Korrien opissa

Jotenkin tuntuu, että kaikki on junnannut paikoillaan Jokulla tokon suhteen. En ole uskaltanut siirtyä eteenpäin ja vaikeuttaa treenejä. En ole vain tiennyt miten. Pelkään kokoajan epäonnistua, mutta ilman epäonnistumisia ei pääse pitkälle.
Tänään käytiin hakemassa sitten apuja Korreilta. Ja kylläpäs olikin hyödyllinen koulutuspäivä.
Pekan kanssa tehtiin noutoa. Joku tuo melko huonosti kapulaa mulle ja nyt täytyy ensin opettaa se kiertämään esim. siiveke kapula suussa. Seuraavaksi asetun seisomaan selkä siivekkeeseen päin ja heitän kapulan. Jokun palauttaessa kapulaa väistyn ja kierrätän sen siivekkeen, josta palkka. Nyt yritettiin saada Joku kiertämään kapulan kanssa siiveke, jossa saatiin ensimmäiseksi vahinko-onnistuminen, jonka jälkeen Joku oli aivan kuutamolla, mitä siltä yritän vaatia. Lisäksi täytyy tehdä pitotreenejä.
Seuraavaksi tehtiin ruutua. Tähän asti ollaan treenattu vain lelun kanssa. Nyt ensin muutama toisto lelulla ja sen jälkeen yksi näyttöruutu. Huusin 'jes' juuri, kun Joku oli ylittänyt etunauhan. Se reagoi välittömästi vapautukseen, jolloin heitin lelun. Otettiin muutama toisto ja väliin aina leluruutu. Nyt vähennetään leluruutua ja lisätään näyttöä suhteessa 50/50. Idea ruudun opettamisella kahdella käskyllä jäi myös mieleen. Ennen ruutua huudetaan koiralle esim. 'stanna', joka tarkoittaakin koiralle oikeaa ruudun paikkaa. Hmm, valintoja valintoja. Onneksi mulla on nuori koira ;)
Lopuksi vielä palkkaustreeniä. Täytyy muistaa ensin kehu, sitten 'jes' ja vasta sitten lelu. 'Jes' tulee liian helposti mulla kehusanana. Hmph.

Iltapäiväksi siitten Riitalle, jonka kanssa puitiin seuraamista, hyppyä ja kaukoja. Seuraamisessa ollaan jymähdetty imutusvaiheeseen. Joku kulkeekin oikein loistavasti imuttamalla. Käyttää takapäätään todella hyvin ja pitää paikan. nyt on alettava häivyttämään namikättä kahdenlaisilla treeneillä; 1. Perusasentotreeni. Namia vasenpaan käteen ja koitan saada Jokun jättämään namikäden. 2. Suoraa seuraamista. Ensin muutamia askelia imuttamalla, sitten imutuskäsi pois, samantien naks ja palkka. Tässä treenissä on vaan se huono puoli, että Joks ennakoi liikkeestä maahanmenoa ja ajattelee samantien alaspäin, kun nostan namikäden ylös. Tässä voidaan siis saada joko vahvistettua toivottua käytöstä eli kun luopuu maahanmenosta, saa palkkaa tai sitten vahvistaa epätoivottua käytöstä eli niiauksesta saa palkkaa. Luulen kuitenkin, että tällä tavoin saadaan Joks luopumaan niiauksista, koska muutamilla toistoilla se vähentyi jo paljon.

Hyppyä tein ensin muutaman kerran niin että lelu oli toisella puolella hyppyä ja sain Jokun irtoomaan hyvin hypylle. Ekalla toistolla ajatteli liikaa lelua ja vähän kolautti (3 lautaa). Toistolla ok. Sitten kokeiltiin ilman lelua ja hyvin Joku ajatteli eteenpäin ja irtosi. Reagoi todella hyvin seis-käskyyn, josta palkkasin. Joskus kannattaa vaan ottaa haasteet vastaan :)
Lopuksi katsottiin vielä kaukoja. Niitä ollaan tehty pääasiassa vaan imuttamalla. Pohjat on vahvat. Takapää pysyy hyvin liikkumattomana ja vaihdot on suht nopeita, toki toivoisin niihin vielä lisää vauhtia. AVO-kaukot menee jotenkuten metrin päästä, silloin vaihdot on vaan melko hitaat. Täytyisi nyt vaan vahvistaa taaksepäin ajattelua painonsiirtotreeneillä. Ensin täytyy opettaa Joku jättämään namikäsi. Kun se osaa jättää sen käskystä (äsken harjoteltiin ja oppikin jo :D), voidaan kättä viedä lähemmäs koiraa, jolloin palkka tulee, kun paino siirtyy takaosaan. Sitten aletaan tönimään koiraa takapäähän ja sen pitää silti pitää paino takaosalla. Sen jälkeen voidaan alkaa ottamaan etäisyyttä.

Tämän kaiken jälkeen voisikin ottaa seuraamisen ja kaukot tehokuurille! Joku jaksoi koko päivän olla hieno tokoeläin. Rauhottui todella hienosti kentän laidalla (nukkui), ei varmaan olisi onnistunut agilitykoulutuksessa :D

Jokun kanssa ollaan aloteltu 2x2 keppejä. Hienosti fiksu eläin on tajunnut mennä ensimmäisestä välistä ja viimeisellä treenikerralla meni jo ilman välipalkkausta kahdet parit! Keinun päähänjuoksuja ja pamauttelua ollaan treenattu erikseen. Hienosti sujuu molemmat osiot. Rengasta ollaan tehty myös, eikä kertakaan ole sujahtanut sivusta :)

Maisan kanssa on treenit olleet nyt vähemmällä. Heti huomasi sen moivaatiosta torstaina, kun käytiin aksailemassa. Se varasti monta kertaa lähdöstä :O Mun laamallani oli vauhtia!

My beauty

Lopuksi videopätkä Maisan kotitokoista. Se tykkää aivotyöskentelytreeneistä :)

Laiton treenitahti

Maanantaina tokoa. Tiistaiyönä tokoa, 01.00 kotona, jolloin herätyskelloa päällelaittaessa voi todeta ehtivänsä nukkua 7 tuntia, kunnes täytyy herätä keretäkseen tokotreeneihin, joista kotiin ja kiireellä Turkuun Jaakko Suoknuutin oppeihin aksaamaan. Eilen jatkui agility Vuokkosilla ja tänään saatettiin tämän viikon treenit pakettiin viettämällä 3 tuntia Vuokkosilla agilitykentällä. Huh.

On se välillä kivaa koetella koiran jaksamista, saapahan jälleen todeta Maisalla pätevän käytäntö: mitä harvemmin - sen paremmin. Maisan kanssa on turha koettaa onnistua laadun lisäksi isossa määrässä. Tunnari on edelleen hajalla, vaikka olen laittanut nameja kapuloiden joukkoon. Nyt menee tunnari tauolle. Ruutu on myös hankala. Täytyy siinäkin tehdä helppoja treenejä ja pitää kosketusalustaa siellä. Maisan kanssa tähtään uskomukseen; koira juoksee ruutuun olettaen, että kosketusalusta on aina siellä. Siinä vaiheessa, kun 50% treeneistä tehdään ilman kosketusalustaa, uskomus oletettavasti menee. Maisahan ei oikeasti tiedä edes ruudusta mitään. Se osaa vain juosta alustalle. Toisaalta tälläisessä hullussa treenitavassa täytyy myös luottaa, että koira reagoi 'seis' -käskyyn, koska kokeessa ei ole alustaa pysäyttämässä koiraa. Maisan kanssa juurikin pitää vahvistaa erikseen 'seis' -käskyä.
Seuraaminen on parantunut kivasti :)

Jaakko Suoknuutin koulutukseen osallistuin laina-Elsan kanssa. Elsa on kaikinpuolin todellakin kehittänyt minua ohjaajana. Se toimii niin eri tavalla kuin esim. Maisa.
Rata kaikkine kiemuroineen oli haastava:

Esteitä siis 33 ja me päästiin esteelle numero 8. Kyllä vain, ongelmaksi minulle koitui TAKAAKIERTO! Suoknuutti väänsi rautalangasta, miten tuo ohjataan, vaan minä en ymmärtänyt. Selvästikin aivoilleni ei rautalangat riitä, ratakiskot ehkä? Loppujen lopuksi naurettiin vaan mun tyhmyydelle. Ei vais, sain paljon uutta oppia. Miten se pakkovalssi tehtiinkään oppikirjan mukaan? Mikä onkaan japanilainen ja miten se takaakierto toimii. Kyllä se sitten loppujen lopuksi toimikin. Elsa oli todella hieno. Ei varastellut lähdöstä ja teki keskittyneesti töitä. 

Tänään rakensin saman radan esteelle numero 18 Vuokkosille. Maisa suoriutui radasta hienosti. Josko voi taas todeta, että se reagoi todella voimakkaasti mun liikkeeseen. Heti kun hidastan, Maisan vauhti laskee nollaan. Kokeilin sillä piruuttani myös lopun kepeillevientiä (32-33). Ensin sujahti poispäinkäännöksellä putkeen, toistolla löysi kepit, VAU!

Joku teki samaa rataa. 6-9 esteitä. Pakkovalssi onnistui hyvin. 8 hypyn ylittäminen tuotti haasteita, mutta loppujen lopuksi meni koko pätkän hyvin. Joke sai mennä myös elämänsä ensimmäistä kertaa pussia. Muutaman kerran apujen kanssa ja sitten ilman apuja. Lapsen mielestä oli siistii tulla pers liukuen pussista ulos. Tehtiin myös 2x2 keppejä ensimmäistä kertaa. Fiksu tajusi muutamasta toistosta juosta keppejen välistä ja meni jo vaikeemmistakin kulmista :)

Ripa on palannut entiselleen. Kotona sählää punamerle jättiläinen, joka haukkuu lenkille lähtiessä ja paimentaa minut keittiöön ruokaa halutessaan. :)

Jokusella ja Ripasella on outo suhde. Monet kerrat ollaan naurettu samalle tilanteelle, joka toistuu päivittäin. Ripa makaa jossain. Joku kävelee Ripan luokse ja asettautuu Ripan naaman eteen. Voi olla, että tässä vaiheessa Ripa välttelee näkemästä Jokua, mutta Joksuhan viisaana vaatii huomionsa ja laittaa päänsä Ripan pään päälle. Ja kas, vihdoin Ripan on alettava töihin. Ensin toinen korva, nuolee sen oikeen puhtaaksi. Seuraavaksi Joksu kääntyy; toisen korvan vuoro. Tämän jälkeen Joku menee makaamaan Ripan eteen ja avaa suunsa - aivan, hampaiden vuoro. Koko kuononsa Ripa ahtaa pieneen suuhun yltääkseen takimmaisiinkin hampaisiin. Hillitön näky! Isoveikka hoitaa :D

Pentu ja lapsenlikka :D

Isompi herra sairastaa

Viime vuoden joulukuussa kotiin tultuamme Ripa oli jalaton. Olimme jo varmoja, että sillä on jokin kohtaus päällä, eikä se sen vuoksi kykene kävelemään. Kovasti sillä oli kipuja. Kiiruhdimme päivystävälle eläinlääkärille, joka ei löytänyt mitään selitystä jalattomuudelle. Myöhemmin vietiin pissanäyte Uudenmaan eläinlääkäriasemalle Keravalle ja saatiin vastaus: eturauhastulehdus.
Viime viikon perjantaina Ripan pallit oli todella kamalan näköiset. Iho oli muhkurainen ja ihan punainen. Pallit olivat todellakin turvonneet. Illalla Ripa kiikutettiin jälleen Uudenmaan eläinlääkäriasemalle, jossa todettiin ärtyneen ihon syyksi ihoinfektio. Antibiootit mukaan ja kotiin. Ripa olikin todella kipeän näköinen, ettei taas olisi myös eturauhastulehdus. Lauantaina aamulenkin jälkeen Ripan kuono oli turvonnut. Se oli ihan muhkurainen. Ehkä lenkillä oli vain pistänyt jokin ötökkä, vai oliko se allerginen reaktio? Lääkäri pyysi seuraamaan koiraa, kun seuraavan kerran on saanut antibiootin. Turvotus ei noussut silloin. Tänään aamulla annettuani jälleen lääkkeen puolen tunnin päästä kuono oli muhkurainen. Oli siis mentävä vaihtamaan antibiootit. Tilalle Ripa sai Kefavet -lääkkeet. Illalla saatuaan tuon todella pahalle ja voimakkaalle haisevan lääkkeen, se oksensi sen ulos. Hmph. Olisikohan se Baytril parempi, jota Ripa söi viime jouluna eturauhastulehdukseen. En tiedä. Nuo nykyiset lääkkeet vaikuttaa paremmin ihotulehdukseen.

Joku kävi tänään vaa'alla. Iso poika ei olekaan kiloissa niin iso kuin senteissä. Kotona mitattuna korkeutta on n. 52 ja vaaka näytti 15,6 kg :)

Tokoa ollaan yritetty vääntää nyt oikeen urakalla. Urakoitiin Maisan tunnari hajalle. Kolme toistoa ja kaikki samanlaisia. Koira menee kapuloille, katselee niitä ja nostelee vähän kaikkia ja sitten lopuksi vaan tuo jonkin niistä. Ei aikomustakaan haistella kapuloita. Olin ihan hämmilläni, koska tunnari on toiminut aina. Kaksi kertaa tuonut väärän, sen jälkeen siis kun tajusi tunnarin idean. Seuraavissa treeneissä palattiin aikalailla ekoihin treeneihin. Melko paljon vieraita, oma joukkoon ja nameja herättämään koiran nenä. Ja jestas, kyllä se sen nenän herätti. Sain varmaan vartin odotella, kun tuo tarkka töpöhäntä seilasi ympäri kenttää nenä kiinni maassa, kunnes loppujen lopuksi palasi kapuloille ja toi oman. Pienin askelin taas eteenpäin, ehkä se korjaantuu. On meillä kevääseen asti aikaa, jos haluaa tavotteista pitää kiinni, ja kyllä - me halutaan! Jos jotain positiivistakin, seuraaminen on parantunut huimasti. Ainakin tänään oli kivaa seuraamista, kun koira oli muutenkin hyvällä innokkuustasolla.

Joku on hauska, ja toisaalta ei todellakaan hauska. Hallilla sillä toisinaan keittää yli. Viime treeneissä hyppäsi ja puri mua olkapäähän. Jouset tassuissa? Stoppeja kiertämisen kautta ollaan treenattu melko paljon ja nehän alkaa jo sujua. On mieletön fiilis, kun saa koiran reagoimaan nanosekunnissa käskyyn :) Kaukoista m-i / i-m -vaihtoja kokeilin tänään metrin päästä, ei ongelmia! On meillä kuitenkin ongelmia, vähän toisenlaisia. Treenin lopuksi, en saa koiraa pois kentältä. Se ei tule lelulle, ei namille, ja jos koitan lähestyä, se pinkoo karkuun. Kiva, että on motivaatiota, mutta olisi kiva, jos koiran saisi myös kentältä pois!

Kisakirja korkattu

Siis Ripa korkkasi äitin kartturoimana viime viikonloppuna. Ja sillä nollalla irtosi myös voitto! Video radasta TÄSSÄ!

Samaan aikaan itse kisasin laina-Elsalla Vuokkosilla kolmen radan verran, ilman yhtäkään 0-tulosta. Voitettiin kuitenkin jokaisella radalla, sillä jo radalle pääsy on meille voitto. Tällä kertaa Elsalla oli puolkuristavan pannan sijaan lukollinen panta, jota ei tarvinnut vetää pään yli. Voi olla, että pään yli vedettävällä pannalla on kiihdyttävä vaikutus. Nyt menin myös lähtöön aikaisin (kahdella viimeisellä radalla), jolloin mulla oli paljon aikaa odottaa, että Elsa itse menee istumaan, eikä mun tarvitse sitä epätoivosesti yrittää käskeä. Toimi ihan mielettömän hyvin :)

Ensimmäisellä radalla hiipi lähdössä. Kepeille olisin voinut vähän suoristaa koiraa.

Toisella radalla oli melkosen paha keppikulma, josta eteenpäin rata olikin aikamoista sähläystä..

Viimeiseltä radalta jäi tosi hyvä fiilis. Itse ehkä vähän rynnin kepeille, jolloin Elsa haki toiseen väliin ja keppien jälkeiselle hypylle vähän huono ohjausvalinta.

Sunnuntaina käytiin Hyvinkäällä ihmettelemässä mätsäreitä. Joku oli oikeen hauska mätsärieläin. Ilosesti loikkien tuli mun rinnalla kehässä ja pysyi ehkä sekunnin sadasosan paikoillaan seisten. Tuomari ei jostain kumman syystä arvostanut pientä sählääjää, SIN-. Maisa keräsi itselleen PUN-. Kävihän se näyttäytymässä myös JH-kehässäkin :)

Eilen olin hallilla aamupäivällä paimenkolmikon kanssa. Yhden lähetin kepeille ja se toi mulle ruutunauhan, toinen puri sormista ja kolmas haukkui sitruunapannan tyhjäksi eikä olisi halunnut lähteä kentältä millään, viimeisenä vaihtoehtona jouduin taas kantamaan sen pois, jolloin se suuttui kunnolla (jos olisi ollut ihminen, se olisi vetänyt itkupotkuraivarit). Ne oli kaikki kuitenkin tosi päteviä! Jokukin onnistui jo haastavammassa radanpätkässä, siis niissä kohdissa, jotka ehdin ohjaamaan. :)

Harja kasvaa ja jalka nousee

Niin tuli 7 kk täyteen. Pikku pentunen on miehistymässä, ainakin joitakin aikuisen uroskoiran piirteitä on noussut esiin. Kuitenkin tuo on mieleltään vielä niin kakara, ilmehän sen kertoo..

Korkeudessa Joku hipoo Maisan 52cm:n korkeutta. 

Joku on oppinut kontaktit, ainakin melkein. Puomin alastuloa ollaan nyt treenattu jonkin verran ja viimeisimmät treenit olivat todella lupaavat. :)

Keppejäkin voisi alkaa vääntämään, kun vaan päätyisin nyt johonkin koulutustapaan..

Viime viikonloppuna olin kisailemassa Elsan kanssa kolme starttia Purinalla. Pystykorvahan on alkanut ottaa ongelmakseen nyt munkin kanssa lähdöstä varastamisen. Eka rata kaatui siis siihen. Kuinka kivaa: menet rataantutustumiseen, käyt sen mielessä kymmeniä kertoja läpi, lämmittelet koiran, kävelet radalle ja koira varastaa. Ja mikä parasta, voit vain todeta, että olispa ollut muuten kiva rata :D No ei siinä, ongelmastahan päästään, kun vaan treenataan :) Toisella radalla kamalaa vääntöä, juostiin paikallamme. Elsa haukkuu ja minä sählään. Kolmannella se taas yritti varastaa. Ei loppujen lopuksi, lähtöluvan saatuaan, pystynyt keskittymään hyppäämiseen, vaan tuli riman läpi. Olisihan tuo muuten ollut nolla :)

Lauantaina kokeillaan uudestaan onneamme.

Paimenpino

2ON/2OFF

Laatikkotreeni alotettu. Miten tuo lapsi voi oppia niin nopeasti!? Tässä video, jossa vähän laatikkotreeniä ja muuta hömpötystä.

Tänään laitoin tuon laatikon keskelle kenttää hallilla. Hienosti vapaaksi päästyään juoksi samantien laatikolle 2on/2off -asentoon. Kokeilin myös puomin alastuloja siivekkeen kautta alastulon sivusta hypäten ja ihan kivasti siinäkin osasi. Vähän täytyy ehkä käskyä vahvistaa. Nyt kun sanoin "ota", Joku pysähtyi kuin seinään eikä selvästikään tajunnut yhdistää käskyä oikeeseen paikkaan. Kun lopetettiin treenit tai kun minä lopetin treenit, Joku jäi seisomaan laatikolle ja katsomaan mua tyhmästi. Heitin sille vielä kerran patukan palkaksi ja jäin seuraamaan sen omatoimitreeniä. Se vei patukan kauemmas laatikosta, meni 2on/2off -asentoon, syöksyi patukalle ja juoksi taas laatikolle. Leikki patukalla ja seisten samalla laatikolla ja palkaten itseään. Katseli mua kulmiensa alta, kun mä naureskelin. Mä olen opettanut Jokun opettamaan itseään, niinkö? Hetken päästä kävin hakemassa lelun pojalta pois. Joku jäi laatikolle toljottamaan harmistuneena eikä hievahtanutkaan millään vapautussanalla. Loppujen lopuksi luovutin ja kannoin lapsen kentän laidalle huutamaan (sitruunapannasta oli aine loppunut) ja aloin treenata Maisaa.
Maisa teki hyvää seuraamista, ei laahannut eikä pudotellut kontaktia. Ennen käännöksiä naksuttelin niin käänty hyvin. Ja niin, mun pään kääntö ennen kääntymistä auttaa Maisaa ihan hurjasti!
Jokukin sai vähän seurata. Lelupalkalla saa paljon enemmän innokkuutta mukaan. Pitäisi treenata peilin kanssa, että näkisi, seuraako hyvässä paikassa. Käännöksiä pitää vahvistaa vaan imuttamalla.

Tässä viime viikon seuruutreeniä (ja vähän merkkiä). Ottaa vähän häiriötä merkistä seuraamisessa ja laahustelee.

Kolmoset radalla

Viikonloppuna kisailin Elsan ja Maisan kanssa kaksi starttia. Elsan kanssa Herralan helposti suoritettavilla radoilla ja Maiskin kanssa Muotkan koukeroilla. Ensimmäisellä startilla ei päästy lähtöä pidemmälle tai Elsahan pääsi yksikseen ensimmäisen esteen yli. Minä tartuin hihnaan ja poistuin. Toiselle radalle vähän eri asenteella ja hyvin pysyi nyt pystykorva lähdössä. Radalta vauhdikas 0, aika -9.
Maisa lankensi kaarratuksen takia ekalla radalla ansaan, juoksi puomin viertä yrittäen tasapainotella ylösmenolla, kunnes liukastui ja mätkähti maahan. Toisella radalla parempi onni. Kaarratuksen takia kielto hypylle. Vitosella ja 0,83 yliajalla oli sijoitus kuitenkin 5.

Hieman kaukaa hakee ponnistuspaikan

Liito jäi aavistuken lyhyeksi

Joku oli turistikoirana ja sai kaulalleen häkissä ollessaan kauhean sitruunapannan. Panta toimi loistavasti ja lapsi pysyi hiljaa. Ehkä hieman masentuneen näköisenä se siellä makaili sitruunapöllyissä. Masistelu loppui kuitenkin seinään, kun avasin häkin oven. Hihnaa piti kokoajan rieputella tai sitten perusasentoa tarjoilla :)

Ripa oli lauantaina radalla kahden startin verran, eikä silläkään huonosti mennyt. Tokan radan 0 kaatui valitettavasti tokavikaan esteeseen. Eiköhän Ripankin kisakirja saa kohta jo ensimmäisen merkinnän.

Maanantaina Ripa ja Maisa olivat osteopaatilla. Maisa ei sitten ollutkaan pahemmin jumissa vaikka edellisestä hoitokerrasta onkin aikaa. Ehkä agilityn vähentäminen on vähentänyt selkäjumejakin. Täytyy pitää treenitahti samana. Ripa olikin sitten vähän eri juttu. Se oli aikamoisen jumissa ja hoidon jälkeen kävely ei ollut ihan normaalinoloista. Niinkuin ensimmäisen hoitokerrankin jälkeen Ripa hukkasi takajalkansa ja käveli oudosti pomppien. Onneksi nyt kävely normalisoitui nopeasti.

Eilen Essi ja Gou saapuivat tänne päin ja aamupäivä vietettiin Ojangossa aksaillen. Tehtiin ykkösluokan rataa ja vitsit että Maisallahan oli vauhtia, tulipas kova kisainto :)

Jokulle pitkästä aikaa kontakteja pöytä+puomin alastulo -yhdistelmällä, eikä Jokultakaan vauhtia puuttunut. Keinun liikettä treenattiin myös vähän. Onnettomana räpellyksenä kokeiltiin pakkovalssia ja päällejuoksua. Videolla vaan onnistuneet toistot (niiden miljoonan epäonnistuneen jälkeen)

Iltasella oli ohjatut agitreenit, joihin otin Ripan. Siellä helpohko rata, josta Ripa suoriutui mallikkaasti. Nyt se keskittyi 100-prosenttisesti tekemiseen eikä haahuillut yhtään. 

Ja koska hullu ei voi liikaa harrastaa, myöhemmin vielä hallille jo tällä viikolla toisiin yötokotreeneihin. Maisa todenteolla yllätti hyvällä vireellä, ottaen huomioon jo aamupäivän agitreenit. Lyhyt paikallamakuu, ruutu, tunnari, seuraaminen ja kaukot. Kaikkiin voi olla tyytyväinen. Nyt löytyi omakin (aamupäivällä Maisa erehtyi tuomaan väärän). Jokulle vähän perusasennon hakemista, seuraamista ilman imuttamista ja jääviä lelulla hetsaten. On se vaan niin hieno kaikesta toohotuksesta huolimatta. :)

Kaikki kuvat: Essi