Liki 10 vk

Kohta menee jo kymmenen viikon raja rikki. Vaikka pentu on ollut talossa vasta reilu 2 viikkoa, on siihen jo niin tottunut, että voisin väittää sen pyörineen jo jaloissa ainakin muutaman kuukauden. Joku on yllättänyt positiivisesti monessa tilanteessa käytöksellään.

Alkuviikosta käytiin Donny-bortsun ja paimenien kanssa Tuusulan firalla :) Joku oli vielä enemmän rantavahdin hommissa, muttei pelännyt käydä kastamassa itseään:

Koko talven sai odotella että päästiin rannalle! :D

Vähän myös turkinkuivaajan työtä

Joku tais innostua Ripan uidessa rantaan :)

Uimamaisteri Ripanen

Rantavahtikaverukset: Joku ja Donny

Tänään olin Maisan kanssa Myyrmäessä Outdoor messuilla agilitynäytöksessä. Myös yleisölle annettiin mahdollisuus kokeilla koiran ohjaamista radalla ja hienostihan se Maisa kulki vieraan mukana, kunhan lihapullat oli kädessä ;)
Joku oli turistina rapsuteltavana mukana. Oikein kivasti pentu käyttäytyi erilaisilla alustoilla väenpaljoudessa.

Joku 9 vk

Niin se aika vaan rientää ja pentu kasvaa. Jokulle on tullut viikossa painoa lisää n. 0,5 kg ja painaa nyt n. 5,4 kg! Pieni pentu on nauttinut isosta maailmasta täysin rinnoin. Se on käynyt turistina tokokokeissa, eläinkaupassa, talkoilemassa, treeneissä ja liikuskellut erilaisissa metsissä sekä ollut pienten lasten rapsutettavana. Joku hakee todella paljon kontaktia ja seurailee paljon ympärillä tapahtuvia asioita ottamatta kuitenkaan häiriötä esimerkiksi leikkiessä. Pienesti ollaan treenattu perusasennon ja seuraamisen alkeita sekä istumista ja maahanmenoa, toistaiseksi vielä ilman käskyä. Ollaan keskitytty enemmän nyt vain peruskäytöstapojen opetteluun ja leikkimiseen/suhteen luomiseen.

Joku 8 vk, (c) Essi

Donny kaveri :)

Viime perjantaina Joku treffasi Nasu-veljensä ja Nova-isoveljensä :)

Helatorstaina olin kisaamassa HSKH:n kisoissa Elsa-göötin kanssa. Tuloksina tuplanolla sijoilla 2. (agilityrata) ja 1. (hyppyrata). Elsa toimi agilityradalla oikein kivasti, lähdön istumisvaikeutta lukuunottamatta. Hyppyradalla olikin isompia ongelmia kun en vaan saanut sitä istumaan lähtöön ja annoin sen jäädä seisomaan. Kesken radan tunsin myös pohkeessani pienen göötin hampaat, jolloin mielessäni kävi ajatus radan lopettamisesta, mutta unohdin ajatuksen aika nopeasti.

Ilmoitin Maisa tokokokeeseen 25.5. Helsinkiin. Ehkä ei niin järkevää, koska ei olla ihan valmiita. Monet liikkeet kaipaavat vielä hiomista, eikä asiaa auta treeniblgin hylkääminen ja sitä kautta treenien suunnitelmallisuuden unohtaminen. Ajattelin kuitenkin, että haluan kisata yhdet kokeet ennen sm'iä.

Joku 8 vk

Joku on tänään saavuttanut 8 viikon iän :) Se on ihan mahtava pakkaus. Pieni ja pippurinen. Kovin paljon se vielä kuluttaa päivästä aikaa nukkumiseen, mutta sitten kun herää, se repii ja riuhtoo kokoajan jotain. Sillä on älytön puruvoima ja se puree hyvin koko suullaan ja repii ihan älyttömällä voimalla samalla muristen. Lauantaina oltiin turisteina tokokokeessa ja sunnuntaina talkoissa. Pientä poikaa ei pelota mikään :)

Joku on päässyt riehumaan naapurissa asuvan bc-pennun kanssa. Leikit ovatkin olleet toisinaan todella rajuja :D

Tänään koko lauma kävi läheisellä nurmikentällä juoksentelemassa:



Suuri pallo, pieni suu

Kaikki kuvat: Essi Puolakanaho



Jokunen liittyi laumaan

Eilinen päivä kului aika hitaasti, tunnit tuntuivat vuorokausilta, koska vasta illalla päästiin starttaamaan auto kohti Friisilää ja pentuja. Pakattiin myös Ripa autoon pennunhakumatkalle, jotta nähtäisi vähän sen reaktiota pentuihin. Pentulauma oli vähentynyt kahdella ja Jokun lisäksi riiviölaumaa täyttivät vain kaksi suloista siskoa. Käytiin läheisillä kallioilla Ripan ja pentulauman kanssa pyörähtämässä. Ripa ei juurikaan välittänyt pennuista, ilmeestä näki, että sitä kyllä vähän kiinnosti. Joku yritti parhaansa mukaan pysyä Ripan vauhdissa ja juoksi täyttä laukkaa Ripan rinnalla.
Kotimatkan Joku matkusti sylissä ja kiljui niin että korvissa soi.

Kaikenkaikkiaan Jokunen on ollut erittäin reipas, häntä pystyssä joka paikkaa menossa. Ulkona se roikkuu lahkeessa ja pyörii jaloissa. Kenkätelineeseen ja kaikkiin pieniin koloihin on mukava ahtautua.
Ruoka on maistunut jotenkuten, puolet on jäänyt syömättä, mutta eipä tuo ihme olekaan.

Ripa seuraa pentua joka paikkaan ja ihmettelee sitä kokoajan. Kun pentu vihdoin pysähtyy, Ripa asettuu sen eteen seisomaan mahdollisimman isoksi ja häntä heiluu. Maisa tapansa mukaan puolusteli aluksi kaikkea, mutta nyt jo rauhottuneena on jättänyt pennun rauhaan. Tellulle pentu on vain ilmaa. Sen kanssa saakin olla tarkkana, koska Tellulla on oma metrin säteensä, jonka sisäpuolelle kellään ei ole asiaa spanielin niin päättäessä.

Yö meni loistavasti. pentu nukahti samantien ja herätti vasta 7 aikaa aamupissalle :)

Tänään oltiin koko porukan kanssa läheisellä nurmikentällä. Aussit juoksi pallojen perässä, Tellu viipotteli ja etsi jänisten papanoita ja Joku roikkui vetolelun päässä muristen ja lenkin päätteeksi pludasi Ripan perässä mutaojaan :)

Ovikello projekti

On se niin hermoja raastavaa, että aina kun ovikello soi, 3 koiraa ryntää haukkuen eteiseen. Tämä on ollut meillä ongelmana jo kauan, itseasiassa aina. Myönnettäköön että ollaan oltu todella laiskoja ja epäjohdonmukaisia asian suhteen, joten eipä se ihmekään kun koirat käyttäytyvät noin. Sopivia koulututapoja tähän olisi varmasti yhtä monta kuin koiranomistajaakin, mutta olen nyt päättänyt ottaa tämän projektiksi ja ihan mielenkiinnolla seurata, miten projekti edistyy tällä koulutustavalla. Pääidea on siis käytännössä se, että ovikello toimii ikäänkuin naksuttimena ja ääni tarkoittaa, että ruokaa on tulossa. Tavotteena olisi saada koirat ymmärtämään että aina kun ovikello soi, keittiöstä saa ruokaa. Loppujen lopuksi pyritään siihen, että koirat menevät keittiöön ovikellon soidessa ja pysyvät siellä kunnes niillä on lupa tulla sieltä pois. Haasteelliseksi projektin tekee ensinnäkin se, että koiria on enemmän kuin yksi ja harjotukset on vaikea toteuttaa jos kaikki ovat kerrallaan sisällä palkattavissa. Lisäksi harjoituksissa pitää olla palkkaajan lisäksi ovikellon soittaja. Ja koska koirilla on ollut koko elämänsä sama toimintamalli ovikellon soidessa, sitä on vaikea lähteä muuttamaan, joten toistoja tarvitaan ilmeisen monta. Mutta katsotaan mihin tässä päästään.

Aika menee niin nopeasti, ja jo tänään herätessä voi tajuta pennun tulevan ylihuomenna! Käytiin eilen katsomassa niitä ja olivat kasvaneet hirmusesti. Jokunen oli painavin jötkäle, melkein jo 5 kiloa! Pakattiin pojat kainaloon ja lähdettiin käymään metsässä kalliolla. Myös isosisko, Alli pääsi mukaan :)

Ainoa vähääkään järkevän näköinen ryhmäkuva pojista

En ehkä vieläkään oikeasti ymmärrä että tuo pilkkupää on oikeasti muuttamassa meille. :) Onneksi odotusaikaa ei ole enää kauaa! Samalla kujalla, missä me asutaan, asuu myös eräs hyvin valloittava bc-pentu ! Joku saa ikäistään leikkiseuraa läheltä ;)

Tellun vointi on ollut ulkoisesti katsoen hyvä. Ollaan jätetty kipulääke pois ja antibioottia on nyt työnnetty kaksi levyä spanielin kurkusta alas. Rohina vaivaa spanielia vieläkin, joskus enemmän, joskus vähemmän. Välillä sen on selvästi todella vaikea hengittää nenän kautta, jolloin se saa joko niiskutuskohtauksen tai sitten tyytyy hengittelemään suun kautta. Tellu on myös viime päivinä jatkanut tassun ontuilua.
Soitettiin eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä että Tellu tarvitsisi ainakin yhden ab-kuurin lisää ja loppujen lopuksi nenäontelo ja nielu olisi huuhdeltava. Koko projekti tulisi aika kalliiksi.

Tellun elämä on mielestäni epäreilua, mutta miten onkaan vaikea päättää mistään, kun spanielin häntä heiluu ja se iloisesti pomppii ja hyppii. Ei ole kuitenkaan epäilystäkään, etteikö sillä olisi kipuja tai etteikö sen olisi tukala olla hengitysvaikeuksien takia. Joskus luovuttaminen on parempi vaihtoehto, vaikka sen myöntäminen itselle onkin todella raskasta ja vaikeaa.

Tellun kuulumisia

Vietiin Tellu lauantaina päivystykseen Mevettiin. Lääkäri totesi Tellun hengityksen rohisevan pahasti ja hengitystä kuunnellessa rohina tuli erityisesti keuhkojen etulohkosta. Keuhkoista otettiin röntgenkuvat. Pieni oli niin hienosti pöydällä kuvia ottaessa. Keuhkoissa ei näkynyt mitään. Epäilyksenä oli, että keuhkoihin olisi voinut joutua vierasesine, joka tässä tapauksessa olisi ollut broilerin siiven pala, jonka syötyään n. 1,5 viikkoa sitten rohina alkoi. 

Tellu kirjattiin sisään ja jätettiin se sinne jatkotutkimuksia varten. Myöhemmin soitettiin. Tellun nenäontelo oltiin tutkittu, niin pitkälle kun nähtiin ilman tähystintä, samoin nielu. Kitalaen yläpuolelta pehmytkudoksesta oli löytynyt iso mätäpaise, josta oli oikeen lorahtanut mätää. 

Nyt Tellu on ab-kuurilla 10 päivää ja jos ei mene sillä ohi rohinat ja kipuilut, niin sitten olisi edessä tähystys ja mahdollinen leikkaus. Katsellaan nyt mihin tässä mennään ja kuinka pitkälle Tellun tapauksessa kannattaa jatkaa.

Tellun vointi on ollut vaihteleva. Lauantai-iltana Tellu oli selvästi vähän tokkurassa vielä anestesiasta ja sunnuntaiaamuna kunto oli jo selvästi huonompi. Aamupäivällä Tellu oksensi useaan kertaan limasta eritettä (ehkä mätää). Annettiin Tellulle kipulääkettä. On aika outoa, ettei lääkäri sitä määrännyt, Tellun kunto koheni kuitenkin sen avulla huomattavasti. Iltapäivällä se jaksoi säheltää ja pomppia iloisena itsenään :)

Maanantai-aamu oli taas vähän vaikeempi. Pihalla Tellu vaan seisoi ja tuijotti tiiviisti eteenpäin, ei liikkunut tai reagoinut mihinkään. Me lähdettiin Maisan kanssa Hyinkäälle. Taas annettiin Tepalle kipulääke ja aamupäivällä oli saanut kiljumiskohtauksen, jonka jälkeen taas oksentanut. Loppupäivä oli mennyt jo paremmin. 

Tänään Tellu oli jo innostunut leikkimään pallollakin :) Pääasiassa se kuitenkin vaan makaa ja hengittää vaikeasti rohisten. Nyt täytyy vaan toivoa parasta ja pelätä pahinta. Lääkäri pyysi seuraamaan tilannetta tän viikon loppuun saakka ja jos ei näytä tilanne yhtään paremmalta pitäisi ottaa yhteyttä.

Olen koulussa palveluskoiralajit -kurssilla, jossa ollaan päästy nyt 1,5 vuoden tauon jälkeen Maiskin kanssa hakuilemaan. Hakuhullu muisti kyllä hyvin, mistä oli kysymys ja kulki tietävästi nokka pystyssä keskilinjalle, josta täysiä maalimiehelle :)

Tänään kokeiltiin viestin alkeita. Lajina ihan uusi, sekä mulle että koiralle, mutta superhauskaa se oli :) ehkä tätä tullaan tulevaisuudessakin kokeilemaan. Maisa rakasti pinkoa mun ja toisen ohjaajan välillä ja puuhun kiinni joutuessaan alkoi räksytys, niin "kierroksilla" oli tuo ylenpalttisen rauhallinen neiti. Tehtiin myös keppien merkkaamista maasta jälkeä varten, mutta ei tuo tajunnut haistella maata. Tuijotteli mua ja kyseli, että mitä tässä nyt seisoskellaan.

Se on super!

Aika on kortilla blogin kirjottelun osalta. Ajatukset pyörii 

A. opinnäytetyössä, joka pitäisi saada valmiiksi ensi viikon torstaihin mennessä. Aiheena on koiran lihashuolto. Kunhan työ on koottu kasaan, ilmestyy se varmasti tännekin.

B.Tellussa. Sillä on joku tosi pahasti vinossa, jälleen kerran. Noin viikko takaperin syötin sille broilerin siipeä ja ilman mitään suurempaa palasta nielaisematta se alkoi syönnin jälkeen rohista. Kuulostaa kuin rohinan syy olisi nenäontelossa. Tellu on kovin vaisu. Välillä se pysähtyy täysin ja saa hetken päästä kohtauksen, jossa oikein voimakkaasti "niistää sisäänpäin" muutaman kerran. Kohtauksen jälkeen mieliala kasvaa ja häntäkin saattaa heilahdella. Silmät ovat myös ärtyneet katupölyn takia ja rähmivät voimakkaasti. Huomenna viedään Tellu Mevettiin päivystykseen. On niin kamalaa kerta toisensa jälkeen olla huolissaan pienestä ja katsella sen kärsimyksiä. Vanhan "vamman" loitotessa, voi vain odotella uuden saapumista, ollen varma, että kohta se on taas kipeä. Voi vain arvuutella; mitä seuraavaksi? Ajatukset ovat vain sotkuinen verkko, josta kysymys elämän eettisyydestä ei löydä tietään ulos.

C. Maisassa. Nyt onneksi huoli on jo pienentynyt. Viime viikolla huomasin Maisan olevan todella jumissa. Lenkillä peitsaaminen yleistyi ja liikeradat lyhenivät. Maisa seisoi myös mielestäni takajalat enemmän rungon alla kuin normaalisti. Tällä viikolla jo istuma-asennon muuttuminen lonkalleen istumiseksi kertoi todellisista jumeista. Autostakaan Maisa ei hypännyt ja selkää koskettaessa aristi voimakkaasti. Saatiin onneksi aika osteopaatille jo eiliseksi. Selkäjumin lisäksi etutassun yhden varpaan nivelessä oli todennäköisesti loukkauksen seurauksena tullutta löysyyttä. Voihan se olla, että tassu on kipuillut, jonka johdosta liikeradat ovat muuttuneet epätavallisiksi ja selkä jumiutunut. Ollaan myös lenkkeilty paljon metsissä, joissa polut ovat liukkaat. Siellä, jos jossain lihakset joutuvat kovalle jännitykselle. Osteopaattikäynnin jälkeen Maisa on ollut paljon virkeempi. Muutama lepopäivä vielä ja sitten jonnekkin muualle kuin liukkaille poluille juoksentelemaan. 

Kiireen, stressin ja huolen keskellä on onneksi ainakin yksi toooosi ihana asia; PENNUT! Ollaan käyty nyt katsomassa niitä muutaman kerran, viimeksi keskiviikkona. Pentujen iskä oli Porista kylässä ja pääsin näkemään myös sen :) Pennut kasvaa hirrrrmusta vauhtia, ovathan ne jo 5 viikkoa. Eilen päätettiin lopullisesti myös mikä yksilö meille muuttaa. Olen ollut vähän kahden vaiheilla, mutta päädyin siihen tummaan tulisieluun, Supermaniin. Monet ovat kyselleet nimestä, jota onkin pähkäilty oikein urakalla. Viime metreillä päädyin kuitenkin katselemaan taas Tenavatähtösten nimiä, eihän me meidän teemasta voida irtautua.

HSKH:n agilitykisoissa kävin juoksemassa Ripalle hyllyn ja 10. Kepit olivat meidän kompastuskivi ja olihan tuo Ripan lentävä asenne yhdistettynä mun epävarmaan ohjaukseen aika kauhe yhtälökin. Mun ja Elsan yhtälö ei sen sijaan ollut niin vaikea. Agiradalta tuli keppien takia HYL, mutta hypäriltä mieltä lämmittävä nollavoitto. Luvaa ei tälläkään kertaa saatu, jospa ens kerralla onni suosisi ennemmin agiradan kohdalla, kun kerta hypäriltä on jo riittävä määrä nollia ja vähän ylikin.