Maisa on näyttänyt itsestään kunnon herkkistyttö puolen. Tokossa se oli joskus vähän villinä ja huiteli sinne tänne ja muutamia kertoja huomautin sille varovasti totaalisesti keskittymisen puuttumisesta ja jätin leikin kesken. Neiti onkin nyt ottanut kunnolla itseensä eikä suostu tekemään enää mitään kunnolla. Kaikki tehdään laamaillen, niin agissa kuin tokossakin. Sillä on nyt jokin ihme vaihe menossa ja tuntuu kun mistään ei tulisi mitään. Tauko ehkä tekisi hyvää, mutta takaraivossa ahdistaa ajatus suunnitelmista, joiden mukaan meidän pitäisi korkata VOI-luokka toukokuussa ja lähteä kesäkuussa nolaamaan itsemme SM-kokeisiin ja tähän yhdistettynä keskeneräiset liikkeet. Ei me paljoa olla treenailtukaan ja mun huomio on nyt kiinnittynyt meidän editymiseen, tai siis siihen ettei sitä ole. Tulisiko edistystä paremmilla suunnitelmilla? Ainakin todennäköisemmin kuin päättömästi suunnittelemattomissa treeneissä sekoilulla.
Ja TADAA! Tämä kaikki johti TREENIBLOGIN perustamiseen. Sinne päivittyy lyhyen- ja pitkän aikavälin tavotteita ja suunnitelmia siitä, miten näitä tavotteita lähdetään saavuttamaan sekä päivitystä edistymisestä tai jos oikein huonosti käy - edistymättömyydestä.
Viime päivityksestä on vierähtänyt jonkin aikaa ja tässä välissä ollaan mm. vietetty hiihtoloman loppu Maiskin kanssa kaverin mökillä Hartolassa rentoutuen, startattu muutaman kerran agikisoissa, treenattu tokoa ja muuten vaan sekoiltu. Ehdinhän mä viettää muutamia päiviä Pariisissakin karjanarviointikilpailuissa :)
Kokeilin myös ohjata Ripaa agiepiksissä, eikä siitä oikeen mitään tullut. Äiti toimi Maisan kartturina.
HSKH:n agikisoissa 16.-17.3. Maisalla oli 2 starttia, Elsalla 2 ja Ripalla 2. Maisan kanssa meni eka rata ihan ok, harmittava ohjausvirhe lopussa jonka takia hypyn ohitus. Toinen rata meni laamailuksi. Annoin Maisan vaan painella suoraan ja tähdätä hitaan vauhdin minimoimiseen.
Elsan, pienen tulikäpälän kanssa ensimmäisestä radasta 5vp, harmittava puomin alastulovirhe ja toisella radalla se päätti kokeilla lähdöstä varastamista, mutta joutui pettymään ja kulkemaan suorinta reittiä ulos radalta. Ripa keräili ekalta radalta HYLlyn ja toiselta vitosen.
Onko jossain laissa määrätty että kun jonkun asian suhteen tulee onnistumisia ja edistymistä, toinen asia alkaa hajoilemaan? Meillä on käynyt Maiskin kanssa nyt vähän niin.
Positiivista: Tunarointi on muuttunut tunnaroinniksi. Niinkun mä tuskailin sen tunnarin opettamisen takia, löytyi yksinkertaisin menetelmä laittaa keskelle vieraiden kapuloiden kasaa oma ja vähän ripotella pieniä nameja joukkoon nenän herättelyksi. Treenit on olleet kaikinpuolin onnistuneita lukuunottamatta yhtä epäonnistumista. Välillä pientä väärien maistelua ja palautuksessa oman pureskelua, mutta laitan ne toistaseksi epävarmuuden piikkiin. Ulkona ei olla uskallettu ottaa vielä, ehkä sitten kun nuo lumet vihdoin sulaisi.
Negatiivista: Tunnarin myötä vastapainoksi ruutu on hajonnut. Paikka on epävarma ja kerta toisensä jälkeen Maisa jää joko etulinjalle tai menee merkille. Liekö ahneus johtanut tähän ja treenien helpottaminen reilusti auttaa ongelmaan. Kosketusalusta kehiin ja paikan vahvistusta, sitä me tarvitaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti