Ripan treenijuttuja

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Repovesi 25.-26.7.


Auton ikkunasta katsoessa voi nähdä ohi vilistävt ruosteen oranssit pellot. Mutkaisella metsätiellä irtohiekka liukuu auton renkaiden alla. Jalkatilassa nukkuu bortsulapsi. Aussie ja pyrri ovat valloittaneet takakontin ja rinkat takapenkit. Kohta perillä metsässä, rinkat selässä ja koirat painelee täysiä edestakaisin. Lossilla järven yli. Eikä edes koiria pelottanut, ehkä aluksi vähän sitä pientä siimahäntää. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kallion päälle kiivetessä voi nähdä järven yli vastarannalle, jossa kasvaa puita silminkantamattomiin. Illansuussa teltat pystyyn suon äärelle ja nuotio palamaan. Vähän iltapalaa ja nukkumaan. Seuraavana päivänä voi herätä auringon paisteeseen, ötököiden surinaan ja lintujen lauluun - tai sitten kaverin huutoon "HERÄTYYYYS!". Aamupalaa ja kamat kasaan. Vaellus jatkuu. Pitkospuita, isoja kiviä, kapeita ja leveitä polkuja, muurahaisia ja kauniita näkymiä. Nyt enemmän ylämäkiä, miten korkealle me kiivettäisiinkään. Kohta kallion kielekkeellä huomaamme olevamme puiden yläpuolella. Koirat lepäävät kalliolla. Paitsi se pyrri, joka piippailee ja kyselee, milloin jatketaan. Rappuset alas jatkuivat ikuisuuden. Onneksi mentiin ne alaspäin, onneksi pieninkin selvisi, vaikkei tiedä takajalkojen käytöstä vielä mitään. Järven rantaa pitkin meni polku, jota kävelimme. Koirat loikkivat uimaan. Pian saavuimme riippusillalle, joka vei järven yli. Vähän se heilui ja natisi. Uskaltaisiko tuosta ylittää, kyllä me uskallettiin. Edellä meni punaturkkinen aussie, hieman asetellen tassuja kuin kokeillen eihän seuraavakaan lauta petä alta. Perässä tuli pieni piippaaja, häntä koipien välissä arasti askeltaen. Kyllä - me selvittiin!

On se luonto vaan niin kaunis! 


Okei todellisuudessa matka ei ollut ihan vaivaton. Alussa Essin saapuessa meille, oli Gou oksentanut autoon. Vatsa oli kuralla ja jouduttiin käymään apteekin kautta hakemassa Canikur. Ajettiin melkein perille saakka ja tajuttiin, että unohdettiin käydä kaupassa, tunnin turha lenkki. Rinkka hiersi hartioita alkumatkasta asti ja reisiä alkoi hapottamaan ensimmäisen mäen jälkeen (no ei ihan, mutta rankkaa oli!). Illalla, kun oltiin saatu teltat pystyyn, tajuttiin, kuinka vähän meillä on eväitä ja niistäkin pudotin osan nuotion hiillokseen. Paremmin onnistui, kun lähdin hankkimaan lisäravintoa luonnosta - siis mustikoita - ja Essi touhusi notskilla. Pian Joku tuli puskasta kaula ruskeena, enkä edes uskaltanut haistaa sitä viimeaikaisten ulosteessa pyörimisten jälkeen. No onneksi se ei kuitenkaan sitä itseään ollut vaan sientä ja mikä tuuri, että oli suo lähellä, missä tuon sienikaulan voi pestä. Yö oli kylmä ja täristiin kaikki pienessä läjässä teltassa.


Mikään reissu ei kuitenkaan ole täydellinen ilman kohellusta ;) Nyt kotona nukkuu kaksi rättiväsynyttä paimenta, se kolmas on Kiteellä alottelemassa paimennuskisauraansa :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti