Maisa, Tellu, Ripa ja Joku: Onnistumisia ja epäonnistumisia

Viime viikolla oli palattava koulunpenkille. Onneksi tässä jaksossa ei ole montaa kurssia, joten jää aikaa harrastuksille. Onneksi koulu on ohi keväällä, olettaen että pääsen läpi kirjotuksista. Mitä sitten sen jälkeen, siitä ei ole vielä aavistustakaan. Töitäkin pitäisi tässä sivussa tehdä.

Viime viikonloppuna lähdettiin vanhalla asuntolaporukalla viettämään mökkielämää Kinnulaan muutamaksi yöksi. Koirat nauttivat olostaan. Ainakin Maisa. Se vietti suurimman osan ajastaan laiturilla, odottaen josko joku lähtisi taas kalaan. En voi käsittää, miten kalastus saa tuon punaisen töpöhännän niin sekaisin. Sen on päästävä veneeseen mukaan ja jos se ei pääse, se ui perässä. Laiturilta se tekee metriloikkia veteen ja juo loputtomasti. Luulenpa, että pienen lammen vesiraja laski kymmenen senttiä, kun Maisa kauhoi suuhunsa mielettömiä määriä vettä.

Joku juoksenteli ihanan Fasu-flätin perässä ja vietti mustikkapensaan ääressä useita tunteja päivässä.

Ötökkä pisti kalastajaa silmään, onneksi turvotus laski nopeesti.

Vene jätti töpöhännän laiturille huutamaan.

Keskiviikkona oli Ojangossa epikset. Joku oli turistikoirana. Ripan kanssa kisasin kisaavien radalla kaksi starttia. Oli todella haastava rata, jossa oli monta ansakohtaa. Ripaa on todella haastava ohjata. Toisaalta on positiivista, että se on itsenäinen ja suorittaa aina seuraavan eteen tulevan esteen kyselemättä turhia, mutta siihen yhdistettynä todella pitkä laukka-askel, kiihkeä asenne ja mutkikas rata = automaattinen HYL. :D Ei se mitään. Pitäisi vaan opettaa sille esimerkiksi lähestyminen renkaalle eri suunnista ja parempi käteen tuleminen. Ekalla radalla se lähti täysin käsistä ja sain taas jäädä keskelle kenttää katselemaan sen rataa kuin olisin itsekin ollut yleisössä ja vilkuttelemaan, toivottamaan hyvää matkaa: "Nähdään maalissa, Lentävä aussie! :)"

Toisella startilla unohdettiin yksi este välistä ja sitten koira, jonka en muista varastaneen kontakteilta, tuli keinulta luvatta niin, että täytyi tehdä alusta ja poistua maaliin kiittämään tätä hienoa otusta hienosta asenteesta :)

Elsan kanssa kisailtiin samalla radalla. Totesin taas, kuinka paljon onkaan helpompaa ohjata miniä kuin maksia! Tehtiin kaksi hyvää nollaa, toisella mentiin 3. sijalle. Loppujen lopuksi voitettiin koko Ojanko Cup mini kisaavissa. On se vaan mahtava tulikäpälä!

Lopuksi vielä putkiralliin rallattelemaan tutun bortsulapsen kanssa. Donny oli niin kuuliainen ja meni juuri sinne, minne ohjasin. Reagoi niin hyvin pieneenkin liikkeeseen. Selvittiin maaliin ilman virheitä. Pätevä pentu!

VIDEOT RADOISTA TULEE MYÖHEMMIN

Ripa kävi viime viikonloppuna Somerolla paimennuskisoissa. Ihan uskomaton paimen on paljastunut tuosta australialaisesta! Lauantaina esikokeesta PAIM-E pistein 96/100 , sija 3/10 ja sunnuntaina PAIM-1 pistein 68/75, sija 1/11! Loistava putki päällä :)

Eilen vielä Ripa osasi käyttäytyä ja sai nimensä eteen tittelin BH :)

Tänään tokon seuramestaruuskokeet Ojangossa. Tuomarina Pirkko Bellaoui. Ei tullut mitään yllätyksiä. Maisa oli oma itsensä; lahna.

Paikkamakuu: 9,5 (Jäi aavistuksen vinoon)
Seuraaminen: 6 ("Pientä" jätättämistä ja laiskuutta havaittavissa)
Istuminen: 0 (Ehkä meidän varmin liike. Jäi seisomaan. Kokeen jälkeen n. 10 toistoa ja jokaisella istui nopeesti)
Luoksetulo: 5,5 (Nousi seisomaan melkeen heti kun jätin sen !? Maisamaisen hitaat stopit. Ei istunut perusasentoon)
Ruutu: 0 (Takapuoli takanauhan yli. Nousi seisomaan ennen aikojansa, hidas seuruuseen tulo)
Hyppynouto: 6 (Jäi miettimään kapulalla. Ja mikä perusasento lopussa :D)
Metallinouto: 0 (3-käsky)
Tunnari: 5 (Hyvä työ kapuloilla, palautuksessa tiputteli)
Kaukot: 0 (Todella hyvät kaukot tokavikaan vaihtoon asti :))
Kok.vaik.: 7

VOI-

Mutta nyt mulla on tavoite. Talven aikana aion treenata Maisan oikeasti siihen kuntoon, että kun keväällä / alkukesästä mennään kokeisiin, voin edes haaveilla paremmista tuloksista. Maisa toimii välillä treeneissä kivalla vireellä, mutta miksi vain välillä. Ehkä syy on vain siinä, että se on narttu. Maisassa elää kaksi hyvin hyvin erilaista koiraa. Toinen on tuo, mitä se yleensä antaa ulospäin itsestään; rauhallinen möllöttelijä, tavallinen kadun tallaaja, huoleton, ilman minkäänlaista stressiä elävä sohvaperuna. Toinen koira tulee esille joissakin kiihdyttävissä tilanteissa, missä iskee voimakas saalisvietti päälle. Iltaisin lenkillä en uskalla päästää sitä usein syksyisin vapaaksi, koska se katoaisi illan pimeyteen jäniksen kuvat silmillään. Paimennuksessa iskee myös saalisvietti. Viime kesänä Maisa näki viimeksi lampaita ja kävi niin kierroksilla, että purikin kepin lisäksi muakin. Kolmas asia on kalastus. Ehkä siinäkin ottaa vietti ylivallan aussien pääkopassa ja mikäli tuo ei pääse rantaan, alkaa voimakas kiljuminen. Samanlainen reaktio tulee esille, kun joku laskee pulkalla. Sitten on tämä saalisvietistä poikkeava tapaus; PK-lajit. Kokeiltu ollaan jälkeä, hakua ja viestiä. Kaikissa tuo punaturkki kiihtyy niin, että vetää kieli sinisenä aina treenimetsään. Kaikki tälläiset tilanteen kiihdyttävät Maisaa. Jos tuo koira pystyy olemaan noin kiihko, sen vireen varmasti saisi ainakin nostettua puolella myös harrastuskentillä. Kysymys kuuluukin, että miten.

Siitä olen nyt ainakin varma, että me tarvitaan kaikkiin liikkeisiin PALJON lisää varmuutta. Paljon lisää onnistuneita suorituksia. Paljon lisää virettä. Ja koska tavoitteenani on saada Maisa tokovalioksi ennen kuin se täyttää 8-vuotta, nyt alkaa tehotreenaus. Keväällä aion nauraa tämän päivän suoritukselle! ;)