Kohta yhdeksän

Tellu täyttää tasan kolmen kuukauden päästä 9 vuotta! Melkein yhdeksän taisteltua vuotta takana. Silti sen häntä jaksaa heilua. Se jaksaa pitää kuria isommille. Se jaksaa aina pomppia keittiöön ruoka-ajan koittaessa, jolloin mun on yhtä vaikea laskea, kuinka monta tassua sillä koskee samanaikaisesti lattiaan. Kun kuppi on kädessä, se odottaa aina puoltoista sekuntia. Sen jälkeen se murahtaa ja samalla pyörähtää ympäri. Niin se saa ruokansa, kaiken sille tärkeimmän. Lenkillä se toisinaan jaksaa vieläkin jahdata autoja ja murista kävellessään, jäädä välillä potkimaan routaista nurmikkoa takana tulevien silmille. Olla kuin maailmanvaltias.

Tellulla on pidätysvaikeudet pahentuneet. Yhä useammin se tyhjentää nukkuessaan koko rakkonsa. Propalinia se saa 2-3 kertaa päivässä.
Tellu on todella hoikassa kunnossa. Se on saanut ruokaa nyt todella paljon. Kylkiluut on laskettavissa. Yhä useammin korvaan yhden lenkin pihapissatuksella. Lenkit ovat hyvin lyhyitä. Viimeksi Tellu oli pidemmällä lenkillä joulukuussa. Se kertakaikkisesti vaan väsähti. Suuret tassut eivät jaksaneet enää kantaa. Toisinaan Tellu ontuu tassujaan. Etenkin herätessään. Toista etutassuaan se on ontunut jo pidemmän aikaa aina välillä.

Tellu nukkui aina pentuna mun tyynyllä. Viimeisenä, ennen nukahtamista, kuulin sen tuhinan mun korvaa vasten. Heräsin tuijotuksen tunteeseen. Silmät avattuani, pilkullinen häntä alkoi paukuttamaan seinää vasten.
Silloin, kun Tellulla todettiin pölypunkkiallergia, ajateltiin hillitä oireita laittamalla portti mun huoneen eteen. Ennen nukkumaanmenoa, toivotin pilkkunenälleni hyvät yöt ja katsoin sen surullista katsetta sulkiessani portin. Aamulla heräsin sen kimeään ulvontaan. Herätyskelloon, joka ei lopettanut soimistaan, ennenkuin näki mun nousevan. Kohta se portti oli poissa, ja matot mun huoneesta. Taas me nukuttiin virekkäin. Nukahdettiin päät vastakkain, herättiin toistemme vierestä.

Nyt kaikki on taas toisin. Lyön oven pilkkunenän edestä kiinni. Se käpertyy pedilleen, josta herää märkä alusta allaan. Toisinaan herään vieläkin siihen tuttuun ulvomiseen. Kun nousen, on nuo samat kiiluvat silmät oven takana vastassa, se sama heiluva häntä ja ne samat steppaavat tassut.

Ruuan saatuaan joka aamu Tellu etsii jotain. Jotain mitä se ei ole löytänyt. Mä en tiedä, mitä se on hukannut. Uskon, että se ei itsekään tiedä, mitä etsii. Häntä heiluu, pää on laatikoston alla. Etutassut penkillä, pää kurottaa pöydälle. Etutassut kenkätelineellä ja nenä nuuskii takkeja. Joskus häviää koko koira sängyn alle. Aamun äänet ovat täynnä lattiaa vasten rapisevien kynsien ääniä.

Eilen menin Tellun kanssa pihalle. Hetkeksi katosin toisaalle, kylläkin olin kokoajan Tellun näköpiirissä. Spanieli huolestui, kun en ollut enää samassa kohtaa missä olin, ennenkuin se painoi nenänsä maata vasten ja liikutteli jalkojaan sinne, minne nenä vei. Heilutin Tellulle, olin siinä sen vieressä. Se ei nähnyt mua. Huusin sen nimeä. Se ei kuullut mua. Astuin sen eteen, jolloin se tuli kähnäämään mun jalkoja vasten. Kumarruin ja silitin sitä päälaelle. Silloin mieleeni palasi hetkeksi se hetki, kun olin hakemassa ensimmäistä koiraani kotiin. Se hetki, kun Tellu makasi kasvattajan keittiössä yksin, veljien leikkiessä olohuoneessa. Silloin silitin ensimmäistä omaa koiraani, eikä sitä innokkuuden tunnetta, jonka 10-vuotiaana koin, voi unohtaa. Se oli yksi elämäni onnellisimmista hetkistä.

Koulunpenkiltä hallille, lomps!

Ylppärit ohi, saako hymyillä? Miten sitä onkaan niin kaivannut tiheempää treenitahtia, minä ja koirat. Viime päivinä Joku on tuijottanut mua, istunut vieressä vaan ja vaatinut tekemistä. Välillä repinyt vaatteista ja kiivennyt syliin. Maisalla on lenkeillä jatkuvasti pupututka päällä. Yhdellä lenkillä se löysi metästä päättömän pupun raadon, karkaili yhtenään saalistamaan ja lopulta löysin sen kuusen alta riepottamassa jotain elukkaa, kun seurasin ihmeellistä ääntä. Eikä tuo töpöhäntä antanut itseään kiinni. Nuoleskeli vaan verisiä suunpieliään. Kiroilun saattelemana lähin metsästä pois vihdoin, kun olin saanut Maisan kiinni.

Kerettiin me ulkokausi korkata sentään ennen takatalvea lähikoulun kentällä. Tehtiin Jokun kanssa vähän kokeenomasta pätkää ja kyllähän tuo toimii! Maisaa en ehtinyt treenaamaan, ennenkun kentälle tuli ala-astelaisia, jotka on ennenkin silitelleet meidän koiria. Annoin niille sitten namit ja saivat temputella paimenia. Oltiin me siellä toisenakin päivänä. Joku ja Maisa sai toimia lasten sirkuskoirina :D

Ohjatut tokotreenit on nyt sujuneet Jokulla hyvin! Viimeksi kenttä oli jälleen jaettu puoliksi. Toisella puolella otettiin kokeenomasesti seuraaminen, liikkeestä maahan ja luoksari. Hyvin toimi. Seuraamisessa kontakti tippui kerran, kun kuljettiin kohti toista kentänpuoliskoa ja siellä taputeltiin käsiä. Sallittakoon pieni vilkaisu nuorelta tyypiltä. Luoksetulossa törmää. Tähän pitäisi keksiä jotain, mitä en ole vielä keksinyt.
Toisella puolella tehtiin ruutua lyhyeltä matkalta. Ei oikeen aluksi meinannut muistaa juttua. Muutamalla toistolla meni kuitenkin hyvään paikkaan keskelle.
Ollaan nyt tehty melko paljon kokeenomasta treeniä. Täytyy vähän muistaa rikkoa kaavoja ja tehdä muitakin liikkeitä, kun noita tylsiä ALO-liikkeitä.
Viikko sitten oli SM-joukkueen treenit. Otettiin kentälle samaan aikaan Jokulle aivan vieras koira ja mentiin ihan lähelle tekemään kontaktitreeniä. Hyvin tsemppasi, huomautukset sai yrittämään vieläkin paremmin. Täytyy nyt olla tiukkana tuon pyörivän pään kanssa.

Torstaina oli agitreenit, joihin matkasin kolmen koiran kanssa. Ohjattavana oli jumiselkäinen Maisa, joka liikkui käsijarru päällä, ylikierroksilla käyvä göötti, joka ei meinannut edes pysyä lähdössä (nousi seisomaan ja hiipi) sekä rengasta opetteleva musta, jonka mielestä maksirengas oli vähintäänkin yhtä haastava suorittaa kun puomi neljällä tassulla.

Mä olen saanut viettää viikonlopun neljän koiran kanssa, äiti on Sveitsissä. Madotin koirat ja kaikki meni ripulille, ihanaa. Eilen käytiin Hyvinkäällä Kytäjän metsässä rämpimässä pari tuntia. Yhden käden sormilla voin laskea, kuinka monesti näin Maisan lenkin aikana.
Tänään kisasin Ripan kanssa Vuokkosilla kaksi rataa, kaksi kymppiä. Haastavia ratoja. Huomenna heti aamupäivällä hallille treenailemaan Ripalle vaikeita keppikulmia ja putken suita, jotka ei ole sen linjassa. Jokulle 2x2 keppejä ja paikkamakuuta. Maisalle tunnaria, jos me nyt yhtään saatais kokonaiseksi ennen ens viikonlopun koetta, köh (tiedän itekki sen olevan mahdotonta).
Jokulle sain kesäksi agilitytreenipaikan ja Maisan kanssa lopetan ohjatuissa käymisen.

1-vuotias mustanaamio

"Nyt palkitaan Suomen tekevin ja aikaansaavin Joku"

7 vk

Kurkkiva yksvee

Vuosi järjetöntä meininkiä, hulluutta, naurua ja rakkautta. Pienen pojan ilme on täynnä säteilyä ja veikeyttä. Jokussa elää kaksi persoonaa. Kotona se on rauhallinen ja hakee yhtenään rakkautta kiipeämällä syliin ja olemalla läsnä. Se on mun varjoni. Sekunnissa se voi vaihtaa persoonaa. Ei tarvitse, kun yhden sanan, niin päätään polvella lepuuttava nappisilmä iskee valkoset leegot hullun raivolla muristen hihaan kiinni. Tämä sana on "putkeen". Mulla on treeneissä hullu koira, joka saattaa juosta äristen päin mun ollessa kyykyssä tai hypätä huppuun kiinni mun juostessa. Jokun mottona on elää joka hetki täysillä. Järki määrää vauhdin, aina mennään täysillä ja välillä mä saan päättää suunnan, yleensä suuntaa ei ole ollenkaan. Joku sopii mulle niin hyvin kun mä sovin Jokulle. Yhdessä me ollaan hyvä tiimi! Olen edelleen sitä mieltä, että kaikki tarvitsevat elämäänsä Jonkun. Onneksi mulla on nyt omani. Joku, jota parempaa en voisi toivoa! 

Joku aloitti agilityssä kisauransa. Kisan nimi oli putkiralli. Ja sinnehän se sujahteli. Ensin kaksi kierrosta mun ohjaamana ja sitten yhden kierroksen äitin kanssa :) Ajattelin nyt kesäksi saada Jokun ohjattuun aksaryhmään niin saisi treeneihin säännöllisyyttä.

Epiksissä starttasin myös kisaradalla Elsan ja Maisan kanssa. Molemmille toisilta radoilta nollatulokset, sijat 2. (Elsa) ja 3. (Maisa).

Viime viikonloppuna kisailin virallisesti ohjaajanmuutoksen myötä Ripan kanssa kaksi strattia HSKH'n kisoissa. Ensimmäiseltä radalta harmittava 5 muurinpalikasta, sijoitus kuitenkin 8/34 ja etenemä 4,7 m/s. Toisella radalla sitten enemmän virheitä. Mulla ja koiralla. 

Tässä välissä on kerennyt olla kahdet tokotreenit. Toisella kerralla kertailtiin merkkiä ja hyvinhän musta oppilas muisti merkin. Suora asento. Eikä se edes häiriintynyt nyt niin pahasti samaan aikaan treenaavista koirista :) Tänään sitten kokeenomaisen treenin harjoittelua. Agilitypuomi oli jakamassa kenttää kahtia. Toisella puolella tehtiin seuraaminen vapaana. Joku suoriutui pidemmästä seuruupätkästä varsin mallikkaasti enkä itse ottanut liikkuripaineita. Himmailin käännöksissä, jolloin Jokun takapuoli laskee. Nyt lisää vauhtia muhun. Siitä siirryttiin luksetuloon, jossa ei ongelmia. Paitsi se ennakointi liikkurin käskystä sivulletulossa. Annetaan se anteeksi ekaluokkalaiselle, joka palkkaantui sosiaalisesti huippuhyvin. Tokaan osioon pääsyä jouduttiin odottelemaan aika reilusti ja sinne mentäessä Joku bongasi puomin matkalla ja oli menossa heittämään takajalkoja alastulolle. Liikkeestä seisomisen seuruualku meni vielä agilityajatuksissa, mutta muisti se pysähtyä. Nyt se keksi myös väistyä mua, kun olin palaamassa. En päässyt viereen, koska koira pyöri ympyrää, joten autoin etupalkalla. Nyt tarvitaan lisää liimaa tassuihin. Viimeisenä hyppy, jonka loppuseisominen meni jo hyvin. Perusasentokäskyssä jäi tuijottamaan liikkuria ja reagoi älyttömällä viiveellä. Liikkurihäiriötä kaivataan. Yök, sanon minä.

Maisan sain ilmottua 29.3. olevaan HSKH'n tokokokeeseen. Kun ylppärit on ohi, teen Maisalle viikon tunnarikuurin ja loput jää sitten Herran haltuun. Toivon kuitenkin ennen kaikkea iloista ja motivoitunutta töpöhäntää kehään kanssani. Kunhan on hauskaa, pisteistä viis :)

Viime viikolla Joku pääsi tuuraamaan Maisaa agilitytreeneihin, kun äiti otti Maisan omiin treeneihinsä. Joku viiletti niin taitavasti, että pystyin vain tuijottelemaan suu auki, kun musta pinkoi kumirouheet lennellen. Okei, en pystynyt tuijottamaan. Mun piti juosta, ja kovaa, jos meinasin pysyä vauhdissa mukana. Vielä tarvitsen lisää jalkoja ja varmuutta. Joku toimii loistavasti! Loistofiilis vieläkin :) 

Ainiin, ja on Joku muistanut harjoitella kiipeilyäkin. Pyykinpesukoneen ja kirjoituspöydän päälle... 

Huhtikuinen helmikuu

Helmikuu kuin huhtikuu.

Meitä ei haittaa vaikkei olekaan lunta. Toivoisin, että ulos pääsisi treenailemaan mahdollisimman pian :)

Tellu pääsi myös jo kesäturkkiin huiman aikaisessa vaiheessa. Turkki olikin päässyt niin pitkäksi, että kotisalongissa olisi trimmaaminen vienyt päivän. Onneksi trimmipalvelu löytyi läheltä, jossa homma hoitui nopeasti. Tunnissa spanieli oli muuttunut iloiseksi beagleksi. Tellu voi nyt paljon paremmin ja iho saa hengittää.

Spanieli

Beagle

 16.2. oli Ojangossa Secretmoor's treffit, joihin myös Joku oltiin kutsuttu. Paikalla oli siis kasa Jokun sukulaisia. Muutama tunti meni tokoillessa ja aksaillessa. Joku näytti hyvin taas agilityssä hullun puolensa ja päätti kahdesti juosta alas puomilta. Joo, nyt jää puomitreeni tauolle. Tehdään sitä vaan osissa.

Muutamaa päivää myöhemmin 18.2. maailman paras Maisani, ensimmäinen harrastuskaverini, söpö sydänpää, meidän lauman aivot ja järki täytti 5 vuotta! Synttäreiden kunniaksi Maisa pääsi toteuttamaan itseänsä rakennusetsintätreeneihin eikä voi muuta taaskaan todeta kuin että tuolla koiralla nenä ja järki pelaa todella hyvin yhteen. Ensimmäiset treenit ja melko haastavat piilot, mutta silti löytyi kaikki ukot ilmasun kera. Kyllä nuo etsintähommat olis Maisan unelma, kun vaan mun aika riittäis kaikkeen..

Joku pääsi myös etsimään ukkoja rakennuksesta ja hyvin toimi, kun sai nenän auki. Liikkui rohkeasti ja tutkiskeli paikkoja.

Muutaman kerran ollaan käyty vapaatreenaamassa Vuokkosilla. Aksaa ja tokoa, molempia. Jokulla rimat lentelee aika tiuhaa tahtia ja täytyykin nyt keväällä ottaa keppi- ja kontaktikuurin oheen hyppytreenikuuri. Agility vetää edelleen kierrokset aika korviin.

Tokossa on ilmennyt ennakointiongelmia. Myönnän tehneeni liian kaavamaisia treenejä ajatellen kokeita. Nyt täytyy kaavoja rikkoa. Ennakoimista on esiintynyt eniten luoksetulon eteentulosta sivulletuloon ja jäävien loppuperusasennoissa. Muuten itse liikkeet alkaa olla jo aika hyvissä kuoseissa. Seuraamiseen ja paikkamakuuseen täytyy hakea lisää vielä kestoa. 

Ongelmaksi on muodotunutkin häiriöt. Joku on ollut nuorempana erittäin keskittynyt ja motivoitunut, ei yhtään ympäristöherkkä. Nyt se on kohta vuoden ja ymmärtänyt selvästi olevansa mies. Ruokahalu on laskenut huimasti, minkä seurauksena Joku on myös laihtunut. Nyt se on onneksi viimeaikoina taas syönyt paremmin, mutta ahne se ei ole. Sisällä se oli jossain vaiheessa levoton ja piippaili usein, mutta onneksi se käytös on vähentynyt. Nyt se on alkanut ahdistella Tellua. Kulkee jatkuvasti melkeinpä sen perässä eikä jätä rauhaan vaikka Tellu äkäiseen tapaansa murisee ja on muutaman kerran antanut hammastakin. Olenkin nyt itse puuttunut aina tilanteeseen, jos Joku tunkeilee Tellun lähelle. Ulkona Jokulla on selvästi lisääntynyt haistelu ja toisten koirien tuijottaminen. Olen kokonaan kieltänyt pissojen nuoleskelun ja ylenpalttisen haistelun. 

Ajattelin sen olevan vain ajankysymys, milloin tyttöhajut alkavat häiritsemään myös treeneissä. Treenataan tokoa ryhmässä vain maanantaisin ohjatusti, jolloin kaikki ryhmän 5 koiraa treenaavat samaan aikaan kentällä. Toistaiseksi Joku on keskittynyt suht hyvin ryhmätreeneissä. Tästä poikkeuksena kuitenkin tämän viikon treenit. Kauheimmat treenit ikinä. Joku ei pysynyt hetkeäkään hiljaa. Piippaili ja äänteli kokoajan. Jos olisin kieltänyt piippaamisesta, olisin saanut hokea kieltosanaa koko tunnin. Paikkamakuussa liikuskeli ja oli levoton. Jouduin pysyttelemään metrin päässä palkkailemassa muutaman sekunnin välein, kun malttoi edes hetken katsoa muhun päin. Suurin osa treeniajasta meni Jokulla toisten koirien kyttäämiseen. Meninkin loppujen lopuksi kentän laidalle ja odotin vain, että se olisi aktiivinen mua kohtaan edes jollain tavalla. Palkkasin kaikesta, mitä se tarjosi. Lopuksi tehtiin vain helppoja ja kivoja juttuja. Lopputunnista Joku oli jo niin väsynyt kaikesta kyttäilystä, ettei edes enää leikkinyt! 

Nyt täytyy suunnitella nuo ohjatut treenit eri tavalla. Pitää paljon taukoja ja poistua välillä hallista. Kaikki treenaaminen on helppoa ja kivaa. Vaikeemmat treenit jätetään sitten niille kerroille, kun treenataan tyhjällä kentällä. 

Videot muutamista vapaatreeneistä: 

Maisan kanssa käytiin yhden kerran kaikki voittajaliikkeet kokeenomasesti läpi paitsi tunnari. Olispa ne olleet oikeat kokeet. Treenamattomana Maisa toimii parhaiten. Nyt ollaan treenailtu tunnaria jonkin verran. Vielä on hieman epävarma kapuloilla ja palautuksessa toisinaan sylkee kapulan mun eteen. Maaliskuun lopulla olis kokeet, joihin ajattelin töpöhännän ilmota :)

Kaksi kertaa ollaan Maisan kanssa käyty helmikuun aikana aksatreeneissä. Pieni loma on villinyt laamankin. Viime treeneissä se pomppi putken päällä ja pinkoi minkä valkosilla sukillaan pääsi. 

Naapuri-Donny on ollut meillä jonkin verran vieraana

Silloin Ripakin saa hetken levätä, kun äitillä on toinenkin, jota treenata :P

Niin ja olihan helmikuussa ystävänpäiväkin. :) Maisa näki pitkästä aikaa ex-kämppis Fasua ja ensimmäistä kertaa Fasun kaveriksi tullutta Fiia-setteriä :)

Kun tylsyys iskee.. käy Jokun käsittelyssä kaikille esille jääneille tavaroille näin (tuo oli jo kolmas lattialasta):

Työntäyteinen tammikuu

Tammikuu melkein ohi.
Aika rento vuoden aloitus koirien näkökulmasta. Mulla on koulun ja työn kanssa hommia riittänyt, joten treenaaminen on jäänyt minimiin.
Tammikuun aikana olen startannut kolmesti Elsan kanssa ja kolmesti Maisan, aloittanut Jokun kanssa ohjatun tokokurssin (kahdet treenit tähän mennessä) ja käynyt kahteen kertaan ohjatuissa agitreeneissä Maisan kanssa. Lisäksi kahdet(?) omatoimitreenit hallilla ja tietenkin kotitokoilut. Joku on oppinut tulemaan eteentulosta sivulle. Oppi sen yhdessä illassa. Toki on vielä hyvin epävarma: saattaa jäädä pyörimään ja haukkumaan mun eteen tai juosta selän takana olevalle merkille. "Viereen" -käsky saa kuitenkin koiran aktiiviseksi.
Kisoista keräsin molemmille yhdet nollat ja kahdet hyllyt. Maisalle kolmosissa ensimmäinen ihanneajan alittava nollatulos :)!
Maisan radat:

Elsan nollarata:

Ohjattu toko on alkanut kivasti. Jokulle tekee hyvää päästä harjottelemaan häiriössä ja vähän erilaisissa treeneissä. Välillä tulee pelkkää oleskelua ja välillä taas täytyy keskittyä. Tämä tekee juurikin hyvää koiran viretilan säätelylle. Ollaan tehty hyppyä. Ekalla kerralla muutama kerta hypyn alkuosaa ja nyt edellisellä kerralla loppuosaa. Kummassakaan ei ongelmia. Sitten kokeiltiin yhdistää ja tehtiin kokeenomasesti. Joku hyppäsi ja pysähtyi, mutta kyllästyi samantien odotteluun, kun ei lelua lentänyt. Hyppäsi takasinpäin hypyn päälle ja asetti takajalat hypyn laudoille ja etutassut muhun päin. Olihan tuo huvittava näky :D Joku ehkä ymmärsi tehneensä itsestänsä pellen, koska toistolla teki hienosti kokeenomasen suorituksen! Kehääntuloa, luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta treenattiin viime kerralla. Hyvin onnstui :)

Eilen oltiin pitkästä aikaa bordercollieaksaamassa Riian ja Donnyn kanssa. Jokullahan on muisti parantunut tauon aikana: muistaa siis nyt ottaa järjen mukaan agikentälle eikä unohda sitä kotiin/kentän laidalle. Ihan oikeasti sen kanssa oli mahtavaa tehdä töitä, kun se oli rauhallisempi. Treenattiin keinua (ensin pamauttelutreeni, sitten päähänjuoksuja ja muutama kokonainenkin), puomia (ylösmenojen vahvistamista, kun juoksee helposti ohi) ja pientä radanpätkää.

Donnynkin sain treenata ja kyllähän tuo naapuripaimenkin oli pätevä. Pitkän tauon jälkeen kepit sujuu mahtavasti ja koira kulkee noin muutenkin :) 

Ripa kävi viime viikonloppuna tokokokeilemassa. 1/2 pistettä vajaa ykköstulos. Muuten se on ahkeroinut agikisoissa. Lisää niistä voi lukea Ripan treeniblogista.

Onneksi helmikuu ei näytä yhtä kiireiseltä kuin tammikuu on ollut. Jos vaikka ehtis enemmän treenailemaankin. YO-kirjotusten jälkeen (maaliskuussa) alotetaan Jokun kanssa keppiprojekti sekä valmistautuminen tokouran korkkaukseen. Maisan kanssa katsellaan, missä mennään ja missä olis sopivia tokokokeita. Kyllä innostais agilitykisatkin nyt, kun edelliset meni niin hyvin :)

2014

Vuosi vaihtui. Kolmonen vaihtui neloseen. Vietin Jokun ja Maisan kanssa uudenvuoden Hyvinkäällä. Maisa ei edes ihan kamalasti reagoinut paukkeeseen. Tottakai se oli lenkillä ylihysteerinen läähättävä ja kuolaava panikoitsija, mutta sisällä pystyi jopa lepäämään pää vasten lattiaa.
Jokua palkkasin aina lenkillä, kun pamahti eikä pentu reagoinut sen suuremmin pamauksiin. En halua tietää, miltä näytin lenkillä ulkopuolisten silmissä. Töpöhäntäinen koira vetää kieli sinisenä multa melkein käden irti ja musta koira juoksee pamahtaessa muristen mun luo ja tarttuu remmeihin roikkumaan... viisas näky, luulisin.

Niin paljon tapahtumia mahtui vuoteen 2013, ettei mitenkään voi muistaa kaikkea. Suurimmat tapahtumat voi oman elämän kohdalla ehkä tiivistää Jokun tuloon, työpaikansaantiin ja valmistumiseen eläintenhoitajaksi. Viime vuoden alussa minulla ei ollut aavistustakaan, millainen bortsulapsi kotiamme tulee tuhoamaan, lahkeessa roikkumaan ja sormia puremaan. Minulla ei ollut aavistustakaan, että sinnikäs työnhaku palkittaisiin. Oli vain varmaa, että tulen valmistumaan eläintenhoitajaksi. Kaikenkaikkiaan takana on upea vuosi. Vuosi, jona on saanut seurata tassujen kasvua, pelätä itku kurkussa pienen spanielin kohtaloa, jännitetty kisakentillä, yritetty antamatta periksi (ainakaan joka asiassa). Vuosi on ollut monelta osaa rankka. Paljon se on ottanut ja kuluttanut. Mutta, miten paljon se onkaan antanut - sanattoman paljon!
Tänä vuonna minulla ei ole aavistustakaan, mitä tapahtuu jos/kun valmistun keväällä ylioppilaaksi. Ei ole suunnitelmaa tulevasta. Mutta en ole kamalan huolissani, eihän elämä olisi kivaa jos ihan kaiken tietäisi etukäteen. Ikinä ei yllättyisi hyvistä valinnoista tai pettyisi pahasti valitessaan väärin, jos etukäteen osaisi varautua kaikkeen.

Mutta, jos nyt vähän yritetään palauttaa mieleen muitakin asioita

2013
TAMMIKUU:
Ripalle TK2 koulari.
Tellu todettiin kaikinpuolin terveeksi ja hyvinvoivaksi.

HELMIKUU:
Maisa sai ensimmäisen ihannejan alittavan 0-tuloksen kolmosista, muut radat HYL ja 5. Elsa ja Ripa kävi myös muutamat kisat.

Yhdet hulluimmat treenit ikinä asuntolalla. Pakkasta ehkä -18, mutta tokoilla piti

MAALISKUU:
Muutama kisastartti Elsalla ja Maisalla.

HUHTIKUU:
Tellu sairastaa ja hengitys rohisee pahasti. Käy päivystyksessä, syytä ei löydy. Maisa on pahasti jumissa. Pennunodotus toi kuitenkin hymyä arkeen.

TOUKOKUU:
Lahkeessaroikkuja saapui ilahduttamaan naskaleillaan meidän lauman elämää (vuoden parhaita hetkiä). Pentutreeniä. Lammasaitauksessa. Agilitykentällä. Tokokentällä.
Maisa korkkasi voittajaluokan, tuloksena VOI3.

KESÄKUU:
Pentu kasvaa, leikkii riiviötä tokossa ja agissa ja käy liikuttelemassa lambeja. Ripa kävi luonnetestissä, tuloksena 45p -> hylätty. Reissattiin paimenkolmikon kanssa Jyväskylään tokon SM kisoihin. Maisalle tuloksena VOI0.

Jokun SM-kisojen kohokohta oli Vanttu-siskon kanssa järjestetty leikkituokio

HEINÄKUU:
Riiviö esittää jo toisinaan älykköä. On oppinut jo jotain, siis tuhoamisen lisäksi. Eksyttiin myös patikoimaan uskomattoman hienoihin maisemiin Repovedelle. Sinne on pakko päästä uudelleen ens kesänä (vaikka toisinaan sillä reissulla kirosi rinkan kantamista ja hoki "ei enää koskaan uudelleen"!)

ELOKUU:
Ripa menestyy lampaidenpyörityksessä keräten nimensä perään kirjainyhdistelmän STDs.
Maisa kisasi tokossa, tulokseton rivi kasvaa: VOI-.
Kävästiin myös Kinnulassa viikonloppureissulla asuntolaporukan kanssa.

Maisa haaveilee veneilystä Kinnulassa

SYYSKUU:
Käytiin Jokun kanssa kuokkimassa Donnyn pentutreffeillä. Elsan kanssa noustiin kolmosiin! Maisan kanssa käytiin häpäisemässä itsemme BH-kokeessa. Kuitenkin hyväksytysti :)

Elsa ja uunituore SERT!

LOKAKUU:
Elsan ja Maisan kanssa kisailtiin. Elsalle ensimmäinen 0-tulos kolmosista. Jokun kanssa alotettiin 2ON2OFF treeni laatikolla. Ripa sai ensimmäisen merkintänsä myös agilityn kisakirjaan saaden ensimmäisen LUVA0 tuloksen.

MARRASKUU:
Treeniätreeniä. Suoknuutilla. Korreilla. Vapaakortilla. Vähän myös kisailua.

JOULUKUU:
Treenintäyteinen joulu viiden karvasen keskellä.

Vuoden 2013 tavoitteena oli saada Maisalle VOI1 tulos. Miten se onkin niin vaikeaa. On se, jos ei treenaa. Nyt voin todeta agilityn osalta, ettei me Maisan kanssa juurikaan olla kisattu. Pääsyynä sen jatkuvat selkäjumit. Nyt kuitenkin ollaan menossa kohti kevättä ja keväälle oli Maisan kanssa tavotteena lähteä tavottelemaan edes VOI2 tulosta. Jokun kanssa varmasti korkataan myös tokon kisaura keväällä. Agilityn kisauran korkkaamisajankohtaa ei edes voi vielä miettiä :D

Joulutreeniä

...piparihaasteen merkeissä:

Ripalla ei ollut ongelmia haasteen kanssa vaan suoritti sen uskomattoman kilttinä poikana ensimmäisellä yrittämällä.
Maisa on todellinen ahmatti onneksi kuitenkin se omaa rauhaliisestii liikkuvan pään, jonka päällä pipari pysyi hyvin.
Joku, the trouble maker. Pää on hyvin eläväinen. Piparin laittoa suuhun ei edes voi kuvitella (luovutin noin kymmenennen piparin jälkeen). Jokun mielestä koko touhu oli naurettavaa pelleilyä ja tuli mököttämään mun syliin. Saatiin me suuren taistelun jälkeen yksi kuva, jossa pää ei ole vain suttuinen musta möhkäle.
Donny oli hieman rauhallisempi. Vilkaspäinen kuitenkin.
Tellu.. olisi syönyt paketillisen piparia.

Jouluaattona ei käyty hallilla. Aatonaattona kylläkin, joulupäivänä ja tänäänkin. Viikonlopun olin töissä (lue: pelastautumassa viiden koiran hulabaloosta, koska naapuri-Donny oli meillä hoidossa).
Donny oleilee meillä ens vuoteen saakka ja onkin tänään leikkimässä paimenkoiraa Ripan kanssa.

Sitä saa, mitä vahvistaa, eikö? Olen vahvistanut Jokulla pennusta saakka aktiivisuutta vaikka itse olen passiivinen. Mentiin usein kentälle ja Joku sai tarjota esim. merkille menoa. Kaikesta tuli palkkaa. Nyt tähän opetettuun tarjoomisleikkiin täytyisi luoda säännöt. Kun mennään kentälle, Joku etsii silmillään esim. ruudun ja saattaa luoksetulossa menettää keskittymiskykynsä, unohtaa, mihin piti tulla ja tuijotella ruutua. Olen nyt aloittanut muutamat treenit levittelemällä merkkejä ympäri kenttää ja laittamalla myös hypyn ja ruudun häiriöksi. Onneksi ongelma ei ole vielä suuri ja se on helposti korjattavissa. Viimeiset treenit meni jo todella hyvin. Maanantaina tein Maisasen ja Jokusen kera vähän tokoa. Jokun kanssa lopuksi otin vielä agia, todeten taas kerran, että se on hullu. Ei todellakaan vielä tarpeeksi järkevä suorittaakseen keinua tai puomia. Kokeilin nyt kokonaista keinua, mutta treeni loppui melko lyhyeen Jokun tehdessä lentokeinun ja juoksiessa sivuilta ulos..
Maisan kanssa olen jymähtänyt kaavamaisiin treeneihin. Tämän tyyppiset treenit eivät sovi ollenkaan koiralle, joka on ohjaajaansa viisaampi. Maisa kaipaa haastetta ja olikin niin töpö pystyssä, kun treenattiin ohjatun suuntia (uusi asia) ja tehtiin temppurataa (seuraamista kapula suussa ym.) ja suoriutui tehtävistään yllättävällä vireellä. Maisa tietää, että ruutuun juostaan, siellä käännytään ympäri ja mennään maahan. Ja se tekee kaiken tuon, kunhan lähetän sen ruutuun. Miksi se pysähtyisi kuunteleman käskyjä, jos käskytän sen kuitenkin aina samalla tavalla. Seis-käskyä ollaan vahvistettu vähän kosketusalustan avulla ja tyhjällä ruudulla. Maisan silmistä näkee, kun se miettii. Uudenvuoden lupaus Maisalle: ei enää kaavamaisia treenejä!

Pieni treenivideo Jokun tokoista joulupäivänä:

Vasemalle käännökset hajoilee melko pahasti seuraamisessa. Useesti myös istuu turhan edessä. Hypyn loppuosaa tehtiin ensimmäistä kertaa. Luoksetulossa eteentulo turhan tiivis. Ei se voimalla törmää, mutta tulee ihan kiinni :D