Maisa on kärsinyt jumiutuneesta selästä ja joutunut pitämään suurista vastusteluista huolimatta back on trackia sisällä muutaman tunnin päivässä. Neiti juoksee aina karkuun kun otan bot:in naulakosta ja väkinäisesti luimistellen hiippailee luokse kutsuttaessa. Olen myös vähän yrittänyt hieroa ja venytellä koiraa ja tuntuukin että selkäjumi on hellittänyt. Treenamattomuus on tehnyt itse rauhallisuudesta, kivasta lenkitettävästä, joka ei riuhdo tai kiskoa enrgisen remminrepijä hirviön. Sisällä se on tarjonnut vaan perusasentoa uloslähdettäessä ja pienissä sisätreeneissä ollut varsin mukava töpönheiluttaja.
Ripalla on ollut samanmoisia treenamattomuusoireita kun Maiskilla, ehkä vaan n.1000-kertaa pahempana. Siinä missä Maiski on heilutellut viisi minuuttia isoa possupehmoleluaan, on Ripa vikissyt, hakenut palloa ja tunkenut sitä syliin, kyttäillyt sitä ja leikkinyt sillä yksikseen vähän väliä päivän mittaan. Tätä jatkui kunnes koitti tapaninpäivä. Koirat oli illalla keskenään kotona reilu tunnin verran. Kun tultiin kotiin, todettiin Ripan olevan todella outo. Maisa ja Tellukin ihmetteli selvästi sen käytöstä. Ripa vaan makasi, oli hyvin apaattinen. Ei meinannut häntäänsäkkään jaksaa heiluttaa. Pää nousi muutaman kerran mutta laski taas alas. Yritettiin saada Ripa kävelemään kutsumalla sitä keittiöön. Ripa yritti ja yritti, jalat pettivät alta. Kunnes se vihdoin vaikeasti pääsi jaloilleen, otti muutaman askeleen ja taas rysähti kyljelleen lattialle. Nyt oli jokin tosi huonosti. Soitettiin Vantaan päivystävälle eläinlääkärille ja reilu tunti myöhemmin oltiin vastaanotolla. Lääkäri kuunteli sydämen, mittasi kuumeen, taivutteli raajoja ja pään ja totesi kaiken olevan normaalisti. "Koiralla on kova kiputila, johtuen joko neurologisista tai lihasperäsisitä syistä." Mitään verikoetta tai virtsanäytettä ei otettu. Kaksi kipulääkepistosta ja koira kannettuna autoon. Aamulla Ripa oli jo selvästi pirteempi ja päivän mittaan olotila vaan parani. Illalla mietittiin soittamista Aistiin, siellä kun on neurologi. Päädyttiin kuitenkin vaan seurailemaan tilannetta, kun koirakin oli jo virkeä, liki normaalin oloinen. Kuitenkin kokoajan vaivasi että mikä on saanut koiran tuohon tilaan. Ei se mitään vaarallista ollut päässyt syömään. Olisiko makaaminen vasten kylmää ulko-ovea aiheuttanut sille kamalan selkäjumin vai oliko joulupäivänä alkaneella ripulilla osuutta oireiluun vai olisiko viikko sitten tapahtuneella päällekäymisellä osuutta asiaan? Arvauksia oli monia. Tänään vein Ripan virtsanäytteen tutkittavaksi Keski-Uudenmaan eläinlääkäriasemalle. Näyte oli todella sotkuinen: puna- ja valkosoluja ja bakteereitakin. Ripa "niiasi" vähän eturauhasten kohdalta, selän päältä painettaessa. Eturauhastulehdus sillä on. Antibioottikuurin ja kipulääkkeiden kanssa kotiin. Todella kovan reaktion on tulehdus koirassa aiheuttanut, mutta todella helpottavaa kun syy selvisi eikä ollut mitään vakavaa! Täytyy nyt siis vaan tietysti toivoa että oireet tosiaankin johtuivat tulehduksesta.
Tellu vaan oleskeli. Muutaman kerran se tahtomattaan joutui pidemmälle lenkille. Spanieli olisi mieluummin halunnut nukkua sängyn alla piilossa. Siellä se tyytyväisenä nukkuu kun ulos pitäisi lähteä. Tellun tassut on myös vaivanneet. Jokin tulehdus niissä varmaan onkin. Tänään puhdistin betadinella, föönasin kuivaksi ja lopuksi basibact-puuteria. Kauluri kaulaan loppupäiväksi, johon neiti sukelsi oikeen mielellään :)
 |
| Närkästynyt ilme kun herätettiin ja vietiin ulos! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti