Maisa ui ja tokoilee, Tellu sählää ja yllättää

Pienen alkujännityksen ja epävarmuuden jälkeen Maiskista paljastui vesipeto Hyvinkään koirakylpylässä. Keskiviikkona tehtiin luokan kanssa retki sinne ja ohjelmaan kuului tutustumiskierroksen lisäksi koirien uittoa. Maisa on käynyt siellä kerran ennen ja muistaakseni koko homma meni ihan saman kaavan mukaan: ensin pelastusliivit niskaan, sitten pientä houkuttelua veteen, joka ei reunalta käsin onnistunut multa ollenkaan, tarvittiin siis uittaja laittamaan neiti veteen muutaman kerran kunnes Maisa tajus pitävänsä uimisesta-oikeestaan nauttivan siitä. Sitten heittelin lelua veteen ja se toi sitä mulle innoissaan. Uimisen jälkeen suihkun kautta kuivaamaan koiraa, joka oli täysin vauhkoontunut. Mikä siinä on, että kuivaamisen yhteydessä pitää vauhkoontua!? Maisan oli sitä mieltä, että karva kuivuu yhtä hyvin lattialla pyöriessä kuin pyyhkeellä hierottaessa.

Eilen tokoiltiin koulun konehallilla, pienessä häiriössä, ahtaassa tilassa. Kertasin vähän kosketusalustalle menoa ja siellä istumista. Kerran Maiski otti suuhun alustan ja oli tuomassa mulle ja kerran meni maahan 'istu' -käskystä. Pursuukohan siltäkin jo korvista ulos toi maahanmeno kun sitä on nyt viikkotolkulla jankutettu joka välissä eri tekniikoilla!? Noh, muut toistot oli hyviä :)
Ohjatun noudon alkeita kokeiltiin suoraan merkiltä. Onnistu hyvin molemmille puolille. Tavallinen nouto ei sitten onnistunutkaan. Maisalle tuli joku ihmeen aivojumi. Ensimmäisellä käskyllä meni kapulalle, haisteli maata, tuli sivulle ilman kapulaa. Toisella lähetyksellä, lähti parin askeleen päähän ja peruutti takasin sivulle. Kolmas lähetys oli samanlainen. Neljännellä annoin avun ja otin pari nopeeta askelta kapulaa kohti. Onnistuhan se. Toinen toisto oli ihan normaali.
Seuraamispätkiä tehtiin myös. Edistää, edistää. Paljon tarkkuustreeniä tähän.
No, tänään meillä on onneksi ohjatut tokotreenit ja aiheena on seuraaminen :)

Tellusta ei oo tullut vähään aikaan kirjotettua mitään. Se on semmonen pikkureppana, joka hipsuttelee lenkillä perässä varovasti, katsellen ympärilleen; milloin aussiejyrä on tulossa. Kahden riekkuvan aussien jalkoihin ei ole kivaa jäädä - turvallisempaa on hypätä lumipenkkaan ja toivoa silmät kiinni, ettei joutuisi kahdeksan tassun jyräämäksi. Jos riekkuminen menee yli hilseen, voi niille yrittää murista ja pöristä ja juosta 5 metriä perässä, todeten, ettei mahdottomille voi mitään. Hyvällä tuurilla voi päästä käsiksi Maiskin persvilloihin ja jos näin hyvä tuuri käy, purraan ja kovaa. Sitten hipsitään huomaamattomasti pois paikalta. Ja, kun Maiski tuntee kovan kivun, vain Ripa voi olla enää syyllinen.
Toisaalta Tellu on ilonen häslä, jonka kanssa on mahtvaa treenata, saa nauraa ja yllättyä joka ikinen kerta.
Kunhan on namit taskussa, spanieli on valmis seisomaan vaikka päällään. Tellu on myös sivustaoppija. Ripan tunnaritreeni on myös ollut Tellun treeni. Ei sitä tule ajatelleekskaan treenavansa kahta koiraa keskittymällä vaan toiseen. No, eilen Tellu kuitenkin haki tunnarikapulan oma-alotteisesti, tarkotushan oli siis, että Ripa hakee ja tuo. En kyllä ihan heti ois uskonut Tellun ottavan suuhun mitään muuta kun syötävää, mutta syötävän eteenhän voi tehdä mitä tahansa. Ehkä sitten joskus, kun Ripalle sanoo 'seuraa' voi huomata pikkuspanielin seuraavan tiiviisti ja tasaisesti katsekontaktissa. :D
Kaikki yllättävät käänteet on tallennettava:

Eihän noutoliikkeestä ja tästä videosta voi edes puhua samana päivänä, mutta Tellu ainakin yrittää :D

Tänään kävin aamulla pitkästä aikaa canicrossaamassa aussejen kanssa. Ripalla oli kunnon draivi päällä.  Maisa väsyi puolessa välissä matkaa ja tyytyi jolkottelemaan mun vierellä.

Kuvia aina vaan Maisasta :)

Juputin

Kattelin tossa vanhoja kuvia ja mua alko naurattaa toi Maisan helmuava takapiiska. Oli hyvä idea leikkaa se pois :D