Ojangossa tuli pyörähdettyä jo perjantai-iltana. Käytiin vähän katsastamassa kenttien kuntoa ja siellähän oli kaksi kenttää ihan kuivia.
Treenattiin vähän kontakteja kosketusalustan kera. Maisa teki hienosti töitä silmät mustina ja kiiluvina innosta. Taisi sekin nauttia pitkästä aikaa ulkotreeneistä. Kosketusalustan Maisa teki hienosti kontaktien yhteydessä.
Keppejäkin me pari kertaa tehtiin ja nekin menivät todella vauhdikkaasti. Vire oli aivan mahtava - itsellä ja koiralla.
Tepa oli myös tosi innoissaan ja teki kepit ihan huippu vauhtia.. suorastaan lähti käsistä :D
Ripa sai leikkiä ja juoksennella vapaana - nauttia siis täydellä teholla agiradalla olemisesta. Ripa otti kaiken ilon irti.
Eilen sitten oltiin Ojangon tehis cupin ensimmäisissä osakilpailuissa. Sää oli ainakin mitä parhain.
Hetken setvimisen jälkeen otettiin mulle ja Maisalle 2 starttia ja Tellulle ja äitille 2 starttia - kaikki kilpailevien radalle.
Rata oli keskiverto, pari tiukkaa käännöstä ja muuta kohtaa, jotka aiheutti vähän päänvaivaa.
Tellu oli vielä ihan innoissaan, kun pääsi autosta pois, mutta mitä sitten kävi, kun olisi pitänyt juosta radalla?!
Hyl tuli heti ensimmäiseltä hyppyesteeltä; Tellu kiersi sen väärään suuntaan. Vauhtia tuli alkukankeuden jälkeen lisää, mutta meno oli melko verkkaista kuin sunnuntaikävelyllä.
Toisella startilla Tellu ei meinannutkaan startata ollenkaan. Lähdössä oli kivoja hajuja. Hylky tuli siitäkin radalta. Meno oli aika paljon samanlaista kuin ekalla radallakin.
Sitten Maisa..
Maisa teki just, eikä melkeen niinkun mä sanoin, oisin sanonut ja ohjannut vielä oikein niin olisi voinut 0 tullakkin. Mutta ei, molemmilta radoilta tuli hyl.
Me myös viihdytettiin yleisöä. Maisa taitaa temppujen tekemisen myös agiradalla. Se sujahti hienosti toisella radalla mun jalkojen välistä puomille. Kyllä siinä yks jos toinenkin vähän naureskeli :)
Käännökset oli loivia ja kontaktit hitaita, näihin siis panostetaan.
Vauhti oli kuitenkin hyvä ja hirmuisen hauskaa oli - sehän on pääasia. :)
Tässä videot:
Tänään me lähdettiin hakumetsään siinä toivossa, että siellä olisi treenit. Vaan ei ollutkaan muita paikalla, niin lähdettiin sitten vain metsään kävelylle. Maisalla oli aistit kokoajan hereillä jänisten varalta, ja se juoksenteli ympäriinsä, vähän turhankin paljon.
Iltapäivällä mä menin vielä tokoilemaan Tellun ja Maisan kanssa. Jos sitä Tellun kanssa harjoittelua voi tokoksi kutsua. Semmosta sähläystähän se vaan enimmäkseen on. Intoa ei Tepalta ainakaan puutu!
Maisa teki hienoja käännöksiä seuraamisen yhteydessä ja luoksetulo oli myös onnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti