Siis Ripa korkkasi äitin kartturoimana viime viikonloppuna. Ja sillä nollalla irtosi myös voitto! Video radasta TÄSSÄ!
Samaan aikaan itse kisasin laina-Elsalla Vuokkosilla kolmen radan verran, ilman yhtäkään 0-tulosta. Voitettiin kuitenkin jokaisella radalla, sillä jo radalle pääsy on meille voitto. Tällä kertaa Elsalla oli puolkuristavan pannan sijaan lukollinen panta, jota ei tarvinnut vetää pään yli. Voi olla, että pään yli vedettävällä pannalla on kiihdyttävä vaikutus. Nyt menin myös lähtöön aikaisin (kahdella viimeisellä radalla), jolloin mulla oli paljon aikaa odottaa, että Elsa itse menee istumaan, eikä mun tarvitse sitä epätoivosesti yrittää käskeä. Toimi ihan mielettömän hyvin :)
Ensimmäisellä radalla hiipi lähdössä. Kepeille olisin voinut vähän suoristaa koiraa.
Toisella radalla oli melkosen paha keppikulma, josta eteenpäin rata olikin aikamoista sähläystä..
Viimeiseltä radalta jäi tosi hyvä fiilis. Itse ehkä vähän rynnin kepeille, jolloin Elsa haki toiseen väliin ja keppien jälkeiselle hypylle vähän huono ohjausvalinta.
Sunnuntaina käytiin Hyvinkäällä ihmettelemässä mätsäreitä. Joku oli oikeen hauska mätsärieläin. Ilosesti loikkien tuli mun rinnalla kehässä ja pysyi ehkä sekunnin sadasosan paikoillaan seisten. Tuomari ei jostain kumman syystä arvostanut pientä sählääjää, SIN-. Maisa keräsi itselleen PUN-. Kävihän se näyttäytymässä myös JH-kehässäkin :)
Eilen olin hallilla aamupäivällä paimenkolmikon kanssa. Yhden lähetin kepeille ja se toi mulle ruutunauhan, toinen puri sormista ja kolmas haukkui sitruunapannan tyhjäksi eikä olisi halunnut lähteä kentältä millään, viimeisenä vaihtoehtona jouduin taas kantamaan sen pois, jolloin se suuttui kunnolla (jos olisi ollut ihminen, se olisi vetänyt itkupotkuraivarit). Ne oli kaikki kuitenkin tosi päteviä! Jokukin onnistui jo haastavammassa radanpätkässä, siis niissä kohdissa, jotka ehdin ohjaamaan. :)
Niin tuli 7 kk täyteen. Pikku pentunen on miehistymässä, ainakin joitakin aikuisen uroskoiran piirteitä on noussut esiin. Kuitenkin tuo on mieleltään vielä niin kakara, ilmehän sen kertoo..
Korkeudessa Joku hipoo Maisan 52cm:n korkeutta.
Joku on oppinut kontaktit, ainakin melkein. Puomin alastuloa ollaan nyt treenattu jonkin verran ja viimeisimmät treenit olivat todella lupaavat. :)
Keppejäkin voisi alkaa vääntämään, kun vaan päätyisin nyt johonkin koulutustapaan..
Viime viikonloppuna olin kisailemassa Elsan kanssa kolme starttia Purinalla. Pystykorvahan on alkanut ottaa ongelmakseen nyt munkin kanssa lähdöstä varastamisen. Eka rata kaatui siis siihen. Kuinka kivaa: menet rataantutustumiseen, käyt sen mielessä kymmeniä kertoja läpi, lämmittelet koiran, kävelet radalle ja koira varastaa. Ja mikä parasta, voit vain todeta, että olispa ollut muuten kiva rata :D No ei siinä, ongelmastahan päästään, kun vaan treenataan :) Toisella radalla kamalaa vääntöä, juostiin paikallamme. Elsa haukkuu ja minä sählään. Kolmannella se taas yritti varastaa. Ei loppujen lopuksi, lähtöluvan saatuaan, pystynyt keskittymään hyppäämiseen, vaan tuli riman läpi. Olisihan tuo muuten ollut nolla :)
Laatikkotreeni alotettu. Miten tuo lapsi voi oppia niin nopeasti!? Tässä video, jossa vähän laatikkotreeniä ja muuta hömpötystä.
Tänään laitoin tuon laatikon keskelle kenttää hallilla. Hienosti vapaaksi päästyään juoksi samantien laatikolle 2on/2off -asentoon. Kokeilin myös puomin alastuloja siivekkeen kautta alastulon sivusta hypäten ja ihan kivasti siinäkin osasi. Vähän täytyy ehkä käskyä vahvistaa. Nyt kun sanoin "ota", Joku pysähtyi kuin seinään eikä selvästikään tajunnut yhdistää käskyä oikeeseen paikkaan. Kun lopetettiin treenit tai kun minä lopetin treenit, Joku jäi seisomaan laatikolle ja katsomaan mua tyhmästi. Heitin sille vielä kerran patukan palkaksi ja jäin seuraamaan sen omatoimitreeniä. Se vei patukan kauemmas laatikosta, meni 2on/2off -asentoon, syöksyi patukalle ja juoksi taas laatikolle. Leikki patukalla ja seisten samalla laatikolla ja palkaten itseään. Katseli mua kulmiensa alta, kun mä naureskelin. Mä olen opettanut Jokun opettamaan itseään, niinkö? Hetken päästä kävin hakemassa lelun pojalta pois. Joku jäi laatikolle toljottamaan harmistuneena eikä hievahtanutkaan millään vapautussanalla. Loppujen lopuksi luovutin ja kannoin lapsen kentän laidalle huutamaan (sitruunapannasta oli aine loppunut) ja aloin treenata Maisaa.
Maisa teki hyvää seuraamista, ei laahannut eikä pudotellut kontaktia. Ennen käännöksiä naksuttelin niin käänty hyvin. Ja niin, mun pään kääntö ennen kääntymistä auttaa Maisaa ihan hurjasti!
Jokukin sai vähän seurata. Lelupalkalla saa paljon enemmän innokkuutta mukaan. Pitäisi treenata peilin kanssa, että näkisi, seuraako hyvässä paikassa. Käännöksiä pitää vahvistaa vaan imuttamalla.
Tässä viime viikon seuruutreeniä (ja vähän merkkiä). Ottaa vähän häiriötä merkistä seuraamisessa ja laahustelee.
Viikonloppuna kisailin Elsan ja Maisan kanssa kaksi starttia. Elsan kanssa Herralan helposti suoritettavilla radoilla ja Maiskin kanssa Muotkan koukeroilla. Ensimmäisellä startilla ei päästy lähtöä pidemmälle tai Elsahan pääsi yksikseen ensimmäisen esteen yli. Minä tartuin hihnaan ja poistuin. Toiselle radalle vähän eri asenteella ja hyvin pysyi nyt pystykorva lähdössä. Radalta vauhdikas 0, aika -9.
Maisa lankensi kaarratuksen takia ekalla radalla ansaan, juoksi puomin viertä yrittäen tasapainotella ylösmenolla, kunnes liukastui ja mätkähti maahan. Toisella radalla parempi onni. Kaarratuksen takia kielto hypylle. Vitosella ja 0,83 yliajalla oli sijoitus kuitenkin 5.
Hieman kaukaa hakee ponnistuspaikan
Liito jäi aavistuken lyhyeksi
Joku oli turistikoirana ja sai kaulalleen häkissä ollessaan kauhean sitruunapannan. Panta toimi loistavasti ja lapsi pysyi hiljaa. Ehkä hieman masentuneen näköisenä se siellä makaili sitruunapöllyissä. Masistelu loppui kuitenkin seinään, kun avasin häkin oven. Hihnaa piti kokoajan rieputella tai sitten perusasentoa tarjoilla :)
Ripa oli lauantaina radalla kahden startin verran, eikä silläkään huonosti mennyt. Tokan radan 0 kaatui valitettavasti tokavikaan esteeseen. Eiköhän Ripankin kisakirja saa kohta jo ensimmäisen merkinnän.
Maanantaina Ripa ja Maisa olivat osteopaatilla. Maisa ei sitten ollutkaan pahemmin jumissa vaikka edellisestä hoitokerrasta onkin aikaa. Ehkä agilityn vähentäminen on vähentänyt selkäjumejakin. Täytyy pitää treenitahti samana. Ripa olikin sitten vähän eri juttu. Se oli aikamoisen jumissa ja hoidon jälkeen kävely ei ollut ihan normaalinoloista. Niinkuin ensimmäisen hoitokerrankin jälkeen Ripa hukkasi takajalkansa ja käveli oudosti pomppien. Onneksi nyt kävely normalisoitui nopeasti.
Eilen Essi ja Gou saapuivat tänne päin ja aamupäivä vietettiin Ojangossa aksaillen. Tehtiin ykkösluokan rataa ja vitsit että Maisallahan oli vauhtia, tulipas kova kisainto :)
Jokulle pitkästä aikaa kontakteja pöytä+puomin alastulo -yhdistelmällä, eikä Jokultakaan vauhtia puuttunut. Keinun liikettä treenattiin myös vähän. Onnettomana räpellyksenä kokeiltiin pakkovalssia ja päällejuoksua. Videolla vaan onnistuneet toistot (niiden miljoonan epäonnistuneen jälkeen)
Iltasella oli ohjatut agitreenit, joihin otin Ripan. Siellä helpohko rata, josta Ripa suoriutui mallikkaasti. Nyt se keskittyi 100-prosenttisesti tekemiseen eikä haahuillut yhtään.
Ja koska hullu ei voi liikaa harrastaa, myöhemmin vielä hallille jo tällä viikolla toisiin yötokotreeneihin. Maisa todenteolla yllätti hyvällä vireellä, ottaen huomioon jo aamupäivän agitreenit. Lyhyt paikallamakuu, ruutu, tunnari, seuraaminen ja kaukot. Kaikkiin voi olla tyytyväinen. Nyt löytyi omakin (aamupäivällä Maisa erehtyi tuomaan väärän). Jokulle vähän perusasennon hakemista, seuraamista ilman imuttamista ja jääviä lelulla hetsaten. On se vaan niin hieno kaikesta toohotuksesta huolimatta. :)
Viime viikonloppuna Hyvinkäällä käyttäytymiskokeessa. Olisin voinut tarkemmin lukea sääntöjä. Olisin voinut harjoitella seuraamiskaaviota. Olisin voinut treenata Maisaa. Mutten tehnyt näistä mitään, joten tottelevaisuusosuus oli kaikkea muutakuin kaunista katseltavaa. Kaiken huipuksi me aloitettiin, joten minulla ei ollut aavistustakaan, mitä kentällä tulee tapahtumaan. Annoin Maisalle jättökäskyn tokoihmisenä paikkamakuussa. Maisa oli maatessaan mennyt ihan vinoon. Seuraamisessa Maisaa ällötti märkä nurmikko ja se ei halunnut kastella tai liata kallisarvoista takapuolipehkoansa, ei istunut perusasentoja melkeinpä ollenkaan. Nurmikolla oli kamalan ällötäviä nurmikkotukkoja, joita fifi väisteli parhaansa mukaan. Ei se mitään. Läpäistiin ja päästiin kaupunkiosuuteen. Agrimarketin parkkipaikalle, jossa pientä häiriköintiä. Maisa ei häiriintynyt :) Pääasia, että läpäistiin koe!
Seuraavana päivänä suunta kohti Kirkkonummea. Tällä kertaa mukana pieni pystykorvainen lainakoira ja Joku. Elsan kanssa oli tarkoitus juosta kaksi starttia kakkosissa, muttei tarvinnut mennä kuin yksi. Sillä irtosi LUVA0, sija 1 ja SERT! Samana päivänä korkattiin kolmoset hyvän mielen hyllyllä :) Ihan huippua!
Sitä edellisenä viikonloppuna kisailtiin Elsan kanssa Ojangossa BAT:n kentällä vaikeilla radoilla. Tuloksina HYL ja 5, jolla voitettiin. Joku oli sielläkin turistikoirana ja ei voi muutakun todeta sen käyttäytyvän varsin toivotulla tavalla. Siis häkin ulkopuolella. Yksin jäädessään se räksyttää. Nyt sillä jäi leuka kiinni kaltereihin, ei ole sen jälkeen yrittänyt niitä purra. Häkin ovi on silti jo vääntynyt. Ripa oli myös tuolloin kisaamassa. Kepit eivät sujuneet, paitsi vikalla radalla, josta kuitenkin HYL.
Tyytyväisenä
Viime viikolla ei keretty paljoa treenailemaan. Pikkumiehestä sen huomaa. Vaatteet ja sanomalehdet on revitty melkeinpä joka päivä, kun tulen kotiin. Seuraamista olen nyt jonkin verran tehnyt ilman imuttamista, siis ihan vain paria askelta. Kääntymiset ei vielä onnistu. Pelkkää kontaktia treenataan perusasennossa paljon. Suhteessa kuitenkin ollaan tehty imutusseuruuta vielä reilusti enemmän. Joku on oppinut, että peruuttaa voi myös makuuasennossa. Huvittavasti se ryömien loikkii taaksepäin. Hassu pentu.
Tänä viikonloppuna juostavana kaksi starttia Maisan ja Elsan kanssa. :)
Aika menee siivillä. Ihmettelen, miten muutamassa kuukaudessa johonkin voi kiintyä niin suuresti. Jokuun voi. Se on vaan niin mahtava pentu, melkein jo Maisan korkuinen, veikkaan 48-49cm. Kengät saa olla eteisessä nykyään melko rauhassa, niin myös lammastyyny sohvan selkänojalla ja sohvan kulmissa ei käy enää naskalit, häkki ei ole enää käytössä, paitsi öisin. Nyt se on aloittanut kylppäriremontin. Jatkaa hommiaan aina, kun on pidemmän pätkän yksin kotona. Shamppoopurkit, harjat, vaatteet.. miten se onkin niin yltäväinen vaikka kuinka ylös noita tavaroita koittaa laittaa. Silloin, kun olen kotona, se seuraa mua kun hai laivaa.
Lenkeillä on alkanut ilmaantumaan urosmaista käyttäytymistä. Pissat kiinnostaa yhä enemmän ja merkkailuakin on esiintynyt, tosin vielä tyttöpissaamistyylillä :)
Treenikentällä Joku osaa aina yllättää niin suurella keskittymiskyvyllä.
Tokossa pääasiassa treenaillaan
- perusasennon tarjoomista, kun olen tokomaisena paikoillani (Joku koittaa välillä tässä tulla jalkojen väliin, koska agilitylähdössä jätän sen niin. Pienen pää ei vielä ymmärrä milloin tehdään mitäkin, virittelysanaa voisi alkaa käyttämään)
- perusasentoon tuloa eri kulmista
- imutusseuruuta niin kauan kunnes pitää varmasti hyvää paikkaa ja käännökset sujuu
- luoksetuloa vaan vauhtiluoksarina. Lelu jalkojen välistä (en vieläkään tiedä otanko suoraan sivulle vai eteen ....)
- kapulan nostoja (alettiin treenaamaan tällä viikolla)
- kapulan hakua
- näyttö-/leluruutua
- liikkeestä maahan / istu / seiso lelun kanssa leikin varjolla
- kaukoja melkein joka päivä iltaruuan yhteydessä, siis vaan tekniikkaa imuttamalla. Onnistuu jo todella hyvin, takatassut pysyy paikallaan.
- merkkiä tarjoomisen kautta. Nyt on jo kovennettu kriteeriä paikan suhteen. Käskyä en ole vielä kauheesti käyttänyt
Agilityssä ollaan tehty muutamalla esteellä perusohjaustekniikoita; valssia, jaakotusta, pers'jättöä... Joku on alkanut myös ihan kivasti irtoomaan. Kontakteja puomin alastulolla, apuohjaaja palkkaamassa alastulolla. Ensimmäisissä on aina liikaa vauhtia, jonka takia namialustat aina lentelee, se vaan rakastaa niin kontaktien tekemistä. Muuten aina tuo lelua mulle, kontaktitreenissä vie sen aina pöydälle puomin alastulopalan yläpäähän ja odottaa jo lupaa toistoon. Lähdössä on toisinaan vaikea pysyä, pitäisi lisätä lähöön palkkaamista. Ja lisäksi Joku hermostuu mulle radalla, en anna tarpeeksi ajoissa ohjeita. Anteeksi Joku.
Tässä video viime sunnuntailta. Vähän pakkovalssia putkelle ja takaakiertoa. Joku muuten tulee hulluksi kun katson agivideoita äänet päällä. Sen pää menee sekasin ja se alottaa kamalan vinkumisen ja hepuloinnin :D
Tiistaina Joku kävi Somerolla äitin mukana paimentelemassa. Etäisyys oli ollut jälleen mitätön ja lisäksi pientä villoissa käymistä oli ollut havaittavissa. Täytyy päästä puuttumaan villoissa käymiseen, mutta ei taida Joku olla vielä kieltoihin valmis lammasaitauksessa siksi nyt ainakin kuukauden tauko.
Eilen oltiin epiksissä kokoonpanolla Elsa, Maisa ja Joku.
Maisa pääsi pitkästä aikaa radalle. Aksasin vähän jo sunnuntaina ja koska se ei ole nyt vähään aikaan enää ontunut tassuaan eikä treenien jälkeenkään ontunut, päätin ilmota senkin radalle. Sen kanssa mulla on vaan väärä asenne. En edes anna meille mahdollisuutta onnistua, ohjaan huolimattomasti, teen kamalasti virheitä, nyt jopa tutustuin rataan väärin!? Ja kaiken lisäksi huomasin sen vasta, kun ihmettelin minikisaavien rataantutustumisessa radan muuttuneita estekulmia. Hmm, Maisa kyllä menisi, jos ottaisin edes hiukan enemmän tosissani. Katselin, ettei me olla käyty kun kahdet kisat tänä vuonna. Agilitymotivaatio Maisan kanssa on vaan nollassa. Voi olla että osasyynä on nuo sen selkäjumit. En vaan uskalla kamalasti sen kanssa mitään tehdä. Toisaalta sen kanssa ei edes voi treenata kovin usein, jos meinaa saada hyvän treenimotivaation koiralle joka kerralle. Maisan kanssa ehkä pitäisi todellakin jättää agility vähemmälle ja keskittyä tokoiluun. Mulla on paikka Maisalle hallikaudelle treeniryhmässä, ehkä se pääsee joskus hauskuuttelemaan, mutta luulenpa, että Ripa tulee olemaan useemmin mun mukana.
Elsan kanssa tehtiin ekalla radalla HYL. Kamala virhe, kun en luottanut koiraan ja huusin nimeä hypyn päällä, josta rima alas ja sen jälkeen päästin vielä seläntaakse, josta livahti keinun sijaan puomille. Tokalta radalta kuitenkin hyvän mielen nolla 2. sijalla. Koin myös ihmehämmästyksen. Luuloni Elsan kontaktiosaamattomuudesta romahti. Treenatessa puomia sillähän oli ihan mahtavat kontaktit, kisaradalla ei toiminut, mutta nyt ei enää tarvitse juosta pää kolmantena jalkana henkihieverissä koiran vierellä puomin ajan, että ehtisi varmistamaan alastulokontaktin, koska nyt voin luottaa, nyt tiedän että se osaa :)
Sunnuntaina mennään BAT:in kisoihin katselemaan Elsan kanssa, josko irtoisi serti. Ripa kisaa myös kolmella startilla.
Viikonloppuna oltiin Somerolla Jokun kanssa katselemassa lambeja. Paikalla oli monen monta bortsulapsosta, vain yksi erottui sisarusten joukosta; ottolapsi Joku ;)
Muistin, kuinka vaikeaa paimennus on. Ja videolta katsottuna oma päätön liikkuminen sinne sun tänne vailla minkäännäköistä järkeä naurattaa melkoisesti. Jokulla on taipumusta pyrkiä hajottamaan laumaa. Se myös työskentelee aivan liian lähellä eikä hae vielä tasapainoa, kaikki aikanaan. Rohkea se on kuitenkin ja uskalsi mennä ahtaaseen tilaan irrottamaan lampaat aidasta muutaman voimasanan saattelemana. Ehkä siitä hyvä paimen vielä tulee, vaan musta ei :D
Joku kävi katselemassa uteliaana myös nautoja, niitäkin olisi Jokun mielestä voinut mennä vähän liikuttelemaan :)
Treffejä jatkettiin metsän keskelle vesistön äärelle, jossa oli pieni saunarakennus ja nuotio. Mustavalkoisia vilisteli siellä täällä ja niillä oli niin hauskaa. Joku oli vähän mamman poika. Aina välillä piti käydä kurkkaamassa, että huomasinhan mä varmasti, kuinka se vähän kävi juoksentelemassa uusien kavereiden kanssa.
Tänään oltiin Ojangossa epiksissä. Juoksin Ripan ja Elsan kanssa kaksi starttia kisaavissa. Elsalle ekalta radalta 2 kieltoa. Ensin keinun ohi. Laitioin liikaa Elsan varaan, keinu kun ei ole sen varmin este. Toinen kielto tuli ohjausvirheestä. Vedin liikaa putken suun ohi. Tokalta radalta kuitenkin hyvä 0-tulos ja sillä voitettiin :)
Ripan kanssa käytiin tuttuun tapaan tekemässä kaksi hyllyä. Ensimmäinen vähän isommilla lennoilla, lentokeinulla se lähti ja jatkui haahuiluna. Toka rata vähän hillitympi versio, joskin voidaan taas todeta, että se tosiaan tarvitsee yliohjausta kääntyäkseen edes jotenkuten.
Tässä videot viimekertaisista epiksistä :)
Viime viikolla oli vähänlaisesti treenailua. Muutamia kertoja käytiin tokoilemassa ja kerran pyörähdettiin myös aksaamassa Jokun kanssa. Hienosti meni pakkovalssit, jaakotukset, valssit ja niistot parilla esteellä :)
Maisa on loistanut tokossa innollaan. Vähemmän treeniä, enemmän onnistumisia. Maisalla on selkä taas aika pahassa jumissa, joten osteopaattikäynti kutsuu lähiaikoina.
Viime viikolla Maisa onnistui saamaan myös pienen lasinsirun tassuunsa. Onneksi oli onnea matkassa, eikä tullut kuin pieni pintahaava. Samaa tassua Maisa on ontunut nyt muutamia päiviä. Syytä en tiedä. Se nuolee toista anturaa kuin mihin lasinsiru meni eikä siellä muita ruhjeita näy. Tämä lasinsiru haavakin on jo parantunut. Täytyy seurailla.
KESÄ 2013-HAASTE; Säännöt ovat seuraavat: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla. Haaste pitäisi vielä jakaa seitsemälle bloggaajalle, mutta jätän jakamisen väliin :)
