa menin treenin päätteeksi keräämään vielä hyvää fiilistä agikentälle ja se haluttu fiilis tulikin, kun musta pujotteli 12 keppiä suorana yhdessä, vauhtikaan ei ollut mikään mitätön! Uskomatonta, Jokunkin aivoissa kaksi hernettä löytävät toisinaan toisensa :) Luustokuvaukset ens kuussa ja sitten rakentamaan A-esteelle juoksareita. Huomenna rokotukset.

Kolmen koiran lauma

Tänään se palaa ja laumamme kasvaa entiseen neljään. Ripa ja Donny on olleet nyt reilu kaksi viikkoa Kiteellä paimennushommissa lammastilalla, tai on siellä nautojakin.

Touko- / kesäkuun vaihde toi mulle valkolakin päähän ja edessä odottelee viikon päästä olevat pääsykokeet ammattikorkeakouluun.

Edessä on myös tokon SM-kokeet, kun Joku valittiin lopulliseen HSKH:n joukkueeseen. Sitä ennen käydään vielä yhdet kokeet sunnuntaina, ihan vaan kokemusta keräämässä.
Treenit on menneet nyt todella hyvin, ne vähät mitä ollaan keretty treenailemaan. Toukokuun puolella käytiin Riitan opeissa harjoittelemassa seuraamista, tunnaria, ruutua ja paikkamakuuta. Seuraaminen on parantunut huimasti, olen tehnyt vaikeita pätkiä ja hyvin Joku pitää kontaktin ja paikan. Tunnarissa ollaan tehty pääasiassa oman piilotusta. Etsii hyvin, muttei vaihda kapulaa leuluun (?), täytyy aina kyykistyä ja palkata namilla, että irrottaa. Kerran kokeiltiin myös omaa piilossa vieraan kasan takana. Hyvin ohitti vieraat ja etsi oman. Ruutua ollaan tehty näytöllä, mutta ei oikeen vastaa siihen enää yhtä hyvin. Innokkuus on kadonnut, kun palloa ei olekaan löytynyt vähään aikaan sieltä. Opetin Jokulle nyt kosketusalustan ja kokeilen, jos saisin sillä kerättyä varmuutta ja vahvistettua ruudun paikkaa. Paikkamakuussa ei reagoi aina ensimmäiseen käskyyn. Ei ole kuulolla alkuhöpinöiden jälkeen, kun kutsun sen sivulle. Nyt ollaan treenattu katsekontaktia (olen opettanut siihen nyt sanan, joka ei ole se 'seuraa') ja hyvin on reagoinut maahanmenokäskyyn.
Luoksetulon eteentuloa ollaan myös hinkattu, kun on tullut vähän vinoon. Nyt tulee jo pidemmältä matkalta paremmin, eikä enää edes törmää :)
Kerran tehtiin hyppyä kolmen liikkeen kokeenomasessa treenissä ja liikutteli vähän tassujaan mun kävellessä viereen. Nyt ollaan treenattu pelkkää paikallaanseisomista etupalkan avulla niin, että annan sivusta painetta kädellä tai jalalla. Aluksi ei sietänyt painetta yhtään, mutta nyt onnistuu jo hyvin.

Treeni-ilme, räät otsalla

Joku on myös aloittanu käymisen ohjatuissa agitreeneissä, tai kerran on treenit ehtineet olla. Treeninä oli ykkösluokan kisarata, jossa me jämähdettiin esteelle numero 2. Se oli U-putki, josta ulostultuaan Joku kääntyi poikkeuksetta aina väärään suuntaan. Useasta palkkauskerrasta ja toistosta huolimatta, Joku jatkoi väärään suuntaan kääntymistä. Mä en ymmärtänyt laisinkaan tuota maailman viisaimmaksi haukutun koirarodun edustajan aivopierua.
Itsenäisesti ollaan käyty treenailemassa jonkin verran. Kepit on alkaneet sujuat suoralla kuudella jo hyvin. Suljettu kulma on vielä hankala, mutta hakeutuu kepeille hyvin jo yli 10 metristä.
Kokeiltiin myös helatorstain agikisoissa ollutta Mia Laamasen tekemää kolmosten hyppyrataa ja nollanahan se meni maaliin saakka, ilman keppejä tietty. On Joku kyllä ihan huikeen hauska agikoira. Se tekee niin täysillä, mutta on kuitenkin alkanut keskittymään: 45-50cm rimat pysyy suht hyvin ylhäällä :)

Helatorstain kisoissa kisasin Elsan kanssa kaksi rataa. Agiradalta 15 virhepistettä (?) ja hypäriltä mun pienestä mokasta (pidin liian kauan kädessä) johtuva HYL. Lähdöt kuitenkin onnistui nyt paremmin, kun vähään aikaan :)

Maisa kävi osteopaatilla jälleen kuntouttamassa selkäänsä. Vasen puoli ei enää ollut kovinkaan jumissa, oikea puoli enemmän. Nyt aktivoidun itse venyttelemään Maisaa ja otan sen mukaan useemmin juoksulenkeille, jossa saa ravata vierellä. Käydään kesäkuun loppupuolella sitten taas tarkistuskäynnillä.
On Maisa kerran saanut treenata tokoa. Seuraamisen kontaktia ja kaukoja. Innokkuutta riittää, kun treenaa kerran kuussa. Siitä en sitten ole varma, ollaanko me valmiita korkkaamaan se EVL syksyllä :D