Ei sitä aina ymmärrä miten aika menee niin nopeasti. Vastahan minut valtasi epätodellinen fiilis, olin saamassa ensimmäisen harrastuskoirani. Vastahan tuo pieni punainen töpöhäntä tallusteli isoilla tassuillaan, määrätietoisesti tepastellen meidän taloon. Vastahan olin menettämässä hermojani pennun kieroiluun. Vastahan epätoivon tunne valtasi minut yhtenään. Pentu ei kuunnellut mitään, juoksenteli sinne minne oma pää vei. Toisinaan jopa inhosin tuota söpöläistä sen ärsyttävän käytöksen takia, vaikka kaikkihan se oli minusta kiinni. Tuolloin se ei vaan paljoa kokematonta paimenkoiranomistajaa lohduttanut. Ajattelin epätoivon tuskissa välillä, ettei tuosta kakarasta kasvaisi minulle harrastuskoiraa millään. Useimmiten kuitenkin rakastin sitä. Se osasi käyttäytyä paikassa kun paikassa, monesti jopa ihmettelin sen niin rauhallista käytöstä. Agikoiraksi se tuli, mutta olihan sitä tokoakin pakko vääntää, vaikka se niin kamalaa olikin.
Vastahan meillä oli meidän ekat agikisat, ne ensimmäiset startit ja ne ensimmäiset tokokeet. Ne ensimmäiset on aina ne pahimmat. Silloin jos epäonnistuu niin totuus iskee vasten kasvoja pahemmin kuin ikinä huonosti menneissä treeneissä.
Kuitenkin nyt kun ajattelee tuntuu kuin Maisa olisi kuulunut kalustoon aina. Se on meidän talon vahti, possun riepottelija ja kaikista pahin kerjääjä. Silti se on niin näkymätön ja rakastettava viisastelija, joka ei koskaan hölmöile, ellei siitä ole neidille jotain hyötyä. Alun vaikeuksista ei voi kun syyttää omistajaa. Siinä missä syytin Maisaa ärsyttäväksi pennuksi, voisi Maisa haukkua minut maailman tyhmimmäksi koiran omistajaksi.
Ei me enää voitaisi toisiamme haukkua, mehän tykätään toisistamme niin hirmuisesti. Me ollaan hyvä tiimi!
Maisan kanssa on nyt takana:
- 58 starttia agilityä
- 11 tokokoetta
- Luonnetesti
- 4 näyttelyä
...ja niin paljon onnistuneita treenejä, niin paljon oivalluksen hetkiä ja niin paljon yhteistä ajanviettoa.
Näillä tuloksilla kisaa
- agilityn 3.luokassa
- tokossa VOI-luokassa (TK1, TK2).
Mulla alkoi hiihtoloma. Lomasuunnitelmiin kuuluu koulujuttuja (ai mikä loma?) ja treenausta, keskiviikkona eksyn Somerolle katsastamaan Ripan paimenteluja.
Viime lauantaina oli kokeenomainen treeni Espoossa. Noin minuutti ilmottautumiseni jälkeen alettiin koirille tekemään kehääntulotarkastuksia. Mulla oli tuossa vaiheessa vielä koirakin autossa. Lennosta sitten juosten kehään. Maisa oli onneksi heti valmis, mutta selvästi vähän hämmästynyt kun meni makaamaan vanhaan paikkisasentoon, lonkalleen. Mä sitten onneksi kerkesin sitä vähän korjaamaan, mutta vinoon se silti jäi. Olisi ollut kiva saada jonkinmoista kommenttia, koska mulla ei ole harmainta aavistusta miten Maisa makasi sen 4 minuuttia. Seuraaminen oli vähän laiskaa. Käännökset ainakin juoksuosuuksissa oli epäpuhtaat ja väljät. Maiskia selvästi häiristi myös tekonurmen alla koliseva kaivonkansi. Liikkeestä istuminen oli hyvä. Ruutua Mai ei löytänyt katseellaan joten katsoin parhaaksi suoraan käydä näyttämässä sen. Ruutu onnistui hyvin. Hyppynoudossa vire sen verran korkealla, että palautuksessa loikkasi mun selän taakse ja palautti vinoon. Metallinoudossa palautus ravilla. Kaukoissa ei noussut seisomaan, koska olin rökittänyt sitä muutamaa päivää ennen, se kun tarjosi yhtenään seisomista. No onneksi sunnuntaina M teki loistavat vaihdot 15 metrin päästä :)
Nyt tehotreenaukseen:
- Seuraamisen käännökset
- Ruutu (valmiina kehässä)
- Noudon palautusvauhti
- Tunnari
- Luoksarin maahanmeno
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti