Puolivuotias Jaska Jokunen

Aika menee siivillä. Ihmettelen, miten muutamassa kuukaudessa johonkin voi kiintyä niin suuresti. Jokuun voi. Se on vaan niin mahtava pentu, melkein jo Maisan korkuinen, veikkaan 48-49cm. Kengät saa olla eteisessä nykyään melko rauhassa, niin myös lammastyyny sohvan selkänojalla ja sohvan kulmissa ei käy enää naskalit, häkki ei ole enää käytössä, paitsi öisin. Nyt se on aloittanut kylppäriremontin. Jatkaa hommiaan aina, kun on pidemmän pätkän yksin kotona. Shamppoopurkit, harjat, vaatteet.. miten se onkin niin yltäväinen vaikka kuinka ylös noita tavaroita koittaa laittaa. Silloin, kun olen kotona, se seuraa mua kun hai laivaa.
Lenkeillä on alkanut ilmaantumaan urosmaista käyttäytymistä. Pissat kiinnostaa yhä enemmän ja merkkailuakin on esiintynyt, tosin vielä tyttöpissaamistyylillä :)

Treenikentällä Joku osaa aina yllättää niin suurella keskittymiskyvyllä.
Tokossa pääasiassa treenaillaan
- perusasennon tarjoomista, kun olen tokomaisena paikoillani (Joku koittaa välillä tässä tulla jalkojen väliin, koska agilitylähdössä jätän sen niin. Pienen pää ei vielä ymmärrä milloin tehdään mitäkin, virittelysanaa voisi alkaa käyttämään)
- perusasentoon tuloa eri kulmista
- imutusseuruuta niin kauan kunnes pitää varmasti hyvää paikkaa ja käännökset sujuu
- luoksetuloa vaan vauhtiluoksarina. Lelu jalkojen välistä (en vieläkään tiedä otanko suoraan sivulle vai eteen ....)
- kapulan nostoja (alettiin treenaamaan tällä viikolla)
- kapulan hakua
- näyttö-/leluruutua
- liikkeestä maahan / istu / seiso lelun kanssa leikin varjolla
- kaukoja melkein joka päivä iltaruuan yhteydessä, siis vaan tekniikkaa imuttamalla. Onnistuu jo todella hyvin, takatassut pysyy paikallaan.
- merkkiä tarjoomisen kautta. Nyt on jo kovennettu kriteeriä paikan suhteen. Käskyä en ole vielä kauheesti käyttänyt
Agilityssä ollaan tehty muutamalla esteellä perusohjaustekniikoita; valssia, jaakotusta, pers'jättöä... Joku on alkanut myös ihan kivasti irtoomaan. Kontakteja puomin alastulolla, apuohjaaja palkkaamassa alastulolla. Ensimmäisissä on aina liikaa vauhtia, jonka takia namialustat aina lentelee, se vaan rakastaa niin kontaktien tekemistä. Muuten aina tuo lelua mulle, kontaktitreenissä vie sen aina pöydälle puomin alastulopalan yläpäähän ja odottaa jo lupaa toistoon. Lähdössä on toisinaan vaikea pysyä, pitäisi lisätä lähöön palkkaamista. Ja lisäksi Joku hermostuu mulle radalla, en anna tarpeeksi ajoissa ohjeita. Anteeksi Joku.

Tässä video viime sunnuntailta. Vähän pakkovalssia putkelle ja takaakiertoa. Joku muuten tulee hulluksi kun katson agivideoita äänet päällä. Sen pää menee sekasin ja se alottaa kamalan vinkumisen ja hepuloinnin :D

Tiistaina Joku kävi Somerolla äitin mukana paimentelemassa. Etäisyys oli ollut jälleen mitätön ja lisäksi pientä villoissa käymistä oli ollut havaittavissa. Täytyy päästä puuttumaan villoissa käymiseen, mutta ei taida Joku olla vielä kieltoihin valmis lammasaitauksessa siksi nyt ainakin kuukauden tauko.

Eilen oltiin epiksissä kokoonpanolla Elsa, Maisa ja Joku. 

Maisa pääsi pitkästä aikaa radalle. Aksasin vähän jo sunnuntaina ja koska se ei ole nyt vähään aikaan enää ontunut tassuaan eikä treenien jälkeenkään ontunut, päätin ilmota senkin radalle. Sen kanssa mulla on vaan väärä asenne. En edes anna meille mahdollisuutta onnistua, ohjaan huolimattomasti, teen kamalasti virheitä, nyt jopa tutustuin rataan väärin!? Ja kaiken lisäksi huomasin sen vasta, kun ihmettelin minikisaavien rataantutustumisessa radan muuttuneita estekulmia. Hmm, Maisa kyllä menisi, jos ottaisin edes hiukan enemmän tosissani. Katselin, ettei me olla käyty kun kahdet kisat tänä vuonna. Agilitymotivaatio Maisan kanssa on vaan nollassa. Voi olla että osasyynä on nuo sen selkäjumit. En vaan uskalla kamalasti sen kanssa mitään tehdä. Toisaalta sen kanssa ei edes voi treenata kovin usein, jos meinaa saada hyvän treenimotivaation koiralle joka kerralle. Maisan kanssa ehkä pitäisi todellakin jättää agility vähemmälle ja keskittyä tokoiluun. Mulla on paikka Maisalle hallikaudelle treeniryhmässä, ehkä se pääsee joskus hauskuuttelemaan, mutta luulenpa, että Ripa tulee olemaan useemmin mun mukana. 

Elsan kanssa tehtiin ekalla radalla HYL. Kamala virhe, kun en luottanut koiraan ja huusin nimeä hypyn päällä, josta rima alas ja sen jälkeen päästin vielä seläntaakse, josta livahti keinun sijaan puomille. Tokalta radalta kuitenkin hyvän mielen nolla 2. sijalla. Koin myös ihmehämmästyksen. Luuloni Elsan kontaktiosaamattomuudesta romahti. Treenatessa puomia sillähän oli ihan mahtavat kontaktit, kisaradalla ei toiminut, mutta nyt ei enää tarvitse juosta pää kolmantena jalkana henkihieverissä koiran vierellä puomin ajan, että ehtisi varmistamaan alastulokontaktin, koska nyt voin luottaa, nyt tiedän että se osaa :)

Sunnuntaina mennään BAT:in kisoihin katselemaan Elsan kanssa, josko irtoisi serti. Ripa kisaa myös kolmella startilla.