Se on super!

Aika on kortilla blogin kirjottelun osalta. Ajatukset pyörii 

A. opinnäytetyössä, joka pitäisi saada valmiiksi ensi viikon torstaihin mennessä. Aiheena on koiran lihashuolto. Kunhan työ on koottu kasaan, ilmestyy se varmasti tännekin.

B.Tellussa. Sillä on joku tosi pahasti vinossa, jälleen kerran. Noin viikko takaperin syötin sille broilerin siipeä ja ilman mitään suurempaa palasta nielaisematta se alkoi syönnin jälkeen rohista. Kuulostaa kuin rohinan syy olisi nenäontelossa. Tellu on kovin vaisu. Välillä se pysähtyy täysin ja saa hetken päästä kohtauksen, jossa oikein voimakkaasti "niistää sisäänpäin" muutaman kerran. Kohtauksen jälkeen mieliala kasvaa ja häntäkin saattaa heilahdella. Silmät ovat myös ärtyneet katupölyn takia ja rähmivät voimakkaasti. Huomenna viedään Tellu Mevettiin päivystykseen. On niin kamalaa kerta toisensa jälkeen olla huolissaan pienestä ja katsella sen kärsimyksiä. Vanhan "vamman" loitotessa, voi vain odotella uuden saapumista, ollen varma, että kohta se on taas kipeä. Voi vain arvuutella; mitä seuraavaksi? Ajatukset ovat vain sotkuinen verkko, josta kysymys elämän eettisyydestä ei löydä tietään ulos.

C. Maisassa. Nyt onneksi huoli on jo pienentynyt. Viime viikolla huomasin Maisan olevan todella jumissa. Lenkillä peitsaaminen yleistyi ja liikeradat lyhenivät. Maisa seisoi myös mielestäni takajalat enemmän rungon alla kuin normaalisti. Tällä viikolla jo istuma-asennon muuttuminen lonkalleen istumiseksi kertoi todellisista jumeista. Autostakaan Maisa ei hypännyt ja selkää koskettaessa aristi voimakkaasti. Saatiin onneksi aika osteopaatille jo eiliseksi. Selkäjumin lisäksi etutassun yhden varpaan nivelessä oli todennäköisesti loukkauksen seurauksena tullutta löysyyttä. Voihan se olla, että tassu on kipuillut, jonka johdosta liikeradat ovat muuttuneet epätavallisiksi ja selkä jumiutunut. Ollaan myös lenkkeilty paljon metsissä, joissa polut ovat liukkaat. Siellä, jos jossain lihakset joutuvat kovalle jännitykselle. Osteopaattikäynnin jälkeen Maisa on ollut paljon virkeempi. Muutama lepopäivä vielä ja sitten jonnekkin muualle kuin liukkaille poluille juoksentelemaan. 

Kiireen, stressin ja huolen keskellä on onneksi ainakin yksi toooosi ihana asia; PENNUT! Ollaan käyty nyt katsomassa niitä muutaman kerran, viimeksi keskiviikkona. Pentujen iskä oli Porista kylässä ja pääsin näkemään myös sen :) Pennut kasvaa hirrrrmusta vauhtia, ovathan ne jo 5 viikkoa. Eilen päätettiin lopullisesti myös mikä yksilö meille muuttaa. Olen ollut vähän kahden vaiheilla, mutta päädyin siihen tummaan tulisieluun, Supermaniin. Monet ovat kyselleet nimestä, jota onkin pähkäilty oikein urakalla. Viime metreillä päädyin kuitenkin katselemaan taas Tenavatähtösten nimiä, eihän me meidän teemasta voida irtautua.

HSKH:n agilitykisoissa kävin juoksemassa Ripalle hyllyn ja 10. Kepit olivat meidän kompastuskivi ja olihan tuo Ripan lentävä asenne yhdistettynä mun epävarmaan ohjaukseen aika kauhe yhtälökin. Mun ja Elsan yhtälö ei sen sijaan ollut niin vaikea. Agiradalta tuli keppien takia HYL, mutta hypäriltä mieltä lämmittävä nollavoitto. Luvaa ei tälläkään kertaa saatu, jospa ens kerralla onni suosisi ennemmin agiradan kohdalla, kun kerta hypäriltä on jo riittävä määrä nollia ja vähän ylikin.