Ripan treenijuttuja

maanantai 10. maaliskuuta 2014

1-vuotias mustanaamio

"Nyt palkitaan Suomen tekevin ja aikaansaavin Joku"

7 vk
Kurkkiva yksvee

Vuosi järjetöntä meininkiä, hulluutta, naurua ja rakkautta. Pienen pojan ilme on täynnä säteilyä ja veikeyttä. Jokussa elää kaksi persoonaa. Kotona se on rauhallinen ja hakee yhtenään rakkautta kiipeämällä syliin ja olemalla läsnä. Se on mun varjoni. Sekunnissa se voi vaihtaa persoonaa. Ei tarvitse, kun yhden sanan, niin päätään polvella lepuuttava nappisilmä iskee valkoset leegot hullun raivolla muristen hihaan kiinni. Tämä sana on "putkeen". Mulla on treeneissä hullu koira, joka saattaa juosta äristen päin mun ollessa kyykyssä tai hypätä huppuun kiinni mun juostessa. Jokun mottona on elää joka hetki täysillä. Järki määrää vauhdin, aina mennään täysillä ja välillä mä saan päättää suunnan, yleensä suuntaa ei ole ollenkaan. Joku sopii mulle niin hyvin kun mä sovin Jokulle. Yhdessä me ollaan hyvä tiimi! Olen edelleen sitä mieltä, että kaikki tarvitsevat elämäänsä Jonkun. Onneksi mulla on nyt omani. Joku, jota parempaa en voisi toivoa! 


Joku aloitti agilityssä kisauransa. Kisan nimi oli putkiralli. Ja sinnehän se sujahteli. Ensin kaksi kierrosta mun ohjaamana ja sitten yhden kierroksen äitin kanssa :) Ajattelin nyt kesäksi saada Jokun ohjattuun aksaryhmään niin saisi treeneihin säännöllisyyttä.


Epiksissä starttasin myös kisaradalla Elsan ja Maisan kanssa. Molemmille toisilta radoilta nollatulokset, sijat 2. (Elsa) ja 3. (Maisa).





Viime viikonloppuna kisailin virallisesti ohjaajanmuutoksen myötä Ripan kanssa kaksi strattia HSKH'n kisoissa. Ensimmäiseltä radalta harmittava 5 muurinpalikasta, sijoitus kuitenkin 8/34 ja etenemä 4,7 m/s. Toisella radalla sitten enemmän virheitä. Mulla ja koiralla. 



Tässä välissä on kerennyt olla kahdet tokotreenit. Toisella kerralla kertailtiin merkkiä ja hyvinhän musta oppilas muisti merkin. Suora asento. Eikä se edes häiriintynyt nyt niin pahasti samaan aikaan treenaavista koirista :) Tänään sitten kokeenomaisen treenin harjoittelua. Agilitypuomi oli jakamassa kenttää kahtia. Toisella puolella tehtiin seuraaminen vapaana. Joku suoriutui pidemmästä seuruupätkästä varsin mallikkaasti enkä itse ottanut liikkuripaineita. Himmailin käännöksissä, jolloin Jokun takapuoli laskee. Nyt lisää vauhtia muhun. Siitä siirryttiin luksetuloon, jossa ei ongelmia. Paitsi se ennakointi liikkurin käskystä sivulletulossa. Annetaan se anteeksi ekaluokkalaiselle, joka palkkaantui sosiaalisesti huippuhyvin. Tokaan osioon pääsyä jouduttiin odottelemaan aika reilusti ja sinne mentäessä Joku bongasi puomin matkalla ja oli menossa heittämään takajalkoja alastulolle. Liikkeestä seisomisen seuruualku meni vielä agilityajatuksissa, mutta muisti se pysähtyä. Nyt se keksi myös väistyä mua, kun olin palaamassa. En päässyt viereen, koska koira pyöri ympyrää, joten autoin etupalkalla. Nyt tarvitaan lisää liimaa tassuihin. Viimeisenä hyppy, jonka loppuseisominen meni jo hyvin. Perusasentokäskyssä jäi tuijottamaan liikkuria ja reagoi älyttömällä viiveellä. Liikkurihäiriötä kaivataan. Yök, sanon minä.

Maisan sain ilmottua 29.3. olevaan HSKH'n tokokokeeseen. Kun ylppärit on ohi, teen Maisalle viikon tunnarikuurin ja loput jää sitten Herran haltuun. Toivon kuitenkin ennen kaikkea iloista ja motivoitunutta töpöhäntää kehään kanssani. Kunhan on hauskaa, pisteistä viis :)

Viime viikolla Joku pääsi tuuraamaan Maisaa agilitytreeneihin, kun äiti otti Maisan omiin treeneihinsä. Joku viiletti niin taitavasti, että pystyin vain tuijottelemaan suu auki, kun musta pinkoi kumirouheet lennellen. Okei, en pystynyt tuijottamaan. Mun piti juosta, ja kovaa, jos meinasin pysyä vauhdissa mukana. Vielä tarvitsen lisää jalkoja ja varmuutta. Joku toimii loistavasti! Loistofiilis vieläkin :) 
Ainiin, ja on Joku muistanut harjoitella kiipeilyäkin. Pyykinpesukoneen ja kirjoituspöydän päälle... 

2 kommenttia: