Uudet tuulet

Muutoksia. Niitähän mä olen kaivannut ja nyt niitä on luvassa. Isoja sellaisia. Viime kuun lopussa luin uutisen. Pääsin opiskelemaan. Musta tulee (joskus) fysioterapeutti. Tammikuun alussa vantaalaisesta tulee lappeenrantalainen, työntekijästä opiskelija. Toivottavasti myös Maisasta ja Jokustakin tulee lappeenrantalaisia mahdollisimman pian. Mikään kun ei voi ikinä mennä helpoimman kautta / parhaalla mahdollisella tavalla. Ainakin aluksi mun on muutettava soluasuntoon, johon ei ole suotavaa ottaa koiria. Yksiön saamisen aikajänteestä ei ole mitään käsitystä. Olen yrittänyt kysellä Lappeenrannan tarjoamista koiraharrastusmahdollisuuksista. Vähän heikolta näyttää se(kin) puoli. 

Muun kuin LOASin (Lappeenrannan seudun opiskelija-asunto säätiön) tarjoamia vuokra-asuntoja olen katsellut jonkin verran. Hakuehtoni täyttäviä kohteita 1 kpl. Innostuin. Katsoin tarkemmin: autotalli. 

Siirto Lappeenrannan Lidliin ei myöskään onnistu, koska siellä ei ole tarvetta työntekijöille. Eikun työpaikan hakuun. Lappeenrannan alueella kaksi mun hakuehdot täyttävää työpaikkaa tarjolla: lumien kolaaja (kouluun olisi saanut juosta suoraan duunista hikivanaa otsalta pyyhkien) ja siivooja. Avoimia hakemuksia on viime päivinä lähtenyt noin kymmeneen eri paikkaan. 

Asiat järjestyy. Niinkuin kaikki sanovat. 

Viime päivät ovat menneet asioiden järjestelyyn ja ajatusten kokoomiseen.

Kyllä me pyörähdettiin viikonloppuna HSKH:n, joka valittiin vuoden agiliyseuraksi (!!), kisoissa. 

Jokulla kaksi rataa. Ensimmäinen todella hyvä HYL. Parhain rata pitkään aikaan. Ei yhtäkään rimaa. Yksi aalle karkaaminen alussa ja sitten mun hätiköinti yhdellä hypyllä.

Toinen rata oli enemmän Jokua. Rimat lenteli ja asenne oli raivoisa. 20 vp, mun mielestä saatiin kyllä enempikin. Rimat lentelee helposti myös silloin, kun mä alan käskyttämään. Voisin teipata suuni seuraaviin kisoihin. 

Onneksi sain taas mennä lainakoiralla. Mahtavalle partasuu-Sisulle toiselta radalta hyvänmielen 0. Toisella radalla mä pudotin yhden riman ja Sisu tasoittaakseen otti kontaktivirheen. 

Tällä viikolla olen ehtinyt kerran hallille. Ripankin otin mukaan. Lämppälenkillä aussiet bongas parkkiksella kolme peuraa metsän rajalla. Lähti työmaalle / Kehä III päin juoksemaan ja mä huusin kurkkuni käheäksi. Sieltä ne palas, täynnä takiaisia. Treenit meni sitten kai vähän paremmin kuin se lenkki. Ripa osaa maata kentän laidalla vapaana, kun treenaan Jokua. Joku osaa toimia häiriökoirana kun teen agilityä Ripan kanssa (haukkui ja juoksi vieressä Ripan tehdessä keppejä). Maisa on pätevä tokokoira!

Tänään käytin Jokun elämänsä ensimmäistä kertaa fyssarilla. Mukavaa asiakaspalvelua ja hyvää hoitoa. Joku oli hieman jännittynyt vieraassa ympäristössä, mutta pysyi hyvin paikallaan. Fyssari kehui Jokun rakennetta. Jäykkyyttä oli hieman lantiossa ja takaosan lihaksissa. 

Alamme tekemään tasapainoharjoituksia. Toinen puoli on nyt heikompi ristikkäisiä raajoja nostettaessa.